Lunastus,katumus,usko,parannus,vanhurskaus,armo

Otsikossa mainitut sanat löytyvät Lutherin hengellisen testamentin (Schmalakaldenin opinkohdat, sisältyy Tunnustuskirjoihin) teksteistä, joita ”suoralainaan” tässä blogissa. Tämän blogin ensimmäinen osa on nimeltään ”Jeesuksen Kristuksen vrka ja tehtävät: meidän lunastuksemme”, suorana lainauksena Lutherin kirjoituksista. Toinen osa on suora lainaus Lutherin testamentista otsikolla ”Parannus”. Blogin kolmannessa osassa on lyhyt määritelmä katumuksesta, uskosta ja parannuksesta eli kääntymytksestä. Määritelmä on peräisin Tunnustuskirjoista (Augsburgin tunnustuksen puolustus).

Vaikka Lutherin testissä mainitut asiat tuntuvat niin tutuilta, niin tutuilta, niin kannattaa istua kaikessa rauhassa lukemaan ja sisäistämään, mitä Luther kirjoittaa. Asioiden kiistäminen ei auta: joko uskoo Jumalan sanaa tai ei usko.

1. Jeesuksen Kristuksen virka ja tehtävät: meidän lunastuksemme
(suora lainaus Lutherin tekstistä)
Jeesus Kristus, meidän Jumalamme ja Herramme, on ”kuollut meidän syntiemme tähden ja noussut kuolleista meidän vanhurskautemme tähden”
(Room.4:25). Hän yksin on ”Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnin” (Joh.1:29). ”Jumala on pannut kaikkien meidän syntimme hänen kannettavakseen” (Jes.53:6). ”Kaikki he ovat syntisiä, mutta tulevat ilman omaa ansiota vanhurskaiksi hänen armostaan, kun Jeesus Kristus on heidät verellään lunastanut” (Room.3:23-25).
Tämä on otettava uskoen vastaan, mikään teko, laki tai ansio ei tee siitä osalliseksi. Siksi on selvää ja varmaa, että yksin tämä usko tekee meistä vanhurskaita, niin kuin pyhä Paavali sanooa (Room.3:28): ”Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.” ”Hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen” (Room.3:26).
Tästä opinkohdasta ei voi yhtään väistyä tai antaa periksi, vaikka taivas, maa ja kaikki muu katoavainen sortuisisvat. Sillä ”ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman”, sanoo pyhä Pietari (Apt.4:12). ”Ja hänen vaavainsa kautta me olemme parannetut” (Jes.53:5)…..

2. Parannus
(suora lainaus Lutherin tekstistä)
Uusi testamentti pitää voimassa tätä lain virkaa ja hoitaakin sitä. Niinpä Paavali sanoo (Room.1:18): ”Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkien ihmisten ylle” ja vielä (Room.3:19): ”Koko maailma on syllinen Jumalan edessä eikä yksikään ihminen ole vanhurska hänen edessään.” Ja Kristus sanoo (Joh.16:8): ”Pyhä Henki on syyttävä maailmaa synnistä.”
Tämä on Jumalan salama, jolla hän kaataa yhteen kasaan sekä julkisyntiset että tekopyhät. Kenenkään hän ei anna olla oikeassa, heidät kaikki hän ajaa kauhuun ja umpikujaan. Tämä on vasara, josta Jeremia sanoo: ”Minun sanani on vasara, joka kalliot musertaa” (Jer.23:29). Tämä ei ole ihmistekoista katumusta (activa contritio), vaan todellista sydämen tuskaa, kuoleman kärsimistä ja kokemista (passiva contritio).
Tällaista on oikea parannuksen alku. Ihmisen täytyy kuulla tämä tuomio: Kenestäkään ei ole mihinkään, olittepa julkisyntisiä tai pyhimyksiä. Teidän jokaisen täytyy muuttua muuksi ja toimia toisin kuin nyt olette ja toimitte, keitä ja kuinka suuria, viisaita, mahtavia ja pyhiä te sitten olettekin. Tässä ei kukaa ole hurskas.
Tätä lain virkaa hoidettuaan Uusi testamentti heti julistaa evankeliumin lohdullisen armolupauksen, joka on uskossa otettava vastaan. Niinpä Kristus sanoo (Mark.1:15): ”Kääntykää ja uskokaa evankeliumi”, se merkitsee: Muuttukaa, toimikaa toisin ja uskokaa minun lupaukseni. Myös Johannesta, joka tuli ennen Kristusta, sanotaan kääntymyksen saarnaajaksi, mutta syntien anteeksiantamusta varten. Se merkitsee: hänen oli määrä nuhdella kaikkia ja tehdä heistä syntisiä, jotta he tietäisivät, mitä olivat Jumalan edessä, jotta he tajuaisivat olevansa kadotettuja ihmisiä ja jotta heistä sitten tulisi ”Herralle valmistettuja” eli valmiita saamaan armon, odottamaan häneltä syntien anteeksiantamusta ja ottamaan sen vastaan. Samoin sanoo Kristus itse (Luuk.24:47): ”Minun nimessäni on saarnattava koko maailmassa kääntymystä ja syntien anteeksiantamusta.”
Mutta missä laki hoitaa edellä kuvattua virkaansa yksinään, niin että evankeliumi ei tule lisäksi, siinä on läsnä kuolema ja helvetti, ja ihminen joutuu epätoivoon niinkuin Saul ja Juudas. Pyhä Paavali sanoo, että laki surmaa synnin avulla. Evankeliumin taas antaa lohtua ja anteeksiantoa, ei vain yhdellä tavalla, vaan sanan ja sakramenttien kautta ja niin edelleen, kuten kohta saamme kuulla. Täytyyhän synnin hirvittävän vankeuden vastapainona Jumalan tykönä olla ”runsas lunastus”, kuten psalmi 129 sanoo…

3. Miten Tunnustuskirjat (Augsburgin tunnustuksen puolustus) määrittelee katumuksen, uskon ja parannuksen eli kääntymyksen

Kääntymys eli parannus jaetaan Tunnustuskirjojen mukaan kahteen osaan: katumukseen ja uskoon. Katumus on Tunnustuskirjojen mukaan ”omantunnon todellista kauhistumista, kun ihminen tuntee Jumalan vihastuvan synnin tähden ja on murehissaan sen vuoksi, että on tehnyt syntiä. Tämä katumus syntyy siten, että Jumalan sanalla nuhdellaan synneistä”.
Kääntymyksen eli parannuksen toinen osa Usko Kristukseen tarkoittaa Tunnustuskirjojen mukaan sitä, että ”omantunnon kauhujen vallassa oleville ihmisille esitetään Kristuksen evankeliumi, jossa luvataan ilmaiseski syntien anteeksiantamus Kristuksen nimessä. Heidän tulee siis uskoa, että heille lahjoitetaan syntien anteeksiantamus Kristuksen nimessä”
Tunnustuskirjojen mukaan usko ei siis kohdistu ainoastaan historiallisiin tapahtumiin, vaan niiden vaikutuksiin, nimittäin oppiin syntien anteeksiantamuksesta. Tunnustuskirjoissa todetaan myös, että ”Jumalan Pyhä Henki ei vaikuta kääntymystä (eli parannusta) ilman välineitä, vaan hän käyttää siihen Jumalan sanan saarnaa ja kuulemista”. Roomalaiskirjeen (10:17) mukaan ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana”.