Kuvassa vahtikoiramme Nelly Nsimeyongin lähetysasemalla. Uskollisesti se vartioi asemaamme. Löysi öiden aikoina ison määrän käärmeitä. Monena aamuna vartijat näyttivät, montako käärmettä yön aikana oli saatu kiinni.
SUNNUNTAI 27.9.2020
17. sunnuntai helluntaista
Jeesus antaa elämän
Ensimmäinen lukukappale: Job 19: 25-27
Katoavaisuus kuuluu maailmamme meininkiin. Aluksi kukka kasvaa ummustaan, aukeaa ja loistaa kauneuttaan, sitten kuihtuu. Pelloilla aluksi muokataan, sitten kylvetään, vilja nousee oraalle, kasvaa täyteen mittaansa, tuottaa tähkänsä ja sitten se korjataan.
Jobin kirjassa puhutaan elämän suurista kysymyksistä ja perimmäisistä linjoista. Juuri ennen lukukappalettamme Job valittelee tilannettaan.
Job kokee olevansa yksin
Jobin kuvaa tilaansa. Kaiken keskellä hän kokee olevansa yksin. Kukaan ei tunnu välittävän hänestä.
Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin,
ystäväni ovat minusta vieraantuneet.
Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa,
muukalaiset, jotka otin kattoni alle,
ovat unohtaneet minut.
Orjattareni vieroksuvat minua,
olen heille outo.
Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu,
ei vaikka minä pyytämällä pyydän.
Minun henkeni haisee – vaimoni inhoaa sitä,
omat veljeni sanovat: »Hän löyhkää.»
Pahaiset kakaratkin minua halveksivat.
Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.
Oma ystäväpiirini inhoaa minua,
nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut.
Job 19:13-19
Tunne on sitäkin syvällisempi, koska hän kokee tuskansa tulleen siitä, että Jumala on hänet hyljännyt, muuttunut hänen vihamiehekseen.
Meidän rakas Vapahtajamme sai kokea jotain vastaavaa, vieläpä syvempää, kun hän Golgatan ristillä tuskissaan huusi:
Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: »Eeli, Eeli, lama sabaktani?» Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?Matt. 27:46
Jumalan pelastussuunnitelmassa tie vie kärsimysten kautta voittoon. Näin myös kaiken ahdistuksenkin keskellä Job uskalsi nostaa katseensa ylös ja suuntautua eteenpäin. Hän ymmärsi oman Lunastajansa elävän. Tämä loi yli kaikkien mittojen ulottuvan näköalan silloinkin, kun ulkonaisesti kaikki toivo näytti kadonneen.
Luottamus epätoivonkin keskellä
Jeesus Kristus herätettiin kuolleista. Hänen ruumiinsa nousi kuolleista ja hän saattoi ilmestyä opetuslapsilleen. Hänen omansa näkivät hänet kuoleman jälkeen uudelleen elossa. Kaikki oli muuttunut, maailma ei enää ollut samanlainen kuin ennen. Katoavaisuuden kahleet oli murrettu, Kuoleman valta murrettu- Meillekin tämä toivo on lahjoitettu jo pyhän kasteen hetkellä, kun meidät on liitetty iankaikkisen Jumalan perheväkeen iäisen elämän osallisuuteen, taivaan perillisiksi.
Jotakin tästä tulevaisuuden toivosta väikkyi Jobin mielessä, kun hän puhui omasta tilastaan. Vaikka hänen tilanteensa näyttikin toivottomalta, niin hänen Lunastajansa oli elossa. Jumalan ihmisille varaama tulevaisuus oli hänen turvansa ja toivonsa.
Minä tiedän, että lunastajani elää.
Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
Job luotti, että kerran hän saa nähdä Jumalan. Tämä tulevaisuuden toivo oli hänen luja turvansa ja se antoi pelastuksen varmuuden.
Minä saan nähdä Jumalan,
saan katsella häntä omin silmin,
ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!
Ilmestyskirjan näkijä sai kokea, miten suuri valkopukuinen joukko kaikista kansoista oli kokoontunut Jumalan valtaistuimen eteen. Nämä pelastukseen päässeet olivat kastettujen joukko, Jumalan lapseuteen otettuja, Jumalan kansaa, kirkko, Jumalan pyhittämä väki.
Yksi vanhimmista kysyi minulta: »Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?»
Minä vastasin: »Herra, sinä sen tiedät.» Hän sanoi minulle:
– Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta.
He ovat pesseet vaatteensa
ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä
ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään
päivin ja öin,
ja hän, joka istuu valtaistuimella,
on levittänyt telttansa heidän ylleen.
Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano,
enää ei heitä polta aurinko
eikä paahtava helle.
Karitsa, joka on valtaistuimen edessä,
kaitsee heitä
ja vie heidät elämän veden lähteille,
ja Jumala pyyhkii heidän silmistään
kaikki kyyneleet.
Ilm. 7:13-17
Tässä päivän ensimmäinen lukukappale kokonaan
Job 19: 25-27
Minä tiedän, että lunastajani elää.
Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina
ja lihani on riistetty irti,
minä saan nähdä Jumalan,
saan katsella häntä omin silmin,
ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!
Tätä minun sydämeni kaipaa.
Pyhäpäivän aihetta esittelee ja tekstit näyttää seuraava linkki
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-27-9-2020/
Söndagens tema och texterna presenteras här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-27-9-2020/
”4Mutta Siion sanoo: ”Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut”.
15Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota. 16Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.
17Sinun lapsesi tulevat rientäen; sinun hävittäjäsi ja raunioiksi-raastajasi menevät sinun luotasi pois. 18Nosta silmäsi ja katso ympärillesi: he kokoontuvat, he tulevat sinun tykösi kaikki. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, sinä puet heidät kaikki yllesi niinkuin koristeen ja sidot heidät vyöllesi niinkuin morsian vyönsä. ”
25Sillä näin sanoo Herra: Vaikka vangit otettaisiinkin sankarilta ja saalis riistettäisiin väkevältä, niin minä kuitenkin taistelen sitä vastaan, joka sinua vastaan taistelee, ja minä pelastan sinun lapsesi.
26Minä panen sinun sortajasi syömään omaa lihaansa, ja he juopuvat omasta verestään niinkuin rypälemehusta; ja kaikki liha on tietävä, että minä, Herra, olen sinun pelastajasi, että Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi.”
Näin runoilee Jesaja Sionista.
Tarja
Kiitos näistä ihanista raamatunkohdista, jotka kertovat Jumalan suuresta rakkaudesta kansaansa kohtaan.
Matias
”Jeesus antaa elämän. ”
Minulle elämän antoi Äiti. Jeesusta ei näkynyt mailla, eikä halmeilla. En tiedä sikisikö äiti pyhästä hengestä, hän oli kauris ja kantoi monien synnit. Seitsemään vuoteen hän ei seurustellut kenenkään miehen kanssa. Sitä voisi sanoa paastoksi.
Jeesus oli kuva mummolan seinällä, siinä Jeesus oli poikien kanssa viljapellossa syömässä tähkäpäitä ja päänympärillä oli keltainen rengas. En tiedä miten se siinä pysyi kun ei ollut mitään pidikkeitä, mutta sehän olikin vain maalattu kuva. Minä luulin että kaikista miehistä tulee kuoleman jälkeen jeesuksia ja naisista enkeleitä, ne kun näyttävät naisilta. Aikuiset nauroivat, ja minulle jäi epäselväksi, että mitä minun pitäisi ajatella jeesuksesta. Se tuntui kuitenkin liittyvän jotenkin kuolemaan.
Tarja
Kiitos näistä elämäsi muistojen kertomisista.
Tuo sädekehä pään ympärillä on ikivanha tapa kertoa Jumalan pyhyyden läsnäolosta. Tapa esiintyi jo muinaisilla sumerilaisilla monta tuhatta vuotta ennen Kristuksen syntymää, siellä heidän oman jumalaiskertomustensa mukaisesti tulkittuna.
Munkkien tapa leikata hiuksensa päälaelle tulevaksi hiusympyräksi on ilmaus samasta perinteestä.
Saman perinteen toinen muoto on tehdä kuvia, missä henkilön taakse on pantu valon lähde niin, että näyttää kuin kuvatava henkilö itse loistaisi valoa.
Eikös ne Meediot näe ihmisten ympärillä na. valoruumiin, jota sanotaan joko auraksi ta eetteriruumiiksi.
Ja venäläinen ns. Kirlian kuvaus, on tuonut sen jopa valokuvaan näkyville. Mielenkiintoista siinä on se, että jos vaikka käsi tai jalka on mennyt poikki, se näkyy valoruumissa kokonaisena. Se näkyy kaikessa elävässä, ei vain ihmisisssä.
Tarja
En pidä noita meedioitten valoruumiita todellisina. Toki ihmisellä on ruumiissaan sähkömagneettinen kenttä, joka muodostuu elimistön olevien kemiallisten aineiden vaikutuksesta.
Toisaalta maailmassa on niin paljon selittämättömiä asioita etten mene väittämään mitään siitä mitä nuo niin sanotut meediot ovat kokeneet.
Tiedän vain että muutamissa meediolle ilmoittamatta tehdyissä kokeissa meedion muka esiin kutsumat henkilöt ovat puhuneet meedion ja tällaisen koetta tekevän asiakkaan välisellä kielellä, mutta joka todellisuudssa on ollut näille kokeentekijän entisille tuttaville täysin vierasta kieltä. Ainakin näissä tapauksissa kyseessä siis ei ole ollut aito tapaaminen.
Jälleen on syytä kiittää sinua Matias runsaasta Raamatun käytöstä ja sen sisällön opetuksesta. Uskot Raamattuun kuten minäkin, vaikka ymmärrämmekin joiltain osin sen sisältöä eri tavalla. Jobin usko ja luottamus Lunastajaan on varmasti yhteinen näkemyksemme. Ja on merkille pantavaa, että hän omaisuuskansasta irrallisena sai noin esimerkillisen uskon lahjana Jumalaltaan.
Tarttuisin mielelläni tuohon ”suureen joukkoon valtaistuimen edessä”, jonka poimit Ilmestyksestä.
Raamattu kertoo tuossa siteerauksessai, että he ovat ”ovat päässeet suuresta ahdingosta”, kuten KR92 tekstin muotoilee. Jeesus kertoi tuosta ahdingosta, että ”Ahdinko on oleva niin suuri, ettei sellaista ole ollut maailman alusta tähän päivään asti eikä tule koskaan olemaan. Jos sitä aikaa ei lyhennettäisi, yksikään ihminen ei säästyisi. Mutta valittujen tähden se aika lyhennetään.”
Lienemme samaa mieltä siitä, että tuo ”valkeavaatteinen” joukko on juuri se ihmisryhmä, joka on jäänyt maan päälle eloon suuren ahdingon vietyä mennessään muut? Ja eloon jääminen perustuu siihen, että he ”ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä”. Omia ansioita ei tässä painoteta, vaikka jotakin tietysti tuo valkaisuprosessi edellyttääkin.
Tuo lukumäärältään suuri, mutta epämääräisen kokoinen joukko kokee seuraavaa lainaamassasi raamatunkohdassa: ”hän, joka istuu valtaistuimella,on levittänyt telttansa heidän ylleen.” Ja sitten ” Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, eikä paahtava helle…Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.”
Olisiko mielestäsi kyseessä sama tulevaisuuden kuvaus täältä maapalloltamme, joka on samaisen Ilmestyskirjan loppupuolella? Nimittäin luvussa 21 kerrotaan maan päälle vuodatettavista siunauksista näin: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”(Ilm21:3,4)
Tässä jälkimmäisessä kohdassa tuo Jumalan ”asuinsija”(skēnē, kr) kääntyy monissa englanninkielisissä käännöksissä ”tabernaakkeliksi”, mikä tuo mieleemme muinaisen ”Jumalan asuinsijan” Israelin kansan keskuudessa. Tuossa jakeessa 7:15 on hiukan erilainen ilmaus alkukielessä, mutta senkin näköjään muutamat englantilaiset kääntävät ”tabernaakkelina” ihmisten keskuudessa.
Olen kohdannut Raamattuun uskovia, jotka näkevät tuon Ilmestyksen ”suuren joukon” olevan taivaassa. Minä taas näen, että he ovat se ihmisjoukko, joka täällä maan päällä aloittaa elämän Jeesuksen tuhatvuotisen hallinnon alamaisina. Mitä sinä ajattelet, Matias?
Job taisi muuten siinä ylösnousemususkossaan luottaa uudelleen ihmiseksi herättämiseen siihen, josta Lunastajansa antoi täällä havaintoesimerkkejä. Jobin ylösnousemustoivo näyttää kytkeytyneen uuteen nuoruuteen: ”Ehkä hänen vierellään on silloin enkeli, puolestapuhuja, yksi tuhansista, niistä, jotka ilmoittavat ihmisille, mikä on oikein. Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille: ’Vapauta hänet vaipumasta hautaan, olen saanut hänestä lunnaat!’ Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä.”(Job33:23-25)
Uskotko sinä Matias, että ”sinusta tulee yhtä uljas kuin olit nuoruutesi päivinä”? Itse en osaa tuosta uljaudesta paljonkaan sanoa, mutta kyllä minulla on sellainen vankka luottamus, että voin tulevaisuudessa ketterämmin vaikkapa pallon perässä juosta kuin nyt jo hiukan kangistuneena.
Rauli
Kiitos selkeästä teidän liikkeenne opetuksen esittelystä.
Useammassa kohdin edustan toisenlaista kantaa.
1) Yksi ero on siinä, että mielestäni koko Ilmestyskirjan 7. luku kuvaa samaa asiaa.
Alussa kerrotaan että Uuden liiton kansa elää suoraa jatkumoa Vanhan liiton kansalle. Kriistikunta siis elää samasta perinnöstä kuin mitä on opetettu jo patriarkkojen aikana.
Sitten jatketaan siitä, miten Jeesuksessa kaikki maailman kansat on otettu mukaan tähän yhteiseen perintöön. Tähän yhteiseen Jumalan kansaan nämä pelastuksen saaneet on otettu pyhän kasteen välityksellä. Ilmestyskirjassa puhe valkeasta vaatteesta on aina viittaus pyhään kasteeseen. Tuossa kerrotaan myös että kaste liittää meidät Vapahtajamme ristin uhrin tuomaan sovitukseen, joka tarjotaan kaikille maailman kansoille. Ilmaus Karitsan veri puhuu tästä sovintokuolemasta.
2) Toisena näkökohtana on se, että mielestäni tämä taivaallinen näky ilmaisee näkymän lopulliseen täyttymyksen tapahtumaan. Ilmestyskirjassa maailman tapahtumia ohjataan tulevaisuudesta käsin nykyhetkeen. Koko maailman evankeliointi ei ole turhaa, vaan saa aikaan sen mihin se pyrkii, kaikkien kansojen osallistumisen taivaan ikuiseen elämään. Lähetyskäskyn tavoitehan on tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia pyhän kasteen välityksellä. Matt. 28:18-20.
Jatkuu …
Rauli
3) Tuossa keskustelussa ”vaivanajoista” on 1800 -luvulla alkunsa saaneissa adventistisissa liikkeissä syntynyt aivan oma tapansa esitellä asioita: Dispensationalismi. John Darbyn eskatologian perusteella tästä on tullut aivan oma oppinsa. Hän on tuonut esiin opin ”seitsemän vuoden vihan ajasta”. Tähän liittyy ajatus siitä, että Jumalaan uskovat kutsutaan ylös taivaisiin ennen kuin tuo ”vaivan aika” koittaa.
Ilmestyskirjassa seitsemän vuotta on täyttymyksen aika. Pahan riehuminen kestää enimmilläänkin vain puoleen tuosta ajasta, koska sillä ei ole valtaa Jumalan täydellisyyteen. Samaten paha ei koskaan saa täyttä valtaa vaan sen valta kukistuu jo sitä ennen. Vain Jumalalla on kaikki valta.
Jeesuksen opetus vaivan ajasta liittyy uskoville annettuun kehotukseen kestää vainoja. Jumalan valtakunta tulee kyllä täydessä voimassaan, vaikka vielä nyt tässä hetkessä, jos niin sattuu tapahtumaan, pitääkin kestää vainoja tai muita vaivoja. Mistään näistä erilaisista vastuksista ei tarvitse säikähtää eikä tarvitse menettää uskon rohkeuttaan vaan voi rohkeasti heittäytyä Jumalan huolenpidon valtaan. Paha raukeaa omaan mahdottomuuteensa jo paljon ennen täyttymyksen aikaa. Kun Jumalan aika sitten koittaa, niin uskossaan vahvana pysynetet pääsevät Herramme iloon, vaiva vaihtuu vapaudeksi, itku iloksi, surun sydäntä särkevät sävelet sulosointien suuremmoiseksi sinfoniaksi.
Jeesuksen puheet salaman leimauksesta, joka näkyy idästä länteen kertoo että Jeesuksen takaisin tulo on julkinen ja kertomus Ihmisen Pojan takaisin tulosta kertoo että tuon samaisen takaisin tulon yhteydessä on kaikkien kansojen kutsuminen viimeiselle tuomiolle. Näiden ja useamman muunkin vastaavan kohdan valossa vanhan kirkon oppineet ovat ovat yhdistäneet Kristuksen tulon ja tuomiolle saapumisen yhdeksi kokonaisuudeksi: ”—ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita—.”
Rauli
4) Ilmestyskirjassa tulee esille sellainen näköala, että jokainen messu, jokainen Jumalan kansan kokoontuminen on avoin ikkuna taivaan todellisuuteen. Taivas ja maa yhdistyvät, Jumala on läsnä kirkkonsa kanssa tämän kaikissa pyhissä kokoontumisissa. Näin ollen jokainen käyttöönsä vihitty Jumalan kansan pyhitetty huoneisto on aivan erityisessä mielessä Jumalan asuinsija maan päällä. Juuri täällä pidetään esillä Jumalan pyhää sanaa. Juuri täällä jaetaan pyhiä sakramentteja. Juuri täällä voi ottaa osaa Jumalan kansan pyhään toimitukseen ja päästä osalliseksi kaikista evankeliumin rikkauksista. Toki Jumala on läsnä kaikkialla, mutta nämä Jumalan pyhäköt ovat aivan erityisessä mielessä Jumalan kohtaamisen paikkoja. Tämä käy esille jo Beetelissä Jaakobin unessa, missä maasta taivaaseen ulottuvat portaat yhdistivät matkalaisen Taivaan Jumalan kanssa pyhien enkelien lukemattomien joukkojen astellessa partaikkoa ylös ja alas: Luomaan yhteyden maan ja taivaan välille.
Jokainen messu on Jumalan taivaallinen tervehdys meille maan asukkaille.
Rauli
5) Jumalan taivas on meidän tulevaisuutemme tämän elämän jälkeen. Uskontunnustus kertoo ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän Pyhän Hengen työksi. Silloin saamme uudistuneen ruumiin.
Tuota uudistunutta ruumista Paavali nimittää taivaalliseksi ruumiiksi. Kysymys siis on niin paljon uudistuneesta ruumiista että ero on kuin maan ja taivaan välillä.
Samaan aikaan jotain oleellista säilyy meidän ruumiissamme. Jeesuksenkin oli mahdollista syödä ylösnousemusruumiissaan vaikka hän samaan aikaan saattui esiintyä parillakin paikkakunnalla yhtä aikaa eikä lukitut ovet enää häntä pidätelleen tai estäneet. Paavallin puheeseen 1. Kor. 15 luvussa liittyen voisi sanoa, että niin kuin vehnän jyvästä tulee vehnän korsi ja tämän tähkä tuottaa vehnän jyviä, ei esim kauran, niin myös meidän ruumiistamme tulee meidän ruumiimme. Koska muutos kuitenkin täältä ajasta tuonne ikuisuuteen siirtymisessä on niin suuri, niin minulla on tapana yksinkertaistaa puhetta, minkä ikäisenä me sitten asumme taivaassa, sanomalla että Jumala ottaa jokaisesta iästä sen parhaan puolen, eli toisin sanoen, Hän muovaa meidän taivaallisen ruumiimme juuri sen mukaiseen ihmeelliseen kauneuteen ja täydellisyyteen mitä Jumalalla oli mielessään meitä luodessaan ja meitä perille johdattaessaan. . (Tuolla ulkona tätä kirjoitettaessani vehnän jyvän kohdalla kuului yhden leikkuupuimurin ääni pellolta.)
Voin vain ihastella maltillisuutta, joka heijastuu kommenteistasi. Juuri tällaiseen toisen kunnioitukseen Kristus meitä ohjaa, panettelu ja mitätöinti kuvaillaan Raamatussa ihan toisesta lähteestä tulevaksi, vaikka olisi kuinka eri mieltä tahansa.
Jos sallit, puutun vielä tuohon 7. lukuun, josta sanot, että ”koko Ilmestyskirjan 7. luku kuvaa samaa asiaa”. Ymmärrän ja allekirjoitan kyllä jossakin määrin, mutta en yksityiskohtia koskien. Pelastuneiden päätepiste kun näyttää niin kovin eri .
Olemmeko samaa mieltä siitä, että tuo ”suuri joukko(jakeet13-) on se ihmisryhmä, joka on jäänyt eloon Jeesuksen ennustamasta ”suuresta ahdingosta”? Jos olemme, sitten eteenpäin. Tai oikeastaan taaksepäin.
Jakeesta 4 eteenpäin puhutaan ryhmästä, joka on lukumäärältään 144000, ”kaikista Israelin heimoista”. Ja he ovat Ilmestyskirjan kertoman mukaan taivaassa eivätkä maapallolle eloon jääneitä. Nimittäin samasta joukosta puhutaan luvussa 14 seuraavaa: ”Sitten näin tämän: Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan oli sataneljäkymmentäneljätuhatta ihmistä, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi.”(1) Ja jakeessa 3 kerrotaan, että ”nuo sataneljäkymmentäneljätuhatta… on ostettu maan päältä.”
Lienemme samaa mieltä, että taivaassahan tässä ollaan, Kristus joukkoineen taivaallisessa kirkkaudessaan? Näistä hänen lähimmistään sanotaan myös, että ”Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta.”(Ilm20:6) KR92 alaviittaa 5. lukuun, jossa kerrotaan samasta joukosta näin: ”Olet tehnyt heistä kuningassuvun, meidän Jumalamme pappeja; he tulevat hallitsemaan maan päällä.”(5:10)
Eikö olekin mielenkiintoista, että nämä taivaalliset israelilaiset voivat olla sekä kuninkaita että pappeja? Aikanaan lihallisen Israelin keskuudessa nämä tehtävät oli varattu eri sukukunnille. Mutta heille luvattiin, että : ” Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun, mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.’ Tämä sinun tulee sanoa israelilaisille.”(2. Mo19:5,6) (Mielenkiintoista, että tässäkin KR92 linkittää kohdan Ilmestykseen)
Kuten olen aiemmissakin keskusteluissa painottanut: Israelin juna meni jo, kristillinen seurakunta astui se tilalle papeiksi ja kuninkaiksi Kristuksen rinnalle.
Otit Matias esille ”vaivan ajan”, joka liittyy joihinkin Ilmestyksen tulkintoihin. En ole saanut koskaan tarkempaa tietoa, mihin Raamatussa tuollainen käsitys perustuu. Kuulemma seitsemän vuotta?
Kun Jeesus puhui ”suuresta ahdingosta”, sen pituudesta ei sanota mitään. Lienee siis eri asia kuin tuo minulle mysteeriksi jäänyt ”vaivan aika”, josta erityisesti helluntailaiset tuttavani ovat maininneet.
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on tuon ”vaivan ajan” raamatullinen perusta vai onko sitä olemassakaan?
Rauli
Tuo puhe ”vaivan ajasta” johon viittaat mm joidenkin helluntailaisten esittämänä oppina on nykymuodossaan syntynyt vasta 1800 -luvulla. Yksi merkittävistä teorian kehittäjistä oli John Nelson Darby, 18.11.1800 – 29.4.1882, jonka keksintöä on dispersationalismi eli maailmankausien jako erilaisiin kausiin.
Näitä on seitsemän:
1) viattomuuden aika paratiisissa,
2) omantunnon aika Aadamista Abrahamiin,
3) lupauksen aika eli patriarkkojen aika Abrahamista Moosekseen,
4) lain aika Mooseksesta Jeesukseen,
5) armon aika Jeesuksesta uskovien tempaukseen Jeesusta vastaanottamaan,
6) vihan aika uskovien tempauksesta Jeesuksen paluuseen, yleensä noin seitsemän vuotta
7) ja valtakunnan aika, joka ulottuu Jeesuksen paluusta viimeiseen tuomioon.
Hänen järjestelmänsä on ongelmallinen monessakin kohdassa. Raamatullisessa ajattelussahan Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Erilaisten aikojen pano erilaisiksi armotalouden kausiksi ei tee oikeutta tälle Jumalan täysipainoiselle toiminnalle kaikkina aikoina.
Erityisen ongelmallinen on tuo kuvitelma, missä Kristuksen takaisin tulo erotetaan vimeisestä tuomiosta. Ei nähdä että Paavalin puhe Tessalonikalaisille oli lohdutuksen sana surua kokeneille seurakuntalaisia, jotka kuvittelivat että heidän rakkaansa, jotka ovat ehtineet kuolla ennen Jeesuksen takaisin tuloa olisivat jääneet Jeesuksen takaisin tulon ilojuhlaan pääsystä osattomiksi. Paavali toteaa että kyllä nämä edesmenneet pääsevät yhteiseen taivaan iloon, joka tulee esille Jeesuksen saapuessa takaisin. Tämä tapahtuu niin yksinkertaisesti niin että kaikki kuolleet herätetään tuossa yhteydessä. Tämän herättämisen yhteydessä sekä ennen kuolleet mutta tuona hetkenä eloon herätetyt käyvät yhdessä sillä hetkellä maan päällä eläneitten kanssa yhteiseen ylösnousemukseen, eli kuten Matteus 25:31-46 toteaa, siihen iloon, joka on valmistettu pelastettuja varten jo ennen maailman perustamista.
Paavalin tarkastelukulma ei koske mitenkään kirkon ulkopuolella olevia, vaan kysymyksen koko tarkastelu kosi vain Tessalonikalaisten uskovien tulevaisuutta. Sen sijaan tuo Matteuksen evankeliumin esittämässä vertauksessa Jeesus toteaa, että niille jotka ovat pelastuksen ulkopuolella seuraa sama kohtalo, kuin on varattu Saatanalle ja sen enkeleille.
Darbyn järjestelmässä vaivan aika sijoittuu vasta uskovien ylöstempaamisen jäkeiseen aikaan.
Jeesuksen puheessa puolestaan vaivan ajasta puhuminen liittyy uskon kestävyyteen kehottamiseen. Kannattaa pitää kiinni uskostaan, vaikka joutuisi kärsimään minkälaista vaivaa tahansa. Jeesus myös toteaa että kaikki pahan hyökkäykset raukeavat tyhjiin. Jumalan voima voittaa pahan vallan, jopa noiden vaivejenkin aika on lyhennetty niin pieneksi, että uskovan kannattaa kestää vaivat eikä sortua pahan valtaan.
Jeesuksen asennetta kuvaavat sanat:
Luukkaan evankeliumi 21:28:
”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
Kiitos Matias tietoiskusta. Tuota kohtaa 6 ”vihan aika uskovien tempauksesta Jeesuksen paluuseen, yleensä noin seitsemän vuotta.”
Mistähän päin Raamattua tämä on poimittu?
Totta on, että ns. ylöstempaaminen ja Matteuksen 24. luvun ”suuresta ahdingosta” eloon jääminen ovat eri tapahtumia. Vai mitä sinä ajattelet?
Rauli
En todellakaan tiedä, mistä Darby on ottanut tuon aikamäärän seitsemän vuotta. Seitsemän vuottahan yleensä on vuosiviikko eli täyttymyksen aika Raamatun vertauskuvastossa. Joten pahuus saa loppunsa viimeistään 3½ vuoden sisällä.
Matteuksen evankeliumin kuvaus ahdingosta puhuu tästä nykyisestä ajasta ja tähän aikaan kuuluvista vaivoista, jotka joskus vaikeimmillaan saattavat olla hyvinkin vaikeasti kestettäviä (esim sodat, kulkutaudit tms).
Tuossa kuitenkin todetaan, että eivät edes nämä suuretkaan ongelmat voi estää evankeliumin julistusta maailman jokaiselle kansalle, vaan että lähetyskäskyn tavoite kaikkien maailman kansojen voittamiseksi Jeesuksen opetuslapsiksi kasteen välityksellä (Mt 28:18-20) kuitenkin voidaan toteuttaa ja kun sitten Jumalan hyväksi näkemä aika koittaa, niin silloin Kristus tulee takaisin ja Jumalan valtakunta ilmestyy täydessä kunniassaan.
Mielestäni tuo sana loppu alla olevassa tekstissä tarkoittaa täyttymyksen aikaa eli tehtävän loppuun saakka valmiiksi saamisen aikaa. (Ei siis asian raukeamisen loppua.)
Tässä tuota mainitsemasi Matt 24 vaivojen kuvausta lukijoitamme varten.
Matteuksen evankeliumi
24:6 Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.
24:7 Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin.
24:8 Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.
24:9 Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.
24:10 Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan.
24:11 Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
24:12 Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.
24:13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
24:14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.
Kiitos Matias. Ylösnousemuksen toivo on Kristityn perus Kallio, siinä on hyvä elää ja auttaa kanssa ihmisiä elämän taipaleella. Ilman luottamusta ylösnousemukseen, Kristinuskosta tulee tuulen huminaa.
”Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa,
ja sanoi: ”Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän”; ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.
Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä. Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta.
Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti. Hebr.6:13-20
Ismo
Kiitos antoisasta puheenvuorostasi
Rauli Toivonen
Egyptiläiset tekivät hyvin paljon työtä ja tutkimusta ruumiin säilymisen puolesta, ja nyt kun ” maa tuo vainajat ilmoille,” ei heistä kukaan ole lähtenyt juoksentelemaan, eikä lähde, paitsi elokuvissa, joissa muumiot saavat jopa elämän ja ovat useimmiten hyvin vihamielisiä.
Jos sitten haluaa muistoissa ja ikuisuuden historiassa säilyä nuoruutensa kukoistuksessa kannattaa kuolla nuorena, kuten Jeesus ja Diana ja Marilyn Monroe.
Jeesus ei vanhene koskaan syystä, että kuoli nuorena eikä ole enää ajassa, mutta jos tulisi, ei hänkään tuhatta vuotta eläisi, vaan sen normaalin ihmisen iän.
Nykyisin palsamointi on korvatty syväjäädytyksellä, toiveissa, että heidät voidaan joskus herättää henkiin, kun tiede kehittyy. Minun mielestäni se on turhaa energian kulutusta.
Tarja
Minunkin mielestäni tuollainen syväjäädytys on turhaa energian kulutusta. Sellaisessa muodossa kuin se esitetään muka tulevan lääketieteen kehityksen mukanaan tuoman muutaman hetken elämän pidennys, se ei nykyteidon valossa vaikuta realistiselta.
Psykologisesti eri lähtökohdista mielestäni on kysymys silloin, jos syväjäädytystä käytetään eräänlaisena palsamoinnin nykymuotona. Tässähän liikutaan silloin joidenkin ryhmien yhteisten muistojen vaalimisen tasolla, jolloin toiminnan arvo jälkeen jääneelle yhteisölle on tämän yhteisen henkisen ilmapiirin tukeminen tavalla tai toisella.
Olen samaa mieltä siitä, että ylösnousemustoivon kiinnittäminen syväjäädytykseen on ”turhaa energian kulutusta.” Tosin nykyisin kuulemani mukaan säästösyistä jotkut pakastavat vain pään.
Raamatun esittämä Ylösnousemusodote ei edellytä nykyisten molekyyliemme ja meissä nyt olevien atomien uusiokäyttöä. Vaihtuvathan elimistömme rakennuspalikat nykyisinkin jatkuvasti. Ihomme ei esimerkiksi ole vuoden kuluttua sama kuin tänään.
Job sanoi ylösnousemuksestaan varsin hyvin tiukassa elämänsä tilanteessa: ”Kunpa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut, panisit määräajan ja muistaisit sitten minut!… Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.”(Job14:13,15) Jumalan muistissa on paremmassa turvassa kun nestetypen korkeissa pakkaslukemissa, näin uskon.
Kun Jeesus herätti muutaman mallikappaleen, he kaikki kokivat varsin pienen uudistuksen, toki aivosolut ja ties kunka monta muuta osaa meni uusiksi. Tavallisina ihmisinä he kuitenkin jatkoivat elämäänsä, voidaan Raamatun tekstin perusteella päätellä.
Jeesuksen itsensä ylösnousemus oli erilainen. Uudessa olemuksessaan hän käveli seinien läpi, esiintyi useassa eri hahmossa ja sitten lähti pilven mukana taivaaseen, jota ”liha ja veri eivät voi periä”. Varsi, jonka Jeesus sai ylösnousemuksessa oli laadultaan taivaallinen. Ylösnousemuksessa toteutuu se periaate, jonka Korinttilaiskirje Raamatussa ilmaisee näin: ”Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen. Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu… On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten.”(1. Ko15:37,38,40)
Rauli
Kiitos puheenvuorostasi.
Kuten toteat, niin on todellakin suuri ero
toisaalta ajallisen elämän sisällä tapahtuneilla kuolleista heräämisillä kuten esim Lasaruksen herättämisellä kuolleista,
ja toisaalta siirtymisessä iankaikkiseen elämään johtavalla ylösnousemisella, josta esimerkkinä ovat sekä Jeesuksen ylösnousemus kuolleista että Paavalin 1. Kor 15 puhuma taivaallinen ruumis jne..
Jatkan tästä vielä eteenpäin sen verran että tuossa taivaallisessa ruumiissakin kysymys on todellakin ruumiista eikä vain jonkinlaisesta henkisestä sielun liihoituksesta ikuiseen elämään.
Uskontunnustus sanoo tästä, että uskomme ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään. Kreikkalaisessa kulttuuriyhteydessä tuo ilmaus ”ruumiin” ylösnousemus käyttää sanaa, jonka konkreettinen merkitys on ”liha”. Tämän ilmauksen käytöllä halutaan kumota sellainen puhtaasti kreikkalaiseen filosofiaaan kuuluva ajatus, että ruumis olisi vain sielun vankila ja että ikuisuus olisi vain sielun jatkumista ikuisuuteen. Haluttiin siis korostaa sitä että kyseessä on koko ihmisen ylösnousemus, myös ruumiin, ja että tämä kokonainen ihminen nousee kuolleista.
’
Kristus Etymologia
” Nimi Kristus tulee kreikan kielen sanasta Χριστός (khristós), joka tarkoittaa ”voideltu ”. Vanhan testamentin kreikankielisessä Septuaginta-käännöksessä heprean sana מָשִׁיחַ (Mašíaḥ), joka tarkoittaa ’voideltu’ ja josta myös johtuu nimitys Messias, käännettiin sanalla khristos (Χριστός).
” Arvonimen väitetään olevan peräisin Egyptin faaraon voitelun perinteestä kruunajaisten tai avioliiton yhteydessä, jolloin öljy oli peräisin messehin, pyhän krokotiilin, rasvasta.
Sama voitelurituaali voidaan jäljittää aikaisen Mesopotamian Mušḫuššuun. Egyptin muumioiden arkuista on löydetty sana krst siunauksena ja voiteluna Horukselta ja Osirikselta. Siksi sanan khristos on ajateltu olevan lainattu. Krst tarkoitti muumion preparointiprosessia balsamoimalla, puhdistamalla ja voitelemalla, ja se voi tarkoittaa voideltua, haudattua tai öljyn peitossa olevaa. ”
Tarja
Öljyllä voitelu on ikimuistoisista ajoista käytössä ollut toiminnan muoto kaikissa niissä kulttuureissa missä liikutaan vähäisemmän veden alueilla, mutta missä ihoa voidaan hoitaa erilaisilla voiteilla tai öljyillä.
Muinaisessa Orientissa on öljyä käytetty mitä monimuotoisemmin erilaisissa pyhissä toimituksissa. Jokaisessa tuon alueen maassa voitelun merkityuksen kuvaukset ovat erilaisia, vaikka myös yhteisiä piirteitäkin esiintyy. Näkyy että esim muinaisen Kaksoisvirranmaan kulttuuri on antanut vaikutteita egyptiläiseen kulttuuriin ja päin vastoin, mutta kussakin maassa on myös tullut esiin juuri noille maille tyypillisiä erityispiirteitä öljyllä voitelun merkitysien arviointiin.
Raamatun maailmassa näkyy selvästi miten pyhä voitelu on saanut jo hyvin varhain pyhän kansan keskuudessa nimenomaan elävän Jumalan palvontaan liittyviä käyttöjä. Näitä ovat mm
— Kuninkaan voitelu virkaansa. Kuningas on tällä voitelulla valtuutettu Jumalan edustajaksi hallinnon toteuttamisessa. Kuningas siis on Jumalan vasalli, taloudenhoitaja, renki, asiamies, edustaja, joka täysivaltaisesti käyttää hallintovaltaa Jumalan valtuuttamana johtajana.
– Papin voitelu tapahtui papin virkaan vihkimisen toimituksena. Voitelulla hänelle lahjoitettiin sekä valtuutus että Jumalan antama varustus papin tehtäviin.
– Profeetan virkaan vihkimys pyhällä öljyllä voitelulla antoi virallisen valtuutuksen julkiseen profeetan tehtävään. Kuninkaan lähimpinä virkamiehinä profeetoilla oli hyvinkin merkittävä valtiollisten asioiden neuvonantajan tehtävä. Profeettojen joukko toimi ikäänkuin nykyajan hallnnossamme erilaisten ministeriöiden henkilökunta.
Kaikissa näissä tapauksissa voitelu oli Pyhän Hengen voitelu. Viran hoitaja sai Pyhän Hengen armolahjan ja tehtävän virallinen valtuutus annettiin hänelle tätä lahjaansa käyttämään.
— Myös esineitten käyttöön oton yhteydessä käytettiin pyhitettyä öljyä näiden esineiden siunaamiseksi niille tarkoitettuja tehtäviä varten. Esim. Saulin kilpi oli voideltu tehtäväänsä.
Uudessa testamentissa ja alkukirkon aikoina tuli mukaan myös kolme merkittävää käyttöä jotka eräällä tavalla olivat jatkoa aikaisemmalle käytännölle mutta osaksi myös aivan omaan suuntaansa korostetusti esiin tulleitna ovat viitanneet eteenpäin perinteen kehittymisessä.
— Ennen kastekoulun alkamista annettu voitelu antoi oikeuden aloittaa kristinuskon opiskelun. Tämän opiskelun tehtävänä oli valmistaa kasteelle pyrkiviä perheitä niin että nämä myös saattoivat tietää, koko perhe vauvasta vaariin sai vastaanottaa kasteen mukana. Opetukseen osallistuivat aikuiset ja kynnelle kykevät vanhukset, mutta kaste annettiin koko taloudelle. Pidettiin itsestään selvänä että perheen vanhemmat sitten opettivat lapsilleen ja jo vanhuudenheikkouden vallassa oleville vanhuksilleen siinä määrin mitä nämä pystyivät vastaanottamaan.
Tämä voitelu antoi koko perheelle Pyhän Hengen voimaa opiskelujen tekemiseen.
— Kasteen jälkeen annettiin voitelu joko heti kuten ortodoksit yhä edelleen tekevät tai myöhemmin kuten Samarissa tapahtui Ap.t. 8 luvussa, missä Pietari ja Johannes kävivät toimittamassa konfirmaation, kuten käytäntö jatkuu yhä edelleen katolisessa kirkossa, missä konfirmaation sakramentin toimittaa aina piispa, useinkin . vasta rippikouluiässä.
— Sairaan voitelussa potilas konkreettisesti öljyllä voitelun välityksellä liitetään Suuren Parantajan eli Jeesuksen Kristuksen eli siis Voidellun parannettavaksi. Ortodokseilla tätä nimitetään mirhavoitelun sakramentiksi. Katolisilla se yhteen aikaan oheni Viimeiseksi voiteluksi, mutta nykyisin se uudelleen on otettu alkuperäiseen käyttöönsä Sairaan voiteluna Jumalalta parannusta pyytämään. Meidän luterilaisessa kirkossamme sairaan voitelu on käsikirjassa yksi toimintamuoto sairaan luona käynnin toteuttamiseen.
Kaikissa näissäkin kohdissa kysymys on Pyhän Hengen voitelusta. Jumalan Henki vaikuttaa näiden konkreettisten voiteluitten välityksellä ja antaa kullekin voidellulle sen avun minkä Hän itse hyväksi näkee.
Matias kertoi hyvin tuosta voitelemiskulttuurista, opin minäkin taas lisää. Tekee mieli puuttua tuohon voitelun parantavaan vaikutukseen.
Sairaiden voitelu taitaa perustua Jaakobin kirjeessä esitettyyn ohjeistukseen: ”Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan.”(Ja5:14)
Melkoisen paljon luvataan seuraavassa jakeessa- ihan sairaudesta riippumatta: ”ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.”
Onko koskaan ajateltu, että miksi tuo ”parantaa sairaan” niin kovin harvoin toteutuu? Lupaako Raamattu liikaa vai onko asia ymmärretty jotenkin väärin?
Rauli
Kerran meillä oli 1970 -luvulla pappien ja lääkäreitten yhteinen palaveri, jossa keskustelimme ihmeparantumisista. Yksi lääkäri piti esitelmän Lourden parantumisihmeistä ja kertoi katolisen kirkon erittäin kovista kriteereistä, jotka piti täyttää ennen kuin kirkon puolelta annettiin lupa puhua ihmeistä. Noilla kriteereillä haluttiin pitää huolta siitä, etteivät kaiken maailman huuhaa-jutut pääsisi sekottamaan aitojen parantumisien tuomaa todistusta. Melkoisia tapauksia olivat ne jotka virallisesti oli hyväksytty sellaisiksi että niistä saattoi puhua.
Tilaisuudessa eräät ortodoksit kertoivat miten heidän kirkossa tuota sairaan voitelua on käytetty ja miten ihmiset ovat parantuneet.
Tuossa keskustelussa ilmapiiri oli todella rakentava ja siinä tuli esille se, että niin sanottuja ihmeparantumisia ja tavallisia parantumisia ei pidä panna toistensa vastakohdikseen. Ihmisen kokonaisvaltainen hoitaminen on todella paras ratkaisu.
Kuvaavaa meille nykyajan luterilaisille on keskustelu, joka käytiin siinä Mikkelissä pidetyssä rovastikuntakokouksessa, missä nostettiin esille aloite että sairaan voitelun kaava saadaan kirkkokäsikirjaan. Tarkoituksena oli tukea tervettä käytäntöä, niin etteivät kaiken maailman itse keksityt jutut pääse sotkemaan kristikunnan vanhaan perintöön kuuluvaa sairaiden puolesta rukoilemista vaan että kaikki toimii hyvässä järjestyksessä.
Käydyssä keskustelussa osa paikalla olleista eivät olleet koskaan kuulleetkaan tästä voitelusta saatika sitten tähän toimitukseen liittyvistä parantumisihmeitten pyytämisistä. Toisaalta paikalla oli sellaisia sellaisia jotka omasssa lähipiirissään olivat kokeneet parantumistapauksia rukousvastauksina. Keskustelussa päädyttiin viedä asia eteenpäin valmisteluun. 1980 -luvulla saatiin voitelun kaavaan piispainkokouksen suosittelema toimintaoheja ja nykyisin sairaan puolesta rukoileminen on yhtenä vaihtoehtona sairaan luona käynnin aikana toimitettavista esirukouksista.
Meidän kirkossamme sairaan voitelu ei ole sakramentin tasoinen niin kuin ortodokseilla tai katolisilla vaan yksi toimitusten kaava.
Kirkollinen esirukous sairaiden puolesta on sairastavan ihmisen jättäminen Jumalan käsiin. Kyseessä ei ole maaginen seremonia, jossa toimittaisiin joidenkin taikavoimien tai pelkästään jonkinlainen suggestiohoito, vaan turvallinen heittäytyminen Jumalan hoitoon. Hän itse omassa harkinnassaan tekee sitten sen mikä missäkin tilanteessa on parasta. Kun aidossa rukouksessa asia jätetään Jumalan käsiin niin silloin liikutaan vapauttavan evankeliumin julistamisessa, missä meidän elämämme kaikki asiat jäävät Jumalan haltuun hänen huolenpitonsa varaan.
Hän itse ratkaisee milloin hän parantaa ja millä tavalla tai milloin antaa sairauden jatkua eteenkin päin. Se kuitenkin on varmaa, että saammepa sitten kokea parantumisia tai emme, niin jokaisessa rukouksessa kuitenkin koko elämäntilanteemme jätetään Jumalan turvallisille käsivarsille ja hän hoitaa meitä niin kuin hän näkee parhaaksi meidän elämäntilanteessamme tehdä.
”Hän itse ratkaisee milloin hän parantaa ja millä tavalla tai milloin antaa sairauden jatkua eteenkin päin.” Näinhän se tietenkin on.
Jaakobin kirjeessä kuitenkin vakuutetaan, että seurakunnan vanhinten tekemän voitelun ja rukouksen jälkeen parantuminen on varmaa. Ettei nyt vain olisi kyse seurakunnan veljen hengellisestä sairaudesta, johon tarvitaan toisten apua, ”öljyllä voitelua”?
Rauli
Kiitos mielenkiinnosta meidän keskusteluamme kohtaan.
Mielestäni tuossa kohdassa ei millään tavalla rajoiteta sairauden käsitettä, vaan Jumalan eteen saa tuoda kaikki asiansa.
Pyhän öljyllä voitelun mysteerin, sakramantit tai toimituksen tekeminen ei ole mikään maaginen toimitus, joka toimisi vain siksi että se toimitetaan, vaan kyseessä on voideltavan tuominen Jeesuksen luo hänen parannettavakseen. Siksi lopullinen sanavalta jää meidän Herrallemme ja hänelle yksistään kuuluu kunnia jokaisesta parantumisesta, jonka hän antaa.
Olen tuota joskus myös miettinyt ja ajatus sairauden parantumisesta liittyy jotenkin uskoon. (Luottamiseen)
Onko mahdollista, että ihminen, joka uskoo varauksetta paranee? Rukous ja toimiva usko liittyvät yhteen. (1938 käännös käyttää sanaa ”toimiva usko”, mutta tuo on vaikeasti tulkittava.)
Itselläni on lapsuudesta kokemus, (alle kouluikäisenä) jossa olin kovassa kuumeessa. Oksensin Ja ulostin verta ja minut vietiin ambulanssilla sairaalaan. Muistan, kuinka äitini rukoili ja minä parannuin hetkessä. Lääkärit olivat ihmeissään, koska epäilivät punatautia. Lopullista selvyyttä asiaan ei kuulemma koskaan saatu. Muistan tuon parantumisen hetken kuumana aaltona kehossani.
Mitä tuossa hetkessä tapahtui? En tiedä, mutta todellisuutta se kuitenkin on. Ihminen on hyvin erikoinen olento, jonka Jumala on Luonut.
Hieno kokemus, Ismo
Nyt tuossa Jaakobin kirjeessä kerrotaan vanhinten voitelun ja rukoilemisen ”parantavan sairaan” syntien anteeksi annon ohella. Toteutuu varsin harvoin?
Ymmärtääkseni esimerkiksi ”viimeisen voitelun” ei edes kuvitella parantavan ketään vaan valmistavan voideltavaa kohti kuoleman unta.
Rauli
Tuossa jo edellä viittasin ohimennen ”viimeiseen voiteluun”. Läntisessä perinteessä sairaan voitelu vähitellen kehittyi sellaiseksi että sitä käytettiin vasta ihmisten lähestyessä kuolemaa. Tämä käyttö siiten noin vuoden 800 jälkeen alkoi tulla niin hallitsevaksi eräissä piireissä että vähitellen koko sairaan voitelun sakramentin parantava vaikutus jäi syrjään. Vatikaanin toinen konsiili 1960 -luvulla sitten teki ryhtiliikkeen ja palautti sairaan voitelun alkuperäiseen tehtäväänsä.
Kuuluisia tapauksia on kirkon historiassa, missä sairaan voitelu on vaikuttanut jopa kansakuntien elämään. Vuonna 301 Armenian kuningas sairastui. Paikalla ollut lähetyspiispa toimitti sairaan voitelun. Kuningas parani ja määräsi koko valtakuntansa kääntymään kristinuskoon. Näin syntyi Armenian kansankirkko tämän rukousvastauksen antaman herätteen pohjalle.
Pohjolan apostolin Ansgariuksen vieraillessa Pohjoismaissa erään kuninkaan veli sairastui. Ansgarius toimitti sairaan voitelun. Tämä kuninkaan veli parantui. Seurauksena oli, että ovet avautuivat Pohjoismaiden evankeliointiin.
Meidän päiviltämme yksi tapaus yhdestä ruhtinaskunnasta Kamerunissa. Kävin tuon kansan luona. Hänen majesteettinsa oli alkuaan muslimi ja hänen sukunsa oli muslimeita. Kerran kirkkomme edellinen presidentti, kirkon arkkipiispaa vastaava viranhaltija, Songsare toimitti öljyllä voitelun, kun päällikkö sairasti. Hänen Majesteettinsa parantui. Hän otti vastaan kristinuskon ja perusti ruhtinaskuntaansa kirkon, jossa sain käydä muutaman kerran evankeliointimatkoillani. Seurakunta oli pieni mutta erittäin aktiivisesti toimiva. Kerran teimme vierailun päällikön kotiin ja hän oli erittäin onnellinen siitä että oli saanut vastaanottaa Kristuksen elämäänsä.
Ismo
Kiitos puheenvuorostasi
Kiitos että kerroit miten sinä olet saanut kokea rukousvastauksen
Jumalalle olkoon kiitos siitä mitä Hän on tehnyt