”Luottamuksemme Lähetysseuran johtoon ja hallitukseen horjuu”

 

[867 henkilön allekirjoittama kirje:]

Arvoisa Suomen Lähetysseuran hallitus!

Toukokuun viimeisen päivän iltauutisissa kerrottiin, että Suomen Lähetysseura on päättänyt lähettää rekisteröidyssä parisuhteessa elävän miesparin työhönsä Kambodzhaan. Tiedettiin, että miehistä toinen vihitään papiksi ennen työalalle lähettämistä. Tämä oli erittäin hämmentävä uutinen. Asia nostettiin esille ensimmäistä kertaa päättävän elimen demokraattiseen käsittelyyn vasta Suomen Lähetysseuran vuosikokouksessa Helsingissä 8.6.2013.

Suomen Lähetysseuran johto valmisteli asian salassa. Uusi linjanveto, rekisteröidyssä parisuhteessa elävän samaa sukupuolta olevan parin rekrytointi haluttiin pitää mahdollisimman pitkään pimennossa Lähetysseuran korkeimmalta päättävältä elimeltä. Siksi luottamuksemme horjuu Suomen Lähetysseuran operatiivisen johdon ja hallituksen kykyyn toimia avoimesti ja jäsenistönsä mielipidettä kunnioittavasti.

Vuosikokousedustajat hämmästyivät kuullessaan, että asian ilmitulo ennen vuosikokousta Ylen uutisten kautta oli vahinko. Tämä seikka vahvistaa sen, että valmistelussa ei nimenomaisesti haluttu kuulla laajan kannattajakunnan mielipidettä ennen päätöksen julkistamista, vaikka kysymyksessä oli lähetystyön kannalta merkittävä ja historiallinen asia. Herää kysymys, kuinka paljon Lähetysseuran johto valmistelee ja tekee muitakin Seuran toimintaa uusille urille vieviä päätöksiä, joista eivät kannattajat eivätkä jäsenet tiedä mitään? Tällainen suvaitsematon toiminta loukkaa jäsenistön tasa-arvoa ja on omiaan vähentämään järjestömme yhteiskunnallista arvostusta.

Asiaa valmistelleen Lähetysseuran johdon olisi tullut ymmärtää, että Suomen Lähetysseuran toimintaperiaatteisiin ja toimintamahdollisuuksiin keskeisesti vaikuttava asia voi johtaa järjestön ja sen kannattajien mielipiteiden vahingolliseen jakautumiseen. Vuoden 2014 Toiminta- ja taloussuunnitelmaa käsiteltäessä voitiin todeta, että lähes puolet edustajista kannatti pohjaehdotukseen muutosta, jonka mukaan vuoden 2014 toimintasuunnitelmaan lisättäisiin lause: Koska kysymys samaa sukupuolta olevien parisuhteista jakaa voimakkaasti mielipiteitä kristittyjen kesken eri puolilla maailmaa ja koska Lähetysseura haluaa kunnioittaa yhteistyökirkkojen näkemyksiä, se pidättäytyy siunaamasta ja lähettämästä lähetystyöhön samaa sukupuolta olevia rekisteröityneitä pareja.” Äänestyksessä kokousedustajien äänet jakautuivat 205-222; tyhjää äänesti 32; 23 kokousedustajaa jätti äänestämättä. Äänten jakautuminen puoliksi näin keskeisessä ja periaatteellisessa päätöksessä asettaa ko. hallituksen päätöstä ja vuosikokousta valmistelleen johtoryhmän harkintakyvyn kyseenalaiseksi.

Vuosikokouksessa hallitus vetosi lakiin ja käytti useita perusteluja, joiden paikkansapitävyys on jälkeenpäin voitu todeta vähintäänkin tulkinnanvaraisiksi. Vuosikokoukseen oli kutsuttu asiantuntijaksi asianajaja, joka lausunnossaan ennen äänestystä käsitteli mm. rikoslakia ja siitä nousevia seuraamuksia, jos tehdään jotakin ihmisryhmää syrjiviä päätöksiä sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Rikoslain syrjintää koskeva 11:11§ ja työsyrjintää koskeva 47:3§ eivät ole eksklusiivisia, eli poissulkevia tässä asiassa, mikäli voidaan osoittaa painavia ja hyväksyttäviä perusteita poiketa niistä. On huomattava, että näitä samoja pykäliä voidaan käyttää lähetysjärjestöä vastaan, mikäli joku läheteistä kohdemaassaan joutuu vaaraan tai muita lähettejä huonompaan asemaan tai pahimmassa tapauksessa joutuu väkivallan kohteeksi, sukupuolisen suuntautumisensa vuoksi – jos järjestö ehdoin tahdoin haluaisi niin menetellä ja lähettää tehtävään tällaisen henkilön. Järjestön yhteiskunnalliset tasa-arvoperiaatteet ja lähetystyön kristilliset periaatteet lähettää avioliiton solmineet mies ja nainen sekä edellä mainitut vaarat ovat rikoslaissa mainittuja painavia ja hyväksyttäviä perusteita. Sopivuusvaatimuksena ilmaistava tavoite lähettää aviopari ei loukkaisi rikoslain tarkoittamaa henkilön alkuperää – tässä tapauksessa sukupuolista suuntautuneisuutta – vaan kohdistuisi hänen vapaaseen valintaansa parisuhteensa muodosta eli liitosta toisen ihmisen kanssa, mitä rikoslain 11:11§ tai sen perusteluteksti ei edes tunne syrjintäperusteena. Lisäksi samassa tilaisuudessa Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja, Seppo Rissanen ilmoitti, että etukäteen neuvoteltiin Kambodzhan yhteistyökumppanien kanssa ja niiltä saatiin hyväksyntä; Kambodzhasta tullut tieto kertoo kuitenkin, että kirkko ei ota vastaan toisen miehen kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa elävää pappia. Vuosikokoukselle esitettiin faktoina asioita, jotka myöhemmin paikkansa pitämättöminä on voitu todeta harhauttaneen vuosikokoukseen osallistuneita.

Lisäksi on jäänyt täysin epäselväksi, mitkä olivat Suomen Lähetysseuran hallituksen teologiset perustelut, kun se teki tämän Suomen Lähetysseuran historiassa uuden linjapäätöksen, joka tulee vaikuttamaan ratkaisevasti Seuran tulevaisuuteen. Tätä suuruusluokkaa oleva linjapäätös kuulunee nimenomaan hallituksen päätäntävaltaan. Onhan hallituksella sääntöjen mukaan myös valvontavastuu toiminnanjohtajan ja hänen valitsemansa johtoryhmän toimiin nähden. 

Jo näillä perusteilla on syytä epäillä, että hallitus on syyllistynyt vähintäänkin huolimattomuuteen asian valmistelussa. Valitettavasti vaikuttaa kuitenkin siltä, että päätös oli tietoista vahingontekoa Suomen Lähetysseuralle!

Ensinnäkin, Suomen Lähetysseura on nyt johtoryhmän ja hallituksen voimakkaassa ohjauksessa määritellyt virallisen kantansa kuulematta asiassa lähetysseuran toimintaa rahoittavia seurakuntia. Niissä ei ole päätöksestä tiedetty tai sitä ei ole tiedostettu. Nyt Lähetysseuralla näyttää olevan myönteinen kanta samaa sukupuolta oleviin parisuhteisiin nähden, vaikka sen kannattajaseurakunnista ja yksityisistä kannattajista valtaosa on niihin nähden torjuvalla kannalla. Toiminnanjohtaja Seppo Rissasen on täytynyt ymmärtää tämä, koska hän itsekin totesi, että kirkolliskokous ei ole määritellyt kantaansa homoseksuaalisiin parisuhteisiin. Järjestön rahoituspohja on vaarantunut.

Toiseksi, Suomen Lähetysseura on nyt johtoryhmän ja hallituksen voimakkaassa ohjauksessa päätynyt kannattamaan samaa sukupuolta olevia parisuhteita, vaikka sen kaikki ulkomaiset yhteistyökumppanit ovat homoseksuaalisiin parisuhteisiin nähden torjuvalla kannalla. Lähetysseuran johdon on täytynyt ymmärtää, että Seuran myönteinen kanta tulee merkitsemään ei vain yhteistyön vaikeutumista vaan useimmissa tapauksissa sen päättymistä. Järjestön toimintamahdollisuudet ulkomailla ovat vaarantuneet.

Kolmanneksi, Suomen Lähetysseuran korkeimman päättävän elimen, vuosikokouksen, istunto johdettiin tavalla, joka ei ole omiaan lisäämään luottamusta päätöksenteon perusteiden pitävyyteen. On aiheellista kysyä millä perusteella vuosikokouksen, Suomen Lähetysseuran korkeimman päättävän elimen on muodostettava kantansa ja tehtävä päätöksensä, kun kokouksen valmistelu ja johtamistapa jätti valtuutetut puutteellisen tiedon varaan. Tällaiset toimintatavat hyväksyvän järjestön suvaitsevaisuus erilaisia mielipiteitä kohtaan, jäsenten vaikutusmahdollisuudet, sananvapaus sekä tasa- ja ihmisarvoinen kohtelu ovat vaarassa.

Suomen Lähetysseuran menestyminen lähetyskentillä ei ole ollut sattumaa. Se on perustunut kohdemaan ja siellä toimivien kumppaneiden kunnioittamiseen sekä määrätietoiseen ja johdonmukaiseen luottamuksen rakentamiseen. Evankelioimistyö on perustunut Raamatun opettamiseen myös lähettien oman esimerkin avulla. Siksi on paikallaan muistuttaa eräistä järjestömme toiminnan kannalta keskeisistä tekijöistä. Niihin nähden nykyisen operatiivisen johdon ja hallituksen toiminta herättää paljon kysymyksiä.

Kautta aikojen Suomen Lähetysseuran työssä on pyritty etsimään aina sopiva henkilö kuhunkin tehtävään. Asiassa, josta vuosikokouksessa äänestettiin, ei ollut kyse syrjinnästä vaan yhteistyökumppanien mielipiteiden ja perinteiden ottamisesta huomioon ja näin perustellen arviosta työntekijän sopivuudesta tehtävään. Teoreettisesti pätevin ei suinkaan aina ole sopivin. Eikö Suomen Lähetysseura olekaan enää yhteistyökykyinen ja kumppaniensa mielipiteitä kuunteleva ja huomioon ottava lähetysjärjestö?

Suomen Lähetysseuran lähetit ovat aina olleet vapaaehtoisia ja saaneet voimansa henkilökohtaisesta uskosta ja kutsumuksesta. Rekisteröidyssä parisuhteessa elävät miehet koettaisiin olevan lähettejä niin kuin toisetkin siellä olevat suomalaiset. Jokainen muu lähetti, avioliitossakin elävä, tulisi kantamaan myös homo-suhteessa elävien lähettien mainetta omassa lähetystyössään vaikka se olisi heidän vakaumuksensa vastaista. Eikö Lähetysseuran johtoryhmä ja hallitus kunnioita lähetystyössä vapaaehtoisesti palvelevien ja palvelleiden vakaumusta valmistellessaan päätöstä myös heiltä salassa ja heitä kuulematta? Kuinka moni haluaa jatkaa enää palvelustaan?

Suomen Lähetysseuralla on yli 150-vuotinen kokemus siitä, millä tavalla kristillinen usko ”tarttuu” ihmisestä toiseen. Lähetti ja hänen perheensä on kristillisyyden esikuva, olipa hänen tehtävänsä mikä tahansa. Kristittyjen elämää luetaan kuin kirjaa. Siksi tärkeää ei ole se, mitä sanot vaan se, mitä olet. Kristillinen avioliitto on lähetystyössä yksi avainasioista. Siinä tarvitaan monesti pitkäaikaista rinnalla kulkemista. Jokainen lähetti on rinnalla kulkija. Kuinka tällainen samaa sukupuolta oleva suhteensa rekisteröinyt pariskunta johtoryhmän ja hallituksen mielestä antaa esikuvan kristillisestä avioliitosta, kodista ja kristillisestä perhe-elämästä? Onko Lähetysseuran johtoryhmä ja hallitus unohtanut seuran 150-vuotisen historian aikana saadut kokemukset tehdessään päätöksen homoparin ottamisesta seuran työntekijöiksi ja lähettämisestä työalalle?

Mielestämme uuden kirkon syntyessä olisi toimittava suurella varovaisuudella ja pieteetillä. Sinne on vietävä yhteistä raamatullista ja luterilaista perinnettä, ei missään tapauksessa rappeutuvan länsimaisen kulttuurin keskellä elävän kirkon uusia virtauksia, joita se on imenyt itseensä ja joista ei ole yksimielisyyttä edes sen omassa piirissä.  Sääntöjen mukaan Suomen Lähetysseuran tehtävä eli missio on viedä maailmalle Kristuksen evankeliumia ei länsimaista sekularismia ja kaiken hyväksyvää vapaamielisyyttä. Tästä periaatteesta hallituksen on pidettävä kiinni ja valvottava sen toteutumista.

Kambodzhan kirkkoa kohtaan Lähetysseuran johto toimi tässä mielestämme itsekkäin kolonialistisin periaattein; ilmeisenä tavoitteena ei ollut Kambodzhan kirkon paras vaan Lähetysseuran johdon halu saada kunniaa ja mainetta kristillisestä uskosta vieraantuneen maailman silmissä. Tämä osoittaa Lähetysseuran luisumista pois alkuperäiseltä epäitsekkään palvelun ja evankeliumin julistamisen linjalta. Nykyisen operatiivisen johdon toimintaa kuvaa hyvin se seikka, että Kambodzhan kirkolle esitetty kysymys ymmärrettiin siellä vasta, kun Suomesta tuli tieto täällä nousseesta kohusta. Saamiemme tietojen mukaan ko. pariskunta lähetetäänkin Mekongin alueelle, johon Kambodzhakin kuuluu. Niin ollen he tulevat toimimaan Lähetysseuran kehitystyössä myös Kambodzhassa. Tehdessään työtä ohi paikallisen kirkon Lähetysseura toimii vastoin omia periaatteitaan. Millainen suhde ja kosketus Suomen Lähetysseuralla on tämän tapauksen jälkeen Kambodzhan luterilaiseen kirkkoon?

Edellisen perusteella tiedämme nyt, että päätös ko. rekisteröidyssä parisuhteessa elävän miesparin lähettämisestä vaikuttaa negatiivisesti Lähetysseuran suhteisiin sen yhteistyökirkkoihin. On ilmeinen vaara, että Suomen Lähetysseura menettää luottamuksen, josta se on saanut nauttia vuosikymmeniä. Ovet sulkeutuvat.

Seurauksena tehdystä ratkaisusta on todellinen vaara, että Lähetysseura menettää kotimaassa seurakuntien luottamuksen ja niiden kannatuksen sekä suuren joukon pitkäaikaisia ja uskollisia yksityisiä kannattajiaan.

Kysymme, ovatko hallituksen jäsenet ja johtoryhmään kuuluvat toimihenkilöt, jotka ovat olleet tekemässä edellä mainittuja päätöksiä, valmiita täyttämään korvausvelvollisuutensa, joka heille saattaa langeta yhdistyslain ja vahingonkorvauslain perusteella niistä taloudellisista menetyksistä, mitä Suomen Lähetysseura joutuu tehtyjen päätösten perusteella kärsimään?

Toivomme, että Suomen Lähetysseuran hallitus voisi käsitellä ko. asian uudelleen mitä pikimmin ja tehdä päätöksen olla lähettämättä samaa sukupuolta olevan kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa elävää miespappia Mekongin alueelle. Edelleen toivomme, että hallitus tekisi periaatepäätöksen pidättäytyä tulevaisuudessakin lähettämästä samaa sukupuolta olevia pariskuntia työhön ulkomaille, koska sille on olemassa selkeät perusteet. Tällä taattaisiin yhteistyön jatkuminen sekä ulkomaisten kumppanien että Suomen kirkon seurakuntien ja muidenkin yhteistyötahojen kanssa sekä varmistettaisiin Suomen Lähetysseuran edellytykset ja mahdollisuudet toimia Kristuksen lähetyskäskyn mukaisesti ja kunniaksi hänen nimelleen.

Päivätty 8.8.2013.

867 allekirjoittajaa

Lue myös uutinen kirjeen taustoista

  1. Jounin kansssa samaa mieltä: aggressioiden sumussa on jotenkin vaikea ” hengittää”. Faktaa lienee, ettei tällaista julkisoikeudellista yhteisöä noin vain ”pilkota”: repeytymistä tulee tapahtumaan. Ei kai
    voi vetää ”valtakunnan” rajoja samaan tapaan kuin joskus Afrikassa. Vai olisiko syytä aloittaa täältä ”jumalattomalta” Helsingin seudulta : ”Helsinki ja ympäristöseurakunnat” ja ” Muu Suomi” ?

    • Se, onko minulla varaa kommentoida asiaa, on itse asian kannalta yhdentekevää. Kirkon ongelma ei sillä poistu, että minä pohdin asiaa omalla kohdallani. Toisekseen en ole edes kirkon jäsen.

    • Jusu Vihervaara

      Ei tarvi olla Kirkon jäsen , eikä ottaa kantaa kirkon ongelmiin,
      Eikä tarvi kommentoida jos ei osaa kunnioittaa toisia ihmisiä

  2. ”Siitä huolimatta avioliitto on ja pysyy vain ja ainoastaan miehen ja naisen liittona luomisjärjestyksen mukaan.” (Kosti Vasumäki)
    Juuri näin. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa on hyvä ja tärkeä lausuma avioliitosta: ”Koska ihminen on Jumalan luomistyön tulos ja se ja luomisjärjestys ovat luonnonoikeutta, ovat oikeusoppineet viisaasti ja oikein sanoneet miehen ja naisen liittymisen toisiinsa perustuvan luonnonoikeuteen. Mutta kun luonnonoikeus on muuttumaton, niin oikeus avioliiton solmimiseen on pysyvää laatua. Sillä jos kerran luonto ei miksikään muutu, säilyy välttämättä myös se järjestys, jonka Jumala on luontoon pannut, eikä sitä voida ihmisten säätämillä laeilla kumota.” (Luterilaiset tunnustuskirjat 1990, s. 212)

  3. Kirkon jakautuminen tuskin johtuu pelkästään suhtautumisesta homoseksuaalien avioliittoon. Kyse on uskoakseni näkemyseroista Raamatun olemukseen ja arvovaltaan. Se on erittäin iso kysymys, paljon isompi kuin yksittäiset tulkintaerot.

    Kirkon hajoaminen useampaan ”osaan” voisi olla muuten jopa todennäköistä, mutta esteeksi tulee mm. omaisuuden jakaminen ja nykykirkon muun perinnön jakaminen. Jos kirkollisveroa poistuu, niin tämä omaisuuden jako haaste pienenee. Ehkä se tekisi jopa hyvää kirkolle. Olisi pakko keskittyä siihen mikä on oleellisinta.

    • Jos kirkko jakautuu se tapahtunee siten, että erilaiset fraktiot irrottautuvat, olkoon sitten kyse liberaaleista tai konservatiiveista tai vaikka jostain herätysliikkeistä.

      Kirkon omaisuuden jakaminen olisi muodollisessa jakautumistilanteessa erittäin ongelmallista – suurin osa omaisuudesta on kirkkorakennuksia, kesäkoteja ja muuta sellaista sekä vaikkapa kirkkotaidetta. Tällainen omaisuus on toiminnalle tarpeen, kulttuurihistoriallisesti arvokasta, mutta taloudellisesti täysin tuottamatonta. Kysymys ei siis ainakaan kaikilta osin ole siitä, kuka saisi kirkon omaisuuden haltuunsa vaan ennemminkin siitä kuka joutuu ottamaan siitä vastuun kun kirkon tulopohja samalla rapautuisi.

      Kirkon hajautuminen voisi myös merkitä sitä, että merkittävä osa nykyisestä passiivisesta jäsenistöstä siirtyisi yksinkertaisesti kokonaan kirkkojen ulkopuolelle, mikä edelleen vaikeuttaisi talouden sopeuttamista.

  4. Ei kirkko jakaannu. Ainakaan siten että papit lähtisivät suurin joukoin ulos kirkosta. Heillä on työpaikka, perheet, asuntolainat sun muut. Miten voi lähteä säännöllisestä palkkatyöstä tyhjän päälle? Kyllä periaatteiden on joustettava, tuli mitä tuli. Näinhän on ennenkin tehty.

    • Maksajat, me kirkkoon kuuluvat voimme ainakin lähteä, jos kirkko kävelee Raamatun yli, se ei olisi meille edes lisäkustannus, vaan itse asiassa säästöä.

      20 000 lähti viikossa.

      Kohtuullista olisi, että se pieni äänekäs agitaattorijoukkotisi läh, jolle ei nykyinen kirkon avioliittokäsitys kelpaa, ja perustaisi jonkun oman light-kristinuskon sateenkaarikirkkokunnan.

      En ymmärrä, että juuri meidän pitäisi lähteä, jotka olemme kirkon parituhatvuotisen opin takana?

    • Ari Lahtinen: ”En ymmärrä, että juuri meidän pitäisi lähteä, jotka olemme kirkon parituhatvuotisen opin takana?

      Ajeletko vielä aasilla temppeliin uhraamaan vuohia Jumalalle?

      Vai viittaatko parituhatvuotisella opilla siihen, että eurooppalaiset kirkot alkoivat vihkiä ihmisiä avioliittoihin maasta riippuen 1500-luvun puolivälin ja 1700-luvun puolivälin välisenä aikana?

    • Ei kenenkään tarvitse lähteä. Sateenkaariväki varmaan turhautuu, kun kirkollista vihkimistä joutuu odottamaan hamaan tuomiopäivään asti kirkolliskokouksen määräenemmistövaatimuksen takia. Mutta kirkosta eroamisen sijasta kannattaa ottaa oppia Lähetyshiippakunnasta. Kirkollisista vihkimyksistä huolehtimaan voidaan perustaa kirkollinen struktuuri. Vihkioikeuden saamiseksi sen on oltava uskonnollinen yhdyskunta, mutta ei sen tarvitse värvätä jäseniä. Muutama kymmentä jäsentä riittää. Piispojen ja kirkkoherrojen kanssa kannattaa kyllä olla väleissä, niin voi päästä käyttämään kirkon tiloja.

    • Hmmm… Vihkimys tarkoittaa pappisvihkimystä, eikös niin? Siis: … kirkollisista vihkimisistä…

    • Jusu voi puuhailla aasien ja vuohien kanssa mitä haluaa. Kristityille eivät eläinuhrit kuulu. Niin sanoo Raamattu.

      Viittasin kristittyjen parituhatvuotiseen käsitykseen parisuhteesta yhden miehen ja yhden naisen välisenä. Minkä käsityksen he ovat Jumalalta sanassaan saaneet, ja siinä pitäytyneet. Pari tuhatta vuotta.

  5. Ei jakaudu. Joitakin lohkeamisia voi tapahtua, etenkin sen jälkeen, kun kirkolliskokous 10-15 vuoden kuluttua on hyväksynyt homojen kirkollisen vihkimisen. Ikuisiksi kuvitellut asenteet muuttuvat hyvin nopeasti. Eduskunta hyväksyi eilen sukupuolineutraalin-/tasa-arvoisen avioliittolain. Kun nykyiset 6-7 vuotiaat täysi-ikäistyvät, homoliitot ovat heille täysin itsestäänselvä, luonnollinen asia.

    • Näin ei ole Laaksonen valitettavasti, nimittäin ranskassa on tasa-arvoinen avioliittolaki ja siellä nuoret aikuiset ja opiskelijat jo vaativat avioliittoa palautettavan miehelle ja naiselle. 10-15 vuoden päästä ei ole yhtään varmaa se, että nykyiset arvot ole enään mikään validi.

    • Risto näyttää huomanneen, että Manif pour Tous (mielenosoitus kaikille) liikkeellä on Ranskassa myös nuoria kannattajia ja tästä hän näyttää päätelleen, että enemmistö ranskalaisista nuorista vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia.

      Ymmärrän, että Risto on erikoistunut propagandan trollaamiseen ja sillä ei ole erityisesti merkistystä, puhuuko hän totta.

      Säälittävä yritys, ei voi muuta sanoa.

    • Mitä sitten? En minä elä sellaisessa illuusiossa, että kaikki homot olisivat joka asiasta samaa mieltä.

    • Jusu V: ”Mitä sitten? En minä elä sellaisessa illuusiossa, että kaikki homot olisivat joka asiasta samaa mieltä.”

      Suurin osa suomalaisista tuntuu tosiaankin elävän sellaisessa illuusiossa että näin olisi. Miksiköhän?

      Täällä Suomessa on koko ajan annettu ymmärtää, että kaikki homot ovat sitä mieltä, että homot tarvitsevat avioliitto-oikeuden, että se on homoille ”ihmisoikeus”-kysymys ja että kaikki homot tätä kannattavat. Ja siksi täytyy kaikkien heteroidenkin kannattaa. Homojen avioliitto-oikeuden vastustaminen on ”homovihaa” ja ”homovastaisuutta”.
      (Näin olet itsekin muutaman kerran antanut ymmärtää. Se ei oikeastaan anna sellaista kuvaa, että todella ymmärtäisit etteivät kaikki homot ajattele samalla tavoin kuin sinä.)

      Olisi mielestäni reilua tuoda tämä toinenkin näkökulma esiin, jota mm. Xavier Bongibault edustaa. Jotta tulisi esiin totuus siitä, että kaikki homoseksuaalit eivät tosiaankaan ajattele samalla tavalla.
      Oleellista ei ole sekään kuinka paljon Xavierin kanssa samanmielisiä on Suomessa. Muiden maiden esimerkkiähän tässä on seurattu koko ajan…

      Keiden homoseksuaalien kanssa sitten meidän heteroiden pitäisi olla samaa mieltä? Kenen homoseksuaalin tunteista, näkemyksistä täytyy piitata? Keiden homoseksuaalien toiveita pitäisi toteuttaa ja kenen mielipiteitä, näkemyksiä ja pyrkimyksiä kunnioittaa ?

      Minä olen joka tapauksessa Xavier Bongibaultin kanssa täysin samaa mieltä. Hänkin on joutunut pilkan ja painostuksen kohteeksi ranskassa mielipiteidensä vuoksi. Nostan hattua hänelle rohkeudesta. Hän on ilahduttava järjen ääni kaiken tämän epämääräisen retoriikan keskellä.

      http://www.nomblog.com/32280/

      Kai minäkin saan olla täysin vapaasti tätä mieltä? Ilman syytöksiä ”homofobiasta”, ”kovasydämisestä vanhoillisuudsta”, ”taantumuksellisuudesta”, ”suvaitsemattomuudesta” ym.?

      Kiitos kovasti 🙂

    • Bongibaultin muihin mielipiteisiin ja näkemyksiin en luonnollisesti ota kantaa. Eikä homoseksuaalien tietenkään tarvitse olla ”kaikista asioista” samaa mieltä.

      Mutta tämä yksi asia on aika oleellinen, tässä homojen asiaa ajettaessa ja ”oikeuksia” puolustettaessa…

      Panin tuon ”oikeudet” lainausmerkkeihin eikä sillä ole tarkoitus loukata ketään. En vain näe, että homot tarvitsisivat yhtään enempää oikeuksia Suomessa kuin mitä heillä jo oli parisuhdelain myötä.

    • Sari, olen kokoajan pitänyt sitä itsestäänselvyytenä, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä eri asioista ja tämä koskee niin homoja kuin heteroitakin.

    • Weckroth: ”Se ei oikeastaan anna sellaista kuvaa, että todella ymmärtäisit etteivät kaikki homot ajattele samalla tavoin kuin sinä.”

      Eivätkä kaikki heterot ajattele kuten sinä. Eihän koko laki olisi mennyt läpi, jos enemmistö heteroista ei olisi sitä kannattanut. Homoseksuaalisesti suuntautuneiden ihmisten kannatuksella kansalaisaloitekaan tuskin olisi mennyt eduskuntaan asti, puhumattakaan siitä, että se muutaman homoseksuaalin kansanedustajan äänillä olisi tullut hyväksytyksi laiksi.

    • Sari Weckroth:

      ”En vain näe, että homot tarvitsisivat yhtään enempää oikeuksia Suomessa kuin mitä heillä jo oli parisuhdelain myötä.”

      Minä puolestani heterona voin aivan hyvin nähdä, että homot tarvitsevat Suomessakin aivan samat oikeudet kuin meillä heteroillakin on. Jostain kumman syystä en tunne tarvetta lokeroida ihmisiä seksuaalisen suuntautumisen mukaan enkä tunne tarvetta rajoittaa heidän oikeuksiaan. Johtuneeko tämä omituisuus siitä, etten kuulu itsensä ylentäneisiin ”pyhiin raamattu-uskovaisiin”? Tiedä.häntä.

  6. Jusu. Olen myös nähnyt tuon uutisen Ranskasta. Ei siellä lakia olla noin vain nielty vaikka läpi meni. Mielenkiintoista sen luettuani oli, taisi olla Ylen sivu, että protestoijien joukossa oli kaikenlaisia ihmisiä, myös homoja, ei suinkaan vain nuorisoa.

    Ja muutens. Kirjoitat usein varsin hyvin ja perustellen. Aina tietysti kaikkitietävän itsevarmasti :), Älä hukkaa tyyliä. Vie pohjan pois jutuistasi. Risto Laine vain kertoi tosiasian. Protestoijiin kuuluu tosiaan kaikenlaisia Ranskan kansalaisia eikä heitä ole vähän.

    • Ranskalaiseen poliittiseen kulttuuriin kuuluu olennaisena osana mielenosoitukset. Viimeisen 30 vuoden aikana valtaan noussut puolue on (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta) aina hävinnyt seuraavat vaalit eli käytännössä oikeisto ja vasemmisto ovat vuoron perään vallassa ja menettävät suosionsa seuraaviin vaaleihin mennessä.

      Jokaisen vaalin jälkeen hävinnyt osapuoli järjestää massiiviset mielenosoitukset, joihin osallistuu satoja tuhansia jollei miljoonia ihmisiä. Ne saattavat kestää useita päiviä ja esimerkiksi presidentti Hollanden noustessa valtaan Pariisissa rikottiin kiinteistöjen ikkunoita ja poltettiin kymmeniä autoja.

      Ja kyllä, myös tasa-arvoisen avioliiton vastustajat järjestivät mellakoita useita kertoja. Se, mitä en pidä sivistyneenä, on että näiden mellakoiden aikana tavallisia kadulla kulkeneita kansalaisia, joita mellakoitsijat epäilivät homoiksi, hakattiin sairaalakuntoon.

      Sanoin jo Ristolle aiemmin, että Ranskassa on omanlaisensa poliittinen kulttuuri ja en ihannoi sellaisia mielenilmaisuja, joissa ihmisiä pahoinpidellään. Tahdon2013 järjesti mielestäni paljon sivistyneemmän kampanjan, joka huipentui perjantaina lopulliseen äänestykseen ja liike-elämän sponsoroimaan rakkauden rakettishowhun.

    • Tarja!

      Mukana on katolisia, protestantteja ja ateisteja, homoseksuaaleja, heteroita. nuoria aikuisia ja opiskelijoita. Hallitus on homoliittojen voimaan tulon jälkeen alkanut jarrutella ja todennut, ettei sijaissynnytystä laillisteta ranskassa ja lain olisi pitänyt ulottua myös ulkomailla tehtyihin sijaiskohtujen vuokraukseen/lainaamiseen.

    • Ei varmaan niin, kun nimimerkillä ei voi äänestää eikä Suomessa ole yhtään äänioikeutettua Jusu Vihervaaraa. 😉

    • Toivottavasti Suomessakin saataisiin koottua kaikenlaisia ihmisiä, jotka vastustavat lakimuutosta lasten oikeuksien tähden, yhteen tuolla tavoin. Sovinnollisesti ja asiallisesti ajamaan lasten oikeutta isään ja äitiin.

      Väkivaltaisia mellakoita en itsekään tietenkään kannata.

    • Weckroth: ”Toivottavasti Suomessakin saataisiin koottua kaikenlaisia ihmisiä, jotka vastustavat lakimuutosta lasten oikeuksien tähden, yhteen tuolla tavoin.”

      Eivätkös ne vastustajien mielenosoittajien ”massat” nähty jo lain ensimmäisen äänestyksen aikoihin eduskuntatalon edessä? Taisi heitä olla koolla peräti viitisenkymmentä henkeä.

    • kyllä tuo jusu vihervaara on oikein pää harhaanjohtaja.
      Näillä homomielenosotuksilla ranskassa ei oo poliittiseen kulttuuriin mitään yhteyttä, tässä todellakin ranskalainen nuorempi ja varmaan maahanmuutaja kansanosakin on alkanut rotestoimaan kuonnonvastaista päätöstä, jollainen on viime aikoina ranskassakin tehty. Ja nyt armaassa suomenmaassamme.
      Tämä herra haluaa muuttaa mustankin valkoiseksi, ja on siten etujoukoissa ajamassa suomen kansaa tuhoon ja pois taivaan isän siunauksen alta.
      tällaisista henkilöistä on raamattu kertonut aivan erityisesti, ja mikä heidän kohtalonsa tulee olemaan.
      Jokainen voi sen tutkia ja lukia omasta raamatustaan.

    • Kun lueskelee Kalle Kuokan kommentteja, tulee väkisinkin mieleen Tuomas Kyrön ”Mielensäpahoittaja”. Ainakin minulle.

  7. Kirkossa vaikuttaa jo nyt kaksi uskontoa: rakkautta perusteena käyttävä, kaiken salliva Raamattua virikekirjana pitävä versio sekä toinen, Raamattua Jumalan sanana ja ihmisen pahuutta ja parannuksen vaatimusta totena pitävä versio. Nämä uskonnot ovat täysin yhteensovittamattomia.

    Puhe liberaaleista ja konservatiiveista on siis hyvin osuvaa. Hengellisesti kirkon jakaantuminen alkoi jo viime vuosituhannen puolella.

Vierasblogi
Vierasblogi
Kotimaan Vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa.fi:ssä. Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä Kotimaan toimitukseen.