Uuden avioliittolain myötä, olen havainnut maailmanloppuepäilyjen nostavan taas päätään. Itse olen noihin pelotteluihin tottunut jo lapsesta asti rauhanyhdistyksen seuroissa, joten minuun ne eivät enää tehoa. Joskus nuorena ajattelin, etten ehdi saada edes perhettä, niin lähellä on tulikivisade tulossa syntisten niskaan ja samanaikaisesti uskovaiset temmataan valkopukuisten joukkiona taivaaseen.
Pelko juontunee Raamatun vedenpaisumuskertomukseen, jossa vain Nooa perhekuntineen ja eläinten kanssa pelastui rankkasateilta. Jumala vihastui ihmiselle hänen pahuutensa tähden ja oli hukuttaa lähes kaikki ihmiset. Muitakin lähes vastaavia kertomuksia Raamatusta löytyy. Nyt sitten jotkut pelkäävät, että maailmanloppu on lähellä, kun samaa sukupuolta olevat parit saavat mennä naimisiin.
Miltä tämä tämmöinen uhkakuvien maalaaminen mahtaa homoseksuaalisista ihmisistä tuntua? Varmaan ihan järkyttävältä. Hehän eivät tee oikeasti ihan mitään poikkeavaa verrattuina heteroihin.
Tuohon pelkoon liittyy ajatus, että jos ihmisiä ei rajoteta tekemästä ”hirveyksiä”, he tekevät kohta vielä kamalampia asioita, niin järkyttäviä, ettei mielikuvitus riitä niitä edes ajattelemaan.
Uskon, että tällaisissa peloissa on taustalla pelko omasta itsestä ja itseluottamuksen puute omia tekemisiä kohtaan.
Jos minä saisin tehdä mitä lystää tai en rajoittaisi itseäni tai en olisi uskomassa, sitä ei tiedä mitä kamaluuksia tekisin ja miten kamalasta paikasta loppujen lopuksi itseni löytäisin.
Minä en pelkää ollenkaan mitään tuollaista. Tietty jos alkoholisoituisin tai alkaisin käyttää huumeita, saattaisin löytää jonain päivänä itseni rapaojasta isot housuissa. Noh, kamalaahan se olisi 🙂 Mutta kun sitä alkoholiakaan ei ole pakkoa juoda. No mutta tämä ei liity varsinaisesti aiheeseen.
Jostain kumman syystä kun törmään tällaisiin lopunajan pelkoihin tai ankaraan homoliittojen tai naispappeuden vastustamisiin, kyseessä on miehiä. Paljon harvemmin naisia. Sitten vielä sellainen huomio, että ko. miehet ovat hirmuisen kiukkuisia siitä, että aletaan sallia ”syntiä” eikä enää vastusteta sitä. Ankaria, kovia ja kiukkuisia. Ihan kuin heidän takamuksilleen olisi ammuttu suolapyssyillä. Ja kyse on siitä, etteivät jotkut ihmiset elä heidän arvomaailmansa mukaisesti.
Mitä ihmettä nyt siitä ottamaan pulttia? Miksi se satuttaa niin kovin? Siksikö, että se on loukkaus Jumalaa kohtaan vai siksi, että se on oikeasti se suolapanos sinne omaan kankkuun? Epäilen jälkimmäistä. Sillä, eihän se mahdu millään järkeen, että loukkaannutaan Jumalan puolesta niin kovin, että tullaan vihaisiksi. Eihän siitäkään olla vihaisia, kun kaikki eivät usko samalla tavalla kuin itse. Tai ainakaan ei saisi vihastua, vaikka lihan käsivarsi välillä viuhuukin.
Mutta kun homoliittojen laillistamisesta näyttäisi olevan oikein luvallista vihastua. Vaikka toisella suulla sanotaan, että lahjaahan se usko on ja se ei ole joka pojan omistettavissa edes. Mutta vaikka ei uskokaan, niin ainakin se pitäisi uskoa, ettei mitään homoliittoja nyt solmita!
Vaikka ette tykkääkään, niin sanon sen taas: valta, sitä se on tuo tuokin, kun haluttaisiin estää homoja avioitumasta.
Menevät nyt tekemään semmoista, huhhuh! Maailmanloppu tulee heidän takiansa, kyllä nyt on kovat ikenissä! Kohta kuka tahansa tekee mitä tahansa, siihen se on menossa se on varmaa kuin pässinsarvet!
Hillittömyyttä pelätään, omaa ja toisten. Ja sitä halutaan hallita traditioilla ja säännöillä. Kun ei luoteta itseen eikä toisiin. En ymmärrä. Joo, en ymmärrä, mutta ymmärrätkö itsekään?
Alkeelliset kannanotot selittynevät haperosta intelligentsiasta ja vääriin arvoihin sitoutuneesta pätemisentarpeesta. Moiset ihmiset kärsivät pohjimmiltaan alemmuudentunnoista ja tarvitsisivat psykologien apua. Kun kaikille ei riitä johtajienkaan palleja kohottamaan statusta.
Blogista lainattua:”Tuohon pelkoon liittyy ajatus, että jos ihmisiä ei rajoteta tekemästä ”hirveyksiä”, he tekevät kohta vielä kamalampia asioita, niin järkyttäviä, ettei mielikuvitus riitä niitä edes ajattelemaan.
Uskon, että tällaisissa peloissa on taustalla pelko omasta itsestä ja itseluottamuksen puute omia tekemisiä kohtaan.
Jos minä saisin tehdä mitä lystää tai en rajoittaisi itseäni tai en olisi uskomassa, sitä ei tiedä mitä kamaluuksia tekisin ja miten kamalasta paikasta loppujen lopuksi itseni löytäisin.
Minä en pelkää ollenkaan mitään tuollaista. ” (Vuokko Ilola)
Ajatellaan ihmisen elämän vaiheita tietoisuuden kautta, kuvataan tätä kuplalla eli tietoisuutta rajoittaa kupla jonka sisällä eletään.
Ennen syntymää ihminen on todella rajoitetussa kuplassa, äidin kohdussa.
Lapsena kupla on vanhempien opetus/totuttaminen siihen elämään mitä vanhemmat elää.
Aikuistumisen aikana tämä kupla laajenee ympäröivään yhteiskuntaan ja saa aikaan joko aikaisemman tietoisuuden vahvistumisen tai kapinan ja pois lähtemisen.
Nyt siis onkin kyse mitä tietoa omaan kuplaan saa, siis kun ajatellaan ympäröivää yhteiskuntaa (esim suomea) niin sen antama tieto on ollut ennen todella rajoittunutta, kirkko saneli moraali säännöt täysin, esim aviorikoksesta saattoi saada kuoleman tuomion, uskonnottomuutta tai toisuskoisuutta ei sallittu.
Nykyään kupla on laajentunut tiedon saannin vapautuessa voi aikuinen valita mieleisensä ajatusmallin vaikkapa kääntyä islamiin kenenkään sitä estämättä.
Onko enää mitään rajoitusta glopaalin kuplan sisällä, onko siellä kaikki tieto?
Raamatullinen vastaus on ettei ihminen itsessään voi itseään tutkia eli ymmärtää elääkö pimeydessä vai valkeudessa. Ainoastaan Jumalan hengen kautta sen voi tehdä ja näin rikkoa kaikki rajoittavat kuplat ja päästä tuntemaan Totuuden.
Pasaselta:
”Raamatullinen vastaus on ettei ihminen itsessään voi itseään tutkia eli ymmärtää elääkö pimeydessä vai valkeudessa. Ainoastaan Jumalan hengen kautta sen voi tehdä ja näin rikkoa kaikki rajoittavat kuplat ja päästä tuntemaan Totuuden.”
Noinhan ne sanoivat hoitomiehetkin vl-liikkeessä 70-luvun hoitokokouksissa 🙁 Kuka milloinkin ajattelee ja sanoo omaavansa Jumalan/Pyhän hengen ja tietää sitä kautta Totuuden. Se on myös omanlaisensa kupla ja estää ymmärtämästä muita kuplia.
Se, mitä Vuokko nyt kirjoittaa, ei ole uskoa vaan politiikkaa, liberalismia. Usko ei ole politikkaa, ei konservatismia eikä liberalismia vaan Jeesuksen seuraamista. Homous / lesbous on vaikea asia meidän ymmärtää, siis se asia miksi osa ihmisistä syntyy näin poikkeaviksi.
Meidän tulee rakastaa heitä, niin kuin kaikkia lähimmäisiämme. Miten se menikään: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Kun, kehotetaan rakastamaan niin eikö tämä ole juuri rakastamista kun hyväksymme homoavioliiton? Tämähän on tasa-arvoista! Kyllä, tämä on tasa-arvoista näin tehdä, mutta usko ei ole tasa-arvoa, vaan Jeesuksen seuraamista.
Jos me haluamme uskoa ja näin uskovina kulkea Jeesuksen opetuksen mukaisesti, meidän tulee ymmärtää, että Jumalan valtakunta ei ole tasavalta. Vaan kuninkaallinen valtakunta, jossa ei ole ministerin paikkoja, vaan yksin Jumala hallitsee. Tämän takia emme voi tehdä itsenäisiä päätöksiä, vaan aina tulee tutkia, mitä mieltä meidän kuninkaamme on. Miten Jeesus opetti:
”Hän vastasi heille: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?
Ja hän jatkoi: ”Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” (Matt.19:4,5)
Helvetillä pelottelu ei ole oikein. Olen kyllä kuullut paljonkin pelottelusaarnoja, joissa kuvataan miten tulisia kiviä sataa taivaasta ihmisten niskaan. Jotkut saarnamiehet olivat hyvin runollisia, joten he osasivat kuvata tämän tapahtuman niin kauhistuttavilla sanoilla, että ihmiset itkien vaikersivat omaa syntisyyttään, koska uskoa ei oikein ollut tarpeeksi, joten oli suuri vaara joutua tähän tulikivisateeseen.
Tulin siskoni kanssa seuroista, jossa saarnaaja puhui tästä tulikivisateesta. Olin noin neljätoista ja siskoni kaksi vuotta nuorempi minua. Kuuntelin, kun yön hiljaisuudesta kuului siskoni kamarista itkun tuherrusta. Itku ei tuntunut loppuvan, menin hänen kamariinsa ja kysyin; että mikä sinulla on kun itket?
Sisareni nousi istumaa, silmistä valuivat kyynelvirrat. Itkuinen ääni sopersi:
– Taivaasta sataa tulisia kiviä kaikkien naapureittemme päälle koska eivät usko! Maailmanloppu voi tulla jo huomenna!
Istuuduin sisareni sängyn laidalle ja aloin tyynnytellä häntä ja kerroin, ette kaikkea tarvitse uskoa mitä saarnamiehet puhuvat, ei tuo saarnamies tiedä milloin maailmanloppu tulee, sitä ei tiennyt edes Jeesus:
”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä” (Matt.24:36)
Kuitenkin, vaikka me uskomme, että maailmanloppu on edessäpäin, ei uskomme voi perustua pelkoon. Mihin me siis perustamme uskomme, eikö rakkauteen:
”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen.” (2Tim.1:7)
Mitä se sitten ”terve harkinta” on? Eikö, sitä mitä Paavali kirjoittaa:
”Nyt tiedän, että te ette enää näe minua, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa olen elänyt ja julistanut Jumalan valtakuntaa.
Siksi minä tänä päivänä vakuutan teille, että jos joku teistä joutuu kadotukseen, syy ei ole minun: minä olen avoimesti julistanut teille kaiken, mitä Jumalan pelastussuunnitelmaan kuuluu.” (Ap.t. 20:25,26,27)
Eli nyt jos me haluamme uskoa oikein, emme voi laatia omia ns. sääntöjä, vaan meidän tulee noudattaa Jumalan tahtoa. Paavali sanoo: ”olen avoimesti julistanut teille kaiken, mitä Jumalan pelastussuunnitelmaan kuuluu.”
Jumala meitä kaikkia auttakoon, että voisimme pysyä Jumalan rakkaudessa:
”Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.” (1Joh.4:21)
Heinolta:
”Homous / lesbous on vaikea asia meidän ymmärtää, siis se asia miksi osa ihmisistä syntyy näin poikkeaviksi.”
Vielä vaikeammin ymmärrettäväksi asia menee sillä, kun maapallo naisistuu niin ihmisten kuin eläintenkin kohdalla. On myös ihmisiä, jotka eivät ole kumpaakaan sukupuolta. Minusta näihin asioihin ei saisi sotkea Raamattua ollenkaan.
Homous on valtavirrasta poikkeavaa, mutta voiko sitä muuten pitää poikkeavana asiana? Siinä on kyse seksuaalisuudesta niin kuin heterollakin, kyseessä ei ole mikään uusi tai eri asia. Jos heterolle annetaan lupa toteuttaa seksuaalisuuttaan ja homolle ei, kyseessä on sama asia kuin heterolle ei annettaisi lupaa syödä ruokaa ja homolle se lupa myönnettäisiin. Eikä vertaus ole edes ontuva jos sitä vähänkin aikaa miettii, sillä molempien kieltojen kohdalla niin homoille kuin heteroillekin sattuisi ”lankeemuksia”, eli he eivät kykenisi noudattamaan kieltoa. Niin kuin aika harva kykenee noudattamaan esiaviollista seksikieltoakaan, vaikka kuinka uskonyhteisö ohjeistaisi niin.
Miksi kymmenen käskyä ei riitä?
Jos sukupuoleton ihminen, joka ei osaa edes sanoa, onko hän mies tai nainen, avioituu joko miehen tahi naisen kanssa tai samanlaisen sukupuolettoman ihmisen kanssa, tekee väärin tuon ”seksuaalisuuden harjoittaminen on miehen ja naisen välinen asia” periaatteen/käsityksen pohjalta.
Me, ihmisinä voimme aprikoida monella tavoin avioliittoa. Mutta meidän tulisi hakea semmoista ratkaisua, joka oli ”alussa” Jumalan tarkoitus. Jeesus sanoo tästä, kun Mooses muutti Jumalan käskyn ihmisten painostuksesta, että ”Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin.”
Se, mihin ihmisellä on ns. Jumalan lupa, on, että hän voi valita naimattomuuden ja avioliiton välillä:
”Opetuslapset sanoivat: ”Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin. ”Mutta hän sanoi heille: ”Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu.
On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon.” (Matt.19:10, 11,12)
Tunnen suurta sympatiaa homoudesta kärsivien ihmisten kohtalosta. Menisin mielelläni heidän puolelleen, niin kuin sinä Vuokko teet ja toteaisin, että Jeesus puhuu väärin kun sanoo: ”On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon.”
Ei homous ole ihmisen oma syy, jos on syntynyt sellaiseksi, mutta ei Jumalan sana muutu. Ei vaikka minä sanoisin, että menkää vain naimisiin, koska arkkipiispakin hyväksyy ja siunaa teidän avioliiton. Jos minä näin hyväksyisin, koska oikeastaan olen homojen puolella, ei Jumalan sana hievahtaisikaan, mutta minä luiskahtaisin Jumalan sanan vastaiseen tekoon. Lopuksi kysyn, että onko ihmisen elämän tärkein asia olla parisuhteessa? Olen tuntenut useita vanhoja poikia, jotka ovat olleet homoja, eivät he ole ollenkaan olleet pahoillaan, vaikkei heillä ole ollut omaa perhettä.
En puhu avioliitosta. Ja raamatunmukainen avioliitto ei ole edes sama, minkälainen se on nykytraditioineen. Raamatunmukaista avioliittoa ei voi muuten edes ” toimittaa” kuin miehen ja naisen välisenä.
Minusta kirko pitäisi luopua vihkioikeudestaan, koska se ei sille edes kuulu. Sehän on oikeasti vain byrokratiaa.
Jos joku ei tiedä, onko hän mies vai nainen, ei se merkitse, etteikö hän olisi jompi kumpi. Ei ole olemassa sukupuolettomia ihmisiä.
”Jos joku ei tiedä, onko hän mies vai nainen, ei se merkitse, etteikö hän olisi jompi kumpi.”
Perehdypä biologian vähän paremmin, se voi nimeoman merkitä sitä, että ei voida täsmälleen määritellä kumpi hän on. Sukupuoli kun ei määriydy vain ulkoisten sukelinten perusteella,joita niitäkin voi olla samalla henilöllä moempia.
”Sukupuoli voi olla epäselvä
Pelkät kromosomit eivät määrää lapsen sukupuolta. Kromosomit voivat olla jopa täysin vastakkaiset kuin lapsen sukupuolielimet. Sukupuolen kehitykseen vaikuttaa kromosomien lisäksi monet geenit ja hormonit.
Suomessa syntyy vuosittain noin kymmenen lasta, joiden sukupuoli ei ole yksiselitteinen. Vaikka lapsen sukupuolessa olisi epäselvyyttä, hän voi olla muuten täysin terve lapsi. ”
Asialle ovat muutamat yksilöt antaneet kasvot ja se on hyvä se. Heidän ulostulonsa ei tietenkään ole ollut mitään revittelyä vaan on vaatinut suurta siviilirohekuatta ihan kuten aikanaan muidenkin ei-heteroiden ja vaikkapa skitsofreenikkojen ulostulot. Julkisuuden kautta he ovat saanet osakseen myös ymmärtämystä ja heidän asemansa on alkanut yhteisöissä parantua. Hitaasti mutta varmasti. Ja se on hyvä se.
Heino Korpela.
”Se, mitä Vuokko nyt kirjoittaa, ei ole uskoa vaan politiikkaa, liberalismia. Usko ei ole politikkaa, ei konservatismia eikä liberalismia vaan Jeesuksen seuraamista.”
Uuden avioliittolain säätäminen oli politiikkaa, sillä avioliittto on yhteiskunnallinen instituutio. Usko on monille Jeesuksen seuraamista, mutta monet uskovatkin kykenevät ajattelemaan ”liberaalisti” ja sen vuoksi hyväksyvät samaa sukupuolta olevien avioliiton. Heidän usko ei kiellä järjen käyttöä, eivätkä he sotke uskoaan politiikkaan.
Minä pidän farisealaisena sellaista asennetta, jossa tähän päivään haetaan neuvoja tuhansia vuosia vanhoista ”pyhistä” kirjoista. Jeesuksellakin oli aikanaan ongelmia tämän ilmiön kanssa. Meillä on tänään sivistyksen tuomaa tietoa ja taitoa hoitaa asiamme ihmismäisesti. Kirkko tulee – kuten ennenkin – hieman jäljessä yhteiskunnan kehityksestä, mutta tulee kuitenkin.
Leo Tihinen pitää ilmeisesti minua farisealaisena kun lainaan raamattua kirjoitukseeni ja toteaa, että ”Jeesuksellakin oli aikanaan ongelmia tämän ilmiön kanssa.” Ei siis ole ihme, jos minulla, entisellä maanviljelijällä on vaikeuksia ymmärtää homoavioliittoa!
Jos Jeesus, josta raamattu todistaa:
”Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle.” (Heb.1:3)
Jos siis Jeesus, joka on itse Jumalan, niin kuin Biblia todistaa ”Jumalan juurikuva”, jos siis Jumala menee ymmälle, niin ei ole ihme, että minä menen näitten, niin kuin Leo toteaa: ”Meillä on tänään sivistyksen tuomaa tietoa ja taitoa hoitaa asiamme ihmismäisesti.”
Luulen, että olen sanonut nyt kaiken olennaisen tästä asiasta, joten lopetan tähän. Minä en voi vaikuttaa kirkkoon, en teihin keneenkään, voin vain kertoa millään lailla itse ymmärrän. Kevät on tullut, iloitaan tästä keväästä.
Heino kirjoittaa sympaattisesti. Mikä minua jossain määrin häiritsee, ja ylipäänsäkin kiusaa, on se, kun Raamatun sitaatteja viskataan keskusteluun ikäänkuin Jumalan kommentteina..
Kari-Matti Laaksonen en muista olenko sinun kanssasi ennen kirjoitellut, kirjoittelin tänne muutamia vuosia sitten, melko paljonkin. Sitten tuli muutos, piti tilata lehti, että sai tänne kirjoittaa, joten lopetin.
Nyt kuitenkin Vuokon kirjoitus ”iski” minua ihan kuin vyön alle, niinpä tilasin lehden kuukaudeksi, että voin kirjoittaa. On hyvin todennäköistä, etten kirjoita enää tuon kuukauden mentyä.
Kiitos sinulle tuosta ”sympaattisesti” sanasta! Ymmärrän kyllä, että sinua kiusaa ja häiritsee se, että lainaan raamattua kirjoitukseni tueksi. Kuuntelin ja katselin arkkipiispan haastattelua, hän ei ”viskellyt” raamatun lauseita ollenkaan, kun kertoi omasta uskostaan ja kannastaan homoavioliittoon.
Minun uskoni perustuu kokonaan raamatun ilmoitukseen, ei ihmisten oppineisuuteen ja tämän takia varoitan nyt sinua, sillä taasen vetoan raamatun kirjoitukseen:
”En silti häpeä, sillä tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä, että hän kykenee varjelemaan sen, mikä on minun haltuuni uskottu, aina tulemisensa päivään asti.” (2Tim.1:12)
Noinhan se on että kun arkkipiispaa haastatellaan mistä tahansa asiasta, hän ei milloinkaan viittaa Raamattuun. Jumalasta hän puhuu jos on aivan pakko mutta Jeesuksesta ei koskaan. Vaatii melkoista verbaalista akrobatiikkaa olla mainitsematta Jeesusta edes jouluhaastattelussa.
Haastattelu ei ole saarna eikä hartauspuhe.
Sattuneesta syystä tunnen useita ihmisiä, joita on hyvin vaikea sijoittaa yksioikoisesti mies-nainen -jaotteluun.
He eivät ole osaansa valinneet.
En ymmärrä, miten he olisivat uhkaksi kenellekään.
Osa heistä on jokseenkin aseksuaaleja. Hillittömiä en tunne yhtään.
Voisiko mainion blogin ohjeen mukaisesti jokainen keskittyä oman moraalinsa vahtimiseen, ei toisten?
Jotenkin se tuntuisi kristillisemmältä.
Marja-Sisko: Näin juuri. Eikö ole hassua, että mitä enemmän jotkut mainostavat oikeaa ja omaa kristillisyyttään, sitä enemmän he ovat kiinnostuneita toisten ihmisten sukupuolielämästä? Eivätkä sitten oikeastaan ota kantaa mihinkään kristinuskon keskeisemmistä kysymyksistä. Jos sukupuolielämä on uskonelämän keskeisin osa, niin mielestäni on etäännytty aika kauas Raamatun ydinsanomasta.