Ennakkotoive: Toivon kommenteissa pysymistä hengellisessä näkökulmassa. Näin ollen ei lähdetä kommentoimaan erilaisten seksuaalisten tekojen tai identiteettisen oikeutusta tai syntisyyttä. Kiitos, kun kunnioitat toivetta.
Luettuani lukuisia eri blogeja avioliittokysymyksestä viime viikon lopulla tulin siihen johtopäätökseen monien muiden tavoin, että kiistaan ei ole näkyvissä lopullista ratkaisua. Joten päätin ottaa erilaisen ja Raamatusta nousevan näkökulman, joka ei ole vielä ollut esillä tämänhetkisessä keskustelussa.
A. Laulujen laulu
Aloitetaan Laulujen laulusta, jota myös Raamatun eroottisimpina kirjana pidetään. Sitä on käytetty juutalaisissa ja varmasti myös kristillisissä häissä on luettu siitä pätkiä. Itse asiassa juuri hiljan leirihäissä riparilla siitä luettiin pätkä ja tanssin Debin Laulujen laulu biisin tahtiin hääjuhlassa. Kirjassa on vahva hengellinen lataus. Tässä kirjassa on kolme keskeistä tulkinta mahdollisuutta: 1) miehen ja naisen välisen rakkaus 2) Kristuksen ja Israelin kansan välisen rakkaus 3) Kristuksen ja uskovan välinen rakkaus
Keskityn nyt Kristuksen ja uskovan väliseen rakkauteen, joka tulee huipentumaan taivaallisessa hääjuhlassa.
Jumala on rakkaus ja se rakkaus on tullut todeksi Jeesuksen ristintyössä Golgatalla. Tuo rakkaus ei ole vain rakkautta, joka ilmaistaan laillisin ja teologisten kielikuvien avulla. Jumalan rakkaus saa myös temmata ja vallata ihmisen kokonaisvaltaisesti jo tässä ajassa. Se ei ole pelkkää tunnetta tai huumaa, vaikka jotkut ihmiset sen voivat niinkin kokea. Jumalan rakkaus on syvää hyväksytyksi tulemisen kokemusta ja hänen ihmeenään oloa. ”Jumala on Rakkaus ja rakkaus on elämän syvin tarkoitus. Iankaikkinen elämä on rakkautta. Ja kukapa ei kaipaisi rakkautta? Silti niin moni torjuu rakkauden – ihmissuhteissa ja Jumala-suhteessa! Jumala rakastaa sinua – mikä on sinun vastauksesi hänelle?” http://raamattuajassamme.fi/korkea-veisu/
Henkilökohtainen näkökulma Laulujen lauluun:
”Vedä minut mukaasi, rientäkäämme! Kuningas on tuonut minut kammioihinsa. Me riemuitsemme ja iloitsemme sinusta, me ylistämme sinun rakkauttasi enemmän kuin viiniä; syystä he sinua rakastavat. ”Minä olen musta, mutta ihana, te Jerusalemin tyttäret, kuin Keedarin teltat, kuin Salomon seinäverhot.” (Laul.l 2:4-5)
Minulle Laulujen laulu avautui ensimmäistä kertaa vuoden 2007 kesällä, kun olin Päiväkummussa Orivedellä talkookoordinaattorina Suomen Lähetysseuran palveluksessa. Olin kohdannut inhimmisen konkurssin ja häpeä oli suuri. Tarvisin kipeästi Jumalan armoa ja hänen rakkautensa syvää kosketusta. Aloin rukoillen lukea Laulujen laulua yhden kommentaarin kera. Siinä parin päivän polvillaan olon ja kyyneleiden kera Jumala alkoi avata tätä kirjaa. Tajusin myös, että Jumala rakastaa minua vaikka teen syntiä ja syvin identiteettini ei ole syntinen vaan rakastettu. Koin hänen rakkautensa tavalla, jota en ollut koskaan kokenut. Jeesuksen rakkaus tuli konkretiaksi. Koin olevani hänen rakkaansa. Se oli puhdasta armoa. Se ei jäänyt vain henkilökohtaiseksi jutuksi vaan halua rakastaa lähimmäisiä oli valtava. Olen sitä kesää muistellut lämmöllä. Siitä alkoi uusi vaihe vaelluksesta Jumalan yhteydessä. Juuri nyt koen halua palata Laulujen laulun pariin…
B. Karitsan häät
– Halleluja! Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias,on ottanut kuninkuuden.
Iloitkaamme ja riemuitkaamme,antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku.Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.
Enkeli sanoi minulle: »Kirjoita: Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle.» Ja hän jatkoi: »Nämä ovat tosia Jumalan sanoja.» (Ilm.19:6-9)
Lopulta kaikki täällä maan päällä solmitut avioliiton päättyvät viimeistään kuoleman kohdalla. Kukaan ei ole enää naimisissa toisen ihmisen kanssa taivaassa. Näin olemme lopulta samalla viivalla seksuaalisesta suuntautumisesta tai maanpäällisestä parisuhdestatuksesta riippumatta. Kaikki Kristuksen omat pääsevät Karitsan häihin. Siellä Jeesus on sulhanen ja hänen seurakuntansa morsian.
Voisimmeko me kristityt uhrata hieman enemmän ajatuksia, rukouksia ja voimavaroja tähän. En väitä, että tämä mikä tulee olemaan ikuisuuden kannalta olennaisin asia ratkaisee tässä ajassa olevia avioliittokiistoja, mutta uskon, että se voi antaa perspektiiviä siihen, mikä on lopulta kaikkein olennaista.
Me kaikki kaipaamme agape-rakkautta, jota vain Jumala voi meille antaa. Se on se syvin lohdutuksen, hyväksynnän ja kaipuun ilmentymä jo nyt. Viimein kaikki Jeesukseen uskovat pääsevät kokemaan tätä yhteyttä ikuisuuden ajan. Siis ei suljeta ketään pois tältä ilouutiselta, joka kuuluu myös evankeliumin piiriin, mutta josta ei liiaksi puhuta.
Lopuksi oma kirjoittama runo, josta on myös tehty laulu
1. Valloittava yöperho (Laul.l.1:5, 1933)
Tumman varjon alla raskaasti hengitän
Pimentyneen mielen sisällä selitän
Tsunami epäonnistumisten mut hautasi
Myrskytuuli surkeuden ilot pois kuljetti
Voisin alkaa painia kanssasi nokikolari
Tahtoisin itkeä sylissäsi tyynyni
Tarraudun kuitenkin Sinun oljenkorteen
Valitsen uskoa Sanan totuuteen
Olen musta lihassa synnin värjäämässä
Ihana armon puhdistamassa sydämessä
Kaunis keskeneräisenä
Isä näkee täydellisenä
Kun ukkospilvet tajuntaani iskevät
Vihollisen raekuurot mieltäni tykittävät
Silloin tiedän, että sääsuojani on Kristus
Pommisuojani parhain minulle kuin pelastus
Olen musta lihassa synnin värjäämässä
Ihana armon puhdistamassa sydämessä
Kaunis keskeneräisenä
Isä näkee täydellisenä
Suojassa saan uskoa totuuden
Turvassa voin omaksua rakkauden
Kainalossa voin olla sodatta
Sylissä uskallan elää pelotta
Läheisyydessä täydellisen minusta kuoriutuu perhonen
Lennän armon siivin iloiten kuin pieni lapsonen
Kyllä, hetken ajan täällä saamme olla, ja aina hyvä kun Jumalan kosketuksen edes hetken olemme saaneet kokea mistä on syntynyt lähtemätön voiman polku mikä on saanut ohjata monella tapaa vaivaista tietämme.
Hyvin sanottu.
Tähän voi antaa Pietarin selkeän neuvon:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.(Ap.t.2)
Pyhä Henki kirkastaa Totuutta eikä jätä epäselväksi mitään.
Näin se on. Mitä ajatuksia sinussa Ari herättää tämä Raamatun kohta. Henki ja morsian sanovat: ‘Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ‘Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi!” Ilm. 22:17.
Tässä on sanottu tärkeitä asioita:
”Lopulta kaikki täällä maan päällä solmitut avioliiton päättyvät viimeistään kuoleman kohdalla. Kukaan ei ole enää naimisissa toisen ihmisen kanssa taivaassa. Näin olemme lopulta samalla viivalla seksuaalisesta suuntautumisesta tai maanpäällisestä parisuhdestatuksesta riippumatta. Kaikki Kristuksen omat pääsevät Karitsan häihin. Siellä Jeesus on sulhanen ja hänen seurakuntansa morsian.
Voisimmeko me kristityt uhrata hieman enemmän ajatuksia, rukouksia ja voimavaroja tähän. En väitä, että tämä mikä tulee olemaan ikuisuuden kannalta olennaisin asia ratkaisee tässä ajassa olevia avioliittokiistoja, mutta uskon, että se voi antaa perspektiiviä siihen, mikä on lopulta kaikkein olennaista.”
Tästä näkökulmasta ei olisi niin tarvetta kiistellä, onko meillä lupa tai mahdollisuus sallia kirkossa myös samaa sukupuolta olevien liitot.
Kyllä, juuri näin kirjoitettuna Toivo Loikkaselta viitaten kommentissaan blogiin.
Näin kirkollisen vihkimisen malli hyvin olisi niin perinteisessä kuin samansukupuolisessa asiassa kaavan alkuun johdannon jälkeen tuleva tunnustautuminen kristilliseen uskoon.
Siunauksen asia ilman kirkon pääröksiä olisi myös helpompi katsoa tunnustautumisen jälkeen sen statuksen substanssissa jolloin eri sanalliset variaattiot kuitenkin vapaammassakin papin tahdonilmaisussa omatuntoonsa asti saisivat hyvän kiintopisteen nyt Ihmisten vapaasta harkinnasta syntyneeseen konsensukseen ja sen katsomisessa Jumalan arvioitavaksi kun asia heikosti meiltä näyttää onnistuvan. Eikö malli ole hyvä.
Niin, mutta kun sana ei anna lupaa lähteä tälle laittomuuden tielle, vaikka se kuulostaisi kuinka hurskaalta ratkaisulta.
Ovatko ortodoksisen ja katolisen kirkon homoseksuaalit heitteillä? Näissä kirkoissa Jumalan luoma miehen ja naisen välinen suhde on se suhde, jonka Herra Jeesus vahvisti UT:ssa. Mainitsemissani kirkoissa ei tästä asiasta kiistellä tässä ajassa, eikä tämän ajan jälkeen iankaikkisuudessa. Meillä luterilaisilla on kummallista hiekkaa rattaissa?
Toivo, haluaisit kiistelyn loppuvan. Minulla on ohjeena/esteenä selvä, alusta alkaen ollut sana, jota suurin osa yhteisestä Jeesuksen Kristuksen kirkosta noudattaa. Yksinkertaisesti sanottuna, en uskalla, enkä halua tätä Jumalan sanaa uhmata, muut uskaltavat?
Se on ihmeellistä, että lopulta kristityt eivät tulee riitelemään ja ovat sopuisasti samassa pöydässä Kristuksen kanssa. Silloin ei varmasti edes muistella menneitä taisteluita.