Uuden avioliittolain myötä, olen havainnut maailmanloppuepäilyjen nostavan taas päätään. Itse olen noihin pelotteluihin tottunut jo lapsesta asti rauhanyhdistyksen seuroissa, joten minuun ne eivät enää tehoa. Joskus nuorena ajattelin, etten ehdi saada edes perhettä, niin lähellä on tulikivisade tulossa syntisten niskaan ja samanaikaisesti uskovaiset temmataan valkopukuisten joukkiona taivaaseen.
Pelko juontunee Raamatun vedenpaisumuskertomukseen, jossa vain Nooa perhekuntineen ja eläinten kanssa pelastui rankkasateilta. Jumala vihastui ihmiselle hänen pahuutensa tähden ja oli hukuttaa lähes kaikki ihmiset. Muitakin lähes vastaavia kertomuksia Raamatusta löytyy. Nyt sitten jotkut pelkäävät, että maailmanloppu on lähellä, kun samaa sukupuolta olevat parit saavat mennä naimisiin.
Miltä tämä tämmöinen uhkakuvien maalaaminen mahtaa homoseksuaalisista ihmisistä tuntua? Varmaan ihan järkyttävältä. Hehän eivät tee oikeasti ihan mitään poikkeavaa verrattuina heteroihin.
Tuohon pelkoon liittyy ajatus, että jos ihmisiä ei rajoteta tekemästä ”hirveyksiä”, he tekevät kohta vielä kamalampia asioita, niin järkyttäviä, ettei mielikuvitus riitä niitä edes ajattelemaan.
Uskon, että tällaisissa peloissa on taustalla pelko omasta itsestä ja itseluottamuksen puute omia tekemisiä kohtaan.
Jos minä saisin tehdä mitä lystää tai en rajoittaisi itseäni tai en olisi uskomassa, sitä ei tiedä mitä kamaluuksia tekisin ja miten kamalasta paikasta loppujen lopuksi itseni löytäisin.
Minä en pelkää ollenkaan mitään tuollaista. Tietty jos alkoholisoituisin tai alkaisin käyttää huumeita, saattaisin löytää jonain päivänä itseni rapaojasta isot housuissa. Noh, kamalaahan se olisi 🙂 Mutta kun sitä alkoholiakaan ei ole pakkoa juoda. No mutta tämä ei liity varsinaisesti aiheeseen.
Jostain kumman syystä kun törmään tällaisiin lopunajan pelkoihin tai ankaraan homoliittojen tai naispappeuden vastustamisiin, kyseessä on miehiä. Paljon harvemmin naisia. Sitten vielä sellainen huomio, että ko. miehet ovat hirmuisen kiukkuisia siitä, että aletaan sallia ”syntiä” eikä enää vastusteta sitä. Ankaria, kovia ja kiukkuisia. Ihan kuin heidän takamuksilleen olisi ammuttu suolapyssyillä. Ja kyse on siitä, etteivät jotkut ihmiset elä heidän arvomaailmansa mukaisesti.
Mitä ihmettä nyt siitä ottamaan pulttia? Miksi se satuttaa niin kovin? Siksikö, että se on loukkaus Jumalaa kohtaan vai siksi, että se on oikeasti se suolapanos sinne omaan kankkuun? Epäilen jälkimmäistä. Sillä, eihän se mahdu millään järkeen, että loukkaannutaan Jumalan puolesta niin kovin, että tullaan vihaisiksi. Eihän siitäkään olla vihaisia, kun kaikki eivät usko samalla tavalla kuin itse. Tai ainakaan ei saisi vihastua, vaikka lihan käsivarsi välillä viuhuukin.
Mutta kun homoliittojen laillistamisesta näyttäisi olevan oikein luvallista vihastua. Vaikka toisella suulla sanotaan, että lahjaahan se usko on ja se ei ole joka pojan omistettavissa edes. Mutta vaikka ei uskokaan, niin ainakin se pitäisi uskoa, ettei mitään homoliittoja nyt solmita!
Vaikka ette tykkääkään, niin sanon sen taas: valta, sitä se on tuo tuokin, kun haluttaisiin estää homoja avioitumasta.
Menevät nyt tekemään semmoista, huhhuh! Maailmanloppu tulee heidän takiansa, kyllä nyt on kovat ikenissä! Kohta kuka tahansa tekee mitä tahansa, siihen se on menossa se on varmaa kuin pässinsarvet!
Hillittömyyttä pelätään, omaa ja toisten. Ja sitä halutaan hallita traditioilla ja säännöillä. Kun ei luoteta itseen eikä toisiin. En ymmärrä. Joo, en ymmärrä, mutta ymmärrätkö itsekään?
Pitääkö taas selittää? Miksi haastattelussa pitäisi puhua Jumalasta, Jeesuksesta tai Raamatusta, jollei niistä mitään kysytä? Miksi edes piispan pitäisi? Ehkä juuri piispan lausumana nuo kuulostaisivat hiukan itsestään selviltä. Voi olla piispalta viisastakin jättää ne lukijan ymmärrettäviksi.
Voi, voi miten väärin ymmärrätte koko keskustelun, te Marja – Sisko ja Seija! Ei ole ollenkaan keskustelu teidän sukupuolielämästä, vai luuletteko, että vain vihityillä aviopareilla on sukupuolielämää?
Minun sukulaisissa on homoja ja lesboja, jotka elävät parisuhteessa. Osa salaa suhteensa, toiset taasen eivät salaa. Jotkut luulevat, että syrjin ja vihaan heidän sukupuolisuuntautumisen takia. Nyt kun olen oman uskonnäkemykseni kirjoittanut tänne, te koette, että olen kiinnostunut teidän sukupuolielämästä.
Täällä on esitetty, että koulusivistys antaa ymmärryksen olla suvaitsevainen. Ajattelen kuitenkin, että vaikka opettelisi aapisen ulkoa ja saisin näin paljon tietoa, ei asenteeni uskoon ja raamatun opetuksiin muuttuisi.
(Minäpä kerron salaisuuden) Salaisuus on tämä; olen lukenut montakin aapista, olen, vaikken olekaan suorittanut tutkintoja, enkä siis voi osoittaa, että tiedän monesta asiasta paljon, myös homoudesta. Ehkä näistä tiedoista johtuu, että en halua tuomita ketään, en homoja avioliittoja, enkä niitäkään ihmisiä jotka rikkovat avioliittolupauksensa, vaikka, en voi näitä tekoja hyväksyä.
Mutta sitten tulee eteeni tämä asia, sillä jos Jumalan sana kieltää ja toteaa jonkin asian synniksi, minä en voi omalla päätökselläni asiaa muuttaa toiseksi. Katson myös, että minulla on oikeus tunnustaa uskoni. Niin vaikka teistä joistakin tuntuu, että viskon Jumalan sanan paikkoja kirjoitukseni tueksi.
Kannattaa kuitenkin pohtia, onko se, mikä Raamatussa sanotaan synniksi se, mitä luullaan sen olevan. Tarkoittivatko vanhan ajan kirjoittajat sitä, mitä me suuntautumisista nyt tiedämme?
Martti Pentti, miksi oletat, etten ole miettinyt? Tarkoitatko kun kirjoitat: ”vanhan ajan kirjoittajat” niin tarkoitatko, ettei Jeesus joko tiennyt, tai ymmärtänyt homoja? Olen aivan varma, että Jumalan Poika tunsi silloin ja tuntee nytkin heidän vaikean elämäntilanteensa.
Minä en pidä itseäni tyhmänä, jos en nyt hyvin viisaanakaan, mutta minun on pakko myöntää, etten yhtään ymmärrä, miksi Jumala sallii poikkeavia ihmisiä syntyä. Olisi hyvin loogista ajatella, että jos Jumala sallii syntyä poikkeavia ihmisiä, hän sallisi heidän myös toteuttaa poikkeavuuttaan.
Minullapa oli sukulaismies ja hän oli homo, mutta myös uskova ihminen. Hän iloitsi elämänlahjastaan ja uskossa Kristukseen kuoli kiittäen, että sai Jumalalta näin suuren lahja – elämän.
Minä taas tiedän, että jotkut homot ovat poikkeavuutensa takia päätyneet itsemurhiin. He ovat kokeneet, ettei heitä tulla ympäristön taholta ikinä hyväksymään sellaisina kuin he ovat.
Asiaa voi verrata vaikkapa vl-liikkeen kieltoon harrastaa sopimatonta seurustelua/esiaviollista seksiä; jotkut harvat siinä onnistuvat, suurin osa ei. Näin seurustelevia aikoinaan lohduteltiin vl-liikkeessä. Minusta tämä on tosiasia niin hetreoiden kuin homojenkin osalta; jos rakastuu palavasti toiseen ihmiseen ja jos toinen vastaa tunteisiin samalla tavalla, läheisyyttä on lähes mahdotonta estää, eikä toki tarvitsekaan. Jos joutuu kieltämään itsessänsä omia piirteitänsä, jopa inhoamaan niitä, siitä seuraa huonoja asioita.
Jeesus ei tietääkseni kirjoittanut kuin kerran tomuun. Tarkoitin Tooran kirjoittajia ja Paavalia. Jälkimmäinen taisi paheksua kreikkalaisen yläluokan miesten tapaa pitää poikarakastajia.
Minusta ihminen ei itse valitse kovinkaan paljon mielipiteitään ja käsityksiään, joten annetaan vapaasti niiden kukkia omilla väreillään tahoillaan. Itse ainakaan en ole päättänyt olla asioista sitä mieltä mitä olen, minä vain ajattelen niin ja se on siinä.
Minä, Heino, Marja-Sisko, Martti ja moni muu; kunhan ei toisiamme satuta, voimme pysyä kannoissamme niin kauan kuin pysymme. Ei meidän mielipiteemme ole uhka kenellekään, jos vain pysymme hyvän käytöksen rajoissa. Oman onnen ei tarvitse olla kiinni toisten mielipiteistä ja käsityksistä, eikä ketään saa alkaa vaatia ajattelemaan tavallaan. Sellainen johtaa vain mieliharmeihin ja on pahimmillaan henkistä väkivaltaa, tapahtui sitä suuntaan jos toiseenkin.