Täällä Kotimaa24:ssäkin on reilun vuoden aikana käyty keskustelua luottamushenkilön valtuuksista: saako luottamushenkilö kysyä piispan firman talousasioista tai verovarojen käytöstä, saako vantaalainen tiedustella asiakirjoja Helsingistä, ja ennen kaikkea: saako hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja käyttää itsestään titteliä hiippauntavaltuuston puheenjohtaja näitä selvityksiä tehdessään.
Vastauksen tähän ilmeisen selvään asiaan antaa nyt poliisi: kyllä saa. Luottamushenkilöt voivat pyytää viranhaltijoilta selvityksiä ja käyttää vaaleissa saamiaan titteleitä vapaasti.
Poliisin selkeästä tekstistä voimme kiittää Juhani Ketomäkeä, joka oli tehnyt minusta rikosilmoituksen epäillen virka-aseman väärinkäyttöä. Poliisin mukaan tällaista ei ole tapahtunut, eikä ole syytä epäillä minun syyllistyneen mihinkään muuhunkaan rikolliseen toimintaan.
Poliisille kiitos myös siitä, että minua ei vaivattu tutkinnalla missään vaiheessa, lopputulos vain tuli postin mukana.
Seurakuntalainen.fi on seurannut asiaa ja laatinut siitä uutisen.
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/poliisi-johanna-korhonen-ei-rikkonut-virkavelvollisuuksiaan-pyytaessaan-piispa-laajasalolta-selvityksia/
Tuon nyt tajuaa tavallisella lautamiesjärjelläkin, ja monissa keskusteluissa olen sen sanonutkin. Lakimiehen koulutuksella sitä ei nähtävästi tajuttu.
Kiitos Johanna tästä tiedonannosta. Ja onneksi olkoon, että yksi taistelu on takanapäin.
Kyseisen lakimiehen nettikäyttäytymisen perusteella saa aika huonon käsityksen suomalaisista lakimiehistä.
Toivotaan kuitenkin, että tämä ei edusta lakimiesten yleistä osaamistasoa. Toisaalta, kymmenkunta vuotta sitten näin oikeudessa, miten puolustusasianajaja ajoi asiakkaansa etua täysin valheellisin perustein, vaikka taatusti tiesi, mikä on totuus asiassa. Se on tietenkin puolustusasianajajan tehtävä, mutta kyllä minulla olisi ollut suuri halu kysyä tältä mieheltä silmästä silmään, miltä todella tuntuu puolustaa vääryyttä? Lakimiehen moraali näkyy venyvän tarpeen mukaan. – Tässä tapauksessa nyt kuitenkin on kysymys vain lakimiehen yleisestä osaamattomuudesta.
”Poliisin selkeästä tekstistä voimme kiittää Juhani Ketomäkeä, joka oli tehnyt minusta rikosilmoituksen epäillen virka-aseman väärinkäyttöä.”
On niin absurdi juttu, että piti kuukkelista tarkistaa, voiko Ketomäki olla lakimies, kun lain tuntemus on hukassa. Nimi löytyy ainoastaan seurakunnallisesta yhteydestä ja tadaa… kaikki samaa kauraa kuin Johanna Korhosesta tehty tutkintapyyntö.
Miksi lakimies kuormittaa kuormitettua poliisia, kun kuka tahansa hiemankin lakikirjaa lukenut olisi voinut suoralta kädeltä todeta rikosilmoituksen turhaksi? Näin ollen Ketomäen motiivia tutkimuspyyntöön ei tarvitse arvailla, kun se on itsestään selvyys.
Valtuuksia on olemassa sehän on selvää! Kuitenkin kannattaa harkita miten niitä käyttää. Luottamus saattaa yhtäällä vahvistua huippuunsa, mutta toisaalla ohentaa yhteistyön mahdollisuutta ennestään.
Kumpi on tärkeämpää, luottamuksen ja yhteistyön säilyttäminen vai se, mihin työllä pyritään tai mihin se johtaa?
MP! En tiedä ymmärränkö kysymystäsi, mutta sen tiedän, että rikkoutunut luottamus on vaikeasti korjattavissa. Monissa porukoissa pidetään Matteus 18, luvun sanomaa Kristuksen kirkkolakina. Siinä on ajatus, että asiat kojattaisi niin pienellä piirillä kuin mahdollista, niin että syntisellä on mahdollisuus parannukseen eikä hänen hyvää mainettaan turhaa tahrata. Kuulen heti vastalauseita, mutta ne vastalauseet kohdistuvat Vapahtajaamme eikä ne jää kuulematta.
Lahtinen: ”Monissa porukoissa pidetään Matteus 18, luvun sanomaa Kristuksen kirkkolakina. Siinä on ajatus, että asiat kojattaisi niin pienellä piirillä kuin mahdollista, niin että syntisellä on mahdollisuus parannukseen eikä hänen hyvää mainettaan turhaa tahrata.”
Juuri näin katolisessa kirkossa on hoidettu pappien harjoittama pedofilia. Lopulta paskaa on kertynyt kirkon pussiin niin paljon, että pussin haljettua sisältö on roiskunut Vatikaaniin paavin istuimen eteen.
Lauri Lahtinen.
Viittauksesi Matteus 18. lukuun, ontuu tässä tapauksessa pahasti. Jos luet viittaamasi Raamatunpaikan tarkasti ja vielä nykyistä vanhemman käännöksen mukaan, niin huomaat, että siinä puhutaan kahden henkilön välisestä asiasta. Siis miten kahden henkilön välinen ”riita-asia” fiksusti hoidetaan.
Kahdenkeskisiä asioita ei ole syytä viedä julkisuuteen, ennenkuin on nuhdellut ”rikkonutta veljeä” kahden kesken. Vielä senkin jälkeen pitää asiaa selvitellä pienemmässä porukassa, ennenkuin asiasta tehdään ns. julkinen.
Johanna Korhonen ei ole toiminut moitittavasti edes em. Raamatunpaikan valossa. Rikos oli julkisen henkilön tekemä ja asia oli jo tullut julkiseksi muutenkin. Minusta on hyvä, että Johanna Korhonen on kysynyt ” piispan firman talousasioista” ja tuonut niitä myös julkisuuteen. Julkisuudessa on käsitelty myös muidenkin julkisen viranhaltioiden tekemisiä. Tuorein tapaus on poliisijohtajien asia oikeudessa.
Julkisessa virassa olevia henkilöitä pitää kohdella vähintään yhtä ankarasti, kuin meitä tavallisia tallaajia. Tässä ikävässä asiassa on myös hyvä puoli; Voimme itse kukin ottaa opiksi tapahtuneesta, jota ei ole ollut syytä peitellä.
Tuosta Raamatun kohdasta on eri evankeliumeissa hiukan eri sanamuoto. Ensiksi kysymys: Tekikö henkilö Laajasalo syntiä Korhosta vastaan tai yllättikö Korhonen Laajasalon tekemästä syntiä, jolloin Sana opettaa tarttumaan siihen. Minulla ei ole aihetta enempään, suren vain sitä, että Jumalan sana on tullut niin halpa-arvoiseksi.
Näinhän ne hurskaat veisaa: ”Ah, kuinka Taivaan valtakunta / niin moni hylkää tahallaan / ja jatkaa turhuutensa unta / ja tyytyy tähän maailmaan? On tärkeämpää kaikki muu , / Jumala aina unohtuu” (virsi 413 vuoden 1986 virsikirjan väännöksestä)
Vanhemmassa virsikirjan versiossa toinen säe kuului ”niin monelle on halpa vaan”. No halpa tai hylätty, se nyt on sivuseikka. Ei tuo Jumala kuitenkaan näillä palstoilla pääse unohtumaan, kun tosiasiat eivät riitä, vetäistään hihasta varmat ässät, Raamattu ja Jumala. Kun maallisista asioista halutaan selvitä helpolla jipolla, otetaan hurskas nääma ja nuo em. apuneuvot.
Lauri Lahtinen: syksyllä 2017 aloitin Laajasalon talousasioiden selvittämisen olemalla yhteydessä, kaikessa hiljaisuudessa, häneen itseensä. Ehdotin hänelle erityistilintarkastusta yritykseen ennen piispanvihkimystä, jotta pöytä saataisiin puhtaaksi. Hän kieltäytyi ehdottomasti. Syyskuun lopussa 2017 meillä oli vielä pitkä keskustelu kapitulin kokoushuoneessa. Hän kiisti kaiken ja kieltäytyi vastaamasta mihinkään ja selvittämästä mitään. Matteuksenkin mukaan, jos puhuttelu ei auta, on sitten siirryttävä prosessissa eteenpäin. Näin tein.
Ei tässä matteuksia tarvita. Lait koskevat kaikkia. Jos ei koske, ei eletä demokratiassa.
Raamatuntuntijat, Lahtinen ja muut: eiköhän Raamatusta löytyisi, kun oikein hakee, jokin muu kohta kuin tuo Matteuksen evankeliumi, jolla Johanna Korhosta voitaisiin lyödä?
Vakavasti puhuen, poliisin päätös lopettaa tuon urputuksen siitä, että luottamushenkilöiden tulee vain luottaa, eikä ohjata vaikka piispaa, jos tarvetta ilmenee.
Jos matteuksia ei tarvita, niin mitä me uskomme?
”Poliisin päätös lopettaa tuon urputuksen siitä, että luottamushenkilöiden tulee vain luottaa.” Luottamushenkilöiden tulee olla niiden luottamuksen arvoisia, jotka ovat heidät tehtävään valinneet, siis luotettavia.