Ettei kenekään hyvä juttu pilaantuisi, laitan oman ajatukseni enkä kommentoi toisia. Kun otamme Raamatun käteemme, meillä täytyy olla joku suhde siihen, muten emme sitä tee. Jos uskoon liittyvät asiat ovat oikeasti yhdentekeviä, ei synny tarvetta myöskään ottaa Raamattua käteensä. Täytyy olla tarve lukea voidakseen mielessään kumota sen ajatus ja suhteen katkaisekmiseksi täytyy tuntea jotenkin asia, johon suhde katkaistaan.
Sitten on lihallinen tapa lukea. Mitä Raamattu lupaa minulle! Iankaikkisen elämän! Terveyttä! Varallisuutta! Täydellistä turvaa ajan haasteissa! Mitä asioita tulee vastapainona velvollisuudeksi.? Ei tietenkään mitään, koska kaikki on jo tehty valmiiksi? Entiset, nykyiset ja tulevatkin synnit on jo sovitettu eikä maksa mitään? Mahtavaa, tässä kannattaa olla mukana!
Hengellinen tarve! Syntisyyteensä havahtunut ihminen alkaa arasti etsiä armahdusta, jos sellainen jotenkin on löydettävissä. Ensimmäiset Raamatunlukuharjoitukset tuovat vain lisää synnintuntoa, eikä lohdutusta. Herännyt ihminen tuomitsee itse itsensä ja siksi Jumala ei enää tuomitse, vaan armahtaa Sanansa ja Henkensä voimalla. Eli johdattaa ihmistä moninaisin tavoin katsomaan ristiinnaulittua ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta, joka sulasta rakkaudesta on tehnyt kaiken sen. Eikä ole ainoastaan historian Jeesus vaan elävä, joka tahtoo tulla asumaan ihmisen sisimpään Pyhässä Hengessä.
Tuskinpa juttuani olisit pilannut. Oma tavoitteeni on synnyttää keskustelua ja sehän lainehtii aina. Emme kykene toisten ajatuksenjuoksua sitomaan mihinkään kaavoihin. Ohjata voi tietysti yrittää, mutta viikon päästä tuskin kukaan enää keskustelusta mitään muistaa.
Kiitos kommentista! Siunaa Jeesus joulumme!
Pekka P.
” Oma tavoitteeni on synnyttää keskustelua”
Sinun periaatteillasi on liian alhaista vain synnyttää keskustelua.
Uskon, että kuulut siihen kohteeseen joille Jeesus osoitti sanansa Apt. 1:8, ” vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin (po. päällenne, eli niiden päälle, joissa Pyhä Henki on jo, sinettinä), niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani…”
Paavali meni kutsuttna Areiopagille, johon osallistuivat kaikki, jotka halusivat vain keskustella, kuulla uutta.Hän lahti sieltä eikä palannut, vaan julisti Evankeliumia.
Taisit Reijo erhtyä blogista ja myös siinä että lisäsit sanan ”vain”.
Puoleltani on kysymys siitä, että keskutellaan keskutelun vuoksi ja jopa sanotaan jotain, mikä ei ole varsinaisesti oma kanta, halutaan vain keskustella tai epäitsekkäästi tavoite on synnyttää keskustelua. Silloin kun sanotaan se tavoitteeksi, niin voinen laittaa vain-sanan.
Tässä tarkoitukseni oli ikäänkuin mutkan kautta arvostaa sinua ja esilletuomiasi periaatteita, jotka ajaa ohi halun pelkään keskusteluun.
Luin juuri henkilön kuvausta Englannin pääministeri Johnsonista ja hänen vaittely-keskustelutaidostaan. Itsekin UK:ssa muutaman vuoden asuneena panin merkille, että korkeamman koulutuksen saanneet harrastivat päivittäisessä kommunikoinnissaan debatti-tyyppistä toisen ilmaisullista haastamista.
Itse olen kokenut kahta erilaista, jos ei tasoista, Raamatusta keskustelua. Toinen on rakentua yhteisestä uskosta ja toinen on haastaa jopa kyseenalaistaa Raamatun selkeä ilmoitus.
Haluni synnyttää keskustelua perustuu myös siihen, että jokaiselta voin oppia jotain uutta. Lisäksi toisten ajatukset voivat aikaansaada hyviä prosesseja, omassa päässä. Monet keskustelut ovat auttaneet minua käsittämään po. aihetta paremmin. Jopa siten, että olen muuttanut omaa esitystapaani parempaan suuntaan. Tietysti sekin , että tietää lukijioita olevan tuhansia, niin tuntuu kivalta.
Varsinkin kun yllättävässä tilanteessa heitä kohtaan ja saa kuulla , että blogejani ahkerasti luetaan. Koetan kirjoittaa rukoillen johdatusta ja oikeita sanoja. Väillä joudun painamaan”deleteä”, tai muuttamaan tekstiä.
Pekka,
Silloin kun tuntuu että keskustelua, pohdintaa ei ole tarpeeksi sitä voi toki synnyttää.
On tälläkin foorumilla esiintynyt houkuttelua keskusteluun, vaikka en viittaa nyt sinuun. Mm. Vartiotornin edustaja ottaa alueita, joita jehovalaisuus kieltää, kuten Jeesuksen jumaluus, iankaikkinen kadotus. Sitten aluksi kehuskellaan jotain lausumaa, eli tarjoudutaan ikäänkuin käsi kädessä tarkasteluun UM, eli Vartiotornin Raamatun ’valossa’, vaikka alussa viittaillaan KK 92-laitokseen.j
Tämä on yksi motiivi keskustella, eli johdattaa Kirjoituksista pois, mutkaisille poluille.