Kyselin : ” miksiköhän kritiikkiä tulee valtaosassa komentteja. Kirjoitaa sitten mistä asiasta tahansa ja mitä tahansa”. Vastaus : ”ne jotka siellä enemmän roikkuvat, pohdiskelevat tekstejä enemmän ja asennoituvat siksi negatiivisesti kaikkeen mitä lukevat.”
Ne taas joilla on muutakin elämää, kuin netti, käyvät lukemassa vain satunnaisesti ja heille syntyy paljon postiviisempia mielikuvia.
Negatiivisen asenteen huomaan helposti näissä keskustelussa. No sehän on kulttuurimme perusrakennetta. Joten se on ymärettävää siltä kannalta. Korona on lisäksi vielä voimistanut sitä. Ihmiset ovat turhautuneempia, kun eivät voi olla toistensa kanssa aidoissa kohtaamisissa. Joten turhautumiset jää purettavaksi netissä.
Netti keskustelu ei ole samanlaista kohtaamista, kuin jos tapaa hyvän ystävän henkilökohtaisesti ja jakaa siinä ajatuksiaan. Sellainen kohtaaminen luo positiivisen asenteen keskutelijaa kohtaan. Täällä postivisen suhtautuiseen tarvitaan positiivista asennetta koko elämää kohtaan. Jollei sitä ole, niin ei ole.
Tietysti itse olen myös syyllinen siihen, että negaatio nousee tekstissäni nytkin pintaan.
Oma asenne kun huoelestuttavati alkaa muuttumaan siihen suuntaan, että kirjoittaessani alan odottaa negatiivista palautetta. Huolestuttavaa on miettiä, muuttuuko oma kirjoittamiseni negatiivissävyiseksi siksi, että odotan kielteistä palautetta? Ja onko tekstini jo huomaamattani ollut jo pitkään sellaista?
Tämän jakaminen sai minussa aikaan kuitenkin sen, että nyt voin hiukan positiivisemmin suhtautua saamaani palautteseen . Palaute kun ei oikeasti aina kerro mitään minusta,eikä ajattelustani, vaan ainostaan siitä asenteesta joka lukijalla jo valmiiksi on. Jopa ennen kuin hän on edes aloittnut blogini lukemista.
Huomaan että kysymykseni voidaan ymmärtää ainakin kolmella eri tavalla:
1 olenko jo liian vanha muuttamaan asennettani ?
2 onko asenteeni jo toivottoman negatiivinen ?
3 Olen sitä etsinyt ja joskus löytänyt. Löytäisinko vielä ?
Posittivisen asenteen löytää, kun sitä vain etsii. Ei se paljoa vaadi.
Olisin taipuvainen ajattelemaan, että vaikka keskusteluissa annetaan kritiikkiä oikealta ja vasemmalta, ei se välttämättä tarkoita sitä, että kyse olisi negatiivisuudesta tai edes negatiivisesta ilmiöstä. Toki keskusteluissa voi viljellä helposti nk. toksisia kommentteja, joiden pääasiallinen tarkoitus on kettuilu, mutta näkisin, ettei tästä useinkaan ole kyse, vaikka se helposti siltä tuntuisikin.
Sattuu vain olemaan niin, että kontrasti luo keskustelua ja siksi kommentteja saa yleensä enemmän silloin kun lukijoilla on blogitekstiin nähden eriäviä näkemyksiä. Tämä taas ei ole negatiivista, vaan positiivista. Negatiivista olisi se, että eriäviä mielipiteitä ei olisi, koska me kaikki olemme kuitenkin yksilöitä ja ajattelemme asioista omalla tavallamme.
Itse luen kirjoituksiasi mielelläni, vaikka olenkin usein joistain asioista eri mieltä. Mutta mitä sitten? Sehän meistä juuri tekee ihmisiä. Ajattelevia sellaisia. 🙂
Lisähuomiona sen verran, että kun on sattunut syntymään uskontoon, jossa kritiikki ja asioiden objektiivinen tarkastelu on kiellettyä, erilaisia mielipiteitä ja oikeutta esittää niitä osaa arvostaa aika tavalla. Kritiikin kieltäminen ei ole rakentavaa vaan hajottavaa.
Olen syntynyt nimellisesti luterilaiseen perheeseen, ns. uskoontuloni on tapahtunut luterilaisen kirkon piirissä ja olenpa lopulta päätynyt jopa luterilaisen kirkon papiksikin, mutta en ole koskaan kokenut, että uskonnollinen vakaumukseni olisi esteenä kritiikille tai asioiden objektiiviselle tarkastelulle. Kokonaan eri asia on, että objektiivisuus useimmiten on mahdottomuus, koska jokainen ihminen on kuitenkin tavallaan taustansa vanki, joko pitäytymällä perittyihin käsityksiin tai kapinoimalla niitä vastaan.
Luterilaisuudessa ei toki olekaan samanlaisia kulttimaisia piirteitä kuin Jehovan todistajissa.
Objektiivisuudella en ehkä tarkoittanut pyrkimystä absoluuttiseen objektiivisuuteen, koska se on, kuten totesit, hyvin pitkälti tekemätön paikka. Tarkoitin sitä, että asioita edes yritetään vilpittömästi tarkastella monelta kantilta. Kulteissa näin ei ole, vaan se on kiellettyä.
Kristin uskossa on selkeä ”objektiivisuus” kun tekee lähimmäiselle niinkuin itselleen haluaisi tehtävän, eikö olekkin helppoa, ei tarvii keneltäkään neuvoa kysellä?
Ei se valitettavasti ihan niin helppoa ole, Ari. Tuossa kultaisessa säännössä, joka muuten ei ole kristittyjen keksintö, on perustavaa laatua oleva valuvirhe. Se, mitä minä haluan minulle tehtävän, ei ole likikään aina sama mitä muut haluavat heille tehtävän. Kysy vaikka sadomasokistilta, näin kärjistetysti.
Kultainen sääntö on ihan hyvä raakaversio ihanteellisesta suhtautumisesta muihin, mutta sellaisenaan se ei riitä kaikenkattavaksi objektiivisuudeksi.
Antero Syrjänen evankeliumissa on selkeä Jeesuksen sana ettei ihmisellä ole Jumalan rakkautta itsessään eli Jeesuksen tulee parantaa ihminen ja näin ihminen saa Jumalan rakkauden itseensä.
Minulle on hankala ajatus että sadomasokistilla olisi Jumalan rakkaus itsessään, siis jos ei rakasta itseään eli halua itselle pelkästään hyvää niin on vaikea ajatella siihen Jumalan rakkautta?
Evankeliumissa on selkeä päämäärä eli pelastus, sen saavuttamiseen on ainoa Tie Jeesus ja Hänen sanansa ja niiden mukaan tulee luopua kaikesta mikä estää sitä Tietä kulkemasta.
Ajatteletko siis, että sadomasokisti toteuttaa taipumustaan vahingoittaakseen itseään tai tuottaakseen itselleen kärsimystä?
Ilmiö taitaa perustua siihen, että jotkut nauttivat kivusta tiettyyn rajaan asti. Sellaista kipua taas voidaan tuottaa täysin turvallisesti eikä se vahingoita ketään. Kuten taiteilija Wirtanen on muotoillut:
”Kivusta nautintoon on matkaa
Pelottavan vähän – jos edes sitäkään”
Loppupäivän voisimmekin pyhittää sen pohtimiseen, miksi Jumala loi joistain ihmisistä sellaisia, että he nauttivat kivusta. Huomisen taas sen pohtimiseen, miksi Jumala evää sellaisilta ihmisiltä (sinun mukaasi) rakkautensa, vaikka itse on sellaisen taipumuksen maailmaan luonut.
Antero Syrjänen ei tuota tavii pohtia edes sekunttia, ei Jumala luonut ihmistä satuttamaan itseään.
Evankeliumissa on että kaikki ovat poispoikenneet ja tarvitsevat parantajaa, Jeesusta, no kuinka Jeesus parantaa ellei juuri sydäntä joka on luonnostaan paatunut ja paha?
Ilmeisesti Jumala loi meistä muiden tuomitsijoita ja kuvittelemaan, että me tiedämme muita paremmin, mitä he haluavat ja mikä heille on parasta.
Antero Syrjänen ikävää että koet että tuomitsisin, voisitko näyttää missä kohden tuon jotain mitä ei löydy evankeliumista?
Mietippä nyt esim kuinka hyvin Jumala on ohjelmoinut käen, siis ei sitä opeta kukaan elämään ”käkenä” vaan kyllä se aivan selkäytimestä osaa sen tehdä, niin olisiko Jumala luonut ihmisen tekemään kaikkea sitä pahaa joka maailmassa vallitsee?
En ainakaan muista lukeneeni evankeliumeista, että jos sattuu syntymään henkilönä, joka nauttii hallitusta kivusta, se tarkoittaisi sitä, ettei henkilöllä olisi Jumalan rakkautta. En myöskään muista lukeneeni sieltä mitään siitä, että Ari Pasaselle olisi suotu valta päättää siitä, kenelle Jumalan rakkautta sataa ja kenelle ei.
Käki on yksi esimerkki. Toinen voisi olla hyttynen. Hyttynen levittää malariaa, joka tappaa joka vuosi noin 400 000 ihmistä. Jotta tämä on mahdollista, Jumalan on pitänyt suunnitella ja luoda malarialoisen elinkaari ja mahdollisuus tappaa ihmisiä. Jumalan on täytynyt myös ensin suunnitella ja luoda hyttynen, joka tarvitsee lisääntyäkseen proteiinia niin paljon, ettei se saa sitä kukista vaan joutuu imemään muista eliöistä verta.
Antero Syrjänen se mistä ymmärrän ettei ihmisellä luonnostaan ole Jumalan rakkautta itsessään on Jeesuksen sanat eli Jeesus sanoo juutalaisille niin ettei heissä ole Jumalan rakkautta itsessään vaan Hänen tulee parantaa heidät eli toisaalla sanotaan että Jumalan rakkaus vuodatetaan Pyhän Hengen kautta uskoviin. Tästä taasen seuraa etten minä mitenkään ”päätä” kenelle rakkaus annetaan tai Pyhä Henki vaan julistan sitä mitä Jeesus käski, parannusta syntien anteeksi saamiseksi Hänen nimessään.
Ajatteleppa ellei mainitsemaasi hyttystä olisi niin kuinka paljon ihmisiä maailmassa tällä hetkellä vaeltaisi jos malariaan ei olisi kuollut yhtään ihmistä? Mieti miten kävisi ellei historiassa ja nykyisinkään olisi tauteja joihin kuolee ihmisiä, kuinka kävisi maapallon? Minä en tietenkään halua että kukaan kuolee tauteihin mutta kuitenkin se tapahtuu ja jätän tämänkin Jumalan käsiin.
Niin että ensin Jumala käskee täyttää maan, ja kun ihminen tekee työtä käskettyä, Jumalalla on ollut koko ajan takataskussa tauteja ja kuolemaa sen varalle, että ihminen tekee juuri kuten Jumala on määrännyt. Ihan vain balansointimielessä.
Antero Syrjänen otat yhden kohdan jota tuot esille että ihminen tekisi niinkuin jumalan tahto on, täyttää maan, entäpä toimiiko muissa kohdin?
Sanoppa nyt kuinka sinä hoitaisit homman eli ylikansoituksen jos mitään tauteja ja sairauksia ei olisi?
Minä en ainakaan asetu jumalan yläpuolelle neuvomaan Häntä.
Ylikansoitus on suhteellinen käsite. Maailmaan mahtuu paljon nykyistä enemmän porukkaa, jos esimerkiksi elintarviketuotannon ja energian tuotanto saadaan muutettua kestävämmäksi. Johon pyritäänkin joka päivä, ja jossa on otettu huimia askeleita historiaan verrattuna.
Maailman väestön lukumäärä tulee stabilisoitumaan joka tapauksessa ihan luontaisestikin, ilman tautejakin. Taudit on äärimmäisen surkea keino ja hämmästyttävää, että uskova henkilö pitää sitä ihan validina ja jumalallisena keinona.
Pidänkö tauteja ja esim sotaa Jumalallisina keinoina, no ainakin Raamattu niin todistaa.
Ihmisellä on kaksi mahdollisuutta, turvata Jumalaan tai sitten ei, kyllä minulle kaikkinaiset uhat ovat Jumalan hallinnassa ja Hän päättää miten minun niissä käy.
20 Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ”Miksi minusta tällaisen teit?”
21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
22 Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?(Room.9)
Tuo summaakin hyvin sen millaiseen absoluuttiseen pahuuteen kristinusko perustuu. Jos kaikkivaltias ei keksi muita keinoja kuin taudit ja tappaminen, kyse ei ole hyvyyden entiteetistä vaan pahuudesta.
Tämä on toki todennettavissa Raamatusta muutenkin. Jumala tappaa siellä miljoonia ihmisiä, lapsia ja vanhuksia, täysin mielivaltaisesti.
Antero Syrjänen eikö sinua pelota nousta kaiken luojaa vastaan, eikö parempi olisi turvata Häneen ettei sinulle kävisi pahasti?
Perus kysymys on juuri eikö luoja saa tehdä luomilleen mitä haluaa?
Toinen on että kun luomansa ovat tottelemattomia niin eikö Hän saa näille tehdä mitä haluaa?
7 Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.
8 Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ”yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä”.
9 Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.(2.Piet.3)
Keskusteluun pitäisi päästä mukaan, mutta kun tempoilua on niin paljon niin en enää tiedä mihin tarttua. Lukijoita näköjään kovasti kiinnostaa Arin ja Anteron ajatusten vaihto. Joten olisi kiva päästä mukaan.
Ari: ”Perus kysymys on juuri eikö luoja saa tehdä luomilleen mitä haluaa?”
Saatko sinä tehdä lapsillesi mitä haluat?
Tietenkään Luojalla ei ole moraalista oikeutta toimia luomiensa suhteen miten haluaa, jos ei sitten puhuta luomista.
Kristinuskon suurin ongelma onkin juuri se, että se antaa vapaan valtakirjan Jumalalle kävellä hyvyyden ja moraalin yli mennen tullen ja palatessa. Kun Jumala tappaa viattoman lapsen, se on puhdasta pahuutta eikä se peseydy valkoiseksi millään perustelulla. Kristinusko perustuu siten pahuuden palvomiselle.
Antero Syrjänen minä taasen lähestyn asiaa Raamatun ilmoituksen perustalta eli Jumala kaiken luojana Saa tehdä luomilleen mitä haluaa, Hänellä on kaikki valta.
Hän loi ihmisen hyväksi, tosin ihmiselle jätettiin oma tahto, mistä tuleekin evankeliumin perusta, ihmisen täytyy omasta tahdostaan (kun Jumala kutsuu) tehdä parannus. Jumala antaa rakkautensa jolla sitten voi todella vapaasta tahdosta rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä.
Evankeliumin sanoma on rakkaus, Jumala rakasti ensin ja odottaa ihmisten kääntyvän kun Hän vetää hyvyydellään puoleensa.
Miksi jokaisen tarvitsee tehdä parannus, jokainen (aikuinen) on syntiä tehnyt ja kuollut synteihinsä eli tehnyt Jumalan tahtoa vastoin ja ansainnut rangaistuksen, tätä rangaistusta ei määrää ihminen vaan yksin Jumala.
Kyllä minä ymmärrän, että sinä lähestyt asiaa kristinuskon kannalta. Se vain tarkoittaa käytännössä sitä, että palvot pahuutta. Jumala on maailmankaikkeuden suurin murhaaja Raamatun mukaan. Sitä sinä palvot.
Kiitos Antero positiivisista näköaloista. Kanssasi on helppo keskustella ja jakaa mielipiteitä mistä tahansa . Se todellakin on suurta rikkautta, jota ilman on monet muutkin, kuin se entinen taustasi.
Tänne olen etsiytynyt alunperin juuri hyvien keskustelujen toivossa. Kriikkini kohdistuu enemmän niihin asenteisiin, jotka vaikuttavat siihen miten kukin toisten blogeja kommentoi. Sekä omaan asenteeseeni joitakin aktiivisia kirjoittajia kohtaan.
Oikeastaan olen enemmmän huolestunut omasta negatiivisestä asenteestani, kuin muiden kritiikistä. Toisten aseteisiin on paljon vaikeampi vaikuttaa, kuin omiin. Jos kykenen tunnistamaan omia huonoja asenteitani ja muuttamaan ne positiiviseksi, niin samassa määrin saan elämästäni luotua parempaa.
Kiitos samoin!
Näkisin senkin mahdollisena skenaariona, että tarkastelet omia reaktioitasi ja toimintaasi kuten meille ihmisille on tapana – vähän turhan kriittisesti. Harvoinhan me heräämme yöllä miettimään, mitä hyvää sitä tuli taas tehtyä, mutta jokin pieni virhe tai töksäys saattaa vaivata enemmänkin. Mutta sellaista on inhimillisyys.
Mielestäni olet yksi tasapainoisimmista ja asiallisimmista blogisteista ja kommentoijista tällä sivustolla.
Mukavaa joulun odotusta tässä vaiheessa! 🙂
Oho. No, tuo rohkaisu tuli kyllä tarpeeseen. Kiitos Antero.
Pekka olisi mielenkiintoista kuinka määrittelet ”positiivisen asenteen”?
Minulle se on evankeliumin kautta tuleva Toivo, siis kun ihminen kärvistelee oman voimattomuuden kanssa ja lopulta törmää täydelliseen toivottomuuteensa, niin kun kuulee evankeliumin niin siinä Jumala vetää hyvyydellään puoleensa ja antaa Toivon, todellisen mahdollisuuden elää rauhassa ja rakkaudessa.
Olen oppinut että negaation kautta asioita voi paremmin hahmottaa.
Määrittelisin sen avulla mielelläni sen positiivisen asenteen, jota Ari kysyy. Tässähän ei tarvita muuta, kuin oivaltaa, mitä negatiivinen asenne tarkoittaa ja käänttää se sitten peilikuvakseen.
Piti oikein lähteä kirjallisuudesta tutkimaan asiaa. Lukijoissa olisi varmasti minua lukeneempia henkilöitä, jotka osisivat paremmin selittää mitä sana ”asenne” tarkoittaa ja miten sellainen syntyy. Joillakin ihmisillä on jo kasvatuksen tuloksena syntynyt negatiivinen asenne muita ihmisiä kohtaan. Samalla voi olla hyvin negatiivinen asenne myös itseä ja omaa osaamista kohtaan.
Eräs pikku tyttö ekaluokalla katseli vain surullisena ulos ikkunasta, kun piti ottaa matikan kirja esiin ensimmäistä kertaa ja alkaa opettelemaan numeroita. Opettaja kysyi: ” mikä tyttöä murehduttaa”. Tyttö vastasi: ” meidän äiti sanoi, ettei meidän suvussa kukaan ymmärrä matematiikasta yhtään mitään.”
Se miten asenne muodostuu on hyvin monimutkainen ja monen asian summa. Vaikka tuossa tapauksessa asenteen syntyminen olikin helppo jäljittää ja purkaa. Meidän on usein hyvin vaikea tunnistaa omia asennoitumisiamme toisiin ihmisiin ja asioihin. Emme aina ollenkaan tiedä mistä ja miten asenne on syntynyt. Asenteen muotoutumiseen vaikuttaa oikeastaan kaikki mitä olemme elämässä kokeneet.
Jo pelkästään se että joku lukee Pekka Pesosen nimen, niin syntyy jo asenne siitä mitä se Pekka taas on kirjoittanut. Tämä asenne alkaa huomaamatta vaikuttamaan myös siihen, miten lukija tulkitsee tekstiäni. Jos asenne minun aiempiin teksteihin on negatiivinen, niin tottakai asenne uuteenkin tekstiin muodostuu nyt negatiiviseksi. Jolloin lukija kykenee poimimaan vain negatiiviset asiat tekstistäni.
Aivan toista on jos lukija kokee minut postiivisena ja asennoituu tekstiini positiivisesti , niin hän kykenee myös näkemään sen positiivisen puolen.
Pekka kuinka näet sellaisen ihmisen asenteen joka sanoo että kristityt voivat langeta mihin tahansa syntiin, ei siis ole eroa onko kristitty vai ei?
Nyt kun muistelen omia kouluaikoja, niin tuli mieleen, että olihan minullakin sama negatiivinen asenne matematiikkaa kohtaan, kuin sillä pikkutytöllä. Vasta ammattikoulutuksessa se kerta- laakista muuttui. Sattui kerran oma opettaja olemaan sairaana ja oli sijainen opettamassa. Hän kertoi meille sen, ettei matikkapää ole meidän korvien välissä, vaan te istutte sen päällä.
Olin huonojen arvosanojen perusteella oppinut koulussa negatiivisen asenteen matematiikkaa kohtaan. Kokeissa epäonnistuessani saatoin todeta, että eipä tuohon matikkaan kannata paneutua, kun ei mulla ole matikkapäätä kuitenkaan.
Opettajan ansioista oivalsin, että oma asenteeni aiheutti huonot numerot. Sillä en ollut aiemmin paneutunut matikan sääntöihin kunnolla. Nyt kun oivalsin että tuli lukea säännöt tarkasti, niin kokeista alkoi tulla kiitettäviä.
Sellaisen henkilön asenne, joka ei lainkaan osaa pelätä omaa sisintään ja sen petollisuutta, täytyy sukea silmänsä kaikelta rakkaudettomuudelta, jota hän muille osoittaa.
Siksi näitä henkilöitä tulee kohdella hyvin kärsivällisesti ja ymmärtäväisesti. He kun eivät lainkaan käsitä millainen perusasenne heillä on. Jos näille sanoo asiat suoraan ja tiukasti, niin he puolustautuvat, eivätkä kykene ottamaan vastaan mitään.
C. S Levis on sanonut: ”yritä olla oikein hyvä, niin varmasti pian huomaat, kuin paha olet.”
Pekka tuot esille:””C. S Levis on sanonut: ”yritä olla oikein hyvä, niin varmasti pian huomaat, kuin paha olet.”””
Miten väännät tuon positiiviseksi asenteeksi?
Jeesus Kristus on sovittanut ihmiskunnan pahuuden. Tämä on universaalinen, positiivinen viesti. Synti ja kuolema on voitettu. Kristitty vapautuu synnin ja kuoleman ruumiista; Ylösnousemusruumis puetaan ylle. Kristityn parhaat päivät ovat vielä edessä. Tämä on positiivinen viesti ja asenne kristityn elämässä!
Kari Paukkunen olet ymmärtänyt sovituksen väärin, siis Jumala sovitti itsensä Jeesuksessa maailman kanssa eli nyt voi syntinen ihminen lähestyä Jumalaa eli tehdä parannuksen kun syntien uhri on jo annettu.
Näytä missä kohden Raamattua sanotaan että uudestisyntynyt voi tehdä mitä syntejä tahansa?
Ari . Huomaan ettet ole käsittänyt vielä sitä, että Jumala kykenee vanhurskauttamaan syntisen.
Se että Jumala vanhurskauttaa syntisen on aivan ensimmäinen asia joka pitää tajuta. Muuten on ihan hakoteillä koko uskon elämässään.
Pekka näytä Raamatusta missä olen väärässä eli en ole ymmärtänyt?
Eivät nuo C. S Levisin heitot mitään todista vaan ovat silkkaa lihallisen ihmisen omaa ”tutkintaa” omasta uskostaan.
Pekka kyllähän se on selkeää että Jumala vanhurskauttaa syntisen, Jeesus tuli juuri kutsumaan syntisiä parannukseen. Mutta kun tähän sekotetaan vauvakaste eli ei tehdä parannusta vaan käännytään etsimään vanhurskautta kirkon oppi-isien jutuista niin siinä mennään vikaan eli ei todellisuudessa päästä pois pimeydestä.
Jumala vanhurskauttaa syntisen uskosta Kristukseen. Ei parannuksen tähden, eikä minkään muunkaan inhimillisen tähden. Jumalan lahjoittama vanhurskaus on todellien vanhurskaus. Ei sitä vanurskautta kykene ihminen paremmaksi tekemään. Se on tehty niin hyväksi kuin sen voi Jumala oman ainoan Poikansa kanssa valmistaa. Tämä juuri on ihmeellisin asia koko kristillisessä uskossa. Sitä vastaan taistelevat aina kaikki ne jotka eivät tunne Jumalan vanhurskautta. Se vastustus jota tämä sanoma kohtaa tulee yhtä voimakkaana ilman uskoa olevilta, kuin myös omaan parannukseensa luottavilta.Tietysti se on vastoin kaikkea järkeä ja inhimillistä kokemusta. Siksi se on sitä, että se on valmistettu taivaassa ja sieltä tänne toimitettu. Se on meidän maailmassamme täysin vieras ja outo muukalainen. Sitä kohdellaan aivan samoin kuin Jeesusta Jerusalemissa Pitkänä perjantaina.
Pekka onko nyt sitten niin ettei ihmisellä ole mitään osuutta uskoontuloon eli vanhurskauttamiseen vaan Jumala valikoi kenent haluaa?
Miksi Raamatussa on sitten että Jumalan tahto on että kaikki tulisivat parannukseen?
Luuk. 13:3
Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
Luuk. 13:5
Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
2. Piet. 3:9
Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.
Niin Ari. Parannus on sen seuraus, että on ottanut vastaan Jumalan vanhurskauden. Parannus ei ole ehto vanhurskauden saamiselle, vaan automaattinen seuraus, jonka Jumalan Pyhä Henki vaikutaa. Osoittamalla synnin synniksi ja samalla Jumalan vanhurskauden osallisuuden.
Jotkut sanoo sen näin: parannus on yhä syvenevää synnin ja armon tuntemista.
Se ei ollenkaan tarkoita sitä että me itse olisimme kykeneviä poistamaan kaiken väärän elämästämme. PH:n avulla kykenemme tunnistamaan oman syntisyyteme ja sillä uskolla jonka Jumala meille lhjoittaa voimme ottaa vastaan sen valtavan hienon lahjan, että saamme pukeutua Jeesuksen pyhyyteen ja puhtauteen pelkästään uskon kautta.
Pekka kirjoitat:”” Parannus on sen seuraus, että on ottanut vastaan Jumalan vanhurskauden.””
Siis tarkoitatko todella mitä kirjoitat eli ”että ON OTTANUT VASTAAN Jumalan vanhurskauden” siis eikö tuossa ole nyt sitten ihmisen omaa tekemistä ja eikö tuo tarkoita toisaalta että voisi olla ottamattakin?
Vaikket halua puhua kasteesta niin kuinka vauvakaste liitetään tähän vanhurskauttamiseen, olen ymmärtänyt ettei luterilaisten tarvitse mennä kasteelle sen jälkeen kun ovat ottaneet vastaan Jumalan vanhurskauden, mutta entäpä toiset, vaikkapa muslimit, täytyykö heidät mennä kasteelle ja jos niin eikö se ole sitten omaa tekoa josmikä?
”Ottakaa vastaan Jumalan armo ettei se jää turhaksi”: sanotaan jossain. Tietenkin meidän tehtäväksi jää ilosanoman vastaanottaminen. Tekemiseksi sitä ei voi sanoa, koska toinen on tehnyt kaiken jo valmiiksi.
Juuri tuo tämän asia vastaanottamisen tekee vaikeaksi, ettemme voi enää tehdä sen eteen yhtään mitään.
Uskokin jolla ilosanomaan tartutaan ja se omistetaan, annetaan ilmaiseksi jokaiselle, joka sen tahtoo ottaa vastaan. Tämä asia on liian yksinkertainen, jotta kykenisimme ymmärtämään sen kunnolla. Siihen on vain tyytyminen.
Pekka tässä on kyllä sana selitystä kerrakseen:
””Juuri tuo tämän asia vastaanottamisen tekee vaikeaksi, ettemme voi enää tehdä sen eteen yhtään mitään. Uskokin jolla ilosanomaan tartutaan ja se omistetaan, annetaan ilmaiseksi jokaiselle, joka sen tahtoo ottaa vastaan. Tämä asia on liian yksinkertainen, jotta kykenisimme ymmärtämään sen kunnolla””
Siis ensin sanot ”ettemme voi enää tehdä ….yhtään mitään” ja sitten sanot uskosta ”joka sen tahtoo ottaa vastaan”, siis ei voi ja kuitenkin tulee ottaa vastaan?
Minä olin ollut muutaman vuoden luterilaisessa karismaattisessa seurakunnassa, toimin siellä talonmiehenä, lasten pyhäkoulun avustajana, nuorten Raamattu piirin avustajana mm, mutta sitten Pyhä henki puhui Pietarin kirjeen kautta kasteelle menosta Ap.t.2:38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Niinpä toimin tuon sanan mukaan ja silloin silmäni avautuivat näkemään mitä seurakunnassa oli, siellä kyllä puhuttiin ja luettiin Raamatun sanaa mutta ei eletty sitä todeksi, kirjain ei tullut elämäksi, ei kasvanut hedelmää.
Teinkö väärin kun olin kuuliainen Pyhälle Hengelle ja menin kasteelle?
Miten itse selität tuon Pietarin sanan?
Kiitos Ari kun tulit keskusteluun. Olen nyt siitä oikein kiitollinen. Sillä tämä Jumalan vanhurskauteen pukeutuminen tekee minut taas kerran niin valtavan iloseksi, ettei sanat meinaa riittää. Tämä kun on niin ihmellinen asia, että sitä ei kunnolla opi koskaan painamaan mieleensä. Aina uudelleen ja uudelleen se on ikäänkuin uutena löytönä, löydettävä. Nyt sinä Ari autoit minua.
Ari Pasanen, lue 2 Kor. 5:19. Jumala sovitti maailman itsensä kanssa eikä niin kuin kirjoitat ”itsensä maailman kanssa”. Maailma sen Kristuksen sovituksen tarvitsi, ei Jumala.
Pitää tutkia sanaa ”asenne” mistä sanoista se muodotuu?
Se sisätää ainakin sanat enne, ase, se, ja ne, ja sekin kertoo jo paljon siitä, mistä on kysymys. Eli, minkälainen on aikaisempi kokemus jostakin asiasta, minkalainen muistijälki siitä jäi, siitä syntyy enne, eli ennakkoaavistus, että jatkossakin siitä seuraa samaa ja sitten asennoituu, joko positiivisesti tai negatiivisesti riippuen siitä, mikä on muistijälki. Asenne voi olla myös ase, jos on tarvetta.
Joillakin on tapana sanoa, ” Jos Jumala suo ”, niin tapahtuu jotakin. Se ei ole positiivinen, eikä negatiivinen asenne, se kertoo, että otetaan vastaan sitä mitä tulee, koska se on jumalasta. En ota kantaa siihen, onko usko oikea silloin, kun uskoo kaiken olevan jumalasta, ikäänkuin olisimme vain näyttelijöitä, joilla ei ole vaikutusvaltaa käsikirjoitukseen.
Sanaa Toivo pidetään hyvin positiivisena sanana, mutta tarkemmin ajatellen toivo on halu, ja himo johonkin, mitä haluaa tapahtuvaksi, tai mitä haluaa saada. Toivo on myös kiittämättömyyttä siitä mitä on, vaikka siinä olisi paljon aihetta.
Toivo on ymmärrettävää silloin, jos kaiken aikaa joutuu olemaan esim. vainottuna ja siloin toivo kantaa eteenpäin, että kyllä se joskus loppuu, kun ihminen kehittyy.
Tunnetaan myös käsite ”toiveeton” , joka ei ole sama kuin toivoton, vaan toiveeton tarkoittaa, että ei ole enää mitään toiveita, Kaikki on hyvin niinkuin on ja se mitä on, riittää.
Nyt minun asenteeni on tämä, perustuu ennakointiin, että kukaan ei ymmärtänyt tästäkään mitään, ja tämä meni jotenkin ohi sen, mitä aloittaja tarkoitti, eli on ikäänkuin väärä tulokulma.
Yritin hymyillä tullessani, mutta ei vaan muuttunut koristeluksi.
Rakkaus ei ole vain tunne, joka joskus alkaa ja sitten loppuu. Kun sen ottaa asenteeksi, se muuttuu helposti teoksi, jota ilman rakkautta ei ole.
Samanmielisten hyminä ja selkääntaputtelu eivät vie mitään asiaa eteenpäin, ei politiikassa, ei tieteessä, ei kulttuurissa. Edistyminen vaatii teesin ja antiteesin.
Kysymys kuuluu: miten esität antiteesin? Väheksymällä toista, alentamalla, naljaillen, vihamielisesti? Vai jyrkästäkin näkemyserosta huolimatta toista arvostaen, asiallisesti perustellen, turhaa kärjistämistä välttäen?
Ilman rohkaisua moni hyvä asia jäisi toteutumatta, joten kyllä selkään taputtajia tarvitaan. Ne on ihan välttämättömiä, jotta täällä jaksaa olla aktiivisesti mukana.
Eräs politikko kertoi juuri siitä miten tärkeää on äänestäjien tuki. Hänen äänisaaliinsa oli kerran niin mitättömän pieni että pohja silloin putosi koko poliittiselta toiminnalta. Ilman selkääntaputtavia äänestäjiä politikot ovat täysin tyhjän päällä.
”Missä kaikki ajattelevat samoin, ei kukaan ajattele kovin paljon.”
— Walter Lippmann (1889-1974)
”Jokainen meistä ajattelee, että maailma olisi parempi paikka, jos kaikki ajattelisivat kuten me. Onneksi ihmiset kuitenkin saavat ajatella itse.”
— Tuomas Enbuske
Kiitos Kimmo. Hyviä ja tarpeellisia mietteitä.