Minä uskon, että Jeesus Kristus, tosi Jumala, iankaikkisuudessa Isästä syntynyt, ja myös tosi ihminen, neitsyt Mariasta syntynyt, on minun Herrani, joka minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen LUNASTI, kalliisti OSTI ja VAPAUTTI kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei kullalla tahi hopealla, vaan pyhällä kalliilla verellään ja viattomalla kärsimyksellään ja kuolemallaan, että minä olisin hänen omansa, eläisin hänen valtakunnassaan hänen alamaisenaan ja palvelisin häntä iankaikkisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän nousi kuolleista, elää ja hallitsee iankaikkisesti. Tämä on totinen tosi.
Tunnustuskirjat, s. 295 – 296, vuoden 1948 painos. Sanojen korostus on allekirjoittaneen.
Neuvo: Laita jokaisen sanan minä tilalle oma nimesi. Sillä on ollut hämmästyttävä vaikutus monelle. Kokonaan tämän ulkoa opettelukin voisi olla paikallaan.
I believe that Jesus Christ, true God, begotten of the Father from eternity, and also true man, born of the virgin Mary, is my Lord, who has redeemed me, a lost and condemned creature, delivered me and freed me from all sins, from death, and from the power of the devil, not with silver and gold but with his holy and precious blood and with his innocent sufferings and death, in order that I may be his, live under him in his kingdom, and serve him in everlasting righteousness, innocence, and blessedness, even as he is risen from the dead and lives and reigns to all eternity. This is most certainly true.
The Book of Concord, The Confessions of the Evangelical Lutheran Church, THE SMALL CATECHISM, page 345, Fortress Press, Philadelphia, USA, 1959, Sixteenth printing 1987.
KOLMAS, PYHITYKSEN USKONKOHTA
Minä uskon, etten minä omasta järjestäni enkä voimastani voi uskoa minun Herraani Jeesukseen Kristukseen eli tulla hänen tykönsä, vaan että Pyhä Henki on minut kutsunut evankeliumilla, minut valistanut lahjoillaan ja minua pyhittänyt ja varjellut oikeassa uskossa, samoin kuin hän koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee ja pyhittää ja ainoassa oikeassa uskossa Jeesuksen Kristuksen turvissa varjelee; tässä kristikunnassa hän minulle ja kaikille uskoville joka päivä runsaasti antaa kaikki synnit anteeksi, viimeisenä päivänä herättää minut ja kaikki kuolleet ja antaa minulle ja kaikille uskoville Kristuksessa iankaikkisen elämän. Tämä on totinen tosi.
Tunnustuskirjat, s. 296, vuoden 1948 painos.
THE THIRD ARTICLE: SANCTIFICATION
I believe that by my own reason or strength I cannot believe in Jesus Christ, my Lord, or come to him. But the Holy Spirit has called me through the Gospel, enlightened me with his gifts, and sanctified and preserved me in true faith, just as he calls, gathers, enlightens, and sanctifies the whole Christian church on earth and preserves it in union with Jesus Christ in the one true faith. In this Christian church he daily and abundantly forgives all my sins, and the sins of all believers, and on the last day he will raise me and all the dead and will grant eternal life to me and to all who believe in Christ. This is most certainly true.
The Book of Concord, The Confessions of the Evangelical Lutheran Church, THE SMALL CATECHISM, page 345, Fortress Press, Philadelphia, USA, 1959, Sixteenth printing 1987.
Mikko, kiitos erinomaisesta blogista.
Minulta kommentiksi riittää: AAMEN!
Siis, kiitos Mika!
Kiitos Jumalalle.
Kovasti samansisältöistä tekstiä vieraassakin kielessä.
”Certainly true” on sitten kielessämme huomattu ”totisesti” sanaksi. Parempi olisi ehkä ”mitä varmimmin”. Millanenhan ilmaisu sitten alkuperältään on.
Kun mielellänne katsotte englannin kieltä voisi olla antoisaa tutustua siihen 1500· luvun englannin Raamatun painokseen, olikohan jostain 1540.tä luvulta, josta muistelen lukeneeni käännöksen olleen hieno kirjalliselta asultaan. Sieltä voisi löytyä uuttakin katsomisen asiaa tähän aikaan.
Toki sitten voin muistaa väärinkin kun tuo ikä, se hyvin voi ja saa vaivatakin.
Molemmat tekstit ovat samansisältöisiä, koska molemmissa käännöksissä on alkuperäinen pohjateksti sama eli saksan kieli.
OMATUNTO
Maallisen vallan lait eivät ulotu kauemmaksi kuin ruumiiseen ja omaisuuteen ja ulkonaiseen, maanpäälliseen todellisuuteen. Sielua hallitsee näet Jumala itse yksin eikä hän voi eikä tahdo antaa kenenkään muun hallita sitä. Jos maallinen valta julkeaa laatia lakeja sielulle, se tunkeutuu Jumalan valtapiiriin ja kykenee ainoastaan viettelemään ja turmelemaan sieluja. Tämän haluan tehdä niin selväksi, että se on käsitettävä ja että junkkerimme, ruhtinaat ja piispat huomaavat, millaisia narreja he ovat yrittäessään käskyin ja asetuksin pakottaa ihmisiä uskomaan tätä tai tuota.
Martti Luther, En minä kuole-vaan elän, s. 159, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016. WA 11, 262.
Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon. Ps. 36:9-10
Herran talon runsaisiin antimiin kuuluvat ajallinen hyvinvointi, koti, terveys, hyvä puoliso, toimeentulo, lapset, työ ja kaikenlainen ajateltavissa oleva hyvä. Jokainen hyvä lahja tulee rikkauksien Isältä.
Mutta Jumalan talon antimiin kuuluvat myös hengelliset ahdistukset, kiusaukset, kärsiminen Jeesuksen nimen tähden, vainot, jopa miekka. Myös nämä saattavat tulla niiden osaksi, jotka seuraavat Jeesusta ja tahtovat elää hänen ominaan. Jotkut katsotaan arvollisiksi kärsimään Kristuksen nimen tähden.
Kaikissa näissä erilaisissa elämäntilanteissa saamme Jeesuksen omina juoda ilon virrasta. Ilo kun ei ole sidoksissa ulkoiseen elämäntilanteeseen, eikä aina edes sisäiseen rauhaan. Jeesuksen valosta me saamme valon omaan pimeyteemmekin.
Juha Vähäsarja, Joka päivä Jumalan kämmenellä, s. 235, SLEY-Kirjat, 2. painos, 2005.
Sillä Kristus tahtoo, että me uskomme Hänen sanaansa. Ken tämän uskoo pyhästä ehtoollisesta, hän menee ehtoolliselle kelvollisena, pitää mitä hänellä on, vahvistuu Hengessä ja tulee iloiseksi ja eläväksi, niinkuin Kristus sanoo, Joh. 6:51: ”Minä olen se elävä leipä, jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.” … Se on oikeus ja kohtuus, että jokainen ehtoollista nauttiessaan omassatunnossaan suurimmalla hartaudella Jumalan sanasta muistelee Jeesuksen Kristuksen verta ja kuolemaa ja sanomattomia (valtavia) hyviä töitä. Sillä, ystäväni, sinne et saa mennä tavan vuoksi etkä myöskään kauniita vaatteitasi näyttämään, vaan siten, että muistat Vapahtajasi Jeesuksen Kristuksen kärsimistä ja kuolemaa. (Joka on tapahtunut sinun ja koko maailman edestä, puolesta ja hyväksi.)
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 312-313, Sley, 1925. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys