Olen jo suunnilleen äidinmaidossa imenyt itseeni käsityksen, jonka mukaan Jumalan omaisuuskansa menetti jossakin vaiheessa evankeliumin, oikean uskon, mutta että se palautuu heille lopunajalla, vanhoillislestadiolaisten toimesta.
Eli ennen kuin maailmanloppu tulee, vl-väki rantautuu Israeliin tekemään lähetystyötä ja siellä otetaan evankeliumi iloiten vastaan, kun ihmiset uskovat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Nyt minulla ei ole hajua siitä, mihin raamatunkohtaan käsitys perustuu, mutta johonkin kylläkin, olen kyllä joskus kuullut viitattavan siihen.
Myös sellaista olen kuullut, että kaikki se, mitä tapahtuu milloinkin aina Jerusalemissa, tapahtuu heijastuksena ”Jumalan valtakunnassa”, eli vanhoillislestadiolaisuudessa. Eli jos siellä on vainoa, pommitusta, sen saman saa kokea myös vl-liike jollakin tavalla.
Minulle tämä lopnajan visio on ollut varsinkin nuorena varsin ihana ja kaunis 🙂
Olli kysyi parannuksesta.
Jeesus ja apostolit puhuvat siitä, samoin se on Lutherin ensimmäisen teesin sisältö: .. kristityn koko elämän tulee olla parannusta.
Rukoilevaiset puhuvat ensin isosta parannuksesta, jolla tarkoitetaan kääntymistä pois maailmasta, suruttomuudesta, epäuskosta etc.
Sitten on jokapäiväinen parannus, josta katekismuksemmekin puhuu.
Enhän minä omista uskonkäsityksistäni puhu, Jorma. Yritän vain haarukoida SRK-opetusta ”oikeaan laumaan” pääsystä. Siitä kirjoitin käsityksenäni, ettei pelkkä synninpäästö riiittäisi, vaan
Tässä kohden voin kyllä olla väärässä. Ehkäpä pelkkä synninpäästö riittää sisäänpääsyyn. Mutta tällainen tulokas ei välttämättä hyväksy esim. SRK:n seurakuntaoppia. Sen julki sanoessaan hän on jälleen ulkona. Tätä tarkoitin ”pyöröovella”.
Olen käsittääkseni yhtä mieltä kaikesta, mitä olet tässä ketjussa kirjoittanut, Jorma. Onko käsitykseni väärä?
Täällähän on tiukkaa settiä. Ojala – tietämättään tai ei – repii tässä keskustelussa alas srk:n opetusta vakuuttavalla tavalla. Joko srk tai Ojala valehtelee/ ei tiedä. Veikkaan, että srk.
Ymmärrän hyvin Niukkasen pyöröovivertauksen. Olen ehkä jostain sellaisesta itsekin joskus käynyt. Hyvä vertaus. Se nimittäin paljastaa, ainakin itselleni, srk:n vaikutuksen vl-liikkeessä. Nimittäin sen, että TOSIASIASSA pelkkä syntien anteeksisaaminen JNJV EI RIITÄ. Parannusta tulee nimittäin seurata srk:n ”armoneuvojen” totteleminen, kohtuullisen säännöllisesti seuroissa käyminen, JT & JR -tervehdyksien (oikeaoppinen) käyttöönotto jne. Esim. televisio saa olla kodissa jonkin aikaan, mutta jos se ei poistu jossain vaiheessa, katsotaan olevan niin, että todellista parannusta ei olekaan ([srk:n mielestä] koskaan?) tapahtunut. Parannuksen tekoa pitää siis seurata kuuliaisuus ”Saara-äidille”, joka siis on käytännössä srk:n johtama hyväveliverkosto.
On täysin mahdollista, että kirkossa vl-pappi saarnaa syntejä anteeksi (kuten kuuluukin), mutta kuitenkaan ihminen, joka sen uskoo, ei lähdekään ry:n toimintaan mukaan. Vaikka hän tietäsi papin olevan vl. Miksi lähtisi!? Eli: syntien anteeksisaaminen ei johdakaan – ilman väliintuloa! – rauhanyhdistyksen toimintaan. Tarkennan vielä. Syntien anteeksisaaminen vl-ihmisen kautta EI johda mitenkään automaattisesti (jos lainkaan) paljon puhuttujen (srk:n kyhäämien) elämäntapasääntöjen noudattamiseen!
Syntien anteeksiannosta vielä pari Raamatunkohtaa. Vl-liikkeen syntien anteeksianto perustuu, sinänsä ihan oikein, pitkälti seuraaviin jakeisiin:
Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.” Joh. 20:21-23
Mutta. Vl-liike unohtaa esim. seuraavat jakeet. Miksi? Koska niissä puhutaan syntien anteeksisaamisesta myös a) rukouksen kautta b) ”pelkän” uskon kautta (ilman ”välimiehen välimiestä”) ja c) kasteen kautta.
Pietari vastasi: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen -Ap. t. 2:38
ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan -Jaak. 5:15-16
Tietäkää siis, veljet: hänen ansiostaan teille julistetaan synnit anteeksi, ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi -Ap. t. 13:38
Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan. -1. Joh. 5:16
Olen pyrkinyt käymään asiallista ja opillista keskustelua. Repimisessä ja loanheitossa tai demonisoinnissa en tahtoisi olla osallisena. Niukkanen itsekin epäili hypoteesinsa kestämättömyyttä. Olen samaa mieltä, en ole tuollaiseen armon rajaamiseen törmännyt.
Eikö menneestä voi olla kiitollinen?
Kiitos Pentti!
Aloin jo epäillä, että ajatukseni/kirjoitukseni ovat niin epäselviä ettei niitä kukaan ymmärrä. Pelastit päiväni! Tai paremminkin yöuneni
Jorma; minä sitä ”tehdä parannus lestadiolaisuuteen/tai muuhun porukkaan” -asiaa vain
halusin maistella -en parannuksen tekoa yleensä.
Mulla alkaa olemaan nyt melekosta säpinää, viikon päästä vietettävien ylppäri- ja valmistujaisjuhlien takia, etten ehdi enää hoitamaan tätä päävirkaani täällä Mutta hyvinhän näytte pärjäävän ilman minun henkevää läsnäoloanikin
Kiitos Pentti kommentistasi, se oli hyvä.
Tuosta Pentin esille ottamasta asiasta.
”22 Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki.
23 Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
Tämä kohta Raamatusta on käsitetty ainakin vl-liikkeessä uskovaisen ihmisen vallaksi määrätä, kenelle synninpäästö annetaan ja keneltä se kielletään. Siis konkreettisesti.
Itse ymmärrän tämän tarkoittavan enempikin saarnaviran tehtävää. Kun sananpalvelija saarnaa Jumalan sanaa, lakia ja evankeliumia, joka uskoo evankeliumin, hänen kohdallaan tapahtuu vapautuminen synneistä ja joka ei usko, laki tuomitsee häntä. Eli saarnatessa Jumalan sanaa oikein ja puhtaasti, synninpäästö ja -pidätys tapahtuu ”automaattisesti” silloin kun ihmiset joko uskovat tahi eivät.
Niin kuin tapahtui samassa raamatunkohdassa muutaman jakeen päästä Tuomaksen kohdalla:
”25 Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”
26 Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!”
27 Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” 28 Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!”
29 Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Eli kun Tuomas uskoi Jeesuksen Herrakseen, hän oli autuas. Mitään muunlaista synninpäästötapahtumaa, esimerkiksi: -Saanko uskoa syntini anteeksi? ei tässäkään tilanteessa tapahtunut, vaan Tuomas uskoi kun sai nähdä Jeesuksen elävänä edessään.
Mutta käsittääkseni tähän pohjautuu vl-liikkeen opetus siitä, että syntejä pitää anella/kysellä/pyydellä anteeksi ja anteeksi annetaan kun niin hyväksi nähdään. Aina ei ole anteeksi annettu, vaikka niitä on aneltu sydän veripisaroita tihkuen.
Viime kädessä siis synneistä vapautuminen on Jumalan työ, vaikka kuinka kristityt Jumalan sanaa julistavatkin, koska Jumala on uskon lahjoittaja, joka usko taas vapauttaa synneistä ja tuo sydämelle Pyhän Hengen. Ja senkin Jumala laskee ihmisen sydämeen:
”Apt. t. 11:15 Ja kun aloin puhua, laskeutui Pyhä Henki heihin niin kuin alussa meihin.”
Eli Pyhä Henki ei siirry uskovaisesta sellaiseen ihmiseen, joka alkaa uskomaan, vaan se lasketaan hänelle ylhäältä.
Hiukan sama täällä, Vuokko – yo-juhlat alkavat painaa päälle. En tosin omia lapsiani ole kukittamassa, vaan koulumme abiturientteja. Onnittelut uusille ylioppilaille myös sinne Ilolaan!
Aika kauas alkuperäisestä aiheesta tämäkin ketju ajautui. Taidan olla siihen itsekin syypää. Mielenkiintoinen keskustelu kuitenkin saatiin aikaan, jossa hiukan salamatkin lentelivät. Tuskin kukaan vakavampia palovammoja kuitenkaan sai.
Taidan osaltani päätellä tämän ketjun ja kiittää Vuokkoa, Heinoa, Jormaa, Penttiä, Jussia ja muitakin keskustelijoita. Monet asiat ovat saaneet lisävalaistusta. Oppipoikana minäkin täällä kirjoittelen ja otan ojennuksen nöyrästi vastaan – uskokaa pois
Hyvää kesää kaikille!
>>>>Eli kun Tuomas uskoi Jeesuksen Herrakseen, hän oli autuas. Mitään muunlaista synninpäästötapahtumaa, esimerkiksi: -Saanko uskoa syntini anteeksi? ei tässäkään tilanteessa tapahtunut, vaan Tuomas uskoi kun sai nähdä Jeesuksen elävänä edessään>>>> Vuokko kirjoitti.
Niin, Tuomashan ei uskonut, siitä kai oli kysymys?
Kannattaisi Katekismuksesta lukea, mitä rippi merkitsee. Rippi on tarkoitettu avuksi sellaiselle uskovalle, jota oma syntisyys tai heikkous painaa.
Sellaiselle, jotka eivät tällaiset asiat uskon tiellä paina, voi tietenkin jättää pois. Onko se hyvä merkki?
Uskon vapauden edellytyksenä ei tietenkään ole ripittäytyminen, mutta se on mielestäni ihan eri juttu kuin esimerkki Tuomaasta, joka ei näkemättä uskonut. Meidähän tulisi uskoa näkemättä ja luottaa Sanaan.
Tuomas sitten vielä näki Herran, hän on vallan eri tilanteessa kuin me, jotka emme voi pistää sormiamme naulan reikiin. Me kohtaamme Herran vain sanassa ja sakramenteissa. Siksi ei kannata pitää evankeliumin sanaa ja saarnaa vähämerkityksellisenä asiana.