Olen jo suunnilleen äidinmaidossa imenyt itseeni käsityksen, jonka mukaan Jumalan omaisuuskansa menetti jossakin vaiheessa evankeliumin, oikean uskon, mutta että se palautuu heille lopunajalla, vanhoillislestadiolaisten toimesta.
Eli ennen kuin maailmanloppu tulee, vl-väki rantautuu Israeliin tekemään lähetystyötä ja siellä otetaan evankeliumi iloiten vastaan, kun ihmiset uskovat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Nyt minulla ei ole hajua siitä, mihin raamatunkohtaan käsitys perustuu, mutta johonkin kylläkin, olen kyllä joskus kuullut viitattavan siihen.
Myös sellaista olen kuullut, että kaikki se, mitä tapahtuu milloinkin aina Jerusalemissa, tapahtuu heijastuksena ”Jumalan valtakunnassa”, eli vanhoillislestadiolaisuudessa. Eli jos siellä on vainoa, pommitusta, sen saman saa kokea myös vl-liike jollakin tavalla.
Minulle tämä lopnajan visio on ollut varsinkin nuorena varsin ihana ja kaunis 🙂
Viime keväänä Talonen&Laine järjestivät luentosarjan herrnhutilaisuudesta+opintomatka Herrnhutiin, valitettavasti matkalle en päässyt mukaan. Päivän tunnussana on kai nykyisin tunnetuin herrnhutilaisuuteen liittyvä asia. Veljesseurakunta ne edelleen valitsee. Tämänvuotinen on 109. vuosikerta Suomessa. Varsinaista luentosarjaa herrnhutilaisuudesta ei Helsingin yliopistossa ole ollut ainakaan 30 v, tuskin muuallakaan Suomessa.
>>>>Myös sellaista olen kuullut, että kaikki se, mitä tapahtuu milloinkin aina Jerusalemissa, tapahtuu heijastuksena ”Jumalan valtakunnassa”, eli vanhoillislestadiolaisuudessa. Eli jos siellä on vainoa, pommitusta, sen saman saa kokea myös vl-liike jollakin tavalla>>>>
Mahtaakohan tämäkään asia mennä ihan näin?
On perinteisesti ajateltu eri suunnilla, että Raamatussa kuvatut yksilöiden ja Israelin kansan kokoemukset kuvastuvat myös hyvän ja pahan välisenä taisteluna seurakunnan ja yksilön elämässä – alkaen nyt sitten vaikka Punaisenmeren ylistyksestä tai Davidin kokemuksista ja taistelusta itsensä ja kuningas Saulin kanssa.
Kai niitä sitten on tutkittu Heprealaiskirjeestä ja Origeneesta ja Lutherista alkaen. Kirkkopostilla on myös ollut vahva perinteen luoja sitten kun ne saatiin 1850-luvulla suomeksi.
Kari-Matti Laaksosella on varmaan jotain minua vastaan. Kerran hän varusti minun ammattini lainausmerkeillä.
Minä kirjoitin, että Pekka Raittilan kollokviosta. Niitä oli kaksi. Minulla on molemmista suoritusmerkinnät. Toisessa käsiteltiin pohjoismaisia herätysliikkeitä ja herrnhutilaisuutta niiden taustalla. Toisen aiheena oli pietistinen ja herrnhutilainen käännöskirjallisuus. Aikaa on kulunut noin 26-28 vuotta.
Teemu Kakkuri, ei . Ei ole mitään sinua vastaan. Taas ymmärsit kommenttini väärin:-)
Minähän olen monasti painanut ”tykkäämisnappulaa” kommentiesi kohdalla. Kun kirjoitin, että 30v on kulunut varsinaisesta herrnhutilaisuutta käsittelevästä luentosarjasta, luulin vilpittömästi, että näin on. Kommentti ei todellakaan ollut millään lailla suunnattu sinua vastaan. Olin väärässä.
Sitävastoin ymmärsit sen typerän ”kirkkohistorioitsija” heittoni ihan oikein. Tietysti se olisi saanut jäädä tekemättä. Olit juuri aiemmin vaatinut kommentteihin suurin piirtein nootitusta, mikä mielestäni ei kuulu Kotimaa24 tapaiselle areenalle. Ymmärrän kyllä mitä ajoit silloin takaa, eikä sitä keskustelua ole syytä avata/jatkaa.
Kadehdin kieltämättä osallistumista Pekka Raittilan kollokvioihin.
Ok. No hard feelings.
Miten tuollainen käyttäjätunnus sallitaan kuin pelkkä ”Harri” ?
Missä sukunimi?
Suviseurojen nettisivulla (http://www.suviseurat.fi/2013/fi/nain-me-uskomme/) kerrotaan seuraavasti: ”Kaaresuvannon kirkkoherra Lars Levi Laestadius sai vastaanottaa elävän evankeliumin Lapin Mariana tunnetulta saamelaistytöltä. Laestadiuksen saarnat saivat tämän jälkeen uuden sisällön… …Laestadiuksen ja Raattamaan aikana vakiintui käytäntö liittää synninpäästön julistukseen sanat Jeesuksen nimessä ja veressä.”
Tähän olisi kiva saada ”suomenkielinen käännös”. Kyllä on nimittäin kieli keskellä suuta kirjoitettu. Saarnasiko Lapin Maria Laestadiukselle synnit anteeksi JNJVssä vai ei? Ei, eikä tässä niin sanotakaan. Näin on kuitenkin ainakin ennen opetettu. Ehkä opetus on muuttunut? Mutta miten LLL sitten sai synnit anteeksi Lapin Marian välityksellä, kun kerran syntien anteeksiannon on aina väitetty olevan kiinni korvin kuultavasta JNJVssä -lauseesta? Sen jälkeen kun LLL ja Raattamaa ottivat käyttöön JNJVssä -hokeman siitä tuli ainoa tapa (ei ehkä vielä silloin mutta jossain vaiheessa vl-lestadiolaisuudessa) antaa syntejä anteeksi.
Syntien anteeksiannon saamiselle vl-liikkeessä on ollut, ainakin niin kauan kuin minä olen ollut olemassa, vain yksi tapa: korvin kuultu, uskovaiselta ihmiseltä saarnatut ”Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi”. Ei muuten. Ei: saat anteeksi. Ei: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ei: lukemalla. Ei: uskomalla ilman korvin kuultua anteeksiantoa. Ei: kirkossa epäuskoisen papin saarnaamana.
Olisipa siis kiva tietää SRK:lta miten LLL sai evankeliumin Lapin Marialta ja onko sama mahdollisuus/ tapa voimassa edelleen? Miten SRK selittää sen, että ainoa tapa jolla heidän mukaansa voi saada synnit anteeksi, on Raattamaan ja LLL:n keksintö muutamia vuosia sen jälkeen kun LLL ”oli saanut vastaanottaa evankeliumin Lapin Marialta”?
Jorma Ojala kirjoittaa nimittäin:
ja
Pentti puhuu asiaa, kuten aina. Vl-liikkeen opetuksen mukaan just tuossa synninpäästötapahtumassa, kun epäuskoinen suostuu ottamaan vastaan ”evankeliumin”/Aabrahamin ja Iisakin siunauksen/uskomaan omat syntinsä anteeksi, hän pääsee synneistä vapaaksi synninpäästösanojen avulla ja Pyhä Henki siirtyy uskovaisesta häneen samalla hetkellä.
Tätä Pyhän Hengen siirtymistä uskovaisesta epäuskoiseen on eräs vl-kirkkoherra mallintanut kahden kynttilän avulla, palavan ja palamattoman: palamattomaan kynttilään saadaan tuli palavan avulla.
Koko juttua perustellaan Paavalin kääntymistapahtumalla, jossa Paavali täyttyi Pyhästä Hengestä Ananiaan kätten päälle panemisen kautta. Ja vaikka Paavali sanoo toisaalla saaneensa evankeliumin suoraan Jeesukselta, sitä lausahdusta ei oteta huomioon ollenkaan. Eikä sitä, että Ananias nimittää Paavalia veljekseen heti kun näkee hänet, ennen suomusten tippumista, Pyhällä Hengellä täyttymistä ja kastamista.
Vuokko ja Pentti, älkää miettikö turhia. SRK määrittää itsenäisesti oppinsa sisällön ja käytänteet sekä muokkaa ne kussakin ajassa juuri sellaisiksi kuin ne parhaiten palvelevat liikkeen etua. Totuudeksi nämä opilliset teoriat kuitenkin aina lopulta muuttuvat, viimeistään silloin kun Päivämies ne julkistaa ja ne puhujapöntöstä ulos saarnataan. Näin yksinkertaista se on niin kauan kun lampaat pelkäävät ja tottelevat auktoriteettejaan kyseenalaistamatta mitään.
Eikö ”Lestadiolaisuus” voisi hyvästä syystä olla ”Marialaisuutta”….