Lopunajalla evankeliumi takaisin Israeliin

Olen jo suunnilleen äidinmaidossa imenyt itseeni käsityksen, jonka mukaan Jumalan omaisuuskansa menetti jossakin vaiheessa evankeliumin, oikean uskon, mutta että se palautuu heille lopunajalla, vanhoillislestadiolaisten toimesta.

Eli ennen kuin maailmanloppu tulee, vl-väki rantautuu Israeliin tekemään lähetystyötä ja siellä otetaan evankeliumi iloiten vastaan, kun ihmiset uskovat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Nyt minulla ei ole hajua siitä, mihin raamatunkohtaan käsitys perustuu, mutta johonkin kylläkin, olen kyllä joskus kuullut viitattavan siihen.

Myös sellaista olen kuullut, että kaikki se, mitä tapahtuu milloinkin aina Jerusalemissa, tapahtuu heijastuksena ”Jumalan valtakunnassa”, eli vanhoillislestadiolaisuudessa. Eli jos siellä on vainoa, pommitusta, sen saman saa kokea myös vl-liike jollakin tavalla.

Minulle tämä lopnajan visio on ollut varsinkin nuorena varsin ihana ja kaunis 🙂

  1. Voin sieluni silmin kuvitella keskustelun ry:n kahvipöydässä jonkun vanhemman herrasmiehen kanssa. Se menisi suunnilleen näin.
    P: Esittää kysymyksen (kts. alla) Herrasmies: ”Usko vain lapsen lailla!” P: ”Ei oikein vastaa kysymykseen…” HM: ”Me saadaan kaikki epäilyksetkin yksinkertaisesti uskoa JNJV!” P: ”Ei oikein vieläkään vastaa kysymykseen…” jne.

    En tod.näk. siis saisi vastausta mutta sen sijaan voisin joutua jollekin ”harmaalle listalle” jolle kaikki yhteisöllisyyden kannalta harmittavat/ vaaralliset henkilöt joutuvat jossain vaiheessa. Kun esittää liian hankalia/ vaikeita/ kiusallisia kysymyksiä jotuu silmätikuksi. Terve yhteisö ottaisi jäsentensä kysymykset tosissaan ja miettisi onko niissä perää eikä hyökkäisi kysymysten esittäjien kimppuun.
    LISÄYS: Enkä nyt tarkoita että olisin niin iso herra että minut katsottaisiin yhteisölle vaaralliseksi. Yritin vain avata tätä toiminnan logiikkaa. Paljon kysymyksiä esittäville ihmisille on muuten vl-kielessä oma termikin, tällainen henkilö on ”kysymyksistä sairas”.

  2. Olen itse sen verran syntinen ihminen, että minulla ei ole varaa lyödä lekkeriksi sitä, mitä kutsutaan synninpäästöksi, julistetaan se sitten
    ”JNJV” tai ”HPN” tai ”Jeesus sanoo:Usko sinun syntisi annetaan anteeksi”.
    Tässä on ennen muuta kysymys henkilökohtaisesta ripittäytymisestä ja persoonakohtaisesta vakuutuksesta katuvalle.
    Ihmettelen niitä, jotka ajattelevat, etteivät nämä sanat olisi evankeliumia.
    Eivät sanat paljoa pidemmät ole ehtoollisessa, jota Luther sentään kutsuu evankeliumin summaksi.
    Jos se summa on, ei siihen ole mitään lisäämisen tarvetta.
    Saarna on eri juttu, mutta laajaa evankeliumin julistusta sekin, jos sanassa pysytään.

    Laestadius itse oli arka julistamaan synninpäästöä heränneille, ettei tulisi hengellistä keskenmenoa ja armovarkaita. Siksi hän sanoi: Kenessä JUmala on hyvän työnsä alkanut, siinä hän myös sen päättää”. Tämä oli vahvistusta epäilevälle kristitylle.

    Ajatus siitä, että evankeliumin sanan kuuleminen herättää uskon katuvassa ja ahdistuneessa ihmisessä on varsin selvästi tuotu esiin Apologia Augustanassa mm. ”niissä, jotka kuulevat sanan.. herättää uskon”.
    Laestadius ei itse puhu LapinMarian synninpäästön julistamisesta yhtään mitään.
    Varmasti Laestadius kävi sisäistä taisteluaan; hänelle Lapin Marian kokemukset uskoontulostaan olivat vakuuttavaa puhetta, samoin tämän kokemukset, etsiminen, herääminen, vaino, ja uskon varmuus, ne vahvsitivat hänen omia kokemuksiaan ja tunnetta siitä, että hän on samalla tiellä, vaikka yksin ja joskus haparoiden. Hän tunsi iloa Jumalan lapseudesta.

  3. Vl-liikkeen opetuksen mukaan just tuossa synninpäästötapahtumassa, kun epäuskoinen suostuu ottamaan vastaan ”evankeliumin”/Aabrahamin ja Iisakin siunauksen/uskomaan omat syntinsä anteeksi, hän pääsee synneistä vapaaksi synninpäästösanojen avulla>>>>’

    Eiköhän kysymys ole siitä, että pääsee vapaaksi uskoessaan evankeliumin sanan!!
    Jeesuksen nimi on jo vahva voima ja muistuttamassa siitä, mitä hän on syntisen ihmisen hyväksi tehnyt?
    Olen ripittäytynyt sielunhoiitajalleni kirkossa, eikä siinä minulle ole koko Johanneksen evankeliumia luettu, vaan todistettu muutamin sanoin.
    Miten jotkut sanat ovat huonommat kuin jotkut toiset, kun kuitenkin kysymys on Jumalan Karitsasta?

    Laestadiolaisen herätyksen historian kannalta on aivan sama, mitä sanoja on missäkin vaiheessa käytetty.
    Laestadius on lohduttanut heränneitä ihmisiä kotonaan ja kylässä,
    sitte hän on pappina ottanut vastaan rippiä ehtoolliselle pyrkiviltä,
    sitten hän on julistanut synninpäästön alttarilta puhuessaan,
    sitten hän on voinut saarnassaan julistaa Kristusta,
    sitten hän on toiminut rippi-isänä
    sitten hän jakanut sakramenttia
    myöhemmin n. 1853 tullut yleisen pappeuden käyttämä synninpäästö,
    veljen ja sisaren vapauttaminen armon sanoin,
    kaikki se on yhtä ja samaa julistusta Kristuksesta…..
    Sillä ei niinkään ole merkitystä, missä Laestadius on aivan tarkalleen käsittänyt uskon, tärkeintä on se, mitä hän julisti ja mitä siitä seurasi kuulijoiden sydämessä.
    Laestadius tarkastelee uskoon tulemisen prosessia teoksessaan
    Dårhushjonet, en blick i nådens ordning. Hulluinhuonelainen….
    Esimerkkinään hän pitää opetuslapsia, jotka vielä Pääsiäisen tapahtumien jälkeen kysyivät: ”Herra, tällä ajallako rakennat valtakuntasi”. He eivät siis olleet vielä tajunneet, että Jumalan valtakunta on hengellinen maallisen keskellä, tuumii LLL.
    Vasta sitten kun tähän maailmaan kohdistuvat pyyteet ja toiveet olivat karisseet heidän mielestään, vasta sitten he olivat Laestadiuksen mielestä valmiita ottamaan vastaan Jumalan lapseuden.
    Kysymys on siis elämän kadottamisesta / maailman hylkäämisesta; siihen littyi sisäisen parannuksen lisäksi ulkonainen parannus, väärinkäytösten korjaaminen ja sovinnon rakentaminen siellä missä on tullut riitaa, viinan hylkääminen jne.

  4. jorma ojala:

    Eiköhän kysymys ole siitä, että pääsee vapaaksi uskoessaan evankeliumin sanan!!

    Olet tässä oikeassa, ikäänkuin periaatteessa. Mutta SRK -lestadiolaisessa kontekstissa sinä pääset vapaaksi synneistäsi vain jos synninpäästäjänä on ”elävässä uskossa” oleva ja P(p)yhällä H(h)hengellä täyttynyt SRK -lestadiolainen. Sanamuodolla ei liene niin suurta väliä, mutta ”elävässä uskossa” oleva käyttää vain sanamuotoa JNJVKSA tai JNJKMVSVKSA, josta hänet myös tunnistaa jumalanvaltakunnan jumalanlapseksi. Epäuskoinen olet SRK -katsannossa, ellei tämä ehto täyty. Faktaa!

  5. Jatkan edellistä:
    Sanankuulijan eli ns. katuvan ihmisen näkökulmasta katsoen julistajan uskon laadulla ei ole tuloksen kannalta merkitystä. Siinä mielessä seurakuntaoppia ei voi asettaa absoluution pätevyyden ehdoksi, koska kuka tahansa kuulija voi uskoa hänelle henkilökohtaisesti lausutut sanat, on sisällä liikkeessä tai ei.

  6. Juuri tästä tässä kaikessa on kysymys: vapaudesta! Srk-lestadiolaisenkin antama synninpäästö voi vapauttaa, niin kuin synninpäästö tekee, ja hyvä niin. Mutta valitettavan usein se ”vapauttaa” srk-lestadiolaisuuden orjuuteen, jolloin lopputila on alkua huonompi.

  7. jorma ojala: ”Olen itse sen verran syntinen ihminen, että minulla ei ole varaa lyödä lekkeriksi sitä, mitä kutsutaan synninpäästöksi, julistetaan se sitten
    ”JNJV” tai ”HPN” tai ”Jeesus sanoo:Usko sinun syntisi annetaan anteeksi”.
    Tässä on ennen muuta kysymys henkilökohtaisesta ripittäytymisestä ja persoonakohtaisesta vakuutuksesta katuvalle.
    Ihmettelen niitä, jotka ajattelevat, etteivät nämä sanat olisi evankeliumia.”

    Luultavasti me Jorman kanssa puhumme toistemme ohi, tai sitten Jorma ei halua ymmärtää mitä sanon. Nuo sanat ”Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”, ne eivät ole evankeliumia, vaan vakuutus uskomaan evankeliumi. En minä ensinkään halua ”lyödä lekkeriksi” tätä tapaa vakuuttaa katuvalle ihmiselle, että totta se on, Jeesus on sinun ja minun syntimme sovittanut, tähän me saamme uskoa.

    Evankeliumi ei ole, niin kuin Jorma hyvin tietää, synninpäästön sanat, sillä jos vain synninpäästön sanoja saarnattaisiin, kuka silloin ymmärtäisi uskoa, tai tietäisi mitä on Kristuksen lunastustyö, jonka kautta meillä niin kuin apostoli sanoo:
    Ef. 1:13 ”Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne.
    14 Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.”

  8. Evankeliumi on siitä iloinen sanoma, että siinä on kaikki, mitä tarvitaan uskoon ja lohdutukseen.
    Kun pappi sanoo alttarilla ”Jeesus sanoo: usko sinun syntisi annetaan anteeksi”, on siinä kaikki.
    Kun pappi sanoo ehtoollista jakaessaan: ”Kristuksen veri, sinun edestäsi vuodatettu….”, on siinäkin kaikki. Sanoja ei minun ymmärtääkseni sanota siksi, että kiiruhdettaisiin uskomaan evankeliumi erikseen, vaan siinä on sanottu kaikki tarpeellinen.
    Siksi ehtoollinen on myös armoateria, eikä ainoastaan muistoateria.

    Päästösanat esim. ripissä eivät eroa tästä, muutenhan niitä olisi aivan turha lausuakin. Siinäkään ei neuvota uskomaan evankeliumia vielä erikseen vaan kehoitetaan uskomaan nyt ja heti siksi, että Kristus on sovittanut.
    Laestadiolaisuuden voima oli herätyksen levitessä juuri tässä vakuutuksessa. Ei ruvettu neuvomaan ahdistunutta, että menehän kotiin ja rukoile ja tee sitäja tätä, vaan sanottiin heti; ”uskótko,,,kun vakuutan sinulle…..”. Toisinaan armonvakuutukset eivät olleet näinkään selviä. Ihmiset uskoivat iloisina ja vaipaina, ja he uskoivat evankeliumin. Tämä koski ennen muuta niitä joilla oli ahdistus ja syntiä. He ottivat tämän vakuutuksen vastaan. En tahtoisi epäillä, etteikö Pyhä Henki vaikuttanut heissä, kun koko elämä muuttui ja rakkaus näkyi.

    Oikea evankeliumi kertoo Jumalan työstä, siitä miten hän sovitti Kristuksessa koko maailman. Se antaa, ei vaadi. (Katkelma prof L. Thurenin esitelmästä)
    Kun lukee apostolien tekoja, eivät uskoon tulleet kovin pitkiä kommentaareja läpikäyneet, kun jo uskoivat. Ristilla ollut ryöväri vakuuttui kuulemastaan ja näkemästään, että tuossa on nyt se mies. Hänellekään ei kovin pitkälti saarnattu: Tänä päivänä olet oleva kanssani paratiisissa.
    Sen hän uskoi ja myös omisti.

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.