Saan, juu, lähes koko ajan lukijapalautetta. Monenmoista, myötähyminää ja tiukkaa vastalausetta. Kaikki ovat tervetullutta palautetta, jokaisen palautteen takana on oma todellisuutensa ja uskoisin suurimman osan kirjoittavan sen vilpittömällä mielellä ja usein sydän väräjäten. Monet eivät uskalla antaa palautetta tänne, koska se vaatisi kasvojen esiintuomista.
Eräs palautteen antaja, joka ei ole lähestynyt minua suoraan, vaan toisen ihmisen kautta, on sitä mieltä, että olen kansankiihottaja. Eli että kiihottaisin ihmisiä vl-liikkeen jäseniä vastaan. Täytyy sanoa, että minua tämmöinen syytös ihan kourasee ja syvältä kouraseekin.
Nyt Vuokko Ilola, peilin eteen. Katso sieltä sitä naista, joka sinua herkiämättä katselee, laita käsi sydämelle ja mieti, oletko nyt ihan varmasti hyvällä asialla liikkeellä. Onko sinulla halu saada joku ihminen tai jotkut ihmiset vaikeuksiin tai jopa hirteen roikkumaan?
Ei, ei minulla ole sellaista halua. Jos nyt yksikin naama nousisi tämän kysymyksen edessä mieleeni, se täytyisi heti tunkkaista mielestä pois ja ajatella hänet Jumalan hyvyydessään luomaksi ihmiseksi, jonka ruusutarhaan ja risukasaan paistaa se sama armonaurinko, joka on tarkoitettu koko maailmalle, myös minulle, minun muutamaan kiupahtaneeseen ruusuun ja sitäkin isompaan risukasaan.
Joskus ihminen löytää itsensä sellaiselta paikalta, josta ei kuuna kullan valakiana haluaisi itseään löytää. Minä en halua löytää itseäni jonain päivänä kansankiihotuksesta. Tässä asiassa, kuten monessa muussakin, auttakoon minua Hyvä ja oikeudenmukainen Jumala, sekä kaikki te, jotka minut tunnette ja olette kanssani tekemisissä, niin elävässä elämässä kuin täällä netissäkin.
Edelleen eräs palautteen antaja oli sitä mieltä, että loukkaan vl-ihmisiä blogini esittelyssä olevalla lausahduksellani: ”Toivon kuitenkin, että vl-liike pienenisi pääkopassani ja tekisi tilaa terveelle kristillisyydelle”. Palaute lausahdukseeni: ”Tälla lauseella leimaat koko liikkeen epäterveeksi kristillisyydeksi, millä loukkaat tuhansia tavallisia lestadiolaisia”.
Koska varmaan moni muukin vl-ihminen on miettinyt tuota samaa asiaa ja loukkaantunut lausahdukseeni, niin selittelenpä sitä. Tota. Olen nähnyt ja kokenut vl-liikkeessä ollessani niin paljon pahaa tapahtuvan ja koen myös monien sääntöjen raskauttavan ihmistä tosi paljon, että minun mielestäni vl-kristillisyys on epäterve kristillisyys. Tämä EI tarkoita sitä, etteikö liikkeessä olisi myös oikeaa opetusta ja aitoja sydämenkristittyjä, jotka JUmala yksistään tuntee. En voi sille asialle mitään, että mielipiteeseeni loukkaannutaan.
Toisaalta samaan syssyyn ihmettelen suuresti sitä, että kuitenkin vl-liikkeen jäsenillä itsellään on paljon mielipiteitä muista uskontokunnista, varsinkin luterilaisen kirkon ihmisistä ja uskosta, että kuinka heitä sitten saisi ”loukata” omilla mielipiteillään? Saako heistä sanoa suoralta kädeltä, että heidän uskonsa on omavanhurskautta tai väärää uskoa?
Joo. Olen nähnyt paljon vääryyttä ja pahaa tapahtuvan vl-liikkeessä, sitä vastustan. En halua vastustaa ketään ihmistä, en inhota ketään, en puhua pahaa kenestäkään. Joskus sellainen olisi maukasta, mutta se ei olisi eikä OLE oikein, joten sellaisia tuntemuksia en halua lähteä seuraamaan. Kyllä ja joo, joskus joudun tekemään töitä tämän asian kanssa.
Asiat tapelkoot, ei ihmiset. Yritetään kaikki pysyä tässä motossa, se on ihan hyvä. Tosi hyvä.
Huomenna sammallan, vaikka en ole koskaan humalassa ollutkaan, Yle 1:sen ohjelmassa Horis(k)ontti kello 11.00. Melkoista sekoilua. Mutta kun jännitti ja kun sanat olivat hukassa jnejne. Lopussa kuitenkin kerron omasta, ihan ikiomasta möhläyksestäni, kun järjestin typeryydessäni ja omahyväisyydessäni hoitokokouksen Jämsän opistolla eräälle mukavalle ja herttaiselle tytölle. Kokous sitten ONNEKSI kääntyi minua itseäni vastaan. Eli ei tässä olla Lempäälän väkeä yhtään kummosempia. Nyt kun löytyisi vielä punastusnupikka, niin avot!
http://yle.fi/radio1/asia/horisontti/valta_turmelee_myos_hengellisissa_yhteisoissa_40370.html
Partasynnistä naiset tosiaan ovat vapaita . Urheilu sen sijaan ei sukupuolta katso.
Vakavasti puhuen ymmärrän ponttisi. Ja asia on vakava, sitä en kiellä. Ja vaikea. Kaikilla ryhmittymillähän on oikeus pitää tiettyjä asioita oikeana ja tiettyjä vääränä. Jos tekee ryhmässä vääriä asioita, ei voi olla muiden luottamuksen piirissä. Jos demari hehkuttaa kokoomuksen arvojen puolesta, todennäköisesti häntä tullaan kurmuuttamaan demarien toimesta. Jos hän pysyy kannassaan, vaikea demareiden on häneen luottaa.
Uskon asioissa on vähän sama juttu. Ero on tietysti siinä että siinä syntyy helposti henkistä ja hengellistä väkivaltaa. Kenellä on oikeus olla asiasta oikeassa? Jos räikeästi rikot normeja vastaan, oletko sinä oikeassa vai ne sata muuta? Kyllä vähemmistökin voi olla oikeassa, en sitä kiellä. Jeesus oli yksin ristillä koko huutavaa kansanjoukkoa ylipappeja vastaan. Mielestäni hän oli oikeassa ja ne muut väärässä.
Tämä on pohdiskelua, ei minkään oikeaksi osoittavaa kirjoittelua. Joten pohdiskele sinäkin Vuokko, älä vedä hernettä nenään.
On tullut monta hyvää kommenttia Hannulta ja Pentiltä ja ajattelin itsekin kirjoittaa. Sitten kirjoitin, mutta kun sain valmiiksi, nakkasin kirjotukseni roskakoriin. Nimittäin te kaikki Vuokko, Pentti ja Hannu käsittelette hyvin vaikeata uskonelämän kohtaa, joka on meille ihmisille hyvin vaikea toteuttaa – yksin armosta. Näin meidän kuitenkin tulisi uskoa!
Selitänpä tätä asiaa, mikä sen tekee vaikeaksi. Ensinnäkin se on niin kuin Paavali sanoo:
”Samoin se, joka on kutsuttu vapaana, on Kristuksen orja. Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Älkää ruvetko ihmisten orjiksi!”
Taaplaappa sitten tässä! Eli jos ei ole, eikä saakaan olla ihmisten orja, niin on kuitenkin Kristuksen orja.
Uskominen on kuitenkin aika helppoa, jos oikein ymmärtää tämän mitä on olla Kristuksen orja! Miten se Johannes kirjoittaakaan, luetaanpa:
1 Joh. 5:3 ”Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa.”
Mikä teki uskomisen kuitenkin meille helpoksi? Eikö rakkaus Jumalan Poikaan! Miten se nyt on, voiko hiihtää kilpaa, tai pelata jääkiekkoa? Kieltävätkö raamatun sanat nämä kilpailut uskovilta, sillä kilpailuun osallistuu urheilijoita, jotka eivät usko ja käyttäytyvät sopimattomasti?
Minä olen aivan vakuuttunut, että ei kiellä, eli voi hiihtää kilpaa, kun vain muistaa, että hiihtäessäkin ja kaikissa elämämme tilanteissa me rakastamme Jumalaa – Jumalan Poikaa, hän on meidät ostanut verellään vapaaksi tämän maailman menosta. Vaikka olemme maailmassa, olemme aina Jumalan kasvojen edessä ja tämä tekee meistä Kristuksen orjia, eli Kristuksen rakkaus vaikuttaa meissä halun palvella Jumalaa.
Kirjoituksestani taitaa tulla vaikeaksi ymmärtää, pitäisikö tämäkin laittaa roskakoriin. Yritän vielä selventää. Kun Paavali kirjoittaa:
1Kor. 6:12 ”Kaikki on minulle luvallista” — mutta kaikki ei ole hyödyksi. ”Kaikki on minulle luvallista” — mutta en saa antaa minkään hallita itseäni.”
Selventääköhän tämä Paavalin kirjoitus ajatuksiamme, eli jos meille on hyödyksi hiihtää uskovaisena kilpaa – voimme hiihtää. Entä sitten jos hiihtämisestä muodostuu niin tärkeää, että hiihto alkaakin hallita meitä? Paavali neuvoo: ”en saa antaa minkään hallita itseäni.”
Meidän tulee uskovana luottaa Kristuksen armoon, miten me virressä veisaamme: ”Sun on Jeesus alkamasi, uskoni ja kilvoitus….”
Meillä oli kerran semmoinen lomittaja, että hän oli ollut tulipalossa, jossa tuhoutui eläimiä. Hän menetti itseluottamuksensa, vaikka ei ollutkaan tulipaloon syyllinen. Kun hän lähti töiden päätyttyä kotiinsa, hänelle tuli epäilys – paninkohan varmasti navetan oven kiinni ja niin hän palasi takaisi useita kertoja, varmistamaan, että kaikki oli navetassa hyvin.
Vaikka meillä ei olisi itsellä ollenkaan itseluottamusta, niin meillä tulisi olla täysi luottamus Jumalaan, että hän kyllä pitää meistä huolen. Mitä Jeesus sanoikaan: ”Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan,”
Lisää lukijapalautetta. Tästä voi hyvin havaita sen todellisuuden, mistä käsin näitä asioita ymmärretään, ehkä auttaa ymmärtämään myös tuota Lempäälä-keissiä:
”Kuulehan Vuokko,
Minä olen 67 v ison perheen isä. Olen saanut syntyä uskovaiseen lapsuuskotiin ison perheen nuorimmaiseksi (9:ksi) lapseksi.
Jumalan armosta olen saanut säilyä uskomassa jumalan valtakunnan matkasaatossa aina tähän tähän päivään asti. Tällä hetkellä on minulla ja aviopuolisollani ********* 9-lapsinen perhe, jotka kaikki yhtä lukuunottamatta, ovat edelleenkin samasta armosta osalliset ja lapsillekin on Jumala siunannut uskovaiset aviopuolisot ja myös lapsia. Nyt meitä on kaikkiaan isä, äiti 9 lasta sekä 28 lastenlastakin uskomassa. Jumalan suuresta armosta, jossa Hän on meitä varjellut ja siunannut. Kuuliaisuuden kautta edelleen siunaa ja varjelee lupauksensa mukaisesti.
Sinun kirjoituksistasi vuotaa aina sellainen katkera ja pureva henki, jossa on keskeisenä elementtinä toisten, erityisesti, ns vl-liikkeen henkilöiden syyttely ja pureminen. Vanhat uskovaiset opettivat, ettei se eläin, joka lampaita puree, ole lammas vaan susi, ja siltä löytyy lampaan lihaa hampaiden kolosta (uskovaisten vaelluksen vikoja), vaikkapa sillä olisikin lammasten vaatteet.
Pysähdypä miettimään mikä voima saa aikaan tällaista?
Tässä maailmankaikkeudessa hallitsee Raamatun opetuksen mukaan kaksi henkivaltaa Jumalan Henki ja hänen vastustajan Henki, joka raamatun sanan mukaan Perkeleeksi ja Saatanaksi (hebrean kielen sana, ”Jumalan vastustaja”).
Kaikki ihmiset ovat jomman kumman henkivallan palveluksessa tahtoivatpa tai eivät, koska kolmatta vaihtoehtoa ei ole (puolueetonta kantaa ei ole). ”Joka ei ole meidän puolella se on meitä vastaan”.
Ei se ainakaan Jumalasta ole, koska te sanotte: ” Vl-liikkeeseen emme palaa”
Siellä on vain sitä ja tätä.
Te olette olleet niin pitkään irti Armostaelämisestä ja ruokkineet toinen toistanne uskovien vioissa elämisestä (Lasaruksen paisumien nuoleminen).
Ilmestyskirjassa sanotaan eksyneille (hukkaan menneille): ”Muista siis kussas lankesit, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja.” ( samoja ensimmäisiä, joita teit Jumalan valtakuntaan tullessasi). Anoit armoa ja uskoit evankeliumin omalle kohdallesi, kun sinulle saarnattiin synnit anteeksi.
”Muista aikoja entisiä, jolloin armosta iloitsit, jolloin töitäs syntisiä, armon virtaan upotit”.
Sinun kertomuksessasi lapsuudesta on aitoa lapsen uskon iloa, mutta mihin se on kadonnut, kun nyt on vain katkeruus ja viha tullut tilalle.
” Ei voi samasta lähteestä pulputa makeaa ja karvasta vettä” Jaak.: Kyllä teillä on ruoka astia vaihtunut
***********, joka kirjoittaa sinun tekstisi perään, on minulle tuttu. Hän on **********************.
Hänenkin kirjoituksista huokuu katkeruus. Jumalan kaikkivaltius, ja osaansa tyytyminen ja uskon pitäminen tuntuvat olevan hukassa. – Syyttelyn henki on tullut tilalle.
Voi Vuokko ja ***** rakkaat ystävät; Olisi niin ihana asia kun teillä olisi nöyryyttä Valtioneuvos Martti Miettusen tapaan lausua hänen luokseen tulleelle uskovaiselle sanan saattajalle. ”Yksi kysymys minulla olisi: ” Vieläköhän se Jumalan armo minulle kuuluu.” Johon Juhani Alaranta sanoi:
” Rakas veli, ole hyvässä turvassa, kaikki sinunkin syntisi ovat Kristuksen Pyhän Nimen ja kalliin sovintoveren kautta anteeksi annetut, Usko myös näin.
Tässä uskossa turvaten Vapahtajansa uhrikuolemaan, sai myös Martti veljemme siirtyä ajsta iäisyyteen. Vaikka lapuuskodin usko olikin maailman myrskyissä välillä ollut hukassa.
Tervetuloa kuulemaan katuvalle syntiselle ehdoitta saarnattavaa armon evankeliumia.
”Mutta tule Tuomas, seuroihin katsomaan. Viinipuuta vielä veripunaista.
Kiitä sieluni kieleni, Hoosianna Aamen.”
Rakkain terveisin, ja palaamisen armoa rukouksin pyytäen, ***** *********”
Kuuntelin äsken Ylen Areenasta Vuokon haastattelun. Todella selkeää puhetta ja viisaita sanoja Vuokolta ja täyttä asiaa alusta loppuun. Kiitos paljon, Vuokko! Ajattelin vain että ehkä olit liian kiltti sanomaan sitä kaikkea mitä olisi pitänyt sanoa.
Sekin oli mielestäni hyvä että otit esille sen, että SRK -leastadiolaiset itse eivät ymmärrä sitä kuinka väärin on puuttua toisen ihmisen uskonelämään. Toisen ihmisen sieluntilan arviointi on kuulunut SRK -lestadiolaiseen uskonopetukseen 1960- luvun alusta saakka hyvin keskeisenä asiana ja siitä on opetettu, että se on uskovaisen velvollisuus. Tämä harhainen opetus on mielestäni suurin yksittäinen syy kaikelle pahalle; ahdistukselle, pelolle, hoitokokouksille ja henkiselle väkivallalle. En vaan tiedä millä tavalla ja mikä taho voisi muuttaa tämän harhaisen ja tuhoisan opetuksen. Ehkä vai Jumala voi sen tehdä ja tekee sen sitten kun sen aika on. Mutta milloin?
Kiitos kiitoksista Jussi, julkinen keskustelu asiasta jatkukoon. Siitä hyötyvät toivon mukaan muutkin yhteisöt.
Minäkin sain palautteesta osani:
”Sauli Karhu, joka kirjoittaa sinun tekstisi perään, on minulle tuttu. Hän on uskonystävä perheemme vävy. Hänenkin kirjoituksista huokuu katkeruus. Jumalan kaikkivaltius, ja osaansa tyytyminen ja uskon pitäminen tuntuvat olevan hukassa. – Syyttelyn henki on tullut tilalle.”
Tällaista tää rakkaudellinen juttelu on kulissien takana. Päivänvaloahan tuollainen ei siedä, siksi saan harvoin tuollaista kommentointia julkisesti. Rakkaudellistahan tuo on aidosti, en sitä epäile, mutta minun näkökulmasta tuo on silti silkkaa rumaa väheksyntää ja manipulointiyritystä, eikä edes yritetä ymmärtää asioita minun kannaltani. Kun maailmankuva on pidettävä selkeänä, siihen ei sovi yksittäisten ihmisten ymmärtäminen.
Ja taas minua väitettiin katkeraksi, vaikka kuka tahansa, joka minut tuntee, tietää, etten ole katkera. Kaikella rakkaudella: te, jotka haluatte minut takaisin ”ruotuun”: minulle tuo järjestelmä on henkinen Pohjois-Korea, enkä missään tapauksessa ole tulossa takaisin. Sillä olen onnellinen tässä ja nyt. Joskus kirjoitin blogitekstejä, ettei tarvitsisi näitä aina selitellä uudelleen ja uudelleen…esimerkiksi tämä voisi sopia tähän:
http://www.blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/article/?bid=639&id=39150
Kiitos kiitoksen kiitoksesta, Vuokko!
Jos SRK -lestadiolaiset kokevat velvollisuudekseen puuttua kanssaihmisten uskonelämään ”rakkaudellisena tekona”, koen että meidän kaikkien muiden velvollisuus on puolustaa henkilökohtaiseen uskonvakaumukseen puuttumattomuutta, ”rakkaudellisena tekona”.
Niin sitä vaan vedetään täällä iestä yhdessä epäuskoisten kanssa. Aijjaij sentään!
Olisiko asioiden sisältö jotenkin jäänyt hämäräksi? Silloin ihminen yleensä kapinoi. Mitä tästä kaikesta sitten syntyy, ja se kuka siiten tästä viimein palkan maksaa?.
Onkohan tämä heittäjien kööri ulkona koko asiasta. Sen vuoksi kommentit ovat hiukan yläkulmasta.
Mikä on kristillisyyden ja maailman välinen ero? En rupea etsimään siihen rajaviivaa, sitähän on mahdoton piirtää, mutta jonkunlainen asenteellinen ero se on.
Aina on herätyskristillisyydessä pidetty tanssia syntinä. Nyt kun Hengen palo sammuu, on se jo tuotu kirkkoonkin. Voi näitäkin onnettomia!
Näiden tapakulttuurin asioiden yhtenä tärkeänä pointtina lienee halu erottautua maailmasta ja se syntielämästä. Ajatellaan esimerkiksi, mitä siitä tulisi, jos uskovat nuoret rupeaisivat käymään kapakassa tanssimassa. Sen elämän piiriin kuuluvat asiat eivät ole hyväksi sille Pyhän Hengen äänelle, joka vaikuttaa sydämessä.
Sama on televisio. Onko ihan mahdotonta ymmärtää, ettei haluta tuoda maailman jumalaltonta elämää omaan olohuoneeseen lapsia piilaamaan. Ilmeiesti on. Ja jäljet yhteiskunnassa ovat selvät-.
Minusta on ihan käsittämätöntä, ettei tajuta tällaista asiaa. Kommentaattoreilta en ymmärrystä asioille vaadi.
No, sitten kun eletään hyvin homogeenisessa ja selvässä yhteisössä, asiat alkavat laillistua, se vaan sattuu käymään niin.. Olen vapaissa suunnissa huomannut ihan samanlaista kehitystä, Eräällä suunnalla tuntuu olevan hirveän vaikeaa selittää UT:n hengessä ruokasääntöään.
>>>Kommentoin minäkin lyhyesti. Hyvillä elämäntavoilla ei ole mitään merkitystä & hyötyä ikuisuuden perspektiiviä vasten.>>>
Apostoli Paavali on selvästi eri mieltä. Onko hänet jo siirretty kokonaan sivuun?