“Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2. Kor. 5:19-20)
Kun toinen maailmansota päättyi sodan Tyynen meren näyttämöllä, allekirjoitettiin rauhansopimus USA:n ja Japanin välillä. Tämä sopimus julisti rauhantilan USA:n ja Japanin välille. Mutta muutamilla Tyynen meren saarilla eräät japanilaiset sotilaat eivät kuulleet rauhansopimuksesta. Toiset kieltäytyivät uskomasta, että sopimus todella oli allekirjoitettu. Tämän seurauksena he jatkoivat monta vuotta piileksimistä viidakossa. Vaikka rauha oli julistettu, he eivät nauttineet tuosta rauhasta, koska he kieltäytyivät uskomasta sitä.
Sama tilanne on olemassa ajatellen rauhaa, jonka Jumala on julistanut maailman kanssa. Tuo rauha on todistettu tosiasia. Mutta kukaan ei hyödy tuosta rauhasta kuulematta siitä ja uskomatta sitä. Jumala on siksi kirjoittanut sovituksen sanoman, joka ilmoittaa tuon rauhan. Tuo sovituksen sanoma on evankeliumi, sellaisena kuin se Raamatusta löytyy.
Jumala on myös nimittänyt lähettiläät ilmoittamaan tämän sanoman syntisille. Nämä lähettiläät ovat evankeliumin saarnaajat. He julistavat: “Jumala on tehnyt rauhan maailman kanssa antamalla anteeksi heidän syntinsä. (Jättää lukematta synnit merkitsee käytännössä niiden anteeksi antamista. Tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.) Luottakaa maksuun, jonka Kristus on suorittanut teidän synneistänne. Nauttikaa rauhasta, joka teillä on Jumalan kanssa. Teidän ei tarvitse enää pelätä Jumalan tuomiota. Teidän ei tarvitse enää yrittää pelastaa itseänne omalla ponnistelullanne.”
Kun me kuulemme tämän evankeliumin sanoman, Pyhä Henki vaikuttaa sen kautta luodakseen meidän sydämissämme pelastavan uskon. Pelastava usko on luottamus maksuun, jonka Kristus suoritti minun ja koko maailman synneistä. Uskolla minä vastaanotan anteeksiantamuksen lahjan, jonka Kristus hankki minulle.
Ote amerikkalaisen ja luterilaisen teologin John F. Brugin artikkelista “Vanhurskauttaminen armosta uskon kautta” (ks. Ef. 2:8-9) kirjassa “Syttyneitä sydämiä”, s. 26. Concordia ry., 1996. Blogin otsikko on allekirjoittaneen.
Onko tämä blogi teistä liian rohkeaa ja avaraa rauhan, evankeliumin ja armon julistusta? Jeesushan teki rauhan hänen ristinsä veren kautta sovittaen ja lunastaen kaikki vapaiksi Jumalan kanssa. Kol. 1:20, 1. Joh. 2:2, 1. Tim. 2:6, Ef. 1:7, Kol. 1:14. Henkilökohtaisella uskolla me siis vastaanotamme evankeliumin armon ja Jeesuksen ja hän puhdistaa silloin meidän sydämemme uskolla. Joh. 1:12, 2. Kor. 6:1, 1. Tim. 1:15, Apt. teot 15:9. Me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme. Apt. teot 15:11.
Usko on Jumalaan ja Jeesukseen luottamista ja turvaamista. Joh. 14:1. Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi? … Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa. Ps. 56:5, 11. Mutta minä turvaan sinun armoosi; riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi. Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin. Ps. 13:6 ja monet muut Psalminkohdat.
Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan. Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea: varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta; vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen. Psalmit 34:12-15
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Gal. 1:3
Näihin kahteen vähäiseen sanaan: armo ja rauha, sisältyy koko kristinusko. Armo antaa synnin anteeksi, rauha tyyntää (tyynnyttää) omantunnon.
Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 42, vuoden 1957 painos, SLEY. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
VAPAHTAJAN JALOIN TEKO
Vapahtajan ihmeteot olivat mitä varmimpia todistuksia siitä, että hän oli Jumalan lähettämä. Mutta lunastus oli kuitenkin näistä teoista jaloin. Me näemme mitä suurimmat evankeliumin, siis itse lunastuksen aikaansaamat vaikutukset. Tämä Vapahtajamme suurin teko on ihanin hänen jumaluutensa todistus. Miljoonat ovat Jeesuksen lunastuksesta saaneet taivaallisen rauhan, jota kuoleman kauhukaan ei ole voinut horjuttaa. Miljoonat ovat kokeneet, että Jeesuksen veri sekä kykenee puhdistamaan synnistä että antamaan voiman vastustamaan syntiä. Jos Jeesus olisi ollut vain ihminen, hänen kuolemansa ei olisi voinut saada tällaista aikaan. Suokoon Jumala, että voisimme Jeesuksen kysyessä vastata hänelle hänelle häpeämättä ja pelkäämättä: Herra kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat, ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä. (Joh. 6:68-69)
Johannes Bäck, Terveellinen oppi. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Sano minulle vielä, mitä minun tulee ajatella ehtoollista nauttiessani?
Se on oikeus ja kohtuus, että jokainen ehtoollista nauttiessaan omassatunnossaan suurimmalla hartaudella Jumalan sanasta muistelee Jeesuksen Kristuksen verta ja kuolemaa ja sanomattomia hyviä töitä. Sillä, ystäväni, sinne et saa mennä tavan vuoksi etkä myöskään kauniita vaatteitasi näyttämään, vaan siten, että muistat Vapahtajasi Jeesuksen Kristuksen kärsimistä ja kuolemaa. (Minä usein muistutan itseäni myös siitä, että olen nauttinut nyt ehtoollisella kuolemattomuuden lääkettä, näin opettaa myös Apostolisiin isiin kuulunut Ignatios. Varhaiskristillisen legendan mukaan hän oli yksi niistä lapsista, jotka Jeesus otti syliinsä ja siunasi, Mark. 10:16. Kristus sanoo, Joh. 6:51: ”Minä olen se elävä leipä, jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.”)
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 313, Sley, 1925. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Sillä koska Herra Jeesus on vapahtanut uskovaiset ja kastetut Jumalan vihasta ja ansainnut heille Jumalan armon, niin tulee jokaisen uskovaisen ja kastetun tietää ja sydämestään uskoa, että Jeesuksen veri on kokonaan asettanut ja kuolettanut Jumalan vihan ja että me nyt olemme Jumalan suuressa armossa.
Stephan (Stefan) Prätorius (1536-1603), Hengellinen Aarre-aitta, s. 256, vuoden 1925 painos, SLEY.