Tapio Luoma viestittää arkkipiispan arvovallalla: “Kirkkomme ja Venäjän ortodoksisen kirkon välisten suhteiden ylläpitäminen edellyttää, ettei Venäjän ortodoksinen kirkko anna tukeaan Venäjän laittomalle hyökkäykselle”, arkkipiispa Luoma sanoo. “Ilman tämän ehdon täyttymistä kirkkojemme välinen yhteydenpito ei voi jatkua.”
Ymmärrän, ettei läntinen maailma voi käsittää Ukrainan sotaa Venäjän johdon näkökulmasta.
Ymmärrän myös varsin hyvin, ettei Tapio Luoma kykene tavoittamaan Moskovan patriarkan näkökulmaa.
Tällä hetkellä idän ja lännen välimatka vaikuttaa olevan monessa suhteessa pidempi kuin koko elämäni aikana.
Yhtä asiaa en kuitenkaan käsitä. – Miten Tapio Luoma ajattelee voivansa edistää rauhaa, jos hän katkaisee yhteydenpidon juuri silloin, kun kriisi on polttavimmillaan?
Tasavallan presidenttimme Sauli Niinistö toimii nähdäkseni paljon Luomaa rakentavammin. Hän etsii keskusteluyhteyttä juuri silloin, kun on kaikkein vaikeinta ymmärtää toista osapuolta. Nähdäkseni Niinistön pyrkimys sisältää toivon siemenen eteenpäin menemisestä. – Luoman reaktio tuntuu ainakin minusta siltä, että hän varmistelee tällaisella irtisanoutumisellaan omaa suosiotaan lännen mielipidemaastossa. – Onko se sitten lopulta kovin paljon ylevämpää kuin se, mistä Moskovan patriarkkaa nyt syytetään?
