Raamatun luomiskertomuksen salaisuuksia avaavat erilaiset koodit, kuten mm. numero-kirjaimiin perustuva gematria, kirjainten paikanvaihtoja käyttävä athbas ja tasavälein koodaava ELS,joka tarkoittaa tasaväli-salakirjoitusta. Näitä kryptausmetodeja ei tule sotkea mihin tahansa mielivaltaiseen numerologiaan tai raamattukoodiin. Aidot varmat kryptat kun ovat useimmiten tiiviissä paketissa ja liittyvät pintakertomusten konteksteihin. Kuten luomis-koodaukset juuri Genesikseen
Juutalaisen pderimätiedon yksi keskeinen teema on Edenissä kasvava Elämän puu, jonka kabbalistisen malli näyttää koodatun Genesikseen. Ko puu,jonkamallin Geneiksestä on löytänyt mm Jukka Nieminen, näyttäytyy monitasoisena vertauskuvana, jonka kirjain-numerojen informaatio kantaa aivan oikeita tietoja mikro- ja makrokosmoksemme rakenteista: Lausumaton Nimi on todella muodostanut kaiken ’painon mitan ja luvun mukaan’. Elämän puun symmetria ja rungon numeroarvot sivuavat uskomattomalla tarkkuudella nykytieteemme maailmankäsitystä. Siitä löytyvät niin perecessiovuoden kuukausi 2160 kuin Platonin fuusioluku 1776 tai Venuksen 12 vuotta eli 2701 päivää. Ja vielä ihmisen kromosomiluku 46.
Erityisen mielenkiintoisesti mainittu Niemeine lei ’Jukkis’ käsittelee kirjassaan Luomiskoodi sähkömagneettisen säteilymme näkyvän osan valon aalto-hiukkas dualismia ja miten aaltofunktion romahtaminen superpositiosta näkyväksi fotoniksi edellyttää eräänlaista Ylintä tarkkailijaa, jota Elämän puussa edustaa näkyvän valon lähteen Ketherin yläpuolella kaiken emanaation lähteenä Ajin Suph. Lausumaton. (Elohim näki, että kaikki oli sangen hyvää!)
Luomiskoodi johdattaa lukijan Luomisen hetkeen, suureen Leimaukseen, mikä on tapahtunut rabbi Accon (1300-luku!) laskelmin jo 15,3 miljardia vuotta sitten. Nieminen antaa hyvin kuvin varustettuja esimerkkejä myös ns. Els-koodista, johon Tooran monet tiedot on punottu. Voin kuvitella, että kirjassa annettujen analogioiden sattumanvaraisuudelle p – arvoja laskevalla epäilijälle tulisi viimeistään siinä vaiheessa hiki, kun hän yrittäisi selittää sattumaksi esimerkiksi Toran 6. kirjaimesta alkava els-koodin sanaa Tora. Etenkin – omasta puolestani todeten – kun sanaväli 50 on jo sinällään viesti: luku 50 vastaa heprean sanaa NUN (kala) joka Egyptin mytologiassa vastaa juuri yhtä luojajumalaa, ja pyhässä geometriassa ’kalanrakkoa eli vesica-piscistä, jota antiikissa kutsuttiin kaikkien muotojen kohduksi. Mitä tarkinta luomis-kontekstia siis.
Koodia kantavat neljä sanaa bereshit, tehom, jira ja elohim voidaan edelleen lukea lauseeksi: ”Alussa aallot tunnistivat liikkuvat voimat! Kun Genesis 1: 4 liittyy juuri valon luomiseen, voidaan heti kysyä, että mitäs se tiede sanookaan valosta: Aalto-hiukkasdualismin vuoksi valolla on sekä hiukkasten että aaltojen ominaisuudet ja valo etenee valokvantteina eli fotoneina. Jukkis ja kabbalistit ovat selvästi oikeilla jäljillä, sillä fotoni hiukkasena edustaa tuota jumalallista energiaa eli voimaa, josta heprean el-ohim johtuu:
ELS:n sanan Tora tuottama kirjainväli on 50 kirjainta ja koodi alkaa bereshit-sanan kirjaimesta Tav eli T. Koodia kannattavat siis sanat bereshit, tehom, jira ja elohim.
Luomiskoodi hyödyntää luonnollisesti paljon juutalaista traditiota ja myös rabbien ja Aryeh Kaplanin kommentaarioita ja erityisesti jo Abrahamin kirjoittamaksi väitettyä Luomisen kirjaan eli Zefer Jezirahia. Tutkijat havaitsevat että Raamatun kirjain-numerokoodit taltioivat varsin pitävää tietoa esim. aurinkokuntamme mittasuhteista ja osoittavat, että juutalaisilla todella oli tietoa, jota virallisen historiankirjoituksen mukaan heillä ei olisi pitänyt olla. Ja voi perustella, että kabbalassa itse asiassa on paitsi monien uskontojen alku myös nykyisen tieteemme perusta. Ja voi väittää, että Raamattu on todellisuudessa aikansa mysteeriokoulujen oppineitten kirjoittama. Veremme hemoglobiinin rauta (hepreaksi berzel) ei ole sattumalta koodattu heprean käsitteeseen siemen zer, joka merkitsee myös salaisuutta, sillä siemenistä kasvavat happea tuottavat yhteyttävät kasvit. Genesis-koodi tuntee asian.
Elämänpuu näyttää viittaavan tietä jopa kvanttifyysiseen maailmaan; elämän puun sefiroiden luku 10 ja alimman sefiran Malkuth’n (valtakunta) arvo 496 esim. esiintyvät myös kanttifyysisen ns. jousiteorian mallissa.
Mistä tämä huikea tieto on peräisin, jää arvoitukseksi.
Raamatun salakirjoitukset haastavat löytäjänsä aidosti pohtimaan ja kenties myös kyseenalaistamaan ihmisen muinaisuutta ja eritoten uskontoja koskeneita monia ns. virallisia totuuksia. Sillä lopulta ne voivat olla nekin vain historiaa ja sen tekstejä perin pinnallisesti ja turvallisesti tulkitsevia enemmän tai vähemmän spekulatiivisia käsityksiä. Kirja synnyttänee – eikä syyttä – myös monenlaista parranpärinää niin Uuden ajan ihmisten kuin skeptikkojen keskuudessa sikäli kun viimeksi mainitut vaivautuvat sen hätkähdyttäviin’ sisältöihin oikeasti tutustumaan.
ELS:n tuottamat tieteelliset faktat saavat kabbalaan ja etenkin Raamatun kryptauksiin tunnetaan aitoa mielenkiintoa ja kannattaakin ehdottomasti lukea mm. Zefer Jezirahin käännös ja Raamatun 1. luomiskertomuksen kirjain-numerollinen (gematrinen) lineaarikäännös, jota aiemmin ei liene ollut saatavilla.
Seppo,
Viite kommenttisi 9/10, 12:53:
”Olen tutustunut alkuteksteihin ja miten ne ovat siirtyneet eri kieliin. Niiden merkitys, sanoma on selkeä ja käsitettävissä.”
”Ei pidä alkuunkaan paikkaansa, sillä Raamatun vanhimpien käsikirjoituksien tekstejä eivät kaikin osin osaa absolut oikein tulkita edes mailman parhaat kielitieteilijät. ”
”Kun Vanha testamenttikin on alkujaan kirjoitettu – kuten monesti todettu- pelkin konsonantein ja joidenkin traditioiden mukaan jopa ilman sana- ja lausevälejä, ja kun vokalisointi on vielä tapahtunut vasta noin 2000 vuotta oletetusti vanhimpien tekstiosien jälkeen, on selvää, että täysin varmaa Raamatun alkutekstien lukutapaa ei tunne enää kukaan, tuskin edes heprealaiset itse. Tekstien merkitysten, tarkoitusten ja pyrkimysten koko kontekstia on mahdoton enää täysin vedenpitävästi tavoittaa. Vaikeutta lisäävät vielä sadat ns. kerranlausutut käsitteet, joiden merkitykset eivät aukene edes ulkopuolisten tekstien avulla.”
——
Sinun ”pelastuksesi” on tuo ettei ole kielitieteilijää joka ABSOLUUTTISEN OIKEASTI OSAISI TULKITA …
On sanoja, ilmaisuja, jotka eivät kuulu joukkoon kuten käsitepari, absoluuttinen ja tulkinta, muuten kuin vastakohtina. Puhun nyt vain Raamatun tekstistä tai paremminkin Jumalan ilmoituksesta, mikä tiivistyi Evankeliumiksi, Ilosanomaksi Jeesuksen kautta. Toisaalta tulkinta on tarpeen kun Sana ei sulaudu, avaudu, yhdisty lukijan kanssa.
Ymmärrys on maallista, inhimillistä. Käsittäminen on tietämistä, jonka tiedon sai Paavalikin Jeesukselta, vrt. Gal. 1:12.
Raamattu puhuu verhosta, joka poistui Kristuksessa, ts. Jumalan Pojan uskossa. Ilman uskoa ei mikään poistu, vaan peite ja pimeys pysyy, mutta, kummatkin poistui kun Uusi Liitto, Parempi Liitto tuli Jeesuksen sovituksen tähden jokaisen nautittavaksi. Se ei kuitenkaan ole sakramentti, vaan Jumalan Hengen vaikuttama usko, joka alkaa ihmisessä, hänen henkensä henkiin heräämisellä, eli uskoontulolla. Jumalan ei tee mitään hyvääkään ihmiselle, ellei ihminen sitä tahdo, sen vaikutukseen SUOSTU.
Kun ja jos tasotat tietoani Jumalan Pojan uskosta, niin se ei linjaudu opetukseen rippikoulussa, mikä pitäisi olla perustietoa sakramentalisen ja raamatullisen opetuksen erosta.
Hebrean kielisen kirjoituksen konsonanteista koostuminen ja tekstin yhtäpötkyisyys on hebreaa ja näin yleisessä tiedossa, eikä haittaa tämän päivän hebrean osaajan ymmärtämistä, enkä puhu nyt kielitieteilijästä.
Asiaa ovat tutkineet, lukeneet Pyhän Hengen johdattamina koko ajan uskovaiset. On myös ”enemmän” tietäviä, joiden eriävät mielipiteet ja kriittiset kysymykset ovat nousseet tarkoitusperistä, mitkä haluavat ja jopa yrittävät nähdä jonkin yksityiskohdan toisin. Heillä niinkuin sinullakin on mielivaltaista, kokonaisuuteen sopimatonta ”tosiasiaa”. Ne sitten kootaan kasaksi ja todistustaakaksi. Ne eivät koskaan perustu Raamatun tekstiin vaan sen ulkopuoliseen ympäristöön. Tämän ryhmän hyödyllisimpiin kuuluu ehdottomasti papit Westcott ja Hort, jotka kehittivät ensimmäisen kirjatun tekstikritiikin ja jonka perusteella Textus Receptus on syrjäytettävä. Näiden kahden papin ongelma oli se että he eivät olleet tulleet uskoon, eivät olleet Jeesuksen, Itse Sanan, seuraajia. Heidän tekstinsä kuitenkin miellytti sakramentalista opin muotoa, kuten Katolista kirkkoa. Myös Vartiotorni on sen, W&H:n kannattaja.
Tämä kaikki kertoo, ettei olla käsitetty Kirjoitusten ilmoitusta. Niitä tutkitaan, mutta käy niinkuin Jeesuksen aikana korkeimman tiedon haltijoille. Heille Jeesus sanoi, Joh. 5:
39 ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;” —
Ylin tietämisen taso ei käsittänyt Kirjoituksia eikä niitä tutkinut, vaan heidän ”talmudinsa”, eli kaikki kehällinen ja täysin ulkopuolinen kerronta ja ymmärrys muodosti verhon käsittää.
”Kerranlausutut käsitteet”- kohdistuksesi on epätoivoa kuvastava, eikä pelkästään sinun. Viimeisten 2000 vuoden aikana ja niitä edeltävien 2000 vuoden aikana on saatu sanotuksi kaikenlaista, siksi meillä on Kirjoitukset ja Pyhä Henki niitä avaamassa ja siksi jo VT:n. puolella Sananlaskuissa neuvotaan olla turvautumatta omaan/ihmisen ymmärrykseen, Ps.3:
5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
Alkuteksti on Jumalan Sana, jolla Hän kaiken loi. Jeesus, Sana oli Isän kanssa tässä kaikessa. Siksi Sana on elävä ja ilmaisee itsensä kun se on milloinkin kuultu, luettu. Tämän käsittäminen on mahdollista vain uudestisyntyneen hengen kautta. Henki, Jumala, yhdessä uudestisyntyneen henkemme kanssa todistaa sen.
Ihminen, ihmisen sielu-henki tutkii ja näkee vaivaa sensijaan että uskoisi niinkuin on kirjoitettu. Sinä esittelet, että on mahdottomuus päästä ehdottomaan käsittämiseen, löytää oikeaa lukutapaa, koska kaiken alku on selvittämättömyys. Se on sitä, jos ei ole uskossa.
Vaikka olisit kuinka syvässä uskossa et voi tietä kerran lausuttujen käsitteiden varmaa käännöstä. Ne kun ei EIVÄT aukene uskosta van tiedosta ja tuota tietoa ei ole tällä hetkellä kenelläkään. Ja kyse ei ole nykyheprean kirjainpötköistä vaan muinaisen ja kukaan ei enää elä, joka on ne ensimmäistä kerta tulkinnut emmekä näin ollen voi tietää onko tuo 1. tulkinta ollut oikea vai enemmän tai vähemmän pielessä.
Ja ongelma ei ole vain testien tulkinnoissa van myös niiden tapahtumien, joista tekstit kertovat. tulkinnoista, sillä vaikka Raamatun alkukieli täysin osattaisikin, ei sitä aina haluta kääntää ja selittää yksinkertaisessa merkityksessään, vaan hengellinen romantiikka ja runous pitävät yhä tulkinta- ja käännösmonopolia.
Osa käännösvirheistä ja väännöksistä on toki ymmärrettäviä. Muihin kuin hengellisiin tulkintoihin ei tuolloin, tuhansia vuosia sitten, ollut juurikaan vielä edellytyksiä. Vaikka heprean kieli onkin eräs maailman monipuolisimmista ja kehittyneimmistä, on selvää, ettei muinaisilla patriarkoilla, juutalaisten esi-isillä, voinut olla kielellisiä, tiedollisia, eikä kokemusperäisiä mahdollisuuksia kuvata kokemiaan hämmästyttäviä ja pelottavia tapahtumia sanatarkasti oikein ja täsmällisiä käsitteitä käyttäen.
– He turvautuivat kuvakieleen.
Myös heidän oli mahdoton sijoittaa täysin ennen kokematonta silloiseen arkiseen maailmankuvansa.
– He turvautuivat yliluonnollisuuteen.
Ja koska luonnollinen ei voi aineessa havaita yliluonnollista, he turvautuivat näkyihin ja uniin.
– He luulivat nähneensä unta tai näkyjä.
Muinaisten heprealaisten ei ollut siis mahdollista ymmärtää kohtaamiensa pelottavien olentojen olemusta, ei sijoittaa heitä arkiseen maailmaansa, eikä edelleen kertoa hämmästyttävistä tapahtumista niiden todellisen luonteen mukaisesti. Heidän oli pakko käyttää kuvakieltä ja turvautua yliluonnolliseen apuun. Ja tapahtumien toistuessa heidän olikin jo helpompi uskoa nähneensä jumalallisia näkyjä, enkeleitä ja demoneja, jumalia ja jumalienpoikia.