Pidän tärkeänä saattaa arkistoihin tiedon siitä, mitä Teemu Laajasalon luottokorttiselvittelyssä on ja ei ole selvitetty. Jätin alla olevan kirjeen Helsingin seurakuntayhtymän yhteiselle kirkkoneuvostolle ja kirkkovaltuustolle 3.4.2018.
Helsingin seurakuntayhtymä julkaisi 2.3.2018 MAURA Auditin selvityksen Teemu Laajasalon ja muiden johtavien viranhaltijoiden työhön liittyvän luottokortin käytöstä. Yhteinen kirkkoneuvosto päätti 8.3.18 merkitä selvityksen tiedoksi ja päätti samalla, että aihetta enempiin toimiin ei ole. Yhteinen kirkkovaltuusto keskusteli selvityksestä kokouksessaan 8.3. esityslistan kohdassa 13, Puheenjohtajan ilmoitukset. Valtuusto ei tehnyt asiassa päätöksiä.
Pidän tärkeänä sitä, että asiakirja-arkistoon päätyvissä asiakirjoissa on mahdollisimman kattavat tiedot siitä, mitä selvitystä koskevassa asiassa tosiasiallisesti on tapahtunut ja mistä on ollut kyse. Koska yhtymä johtaja Juha Rintamäen suulla selvityksen teon alkuvaiheessa ilmaisi tahtotilakseen selvittää asiat ”pohjamutia myöten”, uskon yhtymän sallivan sen, että saatan alla olevat huomioni yhteisen kirkkoneuvoston ja kirkkovaltuuston tietoon ja edelleen muun kokousaineiston ohella arkistoitaviksi.
Seurakuntayhtymä kelpuutti MAURA Auditin raportin sellaisenaan tekemättä selvityksen pohjalta mitään omaa analyysia. Asian viestinnästä saattoi yleisölle syntyä mielikuva, että Laajasalo olisi ”kahta virhettä lukuun ottamatta” saanut selvityksestä suorastaan ”puhtaat paperit” – olkoonkin, että raportti moitti häntä runsaasta kuittien hukkaamisesta ja matkustusohjesäännön rikkomisesta.
Päätöksentekoelimillä ei mahdollisesti ole ollut tilaisuutta tutustua Laajasalon MAURA Auditille (jatkossa MA) toimittamiin, puuttuvia tositteita koskeviin lisäselvityksiin ja niissä edelleen ilmeneviin puutteisiin. Laajasalon omat selvitykset todentavat hänen käyttäneen korttia ohjeiden vastaisesti. Olen käynyt aineistoa läpi riittävässä määrin voidakseni saattaa tietoonne eräät merkityksellisinä pitämäni huomiot.
Raportti toteaa Laajasalosta: ”Mielestämme saadut selvitykset ovat riittävät ja asianmukaiset.” Virkkeessä ei tarkkaan ottaen oteta kantaa Laajasalon työnantajan luottokortilla maksamiin kuluihin, vaan hänen niistä antamiinsa selvityksiin. Yritys viittaa samassa yhteydessä siihen, että viime kädessä vain työnantaja voi arvioida, millainen rahankäyttö on seurakuntatyössä asianmukaista, millainen ei.
Esimerkki uudesta ”riittävästä ja asianmukaisesta” selvityksestä on vaikkapa tällainen: ”Työlounas. Petri Patronen. Neuvottelu.” Selite on asianmukainen, mutta itse kulu ei, koska Laajasalon lounasseuralainen on seurakuntayhtymän työntekijä ja tällaiset henkilökunnan kesken yhtymän kustannuksella syödyt lounaat eivät ole sallittuja.
Tulkinta, jonka mukaan MA olisi arvioinut Laajasalon rahankäytön kokonaisuudessaan ”asianmukaiseksi”, on virheellinen – tällaista ajatusta raportista ei ole luettavissa. MA:n raportissa
todetaan vain, että kahta liian korkeaa matkakulua lukuun ottamatta se ei havaitse Laajasalon tehneen ”poikkeuksellisia ostoja”.
Raportissaan yritys tekee selväksi, että vaikka se pitää annettuja selvityksiä nyt asianmukaisina, vastuu itse ostojen asianmukaisuuden arvioinnista jää seurakuntayhtymälle. Ulkopuolinen yritys ei ole halunnut – eikä varmaan edes voinut – määritellä, minkä sisältöiset kulut ovat seurakuntatyössä asianmukaisia.
Yksittäisten kulujen asianmukaisuutta on kuitenkin mahdollista arvioida Laajasalon nyt laatimien uusien selvitysten pohjalta. Näyttää siltä, että johtopäätös kulujen yleisesti asianmukaisuudesta on yksinkertaisesti virheellinen. Vaikka kuluissa on mukana myös asiallisia viranhoitoon liittyviä kuluja, ohjeiden vastaista rahankäyttöä on niin paljon, että kokonaisuutta ei mitenkään voi pitää asianmukaisena.
Erityisen paljon epäselvyyksiä liittyy ravintola- ja taksikuluihin. Näitä on Laajasalon kuluista lukumääräisesti suurin osa: esimerkiksi vuoden 2017 luottokorttiostoissa ravintola- ja taksikuluja oli kaikista kuiteista 70 prosenttia.
Asianmukaisuusarvioinnin kriteerit: ohjesäännöt ja laki
MA:n Petri Tahvanaiselta saamani tiedon mukaan Laajasalon antamien uusien selvitysten asianmukaisuusarvioinnin kriteereinä ovat olleet yhtymän omat ohjesäännöt ja laki.
Koska ”kulun asianmukainen selite” on kuitenkin laajasti ymmärretty synonyymiksi sille, että itse kulukin olisi asianmukainen, muotoilin yhtiölle kysymyksen näin:
Millä perusteella eli mihin ohjeistoon nojaten olette todenneet asianmukaisiksi esimerkiksi seuraavat Laajasalon kulut:
a) ateriat, tyypillisesti lounaat, jotka Laajasalo on tarjonnut työtovereilleen ja samalla itselleen yhtymän kortilla. Näiden selite on kokoamassanne aineistossa toistuvasti vain ”työlounas” ilman muita perusteita.
b) taksimatkat, joiden selitys on esimerkiksi tyyppiä ”Rautatietori Kallio taksimatka”, ”siirtyminen Sörnäsiin” tai ”kokouksen liikkuminen”. Taksimatkat Töölöstä tai Töölöön (jossa Laajasalolla on koti) Laajasalo on teille antamissaan uusissa selitteissä useimmiten perustellut ilmauksella ”materiaalin haku”.
c) menot, joiden selite puuttuu edelleen tai on hyvin epäselvä. Esimerkiksi käy Savonlinnan-junamatka 20.1.2017, 258 (!) euroa. Selitteen mukaan Savonlinnaan oli kutsuttu myös Laajasalon puoliso, mutta selitteestä ei edelleenkään käy ilmi, oliko puoliso matkalla mukana ja jos oli, mikä oli peruste maksaa hänen kulunsa seurakunnan luottokortilla; tai jos ei ollut, mihin kyseinen 258 euroa ylipäätään kului.
Kysymys: Mikä on näiden selitysten asianmukaisuusperuste eli (esimerkiksi luottokortti- tai matkustusohjesääntöön tai lakiin perustuva) seikka, jonka perusteella olette arvioineet nämä kulut asianmukaisiksi?
MA:n Petri Tahvanainen 26.3.2018 vastasi sopineensa toimeksiantajansa Helsingin seurakuntayhtymän kanssa, että kysymyksiin vastaa ainoastaan seurakuntayhtymä. Siksi esitin saman kysymyksen yhtymän johtajalle Juha Rintamäelle.
Rintamäki ei vastannut kysymyksiini, mutta hän vastasi näin: ”Tämän osalta tehtiin, niin kuin tietysti tiedät, erityistarkastus. Sen yhteydessä ao. henkilöiltä Maura Audit pyysi lisäselvityksiä. Niiden pohjalta tarkastusraportissa päädyttiin toteamaan saadut selvitykset asianmukaisiksi. Asianmukaisuuden perusteet on mainittu erityistarkastuksen raportissa ja vastaa näin meidänkin käsitystä kriteeristöstä.”
Vaikka seurakuntayhtymä ei Rintamäen vastauksen perusteella vaikuta halukkaalta kantamaan vastuutaan Laajasalon kulujen lähemmästä tarkastelusta, erittelen seuraavassa, mitä tietoja käy ilmi Laajasalon itsensä MA:lle antamista lisätiedoista.
Laajasalon asianmukaisia kuluja
Laajasalon toimittamista lisäselvityksistä käy ilmi, että osaan monilukuisista luottokorttiostoista (yhteensä tarkastelussa 351 kpl) on olemassa asiallinen syy. Laajasalo on esimerkiksi silloin tällöin ostanut Avikaisen leipomosta pullaa tai munkkeja henkilökunnalle yhtymän luottokortilla. Tätä voitaneen pitää kohtuullisena ja asiallisena tarjoiluna henkilökunnalle.
Runsaat Coca-Cola-ostokset kirkon lähi-Alepasta ovat Laajasalon uusissa selityksissä nyt nimeltään ”tarjoiluja virkahuoneeseen”. Näitä voitaneen pitää asianmukaisina edellyttäen, että Laajasalo on tarjoillut virvoitusjuomia vierailleen ja nauttinut niitä itse vain vieraita isännöidessään.
Laajasalon epäasianmukaisia kuluja
1. Työlounaat. Laajasalo on tarjoillut toisille Helsingin seurakuntayhtymän työntekijöille (ja samalla itselleen) melko usein lounaita tai muita aterioita. Alun perin hän ei perustellut näitä tarjoomuksia mitenkään, mutta uusiin selityksiin hän on kirjoittanut useimmiten sanan ”työlounas” tai ”neuvottelu”. Muuta perustelua työtovereiden kanssa kirkon kustannuksella nautituille aterioille ei ole.
MA tiedostaa näiden kulujen ongelmallisuuden viittaamalla ”verotukselliseen riskiin”: tällaiset henkilökuntaedut ovat saajilleen verotettavaa tuloa. Mikäli työnantaja ei ole myöntänyt ateriaetua ja toimita siitä ennakonpidätystä, yhtymän henkilökunnan ei tule syödä omia lounaitaan kirkon luottokortilla. Tämä todetaan uudessa, Laajasalon lounaskäytäntöjen paljastumisen jälkeen laaditussa ohjeessa selkeästi: ” (Työnantajan maksamat, JK:n tarkennus) Työlounaat oman seurakunnan tai yhtymän yhteisten työmuotojen kesken eivät ole sallittuja, ellei kyse ole henkilökunnan palkitsemisesta.” Ohje mainitsee esimerkkeinä hyväksyttävistä tarjoiluista henkilökunnan joulujuhlat ja työyhteisöpäivät.
Vaikka yhtymä tällä kannanotolla osoittaa olevansa tietoinen Laajasalon menettelyn virheellisyydestä, se jostain syystä silti pitää verolainsäädännön ja kortinkäyttöohjeen vastaisia ”työlounaita” asianmukaisina silloin, kun tarjoajana on ollut Laajasalo.
2. Taksimatkat. Matkustusohjesäännön mukaan taksin käyttö työtehtävissä on mahdollista ”esimiehen luvalla poikkeustapauksissa ja perustellusta syystä”. Kirkkoherralla ja yhtymän johtajalla ei ole esimiestä, mutta lienee aiheellista olettaa, että ehto ”poikkeustapauksissa ja perustellusta syystä” koskee myös kirkkoherraa/yhtymän johtajaa. MA toteaa raportissaan, ettei se ole pystynyt käytettävissä olevista aineistoista selvittämään Laajasalon taksikulujen asianmukaisuutta lainkaan. Asia ei ole vähäinen, sillä Laajasalon kuluista kappalemääräisesti jopa 37 % (vuonna 2017) on taksikuluja.
Laajasalolla näitä taksin käytön oikeuttavia ”poikkeustapauksia” on koko ajan hyvin runsaasti. Näiden poikkeustapauksien ”perustellut syyt” ovat MA:n raportin liitteiden mukaan järjestään tämäntyyppisiä: ”materiaalien hakua”, ”este käyttää autoa”, ”liikkuminen ja materiaalin haku keskustassa”, ”tuomiokapitulin kokous” ja ”tapaaminen”.
Laajasalon tapauksessa yhtymä pitää tällaisia taksimatkan perusteluja ”asianmukaisina”, vaikka matkustusohjesääntö määrää yksiselitteisesti toisin.
Laajasalo ilmoittaa menneensä taksilla mm. World Visionin kokoukseen. Hän on kyseisen järjestön hallituksen jäsen, mutta kyseessä ei ole kirkkoherran virkaan liittyvä virkatehtävä. Tällaisiin viranhoidon ulkopuolisiin kokouksiin on matkustusohjesäännön mukaan matkustettava aina omalla kustannuksella.
Matkaohjesääntö toteaa nimenomaisesti, että työterveyshuoltoon on matkustettava omalla kustannuksella. Laajasalon kuluista ”asianmukaisiksi” ja työnantajan maksettaviksi on kuitenkin säännönmukaisesti katsottu myös taksi- ja parkkikuluja hänen matkoillaan Terveystalon työterveyshuoltoon.
Lukuisten pysäköintimaksujen ”asianmukaiseksi” perusteeksi yhtymä on katsonut esimerkiksi ilmoituksen ”materiaalihaku”. Epäselväksi jää, millaisia materiaaleja kirkkoherran on autolla noudettava jatkuvasti eri puolilta, kun esimerkiksi kokousmateriaalit (joita Laajasalo myös usein noutaa taksilla tai omalla autolla, mistä aiheutuu yhtymälle parkkikuluja) ovat pääasiassa sähköisiä. Töölöön ja Töölöstä (jossa Laajasalolla on koti) tehdyille taksimatkoille Laajasalo tyypillisesti ilmoittaa selitykseksi ”materiaalin haku”. Matkustusohjesäännön ja verolakien mukaan kodin ja työpaikan väliset matkat on aina tehtävä omalla kustannuksella.
80 euron pysäköintikulun ainoa selitys on ”pysäköintikulu, siirtyminen omalla autolla välttämätöntä”. Mikäli kyseessä on lentokenttäparkki, taksikulukin olisi alittanut tämän pysäköintikulun.
24.5.2017 Laajasalo on matkustanut taksilla yhden päivän aikana kuusi kertaa. Julkisista lähteistä on todennettavissa osa hänen reiteistään. Aamulla hän on siirtynyt klo 10:ksi Kruununhaan yläkouluun, jossa oli piispaehdokkaiden paneelikeskustelu klo 10-11. Sen jälkeen oli vielä muutama minuutti keskustelua järjestäjien kanssa, siirtyminen salista ovelle ja edelleen ulos. Klo 11.12. Laajasalo on lähtenyt koululta taksilla, mutta jostain syystä hän on kirjoittanut kuittiin lähteneensä ”kirkkohallituksesta” ja olleensa matkalla ”yhtymään” (Seurakuntien talo, 3. linja). Vain tunti myöhemmin, klo 12.13. hän on ollut taas menossa taksilla yhtymään, tällä kertaa osoitteesta ”Bulevardi”. (Ei käy ilmi, miten hän
on tällä välin päässyt 3. linjalta Bulevardille.) Klo 12.54 hän on siirtynyt ”yhtymästä” kohteeseen ”Töölö”. Klo 17.06 hän on lähtenyt ”Kalliosta” Agricolan kirkkoon, jossa oli klo 18 alkava piispaehdokkaiden paneeli. Klo 20.45 hän ilmoittaa siirtyneensä Agricolasta taas Kallion kirkkoon.
Huomiota kiinnittää tässä kaksi seikkaa: 1) totuudenvastainen väite, että Laajasalo olisi klo 11.12 ollut lähdössä taksilla kirkkohallituksesta (Eteläranta 6), kun sadat ihmiset olivat hetkeä aiemmin nähneet hänet Kruununhaan koulussa ja 2) se, että hän on maksattanut yhtymällä yksityisiä menojaan eli oman piispanvaalikampanjansa matkakuluja. Koska kortin käyttö yksityisiin menoihin on ohjesäännön mukaan ehdottomasti kielletty, näitäkään neljää taksimatkaa (meno paneelikeskusteluihin ja paluu niistä) ei voitane pitää ”asianmukaisina” työnantajan maksettaviksi kuuluvina kuluina.
3. Edelleen käsittämättömät selvitykset. Esimerkiksi käy 258 euroa maksanut junamatka Hki-Savonlinna-HKI. VR:n mukaan näin korkea hinta ei ole po. reitillä yhden hengen edestakaisesta matkasta mahdollinen (kahden hengen matkasta voi olla, jos varaus tehdään myöhäisessä vaiheessa). Laajasalo selittää junalippukulun: ”Kallion ja savonlinnan seurakuntien yhteinen reformaatiotapahtuma, jossa järjestettiin yhden viikon joukko erilaisia reformaatiovuoden alun tilaisuuksia, reformaatio-oluen lanseeraukset kahden panimon kanssa yhteistyönä sekä viikon aikana kirkkoherrojen saarnavierailut ja luennot savonlinnassa ja kalliossa, puolisot oli kutsuttu mukaan. vastaanottava seurakunta maksoi majoituksen, lähtevä seurakunta matkan. Kutsu esitetty.” Sekavahkosta selityksestä ei käy ilmi, miten tämä kaikki liittyy VR:n 258 euron maksukorttitositteeseen. Onko esimerkiksi Laajasalon puoliso ollut matkalla mukana, ja jos on, kenen päätöksellä hänenkin kulunsa on maksettu yhtymän kortilla; tai jos puoliso ei ole ollut mukana, mihin koko summa on ylipäätään kulunut.
4. Edelleen puuttuvat selvitykset. Kiinnitin Laajasalolle tammikuussa 2018 esittämissäni kysymyksissä huomiota epämääräisesti tai ei ollenkaan perusteltuihin kuluihin, joiden yhteys viranhoitoon ei käynyt ilmi mistään. MA:n selvityksestä ja sen liitteenä olevasta, Laajasalon toimittamasta selitystaulukosta ei edelleenkään käy ilmi esimerkiksi sitä, miten vaikkapa Flow-festivalin lipunosto (99 e) liittyy virkatehtävien hoitoon. Se, että festivaali tapahtuu Kallion seurakunnan maantieteellisellä alueella, ei vielä riittäne perusteeksi lipunostoon yhtymän kortilla.
Esimerkkejä Laajasalon esittämistä, yhtymän ”asianmukaisina” hyväksymistä perusteluista. MA ja samalla yhtymä ovat hyväksyneet ”asianmukaisiksi” aterioiden tarjoamisen perusteluiksi muun muassa seuraavat, lounasvieraiden korkeaan arvoon tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvät perustelut.
Lounastarjoilu kanttori Mikko Heleniukselle, 100 euroa, ravintola Lehtovaara 5.5.2017. Aiheena Suvivirsi-tapahtuman suunnittelu ja samana päivänä pidettävät häät. Laajasalon perustelu työtoverin kestitykselle: ”Mikko Helenius on hyvin ainutlaatuinen kanttori, joka taiturimaisesti yhdistää erilaisia musiikkityylejä perinteiseen kanttoriosaamiseen. Olen tarjonnut hänelle 5.5. työlounaan ja keskustellut siitä, mitä seurakuntayhtymässä pitäisi tehdä, että musiikki voisi
jotenkin enemmän puhutella uutta väkeä ja kuitenkin samalla toteutua olemassa olevalla kanttoriresurssilla.” Kuten edellä totesin, työtoverin kestitseminen yhtymän rahoilla on sekä ohjesäännön että verolainsäädännön vastaista täysin riippumatta siitä, miten oivallisia henkilökohtaisia ominaisuuksia tai taitoja kestittävällä on.
Päivällinen Katri Korolaisen ja Janne Keräsen kanssa, 153,50 e, Kaukoravintolat/Mamma Rosa 21.2.2017. Laajasalo perustelee kestitystä parin tulevien häiden suuruudella ja sillä, että Korolainen on kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja ja Kallion srk-neuvoston jäsen. Perustelu herättää kysymyksen siitä, miten korkea-arvoisen henkilön ja hänen puolisonsa runsas kestitseminen häiden suunnittelun yhteydessä vastaa seurakuntalaisten yhdenvertaisen kohtelun lakisääteistä vaatimusta. Korolainen toimi myös Laajasalon piispanvaalikampanjan keskeisissä tehtävissä, jolloin Laajasalon olisi tullut suhtautua erityisen arvostelukykyisesti Korolaisen ja tämän puolison kestitsemiseen seurakuntalaisten verovaroilla.
Kun Laajasalo huhtikuun lopussa 2017 lomaili kaksi päivää puolisonsa kanssa Tel Avivissa seurakuntayhtymän luottokortilla maksamassaan ylellisessä hotellissa, hän käytti yhtymän luottokorttia paitsi hotellilaskuun, myös oman ja puolisonsa lainaamien polkupyörien vakuusmaksuihin. Koska yhtymän korttia ei saa käyttää mihinkään yksityisiin menoihin, tällaista toimintaa ei voitane pitää asianmukaisena. Raportissa tätä seikkaa ei käsitellä.
Virvokkeiden tarjoaminen itselle ja ”piispairjalle”, joka ei ollut paikalla
Omalla tavallaan erikoinen on tapaus 23.8.2017, jolloin Laajasalo on tavannut piispaehdokkaina olleet Jaana Hallamaan ja Kaisamari Hintikan Cafe Engelissä ja tarjonnut itselleen virvokkeita yhtymän luottokortilla, vaikka etukäteen oli sovittu, että kukin maksaa kulunsa itse. Laajasalo on toimittanut tapaamisesta MA:lle seuraavanlaisen lisäselvityksen:
VASEMMANPUOLEINEN RUUTU: laajasalo tapaaminen piispairjan kanssa ja lahjananto
OIKEANPUOLEINEN RUUTU: Maksutosite on johon kirjattu tapahtuman perusteet. Maksutositteesra näkyy paikka, aika ja summa. YKN PJ ehdotuksesta järjestetty tapaaminen piispaehdokkaiden kanssa viikko piispanvaalin jälkeen. Tilaisuudessa annettu YKN PJ luovuttamat seurakuntayhtymän lahjat (huivit). Tarjouduttu tarjoamaan vieraille, josta ovat kieltäytyneet. Maksettu kaksi juomaa.
Selityksestä tekee erikoisen se, että mukana olisi ollut myös ”piispairja”. Tällöin olisikin ymmärrettävissä, että Laajasalon kortilla oli ”maksettu kaksi juomaa”: piispalle tarjottu ja Laajasalon oma, jolloin Laajasalon menettelyä ei voisi pitää moitittavana. MA ilmoittaa, että se ei ole tarkistanut Laajasalon antamien tietojen paikkansapitävyyttä kolmansilta osapuolilta. Minä olen tarkistanut tämän tilaisuuden osallistujat mukana olleelta Jaana Hallamaalta. Hallamaan mukaan piispa Irja Askola ei osallistunut kyseiseen tilaisuuteen. Näin ollen totean, että Laajasalon ilmoitus on ristiriidassa tosiasioiden kanssa ja Askolan nimi tässä yhteydessä on totuudenvastainen tieto.
Kun Laajasalo jäi kiinni siitä, että hän oli nostanut reilun kolmen vuorokauden ulkomaanmatkalta seitsemän päivän päivärahat, hän nimesi oitis syypääksi seurakunnan sihteerin. Otaksun, että myös tässä tapauksessa ruudukon täyttämisestä vastuulliseksi löytyy huolimaton sihteeri. Merkille pantavaa on, että tämän sihteerin oikeinkirjoitus (”laajasalo”, ”piispairja”) muistuttaa hyvin paljon Laajasalon kirjoitusta. Laajasalon selitysteksteille ominaisia ovat pienet alkukirjaimet nimissä ja virkkeiden alussa, omaperäiset yhdyssanakäytännöt ja lukuisat lyöntivirheet.
Asiassa ei kuitenkaan ole olennaisinta ruudukon täyttäjän henkilöllisyys tai oikeinkirjoitustaito. Olennaista on se, että kyseisen asiakirjan perusteella MA ja yhtymä ovat arvioineet kyseisen kuluselvityksen ”asianmukaisuuden”. Kun fakta on, että ”piispairja” tai piispa Irja Askola ei ole osallistunut tilaisuuteen, lopputulemaksi jää, että Laajasalo tarjosi virvokkeita (2 juomaa) yhtymän kortilla yksinomaan itselleen samaan aikaan, kun kumpikin muu osallistuja maksoi omat kulunsa.
Pidän erikoisena sitä, että yhtymä pitää tämäntyyppistä kortinkäyttöä nyt asianmukaisena: seurakuntayhtymän työntekijät voivat siis vastaisuudessa tarjoilla itselleen virvokkeita yhtymän kortilla varsin vapaasti, vaikka kyseessä ei olisi työ- tai virkatehtävä ja paikalla ei olisi ainoatakaan ulkopuolista vieraanvaraisuuden kohdetta?
MA ja samalla yhtymä pitävät asiamukaisena kuluselvityksenä muun muassa tätä: ”Laajasalo tutustuminen kulmakahvio / bear park / kallio/”. Kulunsa (10 e) Laajasalo maksoi yhtymän kortilla. Selitteen mukaan seurueessa ei ollut muita henkilöitä. Toivon yhtymän päättävien elinten pohtivan, onko tämäntyyppinen tutustumisretkeily kulmakuppiloihin sallittua nyt ja vastaisuudessa kaikille muillekin yhtymän työntekijöille, vai oliko tässäkin asiassa Laajasalolle eri sääntö kuin muille.
Laajasalon palauttamat matkakulut kolmelta matkalta
Laajasalo on palauttanut yhtymälle 766 euroa kolmesta majoituksesta, jotka hän tunnisti liian kalliiksi sen jälkeen, kun olin tammikuussa 2018 häneltä asiasta kysynyt.
MA tai yhtymä ei ilmeisesti ole lainkaan käsitellyt sitä, miten nämä palautukset suhteutuvat matkustusohjesääntöön. Ohjesäännön mukaan virkamatka on tehtävä ”niin lyhyessä ajassa ja niin vähin kokonaiskustannuksin kuin virkamatkan ja työntekijän tehtävien tarkoituksenmukaisen suorittamisen kannalta on mahdollista. Virkamatkasta ei suoriteta korvausta enempää kuin mitä olisi ollut maksettava, jos se olisi tehty edellä tarkoitetulla edullisimmalla tavalla”.
Silja Linen Commodore Class Parvekkeellinen -hytistä (486 e) Laajasalo on palauttanut 336 e, jolloin hän laskee majoituksensa ”oikeaksi” hinnaksi 150 e. Risteilyn osallistujille oli kuitenkin tarjolla majoitus hintaan 68 e/hlö, joten oikea palautussumma olisi 418 e.
Savonlinnan Seurahuoneen Kuninkaan sviitistä (325 e) Laajasalo on palauttanut 180 e laskien, että huoneen ”oikea” hinta olisi ollut 145 e. Yhden hengen standardihuoneen sai kyseisenä ajankohtana hotellista hintaan 101 e, joten oikea palautussumma olisi 224 e.
Tel Avivin -matkastaan vappuviikonloppuna 2017 Laajasalo on palauttanut 250 euroa. Summa on suhteutettava ohjesäännön vaatimukseen, että matka on tehtävä niin lyhyessä ajassa ja niin vähin kustannuksin kuin mahdollista. Laajasalo aloitti matkan lomailemalla puolisonsa kanssa kaksi ensimmäistä päivää Tel Avivissa. Hän käväisi taksilla Jerusalemissa tutustumassa Lähetysseuraan
kolmantena eli viimeisenä Israelin-päivänään 1.5.2017 ja viipyi paikalla Felm-keskuksessa noin kolme tuntia. Laajasalon tekemän matkan kokonaiskulut ilman päivärahoja olivat 1455,45 euroa.
Matkustusohjesäännön mukaisten kulujen selvittämiseksi on laskettava, millaisin kuluin tällaisen lyhyehkön Lähetysseura-vierailun suorittaminen olisi ollut mahdollista.
Mikäli Laajasalo olisi tehnyt matkan matkaohjeen määräämällä tavalla, siitä olisi ilman päivärahoja koitunut kuluja seuraavasti (hinnat vastaavalta ajankohdalta):
Seutuliikenteen lippu HKI-lentoasema ja takaisin: 2 x 5,50 e = 11 e; mikäli katsotaan tarpeelliseksi taksimatka, hinta on 35 x 2 = 70 e
Lento HKI-Tel Aviv-HKI yhdellä vaihdolla kumpaankin suuntaan: 326 e (30.4.-2.5., matkustusmukavuuden takia kaksi yötä perillä, vaikka vierailu Lähetysseuraan kestää vain kolme tuntia)
Bussi Tel Avivin Ben Gurion -lentokenttä-Jerusalem-Tel Avivin kenttä 9,40 e; mikäli katsotaan tarpeelliseksi taksimatka, hinta on 219 e.
Kaksi yötä hotellissa Jerusalemissa, keskitasoinen yhden hengen huone kaikin mukavuuksin lähellä Lähetysseuran toimintakeskusta, 88 e x 2 = 176 e
Kulut yhteensä 522 e; taksia käyttäen lisäkulu 269 e, jolloin kokonaiskulu on 791 e
Kun Laajasalon kuluista vähennetään matkustusohjesäännön mukaiset kulut, erotus eli oikea palautussumma on (kalliimmalla vaihtoehdolla takseineen) on 664 e.
Laajasalo kirjoittaa selityksessään yhtymän sisäiselle tarkastukselle, että hänen rahankäyttöönsä Israelissa vaikutti mm. ”juhla-aika”. Israelissa ei Laajasalon matkan aikana ollut yhtään juhlapäivää. Vapunpäivä ei ole Israelissa vapaapäivä, ja itsenäisyyspäivän aikaan 2.5. Laajasalo oli jo Suomessa.
Kolmesta edellä mainitusta matkasta Laajasalo palautti 766 euroa, kun yhteenlaskettu oikea palautussumma on 1306 euroa. Erotus, eli edelleen palauttamatta oleva summa, on näiden kolmen matkan osalta 540 euroa.
MAURA Audit ei selvityksessään arvioinut esimerkiksi Tel Avivin -matkan yleistä mielekkyyttä eikä päätöksentekomenettelyä (tällainen työ ei kuulunut toimeksiantoon). Asiassa on olennaista, että Laajasalo oli vienyt matka-aikeensa seurakuntaneuvostoon vain tiedoksi, kun hänen matkaohjesäännön mukaan olisi tullut tehdä matkasta normaali virkamatka-anomus ja jättää päätöksenteko seurakuntaneuvostolle. Huomautan, että matkalaskun mukaan matkan syynä oli paitsi tutustuminen Lähetysseuran Israelin-toimintaan, myös ”analyysi lähetysrahoituksesta”. Tätä analyysia ei edelleenkään ole olemassa, kuten ei myöskään kirjallista matkaraporttia.
Yhteenveto
Edellä mainittuihin havaintoihini nojaten totean, että MAURA Audit ja seurakuntayhtymä ovat todenneet Laajasalon kuittiselitykset ”asianmukaisiksi” suureksi osaksi virheellisin perustein. Lukuisissa tapauksissa oletettu asianmukaisuusperuste ei vastaa luottokortti- tai matkustusohjesäännön määräyksiä.
Määritellessään Laajasalon kulut/kuluselvitykset nyt ”asianmukaisiksi” yhtymä soveltaa omia ohjesääntöjään Laajasaloon eri tavalla kuin muihin työntekijöihin. Laajasalolle on edelleen omat säännöt. Yhtymän muilta työntekijöiltä saamieni tietojen mukaan kulujen seuranta on muiden tapauksessa ollut usein hyvinkin tarkkaa; työntekijät ovat selvittäneet ja perustelleet menoja yksityiskohtaisesti jo kauan ennen kuin yhtymän kortit Laajasalon toiminnan takia nousivat julkiseen keskusteluun.
Näyttää siltä, että Laajasalo on saanut käyttää korttiaan vuosia kenenkään tai minkään asettamatta hänelle rajoja. Tähänastinen kaiken salliva suhtautumistapa voi vaikuttaa siihen, että yhtymä nyt haluaa sivuuttaa Laajasalon ilmeiset väärinkäytökset toteamalla kaikki kuluselitykset yhtenä nippuna ”asianmukaisiksi” ilman erittelyä ja läpivalaisun kestäviä perusteluja.
Totuudenmukaista on todeta, että
– Laajasalo on käyttänyt yhtymän luottokorttia ohjesääntöjen vastaisella tavalla mm. lukuisiin aterioihin ja taksimatkoihin. Hän on käyttänyt korttia myös yksiselitteisen yksityisiin menoihin, kuten omaan ja vaimonsa virkistysmatkaan, polkupyörälainaamon takuumaksuihin ja oman piispanvaalikampanjansa matkakuluihin.
– Laajasalolla on edelleen selvittämättömiä korttikuluja (ks. esimerkit edellä). Hän on antanut lisäselvityksiä, mutta niistä ei edelleenkään käy ilmi, mikä on ollut peruste maksaa kuluja yhtymän luottokortilla.
– Selvityksen jälkeenkään ei ole tiedossa eikä arvioitavissa, miten useat Laajasalon ostokset ovat palvelleet viranhoitoa.
– Moitittavaa on lisäksi (tämä todetaan raportissa) se, että Laajasalo on kadottanut tai hävittänyt erittäin paljon kuitteja ja laiminlyönyt selitteiden teon.
– Laajasalo on palauttanut oikeudettomasti tuottamistaan kuluista yhteensä 766 euroa kolmen matkan ylellisistä majoituksista. Mikäli laskennassa sovellettaisiin yhtymän matkaohjesääntöä, palautettavaa olisi näistä kolmesta matkasta vielä 540 e.
– Yhtymä ei ole käynnistänyt oikeudettomien kulujen takaisinperintää Laajasalolta.
Yhtymä ja sen päätöksentekijät ovat seurakuntalaisille vastuussa verovarojen käytöstä. Mikäli yhtymä kokee liian vaikeaksi käsitellä nykyisin piispana toimivan henkilön luottokorttiepäselvyyksiä ”pohjamutia myöten”, niin kuin alun perin oli tarkoitus, totuudenmukaista ja rehellistä on todeta tämä kyvyttömyys ääneen.
Mikäli seurakuntayhtymän tarkoitus on esimerkiksi suojella Laajasaloa tämän epäasiallisen rahankäytön enemmältä tarkastelulta, yhtymä voinee tiedottaa, että se tässä tarkoituksessa on julistanut ”asianmukaisiksi” sellaisetkin kuluselvitykset, jotka tosiasiassa eivät näitä kriteerejä täytä.
Vantaalla 3.4.2018
Johanna Korhonen
Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja
Täytyy sanoa Johanna Korhosen arvostelijoiden olevan itselleni vieraita ihmisiä. Edelleenkin, Johanna Korhonen on tehnyt hyvää työtä ymmärtääkseen ja huomatakseen miten Helsingin Seurakuntayhtymän yhteisestä seurakuntaisille kuuluvasta kassasta on syöty, juotu ja matkustettu.
Mitä vietävän väärää tässä on. Voisiko arvostelijoista joku kertoa minkälainen on seurakunnan laskuun nautittu työlounas. Itselleni on opetettu että on haastavaa puhua yhtä aikaa ruuan pureskelun kanssa. Siis, aiempien lehtitietojen kanssa, n. 60 korttia käytössä. Elekää nyt viitsikö naurattaa.
Kiitos Johanna Korhoselle viitseliäisyydestä, ahkeruudesta ja ehkä lopulta täysin oikeasta toiminnasta. Olin ensin jyrkästi sitä mieltä että tämän asian selvittely ei kuulu julkisuuteen, mutta jos ja kun seurakuntayhtymä on näin altis peittelemään, puolustelemaan ja piilottelemaan jotain, jota sitten voidaan nimittää hutiloinniksi, etujen väärinkäytöksi tai yksinkertaiseksi varastamiseksi on ilmeisesti tämän tien kulkeminen ainoa mahdollinen.
Työlounaat ovat mahdollisesti joskus tarpeen, mutta eivät niissä konteksteissa joissa Laajasalo on niitä käyttänyt hyödykseen. Sama koskee matkustelua Savonlinnaan ja Israeliin, luksusyöpymisiä joista terveen järjen pitäisi sanoa että ne edustavat holtittomuutta ja omantunnon varoittaa.
Laajasalo on vain yksi evl kirkon työntekijä. En tässä ”työpaikkakiusaa” häntä joskaan en voi nähdä että henkilö, jonka terve järki ja omatunto ovat tälle asteelle kehittyneet olisi sovelias piispanvirkaan.
Kuinka monia hän edustaa?
Onko mahdollisesti kyseessä vakiintunut kulttuuri, joka kaikessa veljellisessä ja sisarellisessa hiljaisuudessa mahdollistaa sen, että luottokorttia käytetään yleisemminkin holtittomasti tyyliin ”suun ruoka, juoma, meno muu” joka hyvin selittäisi sen, että ”laps´ hankeen hukkuu, unhottuu”? Ehkä herra Laajasalo puolisoineen edustaa vain jäävuoren huippua.
Lohdullista, että joku on siis kieltäytynyt ottamasta ainakin Laajasalon tarjoamia juomia vastaan. Ei hänen olisi ollut tarpeen itsensäkään juoda työajalla — jos siis kyseessä on ollut muu, kuin vesi.
Yksin viimemainittu aiheuttaisi useammasta työpaikasta erottamisen, siis kirkosta ei! Irja Askolan aamiaiset kuuluivat nekin olleen kohtalaisen kosteita, joten onko kyseessä ainoastaan yhden miehen holtittomuus, ahneus ja vallan väärinkäyttö?
Lapsellistahan tämä puhe on, mutta kuinka opin joskus kotonani jotain siitä, mitä saa toimeen ilman Jumalan siunausta ja ettei Jumala ole aivan valmis siunaamaan mitä hyvänsä. Kysytään sitten hurskaasti huokaillen, homojen vihkiminenkö vei kirkolta siunauksen vai mikä peitonaluspuuha. Siksikö ei haluta kirkkoon että kirkkoherra miettii jo seuraavaa ”työlounasta”, ruokalistaa, juomalistaa ja risteilyään?
Leena, silloin jupakan alkuvaiheessa ihmettelin itsekin kannanottoasi. Olen iloinen, että olet nähnyt asian oikean laidan, ja että julkisuus on ainoa lääke kirkollisten väärinkäytösten torjumiseen.
Itse tarjosin töissä ollessa useita työlounaita yrityksen laskuun asiakkaille ja sidosryhmille. Työlounaalla keskustellaan samoista asioista kuin palavereissa. Työlounaalla säästetään työaikaa kun lounas ja neuvottelu yhdistetään. Minä on kokenut mitenkään vaikeaksi puhua asiaa työlounaalla, usein yhteinen lounas ”sulatti” vastakkaiasettelua keskustellessa eri osapuoleten intresseistä.
Työlounas on kannatettava työskentelymuoto myös kirkon johtajille, kirkkoherroille ja piispoille
Tuskin kuitenkaan maksatit yksityisiä välipaloja ja lounaitasi yrityksen edustusvaroista, vai maksatitko?
Jouko Halttunen, työlounaat on eri asia. Olen itsekin syönyt niitä ja tarjonnut joskus vieraillekin firman laskuun, kaikki kohtuuden ja valtuuksieni rajoissa. Työlounaita ei pidä sekottaa tähän Laajasalon tapaan kestitä itseään ja alaisiaan. Monia lounaita tuli syötyä myös alaisten kanssa, aina omalla kustannuksella itse kukin.
Se puoli on tässä tainnut kokonaan unohtua, että työpaikkakiusaamiselle voi olla ihan lailliset perusteet.
Kuka tässä kiusaa ketä? Jos asioiden selvittäminen”pohjamutia myöten” – oliko Rintamäen sanonta – on kiusaamista, niin sitten on. Kiusallista se toki on Sekä Laajasalolle että hänen tukijoilleen, sen minä ymmärrän. Mutta niin makaa kuin petaa.
Minä sanoisin, että kyllä ”asioiden selvittäminen pohjamutia” myöten voi olla kiusaamista. Totuuden kertominen julkisesti voi olla kiusaamista. Asiaan palaaminen yhä uudelleen ja sen tekeminen julkiseksi voi olla kiusaamista.
Oikeastaan melkein kaikki voi olla kiusaamista, ja se riippuu motiiveista ja siitä mitä toiminnalla toivotaan saavutettavan. Meidän, jotka olemme ”yleisönä”, pitäisi kysyä itseltämme mitä haluamme nähdä.
Lastenohjaajana tuli pidettyä useita hartaushetkiä lapsille, joissa piti opettaa toisen kunnioittamista, anteeksiantamista ja pahan puhumisen välttämistä. Tulee mieleen eräs kertomus, jossa mies oli juuri päässyt vankilasta. Eräs naapuri otti asiakseen kuuluttaa sitä ympäriinsä, ja sen vuoksi mies ei saanut mistään töitä. Hän ”sanoi vain totuuden”.
Lähes kaikki mikä on jossakin tilanteessa oikein, voi olla myös väärin.
Onpa kova pala hyväksyä se tosiasia, että liput ja laput ovat ammattimaiset tilintarkastajat syynänneet ja todenneet, että kyse on ollut huolimattomuudesta. Seurakuntayhtymä on parantanut ohjeistusta, joten jatkossa hommeli hoituu todennäköisesti mallikkaasti.
Jos täällä joku KHT-tilintarkastaja tai muu vastaava todellinen ammattilainen esittäisi huomautuksia, olisi se jotenkin ymmärrettävää. Nythän näköjään vain puretaan loputtomasti pettymystä siitä, ettei mieleinen henkilö tullut piispaksi valittua.
Tarja Aarnio, vaikuttaa siltä, että sinäkään et ole lukenut blogitekstiä.
Minun mittani on nyt tullut täyteen sinun ja useamman muun kanssa. Minua korpeaa se henkinen laiskuus, joka täältä Kotimaa24-kommenttiketjuissa huokuu.
Monissa kommentoijissa näkyvät henkisen velttouden ikävimmät piirteet: ei perehdytä asioihin, toistetaan omaa mielipidettä kerrasta toiseen täsmälleen samanlaisena, ollaan ilkeitä ja ilkeitäkin ollaan typerällä tavalla, jne.
Se minua jaksaa ihmetyttää, että ihmiset omalla nimellään haluavat rakentaa ja vakiinnuttaa itsestään tietyn kuvan. Jos nimimerkillä puskista huudeltaisin kaikkea typerää, niin eihän kenenkään brändiin mitään tarttuisi.
Terhi,
on totta, että täällä on kommentoijia, jotka ottavat kantaa hyvin kapeaan aihepiiriin. Olet jokseenkin uusi kommentoija, ja ehkä siksi myös sinun aihepiirisi on ollut suppea ja siksi sinustakin on joidenkin mieleen saattanut jo vakiintua tietty kuva. Onko se totuudenmukainen, kuka sen tietää? Yleensäkin jokainen kommentoija on paljon monipuolisempi arkielämässään kuin se näkemys, mikä kommenteista heijastuu.
Tarja Aarnio, olen tässä itsekin ymmälläni. Laajasalo on vekkulisanainen ja hauskannäköinenkin, ja tottahan on että hänen sukupuolielimensä ovat kasvaneet ruumiin ulkopuolelle. Piispa-ainesta siis.
Siitä huolimatta nyt, kun ilmenee ettei seurakuntayhtymä ole tehnyt työtään ilmeisesti puoleksikaan niin huolellisesti kuin olisi pitänyt, kysyn, millaisin motiivein siellä toimitaan,. millaiseen serurakuntayhtymään itse jäsenenä kuulun, kuinka moni kirkkoherra saa samanlaisia tempauksia anteeksi, paljonko tämmöistä silotellaan ja painetaan villaisella? Entä tilintarkastajat itse?
Minulle on harvinaisen samantekevää onko piispalla munat. Kirkon taloudenhoito ei ole samantekevä asia. Kuinka moni siellä näpistelee vastaavalla tavalla? Voisiko mainittu valtuuston tilintarkastaja jotenkin selittää tekosiaan? Täytyyhän tämmöisen kerran tulla julki.
”Monissa kommentoijissa näkyvät henkisen velttouden ikävimmät piirteet: ei perehdytä asioihin, toistetaan omaa mielipidettä kerrasta toiseen täsmälleen samanlaisena, ollaan ilkeitä ja ilkeitäkin ollaan typerällä tavalla, jne.”
——
-On totta, että täällä esiintyy ilkeilyä ja tarpeetonta ilkeyttä. Mennään paljon henkilökohtaisuuksiin ja toisten yksityiselämään. Vinoilua, vähättelyä, halveksuntaa ja toisten motiivien arvailua tai ”tietämistä” esitetään totuutena.
Tässä on jokaisen syytä tutkia itseään. Ja olisi myös terveellistä huomata näitä piirteitä, paitsi itsessään, myös niissä, jotka ovat samoilla linjoilla kuin itse on. Liian helposti tulee sokeaksi paitsi omille vioilleen, myös samanmielisissä ilmenevällä ilkeilylle, ja vikaa nähdään vain vastapuolessa.
Tämä ei ollut tarkoitettu saarnaksi. Saan itseni kiinni tästä jatkuvasti.
Tarja Aarnio,
Kirkkohan tässä tekee itselleen vahinkoa kun korottaa esikuvalliseen korkeaan virkaan luonteeltaan sopimattoman henkilön. Kuka tuollaiseen kirkkoon enää uskoo?
Terhi Saarinen: ”Minun mittani on nyt tullut täyteen sinun ja useamman muun kanssa. Minua korpeaa se henkinen laiskuus, joka täältä Kotimaa24-kommenttiketjuissa huokuu.
Monissa kommentoijissa näkyvät henkisen velttouden ikävimmät piirteet: ei perehdytä asioihin, toistetaan omaa mielipidettä kerrasta toiseen täsmälleen samanlaisena, ollaan ilkeitä ja ilkeitäkin ollaan typerällä tavalla, jne.”
Kiitos, että sanoit asian puolestani.
Pari kuukautta sitten Facebookissa minuun otti yhteyttä kommentoija, joka purki turhautuneisuuttaan seuraavasti:
”Hei, missä teemulaajasaloja hoveineen, siellä hangaroundaamassa *********ja. Noita ei-niin-fiksuja wannabe-eliittiläisiä. Kun kyky ajatella johdonmukaisesti jälleen kerran pettää ja tulee vaikeuksia pysyä mukana (mutta haluaa säilyttää kasvot, jotka eivät ole omat), he selittävät tätä muiden aiheuttamalla ”sotkulla” jättäen ylemmyydentuntoisesti ”asian käsittelyn”. Tässä tapauksessa ******** kuitenkin armollisesti ja ilmoitusluontoisesti vapauttaa sentään tutkijat työhönsä sallien edes viranomaisten käsitellä asiaa. *******ot ovat omaksuneet eliitin ylimielisyyden ja hyväksyvät eliitin omat säännöt ja etuoikeudet, vaikka eivät itse niistä pääse nauttimaankaan.
Okei, myönnän. Edellä mainitsemieni ryhmien joskus hyvinkin narsistiset piirteet kaivavat minussa pintaa kohti sellaista ärsyyntymistä ja hivauttamishalua, että saan itseni hillittyä vain vaivoin. Pahan koiran sijaan yritän kuitenkin ruokkia hyvää koiraa sisälläni. Sille seisovaksi pöydäksi valitsin tällä kertaa Viaplaystä South Parkin kauden 18. Vaikka siinä äärimmäisen sarkasmin keinoin käsitellään useampiakin tähän Teemu(-Johanna Korhonen)-keissiin hyvin istuvaa teemaa, sen katselu ja vedet silmissä nauraminen ei ihan riittänyt. Minun oli tarpeen vielä kirjoittaa tämä sinulle.”
Kirjoittajan nimeä ei ole sen jälkeen näkynyt kommentoijien joukossa.
Terhi Saarinen, Tapani Tuomaala, aivan samaa mieltä.
Ei ole kykyä, halua tai uskallusta ajatella saati muuttaa mieltään.
Leena,
käsi sydämellä, onko sinulla ja mainitsemillasi kumppaneilla kykyä, halua tai uskallusta tutkia näkökantojanne, motiivejanne ja mieltänne? Kommenttienne perusteella vaikutelma on se, että kantanne on sementtiin valettu. Yhtä kylmä ja kova.
Salme Kaikusalo: ”käsi sydämellä, onko sinulla ja mainitsemillasi kumppaneilla kykyä, halua tai uskallusta tutkia näkökantojanne, motiivejanne ja mieltänne? Kommenttienne perusteella vaikutelma on se, että kantanne on sementtiin valettu. Yhtä kylmä ja kova.”
Mitä jos ottaisit kopin omista sanoistasi. Aloita miettimällä, kenen nimen kohdalle olen laittanut tähtiä.
Voi Salme, Salme, kuvaamasi vaikutelma minun, Leena Kotilan ja Tapio Tuomaalan kommenteista on syntynyt _sinulle_.
Mielestäni tässä tilanteessa on viisainta jättää muille lukijoille tehtäväksi muodostaa oma vaikutelmansa meidän kaikkien kommentoijien kommenteista (toivottavasti sen jälkeen kun ovat lukeneet itse pääasian eli blogin).
Mitä luultavimmin siirryn itse katsomaan South Parkia, kiitos Tapiolle vinkistä. Tunnistin eilen illalla itsessäni suunnattoman ärsyyntymisen joistakin kommenteista ja tuo ärsyyntyminen varmasti oli luettavissa omista eilisillan kirjoituksistani.
Ärsyyntyneisyydentila ei ole ihmiselle hyväksi, eikä siinä tilassa kirjoittaminen ole mielekästä ja itseä ja toisia rakentavaa, jos tilanne on toistuva. On siis aika muuttaa elämäänsä ja elämänsä toimintoja, ennen kuin elämäni ja sosiaalisen median ympyräni muuttavat minua tavoilla, joita en halua.
Terhi,
oeln samaa mieltä kanssasi, että ärsyyntyneenä ei kannata kommentoida. Sitten kun on seurannut jotain sivustoa tarpeeksi kauan, ei enää ärsyynnykään. Ei kannata provosoitua vaan katsella tilanteita matkan päästä ja ottaa sitten kantaa jos katsoo aiheelliseksi.
Eihän tässä muusta ole kysymys kuin rehellisyydestä el sen puutteesta niin kirkonmiesten kuin muutamien heidän tukijoidensakin osalta. Toki voi myös olla vanhoja kaunoja ja antipatiaa, joita puretaan aina kun tilaisuus tulee. Yksi hyvä suositus totuuden peittelijöille ja vääryyksien paljastajan moittijoille on: Kun mikään muu ei auta, kokeile totuutta.
Ihailen Johanna Korhosen tapaa lähestyä niitä, jotka häntä solvaavat, esim. Facebookissa. Hän vastaa asiallisesti alatyyliseenkin asiattomuuteen, jossa loukataan syvästi perimmäisiä ihmisyyden arvoja. Viestien asiasisällön perusteella vihapostaajat ovat kirkollisia. Kertooko se kirkon arvoista vai ihmisten omasta arvomaailmasta, johon on sotkettu kirkko-oppeja, niin siinä olisi pohdittavaa? Laajasalogate nimittäin paljastaa taustalta paljon vakavampia ongelmia kuin kirkkoherran ja muiden valkopesty rahankäyttö.
Itseltäni palaisivat hihat paljon vähemmästä kuin mitä Johanna Korhosen päälle on kaadettu. Näitä kysymyksiä mietin matkan varrella, kun luin tätä blogia. Vaikka yritin, niin lopulta minulta paloivatkin hihat Johanna Korhosen sijasta enkä malttanut olla kirjoittamatta. Jaksan lyödä päätä aina samaan seinään.
”Jaksan lyödä päätä aina samaan seinään.”
Se on tullut ilmi useammin kuin kerran 🙂
Tapio Tuomaala,mietippä kuinka itse suhtaudut niihin,jotka eivät satu olemaan mielesi mukaisia?
Tapio Tuomaala
Työskentelee yrityksessä Http://www.parakustannus.fi
Hyvä, Johanna! Pidä pintasi hoitokokouksissa. Ottavat lestadiolaisten opit käyttöön.
Usein kaunistellaan sitä, mitä itse ajattelee ja toisin päin.
Antti Järvinen: ”Työskentelee yrityksessä http://www.parakustannus.fi”
Olen saanut moitteita siitä, että olen maininnut yritykseni nimen profiilini yhteydessä. Poistin sen. Firmani kun nähdään kilpailevan K24:n kanssa 🙂 Ehkä se ärsyttää korkeakirkollisia, kun Para Kustannuksen sivuilta voi ladata ilmaiseksi Ut:n suomennoksen, joka on tekstiuskollisin käännös. Kirkon suomennos on teologisesti värittynyt väännös, jota lukemalla on lähes mahdotonta saada käsitystä apostolien opista.
Kiitän Antti Järvistä yritykseni mainostamisesta. En malttanut olla vähän lisäämättä, kun sain yllättävää tukea. Mainokseni voi Johanna poistaa.
Mielestäni selvityksen valossa on aika ilmeistä, että Laajasalon rahankäytössä on ollut harkitsemattomuutta. Rajanveto siitä, mitä seurakunnan rahoilla saa tehdä, on hämärtynyt. Tässä mielessä Korhosen selvitys on ansiokas.
Huvittunut olen Salme Kaikusalon kommenteista: ”En viitsi lukea selvitystä, mutta ihan ihan shaibaa se on, koska sen on kirjoittanut Korhonen.” (ei suora sitaatti)
Korhosen osalta esittäisin kainon pyynnön, että mielestäni tämä Laajasalon toiminnan julkinen ruotiminen voisi jo päättyä. Pointti on varmasti tullut selväksi kaikille, jotka eivät halua väärinkäytöksiltä silmiään ummistaa. Ja kovapäisille ei mene perille vaikka tätä julkisuusrumbaa jatkaisi kuukausitolkulla.
”“En viitsi lukea selvitystä, mutta ihan ihan shaibaa se on, koska sen on kirjoittanut Korhonen.” (ei suora sitaatti)”
——-
-Niin, tuo ei ollut suora sitaatti vaan sinun tulkintasi, jonka esitit yhdenvertaisena suoran sitaatin kanssa. Myös tällainen on erittäin haitallista keskustelun asiallisuuden kannalta.
En ole itsekään lukenut Johannan kirjoitusta. En väitä, että se on ”shaibaa” tai valetta. Vaan olen ihmeissäni siitä mikä tarve on tehdä tästä ikäänkuin powerpoint-showta, jota innokas kansa kokoontuu seuraamaan.
Tuli tänään mieleen sellainen heppu historiasta kuin Seneca. (4 eKr – 65jKr) Tuohon aikaan käytiin keskusteluja sirkusnäytösten eettisyydestä. Suosittua huvia puolusteltiin sanomalla, että ”rikolliset ovat ansainneet rangaistuksensa”. Johon Seneca vastasi, että ”Mutta mitä sinä, maan mato, olet tehnyt ansaitaksesi katsella sitä?”
Sari,
Pikkaisen voisit nyt löysätä pipoa vai onko tarkoituksesi hakemalla hakea asioita, joista pääse jäkättämään?
Kenellekään suomenkielentaitoiselle ei varmasti jäänyt minkäänlaista mahdollisuutta erehtyä luulemaan, että olisin siteerannut Salmen kommenttia sellaisenaan.
”Pikkaisen voisit nyt löysätä pipoa vai onko tarkoituksesi hakemalla hakea asioita, joista pääse jäkättämään?”
——
-Ei, tämä on oikeasti todellinen ongelma keskusteluissa. Ja tässä ei ole mitään syytä heittäytyä vitsikkääksi tai ottaa kevyesti sitä mitä kirjoitit.
Se, että oma tulkinta esitetään ikäänkuin se olisi suora lainaus, on todella merkittävä ongelma keskusteluissa. Koska sillä tavalla voidaan saada jokin näyttämään epäilyttävämmältä ja asiattomammalta kuin se tosiasiassa on.
Siksi olisi erittäin tärkeää käyttää vain suoria lainauksia toiselta. Jotta ei levitetä väärää tietoa, anneta toisesta vääränlaista kuvaa tai herätetä turhaa pahennusta ja epäilyjä.
Eli ei, en aio ”löysätä pipoa” tässä asiassa.
————–
”Kenellekään suomenkielentaitoiselle ei varmasti jäänyt minkäänlaista mahdollisuutta erehtyä luulemaan, että olisin siteerannut Salmen kommenttia sellaisenaan.”
——–
-Sitä olisi nimenomaan pitänyt siteerata sellaisenaan, eikä omaa tulkintaa siitä. Sitä juuri yritän sanoa. Omien tulkintojen toisten sanomisista tarjoaminen totuutena johtaa usein hankaluuksiin ja riitoihin, jotka voitaisiin välttää, siten että ei esitetä sitä omaa tulkintaa tarkan sitaatin sijasta.
Se on minusta hyvin epäreilua, koska toinen joutuu silloin usein korjaamaan tulkintaa, mikä on ehkä jo ehditty ottaa totuutena.
Minusta tämä on tärkeä etikettisääntö verkkokeskusteluissa.
Jokainen Salmen kirjoittama kommentti löytyy tästä keskustelusta, joten mitään oikeusmurhaa tässä ei ole tapahtunut. Hauskaa viikonloppua!
Olen samaa mieltä Sarin kanssa. Kun itse siteeraan jotakuta toista kommentoijaa niin kopion hänen tekstinsä alkuperäisenä esille.
Jusu taisi lisätä kommenttiini ärtymyslisänsä. Koska kommentti ei ollut alkuperäinen , niin minun nimeni liittämisen sen yhteyteen olisi voinut jättää pois.
On hyvä, että kertaamme välillä nettietiketin sääntöjä 🙂
Fair enough, ladies. Laitetaan sitten suorat sitaatit:
Salme: ”Lopuksi kysyn Johannalta, miksi julkaisit tämän uudenkin kirjelmäsi täällä blogina?”
Johanna: ”Julkaisin tekstin, jotta kaikki Laajasalo-asiasta kiinnostuneet, kuten vaikka sinä, saisitte täsmällisen ensi käden tiedon siitä, mitä kirjeessäni luki.”
Salme: ”En jaksa lukea kirjoitustasi ollenkaan.”
Terhi: ”Monissa kommentoijissa näkyvät henkisen velttouden ikävimmät piirteet: ei perehdytä asioihin, toistetaan omaa mielipidettä kerrasta toiseen täsmälleen samanlaisena”
Salme: ”Onko sinulla ja mainitsemillasi kumppaneilla kykyä, halua tai uskallusta tutkia näkökantojanne, motiivejanne ja mieltänne? Kommenttienne perusteella vaikutelma on se, että kantanne on sementtiin valettu.”
Terhi: ” Mielestäni tässä tilanteessa on viisainta jättää muille lukijoille tehtäväksi muodostaa oma vaikutelmansa meidän kaikkien kommentoijien kommenteista (toivottavasti sen jälkeen kun ovat lukeneet itse pääasian eli blogin).”
Salme: ”En todellakaan jaksa lukea tekstiäsi” (viittaa Korhosen blogiin jota lukematta muodostanut sementtiin valetun kannan)
”Salme: ”En todellakaan jaksa lukea tekstiäsi” (viittaa Korhosen blogiin jota lukematta muodostanut sementtiin valetun kannan)”
—–
-Minäkään en jaksa lukea Johannan tekstiä kokonaan. Mutta mistä sait sen vaikutelman, että Salme olisi muodostanut Johannan tekstistä ”sementtiin valetun kannan”? Tai että Salme ajattelisi sen olevan ”Shaissea” tai mitä hyvänsä, koska sen on kirjoittanut Johanna Korhonen.
Mitä blogitekstissä on sellaista mikä selittäisi sen, että sitä esitellään julkisesti, niin kuin koko prosessia?
Sitä paitsi, kukaan ei esittänyt, että pitäisi ”keskustella” PELKILLÄ sitaateilla. Se ei ole yhtään rakentavampaa kuin omien tulkintojen esittäminen toisen sanomisina.
Minusta täällä olisi tosiaan syytä käydä kunnolla läpi palstan sääntöjä ja periaatteita. Jos sellaisia on. Aika villiä tämä meno täällä tuntuu usein olevan…
Sari: ”Eli ei, en aio “löysätä pipoa” tässä asiassa.”
Entäs jos vaihtaisit sen kukkahattuun.
Olenko ainoa, joka pitää kummallisena sitä, että täällä esiintyy ihmisiä jotka ovat aivan varmoja siitä, että Johanna Korhonen on väärässä ja samaan aikaan myöntävät, etteivät ole edes lukeneet, mitä Johanna Korhonen kirjoittaa?
Asiasta jaksetaan kirjoittaa viestejä tuntitolkulla, mutta muutamaa minuuttia ei vaivauduta käyttämään siihen, että lukisi tekstin läpi. Kertooko se ylimielisyydestä vai mistä?
”Olenko ainoa, joka pitää kummallisena sitä, että täällä esiintyy ihmisiä jotka ovat aivan varmoja siitä, että Johanna Korhonen on väärässä ja samaan aikaan myöntävät, etteivät ole edes lukeneet, mitä Johanna Korhonen kirjoittaa?”
—–
-Väärässä missä asiassa? Omasta puolestani sanon, että Johanna Korhonen voi olla täysin oikeassa kaikessa mitä blogissaan ja ylipäätään esittää.
Se ei ole tässä se asia jota ainakaan itse kritisoin.
——
”Asiasta jaksetaan kirjoittaa viestejä tuntitolkulla, mutta muutamaa minuuttia ei vaivauduta käyttämään siihen, että lukisi tekstin läpi. Kertooko se ylimielisyydestä vai mistä?”
—–
-Mitä jos sinä lukisit kommentit läpi ja perehtyisit siihen mitä niissä sanotaan ja mihin niissä esitetty kritiikki oikeastaan kohdistuu.
Oikaisen Jusun tulkintaa pitkän kommenttiketjun esittelystä. En ottanut lainkaan kantaa Johannan blogiin vaan hänen ajatuksiaan puolustavien kommentoijien asenteeseen heidän kanssaan eri mieltä olevien ajatusten suhteen. Ts. heidän asenteensa ja mielipiteensä vaikuttaa ulospäin sementtiin valetulta. Viittaan alla olevaan kommenttiin ja kysyn onko heillä kykyä muuttaa mieltään.
Leena Kotila
06.04.2018 11:20
Terhi Saarinen, Tapani Tuomaala, aivan samaa mieltä. Ei ole kykyä, halua tai uskallusta ajatella saati muuttaa mieltään.
Olen ymmärtänyt kommenteistanne, että moni kokee hyvin kiusalliseksi nimenomaan sen, että piispana toimivan henkilön vääristä teoista keskustellaan julkisesti. Kirkko on julkisoikeudellinen organisaatio, virat ovat julkisia virkoja ja kaikki raha on julkista eli verotuksella kerättyä rahaa. Asiakokonaisuuteen ei sisälly seikkoja, jotka on laissa määrätty salassa pidettäviksi.
”Olen ymmärtänyt kommenteistanne, että moni kokee hyvin kiusalliseksi nimenomaan sen, että piispana toimivan henkilön vääristä teoista keskustellaan julkisesti.”
——-
-Sanoisin, että olet ymmärtänyt väärin. Asioista keskustellaan -jonkin aikaa, eikä se ole kiusallista. Ainakaan minusta. Mutta se loppuu aikanaan ja se on hyvä ja viisastakin, koska asia ei ulkopuolisille yksityishenkilöille oikeastaan kuulu.
Oma näkemykseni on, että tästä ei enää keskusteltaisi julkisesti, jos asiaa ei nostettaisi julkisuuteen yhä uudestaan ja kerta toisensa jälkeen.
Sari: ”-Sanoisin, että olet ymmärtänyt väärin.”
Minä taas sanoisin, että Johanna Korhonen on ymmärtänyt asian täysin oikein.
”Minä taas sanoisin, että Johanna Korhonen on ymmärtänyt asian täysin oikein.”
——
-MInä vastasin omasta puolestani. Siis, että en koe sinänsä mitenkään kiusallisena, että piispana, tai minä hyvänsä, toimivan henkilön teoista keskustellaan julkisesti. Eli kuka sen nyt siis tarkkaan ottaen kokee kiusallisena? Keitä ovat nämä ”monet”, jotka Johanna K:n mukaan sen kiusallisena kokevat?
Se ei ole sinällään se ongelmallinen ja häiritsevä asia tässä. Että asiasta keskustellaan. Vai onko sinusta?
Tuo Johanna Korhosen faktoihin perustuva yhteenveto on tarpeellinen ja suorastaan välttämätön arkistossa säilytettäväksi. Muuten tämän informaatiosodan lopputulos olisi vajavainen ja siitä jäisi ulkopuolisille se kuva, minkä kirkon johtajat haluavat antaa. Nyt jokaisella on mahdollisuus tutustua tapahtumiin itsenäisesti ja kaikessa rauhassa, ja muodostaa sillä perusteella kantansa, omaatuntoaan kuunnellen. Jos joku kykenee osoittamaan Korhosen blogikirjoituksessa virheitä, sen kaltaiset havainnot varmaan kiitollisena otetaan vastaan.
Tuohon kommenttiini vielä lisäisin, että keskusteltaviin asioihin kannattaisi perehtyä huolellisesti, nähdä vaivaa lukea mitä on kirjoitettu. ”Lue enemmän, luule vähemmän”.