Otsikossa mainitut sanat löytyvät Lutherin hengellisen testamentin (Schmalakaldenin opinkohdat, sisältyy Tunnustuskirjoihin) teksteistä, joita ”suoralainaan” tässä blogissa. Tämän blogin ensimmäinen osa on nimeltään ”Jeesuksen Kristuksen vrka ja tehtävät: meidän lunastuksemme”, suorana lainauksena Lutherin kirjoituksista. Toinen osa on suora lainaus Lutherin testamentista otsikolla ”Parannus”. Blogin kolmannessa osassa on lyhyt määritelmä katumuksesta, uskosta ja parannuksesta eli kääntymytksestä. Määritelmä on peräisin Tunnustuskirjoista (Augsburgin tunnustuksen puolustus).
Vaikka Lutherin testissä mainitut asiat tuntuvat niin tutuilta, niin tutuilta, niin kannattaa istua kaikessa rauhassa lukemaan ja sisäistämään, mitä Luther kirjoittaa. Asioiden kiistäminen ei auta: joko uskoo Jumalan sanaa tai ei usko.
1. Jeesuksen Kristuksen virka ja tehtävät: meidän lunastuksemme
(suora lainaus Lutherin tekstistä)
Jeesus Kristus, meidän Jumalamme ja Herramme, on ”kuollut meidän syntiemme tähden ja noussut kuolleista meidän vanhurskautemme tähden”
(Room.4:25). Hän yksin on ”Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnin” (Joh.1:29). ”Jumala on pannut kaikkien meidän syntimme hänen kannettavakseen” (Jes.53:6). ”Kaikki he ovat syntisiä, mutta tulevat ilman omaa ansiota vanhurskaiksi hänen armostaan, kun Jeesus Kristus on heidät verellään lunastanut” (Room.3:23-25).
Tämä on otettava uskoen vastaan, mikään teko, laki tai ansio ei tee siitä osalliseksi. Siksi on selvää ja varmaa, että yksin tämä usko tekee meistä vanhurskaita, niin kuin pyhä Paavali sanooa (Room.3:28): ”Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.” ”Hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen” (Room.3:26).
Tästä opinkohdasta ei voi yhtään väistyä tai antaa periksi, vaikka taivas, maa ja kaikki muu katoavainen sortuisisvat. Sillä ”ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman”, sanoo pyhä Pietari (Apt.4:12). ”Ja hänen vaavainsa kautta me olemme parannetut” (Jes.53:5)…..
2. Parannus
(suora lainaus Lutherin tekstistä)
Uusi testamentti pitää voimassa tätä lain virkaa ja hoitaakin sitä. Niinpä Paavali sanoo (Room.1:18): ”Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkien ihmisten ylle” ja vielä (Room.3:19): ”Koko maailma on syllinen Jumalan edessä eikä yksikään ihminen ole vanhurska hänen edessään.” Ja Kristus sanoo (Joh.16:8): ”Pyhä Henki on syyttävä maailmaa synnistä.”
Tämä on Jumalan salama, jolla hän kaataa yhteen kasaan sekä julkisyntiset että tekopyhät. Kenenkään hän ei anna olla oikeassa, heidät kaikki hän ajaa kauhuun ja umpikujaan. Tämä on vasara, josta Jeremia sanoo: ”Minun sanani on vasara, joka kalliot musertaa” (Jer.23:29). Tämä ei ole ihmistekoista katumusta (activa contritio), vaan todellista sydämen tuskaa, kuoleman kärsimistä ja kokemista (passiva contritio).
Tällaista on oikea parannuksen alku. Ihmisen täytyy kuulla tämä tuomio: Kenestäkään ei ole mihinkään, olittepa julkisyntisiä tai pyhimyksiä. Teidän jokaisen täytyy muuttua muuksi ja toimia toisin kuin nyt olette ja toimitte, keitä ja kuinka suuria, viisaita, mahtavia ja pyhiä te sitten olettekin. Tässä ei kukaa ole hurskas.
Tätä lain virkaa hoidettuaan Uusi testamentti heti julistaa evankeliumin lohdullisen armolupauksen, joka on uskossa otettava vastaan. Niinpä Kristus sanoo (Mark.1:15): ”Kääntykää ja uskokaa evankeliumi”, se merkitsee: Muuttukaa, toimikaa toisin ja uskokaa minun lupaukseni. Myös Johannesta, joka tuli ennen Kristusta, sanotaan kääntymyksen saarnaajaksi, mutta syntien anteeksiantamusta varten. Se merkitsee: hänen oli määrä nuhdella kaikkia ja tehdä heistä syntisiä, jotta he tietäisivät, mitä olivat Jumalan edessä, jotta he tajuaisivat olevansa kadotettuja ihmisiä ja jotta heistä sitten tulisi ”Herralle valmistettuja” eli valmiita saamaan armon, odottamaan häneltä syntien anteeksiantamusta ja ottamaan sen vastaan. Samoin sanoo Kristus itse (Luuk.24:47): ”Minun nimessäni on saarnattava koko maailmassa kääntymystä ja syntien anteeksiantamusta.”
Mutta missä laki hoitaa edellä kuvattua virkaansa yksinään, niin että evankeliumi ei tule lisäksi, siinä on läsnä kuolema ja helvetti, ja ihminen joutuu epätoivoon niinkuin Saul ja Juudas. Pyhä Paavali sanoo, että laki surmaa synnin avulla. Evankeliumin taas antaa lohtua ja anteeksiantoa, ei vain yhdellä tavalla, vaan sanan ja sakramenttien kautta ja niin edelleen, kuten kohta saamme kuulla. Täytyyhän synnin hirvittävän vankeuden vastapainona Jumalan tykönä olla ”runsas lunastus”, kuten psalmi 129 sanoo…
3. Miten Tunnustuskirjat (Augsburgin tunnustuksen puolustus) määrittelee katumuksen, uskon ja parannuksen eli kääntymyksen
Kääntymys eli parannus jaetaan Tunnustuskirjojen mukaan kahteen osaan: katumukseen ja uskoon. Katumus on Tunnustuskirjojen mukaan ”omantunnon todellista kauhistumista, kun ihminen tuntee Jumalan vihastuvan synnin tähden ja on murehissaan sen vuoksi, että on tehnyt syntiä. Tämä katumus syntyy siten, että Jumalan sanalla nuhdellaan synneistä”.
Kääntymyksen eli parannuksen toinen osa Usko Kristukseen tarkoittaa Tunnustuskirjojen mukaan sitä, että ”omantunnon kauhujen vallassa oleville ihmisille esitetään Kristuksen evankeliumi, jossa luvataan ilmaiseski syntien anteeksiantamus Kristuksen nimessä. Heidän tulee siis uskoa, että heille lahjoitetaan syntien anteeksiantamus Kristuksen nimessä”
Tunnustuskirjojen mukaan usko ei siis kohdistu ainoastaan historiallisiin tapahtumiin, vaan niiden vaikutuksiin, nimittäin oppiin syntien anteeksiantamuksesta. Tunnustuskirjoissa todetaan myös, että ”Jumalan Pyhä Henki ei vaikuta kääntymystä (eli parannusta) ilman välineitä, vaan hän käyttää siihen Jumalan sanan saarnaa ja kuulemista”. Roomalaiskirjeen (10:17) mukaan ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana”.
Pieni käytännön vinkki: kokeile laittaa välilyönti otsikon sanojen ja pilkkujen jälkeen. Näin sanat jakautuvat ehkä riveille paremmin. Nyt menevät tuossa otsikossa oudosti. Sisältöön palaan myöhemmin. 🙂
Joo, aivan oikein. Tosin välilyöntien poisjättäminen oli tässä tapauksessa ”tahallinen teko”.
Otsikko blogistilta oli hyvä näin kirjoittaa koska kausaalisten totuuksien uskonymmärryksessä tulee konkreettisesti esille mistä todistetaan.
Yhden kommentoijan ohje kirjoittamisen asiassa kuvaa sitten hyvin, järjestys ennenkaikkea, vaikka kirjoittamisen tapa ei yhtään häivytä alkuperäistä asiaa.
Kirjoittaja kuvaa alkuperäisellä todistuksella hyvin miten kauas kirkossamme on menty luterilaisuuden keskeisissä kysymyksissä pelastukseemme liittyen.
Näin puhe luterilaisesta kirkosta liittyy enimmin protestanttisuuden syntyyn kuin opillisissa kysymyksissä pitää kiinni alkuperäisestä todistuksesta.
Muistaa voi myös Lutherin ensimmäisen teesin.
Edes Uskonpuhdistuksen riemuvuonna ei tullut aiheeksi päivittää Lutherin oikeasta uskosta katumuksena syntyvää ripin asiaa. Ilmeisesti päästämisen syy, aihe, ja malli, sopii ”kirkkoviisaille”.
Toiseen blogiin liittyen aiemmin ehdotin kirkkomme nimen muuttamista. ”Jeesuksen seuraajien yhteisö Suomessa”. Tämähän toki tarkoittaisi säätöä puheisiin kuin käytäntöihin, mutta arvattavasti omistamisten arvot substansseissa laitoksen arvoihin menevät edelle, ja näin nimeä Ihmisarvoisempaan suuntaan ei missään nimessä haluta tehdä. Siinähän järjestys kärsisi.
Kun meillä ei olisi niin suurta joukkoa viisaita opettamassa saisimme eniten kannattajia puheille mitkä arvostavat Jumalan lahjoja Ihmisessä.
Näin Jeesuksen kolme opetusta Uudessa Testamentissa tulisivat oikeuksiinsa eivätkä edes papillisen sukkession sumut pääsisi peittämään asiaa. Nämähän syntyvät tunnustamisesta, tahtomisesta, ja lupaamisesta. Lisäksi papiksi aikovan pitää osoittaa osaamistaan kirjallisesti, suullisesti, ja Piispan kyselyvartilla. Toki kaffit kuuluvat hyvään hengellisen orientaation asiaan.
Hei, vastasin eilen vähän huolettomasti kommenttiisi otsikon kirjoitusasusta. Haluaisin vähän täydentää kommenntiani. Harkitsin otsikon kirjoittamista tahallisesti ilman välilyöntiä pilkkujen jälkeen, koska halusin herättää otsikolla huomiota otsikossa mainittuihin termeihin. Omien blogieni tavoitteena on nostaa keskustelujen aiheiksi kristinuskon peruskysymykset.
Tämä oli vastasus Toivo Loikkasen kommenttiin.
Kiitos Elna näistä tunnustuskirjojen lainauksista.
Tärkeää asiaa! Kannattaa lukea ajatuksella.
Tärkeää ja aina on hyvä palata ja tutustua tunnustuskirjoihin, mutta seuraavaan kirjoittamaasi tulkintaan muutama huomio.
”Kääntymys eli parannus jaetaan Tunnustuskirjojen mukaan kahteen osaan: katumukseen ja uskoon.” blogi.
Tuossa on tärkeää huomioda, ettei kukaan voi koskaan riittävästi katua, jotta voisi uskoa. Eli noita ei voi jakaa, eikä pidä edes yrittää, sillä myös oikea katumus tulee yksin uskon kautta, jonka Pyhä Henki vaikuttaa Sanan kautta.
Kääntyminen on alkukielellä sitä, kun ”ihminen havahtuu, että kulkee väärään suuntaan” Uudessatestamentissa myös ”kääntymys” ”mielenmuutos” juontuu tuosta Vanhantestamentin ilmaisusta. Ihminen ei siis voi kääntyä, ellei ole julistajaa joka ohjaa Oikealle Tielle, kuten Paavali todistaa:
”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.
Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!”
Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: ”Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?” Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Room.10:13-17
Ihminen uskaltaa tunnustaa synnit ja katiua vain jos Kristus on läsnä. Eli Armo käy oikeuden edellä. Jumala on lähettänyt Kristuksen, että saisimme anteeksiannon ja sovituksen. Lakia ja Evankliuimia ei saa koskaan erottaa toisistaan, mutta varsinkaan niitä ei saa sekoittaa keskenään. Jumalan Sana on kokonaisuus, joka saa ihmisessä aikaan kääntymyksen. Jos Kristusta ei olisi Lähetetty maailmaan, niin me kaikki hukkuisimme, mutta nyt Pelastus on kaikille, jotka uskovat.
Kääntymys on siis kokonaan Jumalan teko ihmisessä, ilman Jumalaa ihminen ei koskaan käänny teiltään. Tämän tähden on tärkeää julistaa Jumalan Pojan Evankeliumia kaikkeen maailmaan kaikkina aikoina.
Ne jotka kulkevat Ristin vihollisina maailmassa, vastaavat itse omista teoistaan Jumalalle.
Hyvä ja tärkeä huomio Ismolta.
Kuinka tärkeää onkaan, että Suomen kirkoissa ja saarnahuoneissa saadaan kuulla kokonaista Jumalan sanan saarnaa eikä muuttuvia ihmismielipiteitä ja ideologioita!
Oikean uskon saamista sen omistamisessa ei tarvitse sotkea joka asiaan ihhimillisessä elämässä sen säällisessä huomaamisessa.
Ihmisarvoinen katumus ja syyllisyyden kokemus henkilökohtaisena ymmärryksenä on useasti parempi kuin Lutherin katumus minkä sisältö on oikeasta uskosta syntynyt synnintunto mikä useasti epäuskonhetkillä unohtuu, ja ihminen toistaa tai sortuu aiemmin päästettyyn vaivaan.
Teologialla on tarpeensa sanoin kuvata totuuksiaan kuten Lutherin teoretisoinnissa, ja eihän ansiokasta sanankäyttöä voi moittia.
Luther ihmisen osaa vaivaisena, vasaran alla todellisuudessaan olevana, kuvaa pensselillä sanoissa, joiden tarkoitus ensimmäisenä on kauhistuttaa, saada ihminen pelkäämään, kääntää ihminen kirkkonsa puoleen anelemaan ja katsomaan pienintäkin armonpalaa osaksensa, jotta elämä, sen todellisuus, ja tulevaisuus, olisi edes hiukkasen parempi.
Kyseessä on näin vanha pelottelutaktiikka päämäärään tulemiseksi omassa todistamisen uskossaan saada tämän uskon vahvistamiseksi itselleen kovasti seuraajia.
Kuten blogisti katsoo huomaamiseksemme; ihminen uskoo Jumalan sanaa tai ei usko. Tietysti voi jäsenyydestään huolimatta olla vain enimmin välittämättä ko. totuuksien prinsiipeistä.
Luther kyllä sitten antaa ymmärtää oikean uskon saamisen olevan Jumalan työssä ihmistä kohtaan. Näin vaikka uskot Jumalan sanaa se ei riitä pelastuksen asiassa ilman Jumalan suomaa oikeaa uskoa. Mitä sitten kirkkme todistaa: Se antaa luvan uskoa kasteen armolupauksiin ja Jumalan armoon. Miksi ei näinkin kun muuta sitten.
Kuitenkaan kirkkomme jäseniään ei muistuta seurakuntajäsenyytemme harjoittamisen asiassa vaikka Uskontunnuksessa viikottain asiasta puhutaan ja todistetaan. Kuulemma kerta vuodessa kirkossa vierailu riittää.
Näin lain ja armonasia kirkon julistuksessa ei ole tärkeää samoin kuin ehtoollispöydän säännöllinen harrastus samoin kuin ymmärryksemme säällisestä katumuksen ja syyllisyyden huomaamisesta.
Melkoisen kelvotonta sanoisin.
Kun jäsenyytemme säännöllinen harjoittaminen ei ole kirkossamme merkitsevää voi tietysti katsoa asiaa.
Onko papillisen sukkession perinteen säilyttäminen niin tärkeää sen sivuuttaa heikkoakin huomaamista kirkon taloudessa.
Kun todistus ja kuulossaolo ei ole tärkeää mihin tarvitaan asiaa varten nykyinen Kirkkohallitus sen koossaan ja budjetissa. Halutessaan voi katsoa mitä sieltä diakoniaan löytyy varoissa vuoden arviossa.
Seurakuntiemme työntekijöiden tulisi yhteisesti puhaltaa Jumalanpalveluksiimme työssänsä. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä kun aktiivisuus on vaatimatonta. Enemmän mieleen tulee konservointi ja betonointi, ja tätähän jatkuu kunnes jäsenmäärä on alle 50.tä prosenttia kansalaisista.
Raamatun tärkein asia, yksilön, yhteiskunnan maailmanlaajuiselta kannalta on USKOONTULO,
Ikäänkuin mahdollisuus ottaa ’askel’ sitä kohti, on ensin tuntea ja tunnustaa Isän veto, Poikansa pelastettavaksi. Uskoa mitä jo Pietari Jerusalemissa helluntaina vastasi ihmettelyyn, minkä synnytti pisto sisäisesti. Pietari vastasi ”Tehkää parannus …”. Tätä tuloa Jumalan luo seurasi Hänen palkitsemisensa, ihminen syntyi uudesti, tuli uskoon, jota uskoa ilman ei kukaan ole kelvollinen taivaaseen,
Hebr.11:6, Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Tämän työläämpää ei Evankeliumi ole. Siinä on ’työn’ määrällä eroa ihmisten välillä, kun poistetaan esteet lahjan vastaanottamisen edestä.
Joskus este on opetus, että sinähän olet jo uskossa …..
Mielestäni Raamatun tärkein asia niin yksilön kuin koko ihmiskunnan kannalta ovat Jumalan pelastavat teot ja Hänen hyvä huolenpitonsa luomistaan ihmisistä…
Varmasti näinkin, mutta Paavalin todistus Kristuksena tapetun Jeesuksen asiasta on kirkkomme ensimmäisen dokmaatikon todistus ymmärtämisestään mitä Ignatius ja Ireneaus myöhemmin katsoivat hyväksyvästi.
Asiaa katsottiin niin hyvin Jeesuksen seuraaajien tullessa Rooman pääasiallisiksi uskonnonharjoittajiksi että Hallitsija samaan aikaan palvoi entisiä Jumalia, kuin tahtoi istuimellaan arvostaa uusia tulokkaita uudessa hartauspaikassa jotka vakavasti haastoivat vanhojen jumalien asemaa.
Näin Kristuksen kertakaikkisesta Uhrista ymmärryksessä tuli jatkuvasti toistettava meno uudelleen uhraamisessa palveluksessa ehtoollisen asiassa.
Mielenkiintonen on myös asia miksi valtaapitävät aina Ranskan 1792.s lähtien ovat katsoneet arvokkaaksi hyvien suhteiden pitämisen kirkkoonsa.
Syynä on tietysti Ihmisen mielen hallinnointi jolloin Ihmisen mielen synnyttämät kysymykset heidän oikeuksista kuin velvollisuuksista saadaan hämärretyksi opilla uskonnossa mihin tavallisella ihmisella ei ole sisäänpääsyä ilman oikeutusta ja valtaa antavien viranomaisten lupauksia ja ohjeistusta.
Näin synnytetään ihmisen järjen loukkaus mikä sitten vaikuttaa yhteiskunnalisiinkin pyrkimyksiin paremman tulevaisuuden luomisessa ihmisten kadotettua uskonsa järkensä näyttämiin vaihtoehtoihin.
Päämme toimii tavalla missä yhden asian manipulointi konforvoimalla voi vaikuttaa koko systeemiin ymmärryksessämme.Näin Ihminen kirkon ja valtion konsensuksen todistajana voi hyvin olla kaltoinkohtelun uhri.
Mikko Suni,
”Mielestäni Raamatun tärkein asia niin yksilön kuin koko ihmiskunnan kannalta ovat Jumalan pelastavat teot ja Hänen hyvä huolenpitonsa luomistaan ihmisistä…”
Ymmärsin, että viestitit minulle, siksi tuo kopio yllä.
Jumala loi ihmisen vapaasti tahtovaksi. Tämä Jumalan ”reiluus” kertoo kuinka suuri oli Jumalan arvostus ihmistä kohtaan. Se, että Jumala puhalsi ihmiseen henkensä, joka näin ollen oli kykenevä olemaan Luojaansa yhteydessä ja Luoja ihmiseen, jokaiseen yksi kerrallaan.
Koko Jumala luoma maailma on vapaa pakotteista. Ennenkaikkea viittaan ihmisiin.
Jumalan teot ovat olleet valmiit maailman luomisesta lähtien ja kaikki Hänen tekonsa olivat hyvät, täydelliset, mutta niissä eläminen ei ollut pakollista.
On totta, että Jumala pitää huolta ihmisistä, muttei väkisin. Ihmisen valta omaan iankaikkisuusosaan on ehdoton.
Kuitenkin, vaikka Jumala ei tee ihmiselle mitään, ellei hän sitä itse halua, niin ihmisen osuus on määrällisesti pieni. Ihminen vastaa vain kysymykseen,”tahdotko, että minä sinun kuolemattoman osan pelastan iankaikkiselta tuholta?” Tuo pelastus alkaa ja täällä ajallisessa ajassa, Jumalan Valtakunta tulee uskovaan sisäisesti.
Silti, vaikka Valtakunnan kansalaisuudesta on vaikeaa luopuo, eli se ei tapahdu vahingossa, niin ihminen niin päättäessään voi Jumalan lapseudesta luopua, hyljätä kansalaisuutensa, mikä viimein johtaa tilaan, missä ihmisen puolesta vuodatettu Liiton veri poljetaan jalkoihin ja on tapahtunut Pyhän Hengen pilkka.
Kyllä Reijo.
Tuo nostamasi sitaattini oli spontaani reaktioni siihen minkä sinä sanoit olevan Raamatun tärkein viesti. Sinä haluat nostaa esiin ihmisen teon ja minä tuon esiin Jumalan teot.
Pelastuksen asiassa Jumala on ykkönen ja niin sen täytyy olla, koska ihminen ei pysty itseänsä pelastamaan. Monet kohdat Raamatussa kertovat tästä. Muun muassa: Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Ratkaisevaa ei siis ole mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. (Ef 2:8 ja Room 9:16)
Mikko Suni,
Minä en ole nostanut esiin TEKOA, eikä Raamattu puhu ihmisen tekemisestä, kun Raamattu puhuu:
a n t a k a a pelastaa.
Toivon, ettei lausuntosi ole tietämättömyyttä eikä tahallista vääristelyä.
Jeesus sanoi: “Ilman minua te ette voi mitään tehdä”. Mielestäni tämä jo kumoaa, mitä IHMINEN VOI TEHDÄ. Jumalan tykö, Jeesuksen hankkimaan pelastukseen, lahjavanhurskautukseen, sen omistamisen tekee mahdolliseksi vain Isän veto. (Kaikkiin näihin on neuvo, käsky ja kehotus Raamatussa. Tuon kohdat esille, jos ei ole tiedossasi.)
Olen muutaman päivän ajan viitannut Hebr.11:
6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Jumalan etsiminen ei ole ’ihmisen teko’, mutta se on asenne, jonka Isä palkitsee hyväksemme.
Apt. 17:27, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
Nämä sanat Paavali kohdisti Areiopagin hapuilijoille, vaikka he eivät ilmeisesti omasta mielestään olleet hapuilun-asteella olevia viisaita.
Ei ollut Paavalikaan juutalaisuuden käsityksen mukaan hapuilija, hän oli vilpitön, mutta väärässä, sokea, peite silmillä. – Jumala palkitsi Paavalin ja ne 3000 kuulijaa, jotka tunsivat Isän vedon sisimmässään ja ANTOIVAT pelastaa itsensä “tästä nurjasta sukupolvesta”, niinkuin Pietari samassa yhteydessä kehotti.
Jumalan työ on pelastaa ihminen. Ihminen voi kieltäytyä olla kohde tälle Jumalan työlle. Tällä viittaan ihmisen ehdottomaan valtaan päättää oma osa iankaikkisuudessa.
Ihminen on täysin vapaa tahtomaan ja tekemään. – Jumalan rakkautta on se, että Hän kaikin tavoin haluaa antaa oikeat ohjeet ja kertoo mikä seuraamus on vastaanottaa (ilman omaa ansiota) uudestisyntymä Ylhäältä, jossa lahjassa on on kaikki mitä ihminen tarvii ikuisuuteen taivaassa, asti.
Uskoontulo, vastaanotettu Armo, vaikuttaa tahtomista ja tekemistä,”ei jätä meitä toimettomiksi”.
Reijo,
olenko ymmärtänyt oikein, että kritisoit perisyntikäsitystä?
Perisynti vaikuttaa myös niin ettei ihmisellä ole pelastuksen asiassa vapaata tahtoa. Perisynnin alaisia me ihmiset olemme Aadamin ja Eevan lankeemuksen seurauksena.
Selventäisikö seuraava asiaa?
Markus 7:14-23
Jeesus kutsui taas väkijoukon luokseen ja sanoi: »Kuulkaa kaikki minua ja ymmärtäkää.
Ei ihmistä voi saastuttaa mikään, mikä tulee häneen ulkoapäin. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee hänen sisältään ulos. [ 16Jolla on korvat, se kuulkoon!»]
Kun Jeesus sitten lähti väkijoukon keskeltä ja tuli kotiin, opetuslapset pyysivät häntä selittämään arvoitukselliset sanansa.
Hän sanoi heille: »Oletteko tekin noin ymmärtämättömiä? Ettekö käsitä, ettei mikään ulkoapäin ihmiseen tuleva voi saastuttaa häntä? Eihän se mene hänen sydämeensä – vatsaan se menee, ja sieltä se sitten ulostuu.» Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta. Ja hän jatkoi: »Se mikä tulee ihmisestä ulos, se saastuttaa ihmisen.
Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet.»
Mikko,
Perisynti käsitteenä ei ole johdettavissa Raamattuun.Jos sillä tarkoitetaan ihmisen langennutta luontoa, niin sellainen voitaisiin antaa olla. Kuitenkin siitä tulee ongelma, jos siitä pelastutaan, vapaudutaan siihen asti kun ihminen alkaa erottamaan hyvän pahasta. On ainakin pari muuta selitystä, mutta ihminen vapaasti tahtovana voi valita hyvän tai pahan, niinkuin voi kääntyä risteyksessä vasemmalle tai oikealle.
En vain näe miten kommenttini viestittää perisyntiopista. Tiedät varmaan, että olen helluntalainen ja luemme ja haluamme noudattaa sitä mikä Raamattuun on kirjoitettu.
Reijo,
käsityksesi siitä, että perisynti ei ole johdettavissa Raamattuun on sinun käsityksesi. Tuo liittämäni Markuksen evankeliumin 7. luvun kohtakin Vapahtajan sanoin puhuu tästä, kun Hän sanoo, että ihmisen sisältä lähtee pahuus!
Elna tässä blogissaan halusi tuoda esiin luterilaisten tunnustuskirjojen kohtia otsikon aiheista. Noista samaisista tunnustuskirjoista löytyy myös sellainenkin kohta kuin perisynti. Onpa tämä ensimmäinen kohta Ismon linkittämässä Yksimielisyyden ohjeessa. Perehdypä joskus. Huomaat, että perustelut löytyvät Raamatusta. Luterilaisuuden yksi pääperiaatteita oli ja on edelleenkin sellainen kuin Sola scriptura!
Mikko Suni,
Mielestäni tässä blogistilla ei ole viittausta keskusteluksi perisyntiin. Ihmisen turmeltunut liha on todettavissa ja sen johdosta maapallon asukasluku putsaantui kahdeksaan ihmiseen.
Jumala halusi alottaa ’puhtaalta pöydältä’ mutta ei tavoitteissaan onnistunut, – Hän odottaa, ehdottaa, johdattaa ihmistä yhteistyöhön parannuksen, uskoontulon kautta, mutta tarjoukseen ollaan reagoitu vain sakramentaalisella autuutuksella, mitä massavaaikutuksiin tulee, minkä vaikutus voi olla kunnes ymmärtävä ikä saavutetaan, tai vaikuttaa pelastavasti, kunnes kuollaan.
Viittasin ensimmäiseen Evlut sakramenttiin, joka on synnytetty varjelemaan ihminen syntymästään tai hänelle suoritetusta sakramentista lähtien armossa, millaista armoa Raamatussa ei opeteta. Tämän sakramentaalisen armon vaikutus tai paremminkin vaikuttamattomuus on ollut todettavissa jokaisen kohdalla, kenelle se on suoritettu, niin kauan kun sellaista on harrastettu.
Ei halventaen, vaikka totean, että perustelusi ovat ohuita rihmoja jostain johonkin, tässä tapauksessa perisyntiin.
Reijo,
pelastuskäsityksesi on synergistinen käsitys, jossa paino laitetaan ihmisen tekoihin. Tähän kiinnitin ensimmäisessä kommentissani huomiota, vaikka tämän kielsit. Kyllä ne ovat Jumalan teot, jotka ”kestävät loppupeleissä”. Ratkaisevaa ei ole minun yritykseni vaan se, että Jumala pelastaa.
Keskustelutyylisi on varsin hyökkäävää eikä kunnioita toisia uskontokuntia. Kommenttejasi lukiessa tulee mieleen, että tällaistako on helluntalainen ekumenia. Poljetaan lokaan sakramentit(ja toisille pyhät asiat) ja tullaan vähättelemään ihmisten sisälukutaitoa ja Raamatun tuntemista. Melko kohokuorista toimintaa. Jätä sinä luterilaisissa näkemäsi puutteellisuus luterilaisten murheeksi ja keskity vaan omaan kilvoituikseesi. Käännynnäisiäkö sinä haluat tehdä?