Saan, juu, lähes koko ajan lukijapalautetta. Monenmoista, myötähyminää ja tiukkaa vastalausetta. Kaikki ovat tervetullutta palautetta, jokaisen palautteen takana on oma todellisuutensa ja uskoisin suurimman osan kirjoittavan sen vilpittömällä mielellä ja usein sydän väräjäten. Monet eivät uskalla antaa palautetta tänne, koska se vaatisi kasvojen esiintuomista.
Eräs palautteen antaja, joka ei ole lähestynyt minua suoraan, vaan toisen ihmisen kautta, on sitä mieltä, että olen kansankiihottaja. Eli että kiihottaisin ihmisiä vl-liikkeen jäseniä vastaan. Täytyy sanoa, että minua tämmöinen syytös ihan kourasee ja syvältä kouraseekin.
Nyt Vuokko Ilola, peilin eteen. Katso sieltä sitä naista, joka sinua herkiämättä katselee, laita käsi sydämelle ja mieti, oletko nyt ihan varmasti hyvällä asialla liikkeellä. Onko sinulla halu saada joku ihminen tai jotkut ihmiset vaikeuksiin tai jopa hirteen roikkumaan?
Ei, ei minulla ole sellaista halua. Jos nyt yksikin naama nousisi tämän kysymyksen edessä mieleeni, se täytyisi heti tunkkaista mielestä pois ja ajatella hänet Jumalan hyvyydessään luomaksi ihmiseksi, jonka ruusutarhaan ja risukasaan paistaa se sama armonaurinko, joka on tarkoitettu koko maailmalle, myös minulle, minun muutamaan kiupahtaneeseen ruusuun ja sitäkin isompaan risukasaan.
Joskus ihminen löytää itsensä sellaiselta paikalta, josta ei kuuna kullan valakiana haluaisi itseään löytää. Minä en halua löytää itseäni jonain päivänä kansankiihotuksesta. Tässä asiassa, kuten monessa muussakin, auttakoon minua Hyvä ja oikeudenmukainen Jumala, sekä kaikki te, jotka minut tunnette ja olette kanssani tekemisissä, niin elävässä elämässä kuin täällä netissäkin.
Edelleen eräs palautteen antaja oli sitä mieltä, että loukkaan vl-ihmisiä blogini esittelyssä olevalla lausahduksellani: ”Toivon kuitenkin, että vl-liike pienenisi pääkopassani ja tekisi tilaa terveelle kristillisyydelle”. Palaute lausahdukseeni: ”Tälla lauseella leimaat koko liikkeen epäterveeksi kristillisyydeksi, millä loukkaat tuhansia tavallisia lestadiolaisia”.
Koska varmaan moni muukin vl-ihminen on miettinyt tuota samaa asiaa ja loukkaantunut lausahdukseeni, niin selittelenpä sitä. Tota. Olen nähnyt ja kokenut vl-liikkeessä ollessani niin paljon pahaa tapahtuvan ja koen myös monien sääntöjen raskauttavan ihmistä tosi paljon, että minun mielestäni vl-kristillisyys on epäterve kristillisyys. Tämä EI tarkoita sitä, etteikö liikkeessä olisi myös oikeaa opetusta ja aitoja sydämenkristittyjä, jotka JUmala yksistään tuntee. En voi sille asialle mitään, että mielipiteeseeni loukkaannutaan.
Toisaalta samaan syssyyn ihmettelen suuresti sitä, että kuitenkin vl-liikkeen jäsenillä itsellään on paljon mielipiteitä muista uskontokunnista, varsinkin luterilaisen kirkon ihmisistä ja uskosta, että kuinka heitä sitten saisi ”loukata” omilla mielipiteillään? Saako heistä sanoa suoralta kädeltä, että heidän uskonsa on omavanhurskautta tai väärää uskoa?
Joo. Olen nähnyt paljon vääryyttä ja pahaa tapahtuvan vl-liikkeessä, sitä vastustan. En halua vastustaa ketään ihmistä, en inhota ketään, en puhua pahaa kenestäkään. Joskus sellainen olisi maukasta, mutta se ei olisi eikä OLE oikein, joten sellaisia tuntemuksia en halua lähteä seuraamaan. Kyllä ja joo, joskus joudun tekemään töitä tämän asian kanssa.
Asiat tapelkoot, ei ihmiset. Yritetään kaikki pysyä tässä motossa, se on ihan hyvä. Tosi hyvä.
Huomenna sammallan, vaikka en ole koskaan humalassa ollutkaan, Yle 1:sen ohjelmassa Horis(k)ontti kello 11.00. Melkoista sekoilua. Mutta kun jännitti ja kun sanat olivat hukassa jnejne. Lopussa kuitenkin kerron omasta, ihan ikiomasta möhläyksestäni, kun järjestin typeryydessäni ja omahyväisyydessäni hoitokokouksen Jämsän opistolla eräälle mukavalle ja herttaiselle tytölle. Kokous sitten ONNEKSI kääntyi minua itseäni vastaan. Eli ei tässä olla Lempäälän väkeä yhtään kummosempia. Nyt kun löytyisi vielä punastusnupikka, niin avot!
http://yle.fi/radio1/asia/horisontti/valta_turmelee_myos_hengellisissa_yhteisoissa_40370.html
Ihan hyviä sekä Vuokolta että Pentiltä.
Pitkälle ollaan samalla linjalla mutta kuitenkin ymmärrätte minut mielestäni väärin.
Usko nimenomaan on Jumalan työ, ei sitä osteta hyvillä töillä. Sitä en tarkoittanutkaan. Mutta kyllä ihminen itse elämässään valitsee, mitä tekee ja mitä jättää tekemättä. Jos on ajatus että tuo ja tuo asia vaarantaa minun kilvoittelun, kannattaa niitä asioita välttää. Vai onko niin että ihmisen ei tarvitse uskovaisena lainkaan miettiä tekojaan kun on jo varmuus että Jeesus on kaikki jo ristillä sovittanut?
Pentti, minustakin elämäntapa tulee uskon hedelmänä eikä päinvastoin. Olen sitä mieltä että kaikissa uskonnoissa on todellinen vaara siinä että aletaan teoilla ansaita autuuutta. Myös luterilaisuudessa ja sitä kautta lestadiolaisuudessa.
Taidetaan tosiaan olla aika pitkälti samaa mieltä.
Poimin vielä yhen kohdan sun tekstistä:
Kannattaa välttää mutta juuri tässä olisi mielestäni vl-liikkeellä keskustelun paikka. Ajatellaan vaikka lätkämatsia. Varmaan suurin osa (liikkeessä) on sitä mieltä ettei se ole sinänsä synti mutta ei ihan sopivaakaan. Mitä se siis on? Jos itse pelkään että lätkämatsi johtaa minut huonoille teille: en mene sinne. En kuitenkaan voi antaa ”armonneuvoa” kanssauskojalle joka ei koe lätkämatsia ongelmaksi. Hän menköön, Herra pitää hänestä huolen.
Ongelmaksi tulee se, että seurakunnan (muka erehtymättömän) auktoriteetin arvovallalla ruvetaan sitten julistamaan että ”uskovainen ei käy lätkämatseissa”. Tässä vaiheessa ruvetaan olemaan todellisissa ongelmissa. Tätä on vaikea (lyhyesti) selittää mutta ehkä joku tajuaa pointin.
Sanoisin noin ylipäätään tyypeille että unohtakaa se ”Kristuksen kirkkolaki”, unohtakaa kaikki turha hömpötys ja keskittykää siihen mikä on oleellista ja pysyvää. Antakaa muiden (uskovaisten) tehdä omat ratkaisut vaikka ne tuntuisivatkin vääriltä tai oudoilta. Me ihmiset olemme yllättävän erilaisia. Mikä toimii toisella ei toimi toisella. Antakaa veljille ja siskoille tilaa hengittää. Herra tuomitsee kerran, mutta Herra on HYVÄ. Hän tuomitsee armolla eli armahtaa.
Martti Luther; Mannaa Jumalan lapsille, sivu 113
Matt. 7:14
Tie on kaita. Kaikkialla ollaan niin evankeliumia vastaan, etten tiedä, pitääkö minun sitä saarnata. Jos saarnataan kunniallisesta elämästä, maailma mielistyy siihen ja rakentaa siitä itselleen tikapuut taivaaseen. Jumala ei voi sitä sietää. Ei kelpaa rietas eikä kunniallinenkaan elämä. Mitä meidän siis on tehtävä? Olisi parempi, että ne, jotka pitävät silmällä ainoastaan kunnialllista elämää, olisivat porttoja ja roistoja ja makaisivat loassa. Kuitenkaan Jumala ei tahdo meidän viettävän huonoa elämää. Hän ei voi sellaista sietää, se on kirouksen alaista.
Jos taas vietät kaunista elämää, pyrit mielistymään siihen. Sitäkään Jumala ei voi sietää. Pidä siis varasi ja pysy keskitiellä: vaella hurskaasti ihmisten edessä, mutta älä kiinny siihen enempää kuin nukkumiseesi tai valvomiseesi. Mutta kuinka nyt käy? Jos näin saarnataan, kukaan ei taivu tekemään hyvää, ellei saarnata, ihmiset elävät säädyttömästi. Tällä tavoin Jumala kuitenkin hallitsee pyhiänsä. Vaikka oppi onkin puhdas, hän johdattaa niin ihmeellisesti heitä, ettemme tiedä, kuka on kristitty. Hänen tuomionsa ovat näet salassa. Näin hän tahtoo tehdä meistä tyhmiä, että vihdoinkin jättäisimme asiamme hänen haltuunsa. Mielellämme ottaisimme opetuslapsia, jotka tietävät, mitä kristillinen elämä on, mutta missä heitä on? Muutamat tahtovat elää liian vapaasti, toiset ovat liian pyhiä.”
”Laki ei aja meitä toisen lainsäätäjän luokse, joka sitten vaatisi meiltä uusia hyviä tekoja, vaan se ajaa meidät Kristuksen luo, joka on vanhurskauttaja ja Vapahtaja. Meidän on määrä tulla vanhurskaiksi uskomalla häneen, ei tekemällä tekoja. Mutta kun ihminen tuntee lain voimaa, hän ei tätä asiaa oivalla eikä usko, vaan aprikoi tavallisesti tähän tapaan: Kelvottomasti olen elänyt, olen rikkonut kaikki Jumalan käskyt ja ansainnut iankaikkisen kuoleman. Jos Jumala antaisi minun elää vielä muutamia vuosia tai edes kuukausia, tahtoisin parantaa elämäni ja elää loppuajan pyhästi. Näin ihminen vaihtaa lain oikean käytön väärään, kadottaa silmistään Kristuksen ja luo katseensa johonkuhun toiseen lainlaatijaan. Jouduttuaan kauhistusten ja ahdistusten valtaan järki ei sentään uskalla luvata Jumalalle koko lain kaikkien käskyjen täyttämistä.
Tästä ovat saaneet syntynsä monet monituiset munkkikunnat, tästä syystä on perustettu niin monta kulttia ja keksitty niin monta tekoa armon ja anteeksiannon ansaitsemiseksi. Niiden keksijät ovat katsoneet, että laki ei aja Kristuksen turviin vaan joko uuden lain alaisuuteen tai jonkun sellaisen kristuksen luokse, joka ei ole lain kumoaja vaan säätäjä.
Lain oikeaa käyttämistä on se, että tiedän lain johtavan itseäni synnintuntoon ja nöyrtymiseen siinä tarkoituksessa, että kääntyisin Kristuksen puoleen ja tulisin uskosta vanhurskaaksi. Usko ei ole lakia eikä tekemistä vaan lujaa luottamusta Kristukseen, joka on lain loppu (Room. 10:4).”
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=3163
Liekö tuo samanmielisyys ironiaa, en saanut selvää .
Esimerkkisi on hyvä. Lätkä kiinnostaa. Minuakin. Matsitkin kiinnostaisi, mutta en ole käynyt. Mielikuva niistä on sellainen että pidemmän päälle voisi tuntua pahalle niin en ole sinne hinkunut. Kulttuuri on osaksi aika ronskia huutelua, alkoholitarjoilua ja jopa väkivaltaa. Siksi en mene, vaikka itse laji kiinnostaa. Seuraan mielummin radiosta ja netistä.
Totta on että toiselle on vaikeaa antaa neuvoja omista lähtökohdista. Olemme erilaisia. Sen vuoksi minustakin nämä armoneuvot ovat kaksijakoisia; joillekin ne sopivat ja joillekin ei. Siksi olen välttänyt niitäkin .
Jumalan pyhän hengen vaikuttama seurakunta on erehtymätön. Rauhanyhdistys ei sitä ole, minusta sen osoittaa historia. Erehtymättömän seurakunnan tekoja ei tarvitse pahoitella eikä pyytää anteeksi, kuten nyt on tehty aiempien vuosikymmenten toiminnan johdosta.
Missä se erehtymätön seurakunta sitten on, sitäpä sietääkin miettiä itse kunkin ihan tosissaan.
Hannu, ei ollut ironiaa. Lätkän otin esimerkiks koska se tuli ensimmäisenä mieleen. Kerran oon käyny HIFK – Jokerit -matsissa (Jokerit forever!) ja ihan hyvä meininki oli mut ei lätkä niin hirveesti innosta kuitenkaan. En tykkää itekään siitä kulttuurista mut ei mua toisaalta haittaakaan jos joku kokee fanituksen omakseen.
LISÄYS: Se tuli tosta kilvoituksesta vielä mieleen, että joskus olen ajatellut, että kilvoitus on tai sen pitäisi olla uskonkilvoitusta, ei siis jonkilaista ”tekojenkilvoitusta”. Uskonkilvoitus, se, että Jumala todella rakastaa ja pelastaa minut (huolimatta mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä), on paljon vaikeampaa kuin tekojen kilvoitus (”onhan tässä kilvoiteltu oikeastaan aika hyvin”).
Aiemmin urheilun seuraaminen televisiosta tai paikan päällä oli syntiä: uskovainen ei halua katsoa televisiota, uskovainen ei halua istua siellä, missä pilkkaajat istuvat.
Kummasti nykyään homma on sallittua. Johtunee (?) siitä, että kyseessä on enempikin miesten ”synti”, siis asia, joka kiinnostaa enempi miehiä kuin naisia. Murtomaahiihdon seuraaminen on hyväksytty oikein pääkallopaikalta asti Hauskaa
Milloin voitais tehdä sama vl-naisten kiinnostuskohteiden kanssa. Missikisat? Varmaan ne kiinnostaisi monia, varsinkin nuoria naisia. Kauniit ja rohkeat? Naiset ovat yleensä lääpällään siihen ohjelmaan. Tai sitten naisille vapautus kaunistautua miten lystää.
Nämä kaikki em. asiat ovat sellaisia, joilla ei ole todellisesti mitään tekemistä kymmenen käskyn pykälien kanssa, jotka ovat käänteisinä hyviä tekoja Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan, joskaan ihminen ei pysty niitä koskaan täyttämään muuta kuin uskon kautta Kristukseen, eli ne ovat asioita, joilla ei ole tekemistä Jumalan tahdon kanssa. Mutta juuri niillä asioilla mitataan uskovaisten uskoa ja kilvoitusta. Homma perustuu puhtaasti ihmisoppiin.
Todelliset hyvät teot, joita kristityn tulisi tehdä, vaikka niillä ei autuutta voi ansaitakkaan, on mielletty vl-liikkeessä omavanhurskaudeksi. On tosi vaikea vl-liikkeessä varttuneen havaita liikkeen omia sääntöjä ihan samaksi asiaksi. Siis kun autuutta ei voi ansaita edes Jumalan tahdon mukaisilla hyvillä teoilla, niin miten ihmeessä sitten ihmisoppiin perustuvilla säännöillä? Molemmissa sama juttu; jos niiden avulla katsoo pysyvänsä pelastusköydessä kiinni, ne mitätöivät koko köyden olemassaolon.
Hannu kysyi: ”Missä se erehtymätön seurakunta sitten on, sitäpä sietääkin miettiä itse kunkin ihan tosissaan.”
Ja Luther vastaa:
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=3236
Edelleen Luther: seurakunta, näkymätön ja näkyväinen:
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=2394&start=0&postdays=0&postorder=asc&highlight=n%E4kym%E4t%F6n
Vuokko, kirjoitat paljon siitä miten oli ennen. Toisaalta on todettu jo aika monen suulla että ennen mentiin päin mäntyä, miksi keskittyä niin paljon vielä menneiden kaiveluun. Toki ymmärrän että siinä on vielä perkaamista, mutta itse enemmän keskittyisin tähän aikaan.
Ei kristityn tarvitse keskittyä hyvien tekojen tekemiseen vaan omakohtaiseen uskomiseen. Siitä kaikki lähtee. En allekirjoita että hyvien tekojen tekeminen olisi aina luettu omavanhurskaudeksi. Jossain päin kyllä ja jonkun puheissa kyllä, mutta ei kautta linjan.
En myöskään allekirjoita noita ”miesten synti” ja päälallonpaikalta” heittoja. Niissäkin varmaan sama juttu että jossain päin ja joidenkin mielestä mutta ei kautta linjan. Kaikenkaikkiaan on minusta väärä käsitys että Oulusta johdetaan robottiuskovaisia, jotka saavat tehdä sitä ja jättää tekemättä tätä.
Hannu. Osa entisistä synneistä on nykyään ei-syntiä ja osa entisistä synneistä on edelleenkin syntiä, mutta kohta nekin voivat olla kohta ei-syntiä. Partasynti on nykyään ei-syntiä, samoten urheilun seuraaminen mistä toosasta vaan tahi paikan päältä ja ne ovat miesten juttuja. Mutta naisten syntejä ei olla vielä muutettu ei-synneiksi, miksi?
Ei oleellista olekaan se, että näitä syntejä tulee ja menee, vanhoja hylätään ja uusia keksitään, vaan se, että niitten tiimoilta tapahtuu liikkeestä jäsenten ulosheittoja ja hengellistä väkivaltaa, eli autuus ehdollistetaan niitten kautta. Se on vakava asia. Sä et oikeasti voi katsoa täsä asiaa läpi sormiesi.