Lopunajalla evankeliumi takaisin Israeliin

Olen jo suunnilleen äidinmaidossa imenyt itseeni käsityksen, jonka mukaan Jumalan omaisuuskansa menetti jossakin vaiheessa evankeliumin, oikean uskon, mutta että se palautuu heille lopunajalla, vanhoillislestadiolaisten toimesta.

Eli ennen kuin maailmanloppu tulee, vl-väki rantautuu Israeliin tekemään lähetystyötä ja siellä otetaan evankeliumi iloiten vastaan, kun ihmiset uskovat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Nyt minulla ei ole hajua siitä, mihin raamatunkohtaan käsitys perustuu, mutta johonkin kylläkin, olen kyllä joskus kuullut viitattavan siihen.

Myös sellaista olen kuullut, että kaikki se, mitä tapahtuu milloinkin aina Jerusalemissa, tapahtuu heijastuksena ”Jumalan valtakunnassa”, eli vanhoillislestadiolaisuudessa. Eli jos siellä on vainoa, pommitusta, sen saman saa kokea myös vl-liike jollakin tavalla.

Minulle tämä lopnajan visio on ollut varsinkin nuorena varsin ihana ja kaunis 🙂

  1. Minun heikkouteni on se, että analysoin asiat loogisesti. Kaikilla ei tätä rasitusta ilmeisesti ole.
    Jos joku tietty synninpäästöön kuuluva lause tai jae Raamatusta on saanut evankeliumin kutsumanimen – mitä se Kristus-sisältönsä puolesta onkin – ei se merkitse sitä, etteikö evankeliumia sen ohella viljeltäisi puheessa ja opetuksessa myös laajemmin. Sellaista on ihan turha väittää!!
    Kun joku elämänsä haaksirikoissa ollut ihminen tekee niin sanotusti parannuksen, haluaisin toki nähdä sen papin, joka lukee hänelle neljä evankeliota. Eiköhän se lyhyyen vakuutukseen jää – ja siitä kasvuun ja vahvempaan hengen ravintoon, jos Jumala sen suo.

  2. Heino, viittaukseni Pyhän Hengen vaikutukseen tai vaikutuksettomuuteen koski vain SRK:n omimaa pyhää henkeä, joka heidän käsityksensä mukaan vaikuttaa vain SRK -uskossa olevilla, ei meillä muilla. Siksi kirjoitankin sen aina pienin alkukirjaimin. Ja sillä pyhällä hengellä, joka vaikuttaa vain Oulun pääkonttorilla, sillä kun ei ole mitään tekemistä raamatullisen Pyhän Hengen kanssa. Muutoin olen kanssasi täysin samaa mieltä.

  3. Kiitos Jussi! Nyt ymmärrän sinun viestisi sisällön, mutta jatkossa käytä jotain pientä selitystä, että oudoimmatkin ymmärtävät asian oikein. Kävin äsken hurruuttelemassa moottoripyörälläni ja totesin, että parasta ajella vain 60 – 80 kilometrivauhtia – tuuleen niin hauhiasti!

  4. Keskusteluissamme esiintyvät usein käsitteet vanhurskauttamisoppi, seurakuntaoppi ja avainten valta. Varmaan nämä käsitteet voidaan määritellä erikseen (viittaamatta johonkin toiseen näistä). Näistä määrittelyistä voivat vl-oppi ja ”normiluterilaisuus” varmaan olla yhtä mieltä. Keskustelua syntyy vasta, kun aletaan pohtia käsitteiden suhteita.

    Joona Korteniemi:

    Sekä vanhoillislestadiolaisuus että ”normiluterilaisuus” ovat yhtä mieltä siitä, että ihminen vanhurskautetaan yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden.

    Sekä vl että ”normiluterilaisuus” ovat yhtä mieltä myös siitä, että pelastavan uskon syntymiseen tarvitaan kirkko ja armonväline. Ero on vain siinä, millainen armonväline.

    Jo tässä siis seurakuntaoppi ja vanhurskauttamisoppi kietoutuvat toisiinsa (sekä vl-opetuksessa että ”normiluterilaisuudessa”). Keitä siis tarkoitat, Jorma, kun sanot että ” jotkut sekoittavat seurakuntaopin ja vanhurskautumisen yhteen, mikä ei ole tarpeellista.”?

    Entä mitä tarkoitat, Joona, kun sanot ” Ero on vain siinä, millainen armonväline.”?

  5. Kyllä sen ymmärrän, että argumentit loppuvat kesken.
    Silti toivon, että srk:n jättäneet kirjoittajat jo viimein pääsisivät sellaiseen mielenrauhaan ja uskoon, että minuun aivan nimellä kohdistetut ilkeydet ja valheet jäisivät täältä pois.
    Blogistin tulisi puuttua sellaisiin nettisääntöjen rikkomuksiin.

  6. Kiitos kysymyksestäsi, Niukkanen.
    Ehdin lyhyesti vastaamaan. Ne ovat hiukan sekaisin blogistille, josta olen hänelle maininnut, ja sitten myös eräillä muilla. En ole saanut kommenttiini ainuttakaan asiallista vastausta. Muunlaisia heittoja kyllä tulee. Olisiko aihe hankala?
    Vanhurskauttamisoppi, seurakuntaoppi ja avainten valta ovat kaikki ihan omia asioitansa, eikä niitä tulisi sotkea toisiinsa.
    Ilmeisesti tunteet ja tulehtunut suhde liikkeeseen on niin herkkänä, ettei mitään opillista asiaa pystytä näkemään selvästi. Seurakuntaoppi näkyy tukevan päälle milloin missäkin systemaattisen teologian aiheessa.
    Jotkut ulkopuoliset lukijat ovat kommentoineet tekstiäni mm. evankeliumista, ja he ovat olleet kanssani samaa mieltä.

  7. Lisään vielä, etteivät ne mielestäni kietoudu toisiinsa.
    Armovälineitä ovat sana ja sakramentit. Lestadiolaisuuden valtasuunnan opetuksessa ehtoollinen ei näytä olevan armoateria, eikä siinä niin ollen saada syntejä anteeksi.
    On vain opetus ”uskon vahvistuksesta”, mikä tuo mieleen vapaat suunnat. Ei minun ymmärtääkseni usko vahvistu mistään muusta kuin siitä, että julistetaan sovintoa Kristuksessa ja armoa = synnit anteeksi.
    Aika vähän kumminkin ehtoollispöydässä jonkun Jeesuksen sanomisiin uskotaan, kun vielä siinäkin pitää julistaa päästösanat. Ei Laestadius tuollaista opettanut. Siitä on olemssa saarnakin.

    Toinen asia on avainten valta.
    Tehdään väärin kun sidotaan Pyhä Henki persoonaan eikä sanaan.
    Tästä luterilainen opetus ja Luther ovat kirkkaasti sitä mieltä, että persoonan henkillökohtainen usko ei ole tässä pääosassa.
    Pyhä Henkii on sidottu Jumalan sanaan. Ilman sanaahan ihmisen puhe ei ole yhtään mitään.
    Jumalan sana on sanaa, lausui joku muukin.
    Tätä persoonallisen Pyhän Hengen ajatusta on ollut laajemminkin pietistisissä liikkeissä, myöskin esikoisten virallinen oppi on kääntynyt tähän suuntaan.
    Se on tietysti selvää, ettei jokainen lausuja ja opettaja varmaankaan ole kykenevä neuvomaan ja ohjaamaan pidemmälle, jos itsellekin tie eteenpäin on vielä hakusessa, mutta se ei minusta ainakaan muuta lähtökohtaa.
    Luther on muistaakseni myös tässä avarammalla linjalla. Minulla on siitä hauska sitaattikin.
    Ei tämä mielestäni voi mitenkään liittyä vanhurskauttamisoppiin. Voihan näet absoluution uskoa kuka tahansa sellainenkin, joka ei usko päästäjän omaan opinkäsitykseen avainten vallasta, mutta ottaa vain vastaan armolupauksen. Ymmärtänet, mitä tarkoitan? Sanoin tämän myös alempana.
    Sama koskee seurakuntaoppia. Eihän päästettävän tarvitse millään tavalla omaksua päästäjän eli lausujan seurakuntakäsitystä, kunhan vain epäilemättä uskoo mitä sanat hänelle lupaavat.
    Esimerkkini voi tietysti kuulostaa oudolta, mutta onhan se täysin mahdollinen. Kuka voi siis kieltää kuulijaa eli ripitettävää uskomasta?
    Jos mennään se kieltämään, ei millään ole enää mitään raamatullista perustetta.

  8. Saat toki ajatella Jorma mitä ajatteletkin asioista, mutta ne ovat sinun mielipiteitäsi. Jos toisille ei avaudu ajatuksesi tai he ovat eri mieltä siitä, se ei tarkoita sitä, että he olisivat ymmärtämättömiä tai väärässä.

    Tietty vanhurskauttamisoppi ja seurakuntaoppi ovat eri asioita, mutta vl-liikkeessä ne ovat sotkeutuneet toisiinsa. Aina kun vl-ihmisten kanssa puhuu pelastuksesta, heille ei riitä uskon kautta Kristukseen, vaan he lisäävät itsensä asiaan mukaan; vain meidän kauttamme.

    Pyysit poistamaan itseesi kohdistuvia asiattomia viestejä. En ole havainnut sellaisia. Et itsekään ole niitä helpoimpia keskustelukumppaneita, joten toivoisin sinulle etukäteen jo anteeksiantavaista mieltä niiitä kohtaan, joidenka kanssa keskustelet.

    Itse olen usein ollut vastaamatta kommentteihisi, koska keskustelu kanssasi on niin vaikeaa. Ehkä se olisikin paras tapa toimia kanssasi.

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.