Et kultaa, et hopeaa saa,
saat vieläkin parepaa –
Jeesuksen Kristuksen nimessä:
Nouse ja kävele!
Jeesus ei luvannut seuraajilleen
helppoa elämää
vaan yltäkylläisen.
Jos Herra on paimenesi,
niin mitä sinulta vielä puuttuu?
Lukijakysymys nro 1: Mitä ilman arvelet kristinuskon takia elämässäsi jääneesi?
Kari-Matti sanoi näin: ”Ehkä kolkuttamatonta omatuntoa?” Itse kirjoitin saman asian näin:
”Olin Suomessa, kun Estonia upposi. Minulla oli vapaapäivä ja kauhulla seurasin tapahtumia televisiosta aamusta alkaen. Se on niitä päiviä, joista muistaa, missä on ollut. Tiedän, että en voi kylliksi samaistua niiden ihmisten tuskaan, joita se päivä kosketti ja jotka menettivät rakkaimpiaan. Jonnekin hyvin syvälle minussa se päivä kuitenkin iski.
Mietin pitkään, miksi se tapahtuma tuntui niin henkilökohtaiselta. Sitten tajusin. Samaistuin niiden ihmisten kanssa, jotka joutuivat avuttomasti seuraamaan naapurilaivoista toisten taistelua elämästään. Upeat laivat, kaikki hyvin, mutta ei välineitä toisten auttamiseen. Systeemi oli luotu omien ongelmien voittamiseksi, ei niiden, jotka jo olivat merihädässä. Ymmärsin, miksi satamissa oli kriisipäivystys myös näille katsojille.
Lähetystyössä näkee paljon ihmisten vaikeuksia, jos pitää silmänsä auki. Minulla on tässä mielessä Suomessa helpompaa, kun voin siirtää ajatukseni muualle. Thaimaassa se ei aina onnistunut. Oli niin paljon sellaista, jolle ei voinut mitään. Katsoi vain vierestä, avuttomana.”
Ihan mielenkiintoinen kysymys sinänsä. Mutta kristinuskon vaikutusta on vaikea eristää elämästä pois ja ryhtyä kuvittelemaan, mitä elämä olisi ilman sitä. Suomessahan ei voi tosiasiassa edes erota kirkosta. Kristillisyyden vaikutus on läsnä kaikessa mitä hengitämme, arvostamme, näemme, koemme. Se vaikuttaa (ateisteihinkin) yhteiskuntamme rakenteissa, juhlissa, moraalissa jne.
Mikäli kirjoittaja tarkoittaa kristinuskoa persoonallisen uskonvakaumuksen kannalta nähtynä asiassa voi nähdä myönteisiä ja kielteisiä piirteitä. Minusta hartauskirjailija Hallesby sanoo aika hyvin, että kristityksi tuleminen on ihmiseksi tulemista. Sama kilvoittelu on jokaisella – uskovaisella kuin ateistillakin: tulla ihmiseksi.
Ainakin menetin paljon rahaa, kun pari vuosikymmentä maksoin kirkollisveroja. Mutta turhuuteen ne olisi kuitenkin menneet, joten aihetta katkeruuteen ei sikäli ole. Muutenkin arvelisin, etten ole kristinuskon vuoksi mistään merkittävästä jäänyt paitsi enkä myöskään ole siltä mitään mainittavaa saanut. Joskus nuorempana ajattelin, että kristinuskolta saan sanat, joilla omia agnostisia hengellisiä näkemyksiäni sanoitan. Kun sittemmin olen tarkemmin tutustunut kristinuskon sisältöön, on pakko tunnustaa sekin anti aika vähäiseksi.
Olen lahjan arvosta ollut aina sataprosenttisen varma, kuten tänäänkin, mutta omasta kelvollisuudestani sen saamiseen olen hyvin usein ollut epäilevä. Pidän siitä kuitenkin kiinni, ja mietin: Ilman sitä minulla ei olisi ollut myrskyisellä merellä mitään turvaa, ohjausta eikä suojaa. Olen saanut kaiken, mitä olen tarvinnutkin. Paljosta olen toki jäänyt myös paitsi, mutta se asia on vain lisännyt saamani lahjan arvoa mielessäni.
Elämä ilman uskoa ei olisi minulle elämää, vaan kuoleman odotusta.
En usko, että Pyhä Henki vastustaa kenenkään ihmisen hyväksymistä. Mutta voidaanko Pyhä Henki valjastaa jonkin lakialoitteen puolustajaksi, varsinkin kun Raamattu, mikä on syntynyt Pyhän Hengen innoittamana, ihmisten ylöskirjaamana, selkeästi kertoo, millainen on Jumalan luoduilleen tarkoitettu avioliiton malli, mies ja nainen sen solmivat.
Pyhän Hengen tähän yhteyteen sotkeminen on mielestäni ”melko paksua”.
Mutta konstit ovat monet.
Minun käsittääkseni myös monet konservatiivit ovat sitä mieltä että länsimaisten yhteiskuntien ihmisoikeudet, perusturva, ihmisten välinen tasa-arvo jne. perusta on kristinuskossa, eli kaiketi silloin Pyhä Henkikin on ollut vaikuttamassa?
Sitä en ymmärrä miksi tätä kristinsukon vaikutuksesta syntynyttä tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia ei kuitenkaan sitten pitäisi ulottaa tasavertaisesti kaikkiin ihmisiin.
Moni on sitä mieltä, tilanne on jo tasa-arvoinen ja kysymys on pelkästään avioliittolainsäädännön ja adoptiosääntelyn muuttamisesta. Pyhällä hengellä jälimmäisten osalta vähäinen merkitys.
Minun mielstäni Pyhän Hengen ottaminen asian puolustelijaksi, on kyseenlaista. Siihen tahdon tämän uutisen yhteydessä kiinnittää huomiota.
Tämä on opillinen kannanotto.
Salme,
onko sinun kannanottosi siis opillinen kannanotto?
Tässä ei ole kysymys mistään pyhästä. Paha henki se propagoi. Luonnotonta ei saa luonnolliseksi lakia muuttamalla.
Pyhä Henki on jumaluuden kolmas persoona. Ts. Isä, Poika Jeesus ja Pyhä Henki ovat yhtä. Kun nyt Isä Luoja on luodessaan luonut miehen ja naisen täydentämään toisiaan, avuksi toisilleen ja lisääntymistä varten, niin kuinka Pyhä Henki voisi olla eri mieltä tai ilmoittaa joillekuille, että Isä olikin väärässä, että nykyisin asia on toisin.
Pyhä Henki ei ole ristiriidassa Isän antaman ilmoituksen kanssa.
Sari,
ei minun kannanottoni ole opillinen vaan Yhteysliikken ja sen tuki ry:n kannaotto on opillinen, koska ne edustavat kristillisiä piirejä. Nyt ikäänkuin ”laitetaan sanat Pyhän Hengen suuhun” että saadaan oma näkemys näyttämään jumaliselta.
Salme,
tarkoitatko, että koska homoseksuaalisuus on syntiä niin Pyhä henki ei voi olla vaikuttamassa siihen suuntaan, että homoparien ja sateekaariperheiden oikeudet toteutuisivat paremmin kirkossa ja yhteiskunnassa?
(Esim. arkkipiispa on todennut että homosuhteet eivät ole syntiä.)
Minä uskon, että Pyhä Henki on johdattamassa siihen suuntaan mistä Ulf Särs puhuu uutisen haastattelussa.
Sari,
en tarkota, että homoseksuaalisuus siis ihmisen identiteetti on syntiä.
Raamatussa on selkeä linjaus, etä seksuaalinen kanssakäyminen on rajattu avioliitossa elävän miehen ja naisen väliseksi. Raamatun mukaan kaikki aviolitton ulkopuolinen seksin harrastaminen on syntiä, haureutta. Kyllä papitkin tuon tietävät, mutta nyt asiaa on alettu selitellä suuntaan ja toiseen.
Arkkipiispa voi todeta omana henkilökohtaisena kantanaan, että homosuhteet (tarkoittaneeko hän seksuaalista kanssakäymistä?) ei ole syntiä.
Salme on oikeassa! Isä ja Poika ja Pyhä Henki eivät hyväksy koskaan homoliittoja. Joten turhaan sitä siunausta pyydellään sellaisille liitoille! Sanonta ’…kun antaa pahalle pikkusormen, se vie koko käden’, pitää paikkansa. Seuraavassa linkissä se on pakko todeta näin käyneen: http://www.tv7.fi/vod/player/?program=40301
Joku toinen voisi sanoa, että sukupuolineutraali avioliitto on Jumalan vihollisen työtä. Mistäköhän löytyisi tuomari, joka ratkaisisi tämän näkemyseron?
Jumalan sana sanoo synnin synniksi, esim. 1 Kor. 6: 9-10 ilmoittaa selkeästi, että samaa sukupuolta olevien seksuaaliset suhteet estävät pääsemästä Jumalan valtakuntaan. Korintissakin tällaisia oli, mutta osa heistä oli tullut uskoon ja hylännyt entisen elämäntapansa. Jumalan Pyhä Henki yhtyy vain siihen, mitä Jumalan sana opettaa.
Kun nyt Yhteys-liike vetoaa Pyhään Henkeenkin asiansa ajamiseksi, niin on syytä muistaa, että Jumalan Pyhä Henki ei toimi koskaan vastoin sanaansa, Raamatun sanaa, totuuden sanaa.
Tämä on hyvä huomio. Pyhä Henki ei koskaan toimi vastoin Jumalan ilmoitettua sanaa.
Kyllä tässä nyt puhuu ihan toinen henki. Uskon opillisesti äärimmäisen vakava asia, jos Jumalan sanan vastaisuutta puolustellaan muka Pyhän Hengen työnä. Pyhä Henki ikäänkuin valjastetaan omaan käyttöön ajamaan sukupuolineutraalia avioliittolakia.
Voi kirkko parkaa!
Kirkolla on lakiesitykseen virallinen kanta.
Kirkon virallista kantaa esittelee Kotimaan juttu:
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kirkko-ei-kannata-avioliittolain-muuttamista/
just joo!
Raamatun sisältöön liittyvä kommentti…
Pyhä Henki on Totuuden Henki eikä voi olla ristiriidassa lain kanssa, josta Jeesuksen mukaan ei katoa piirtoakaan ennen kuin taivas ja maa katoavat. Jeesus itse suostui Isän tahtoon kaikessa, eikä ruvennut lakia muuttamaan. Raamatun mukaan antikristus on se, joka haluaisi muutella lakeja.