Luterilaisen ihmiskäsityksen mukaan Ihmiskunta on syntiinlankeemuksen seurauksena erossa Jumalasta. Perisynti saa ihmisen tekemään tekosyntejä. Tekosynnit ovat seurausta Jumalan ja ihmisen välirikosta, eivät syy siihen. Luterilaisen käsityksen mukaan ihminen on kasteen jälkeen edelleen sekä pyhä että paha, sekä syntinen että vanhurskas. Tästä syystä hänen tulisi elää jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksenteossa. Ihmisen pelastus takaisin Jumalan yhteyteen tulee pelkästä armosta. Myös pelastavan uskon saaminen on näet kiinni puhtaasta armosta.
Koska koko seurakunta on perimältään syntinen, ei seurakuntamaisia tule erotella toisiaan syntisyyden perusteella. Lakia on julistettava kaikille, jotta jokainen tulisi tuntemaan syntisyytensä. Kehotusta parannukseen on julistettava kaikille, sillä parannusta on tehtävä jatkuvasti, mikään kertakaikkinen parannusteko ei ole riittävä. Evankeliumin armoa on julistettava kalliille, sillä ilman Kristusta ei armoa ole kellään ja Kristuksessa armon saavat kaikki. Ihminen jota tunnustaa oman syntisyytensä Jumalalle saa syntinsä anteeksi. Joka kieltää oman syntisyytensä torjuu myös armon. Kaikki synti on julistettava synniksi, jotta myös armo tulisi julistetuksi kaikista synneistä
Luterilaisessa seurakunnassa erilaiset ja eri tavoin syntiset ihmiset kokoontuvat yhdessä palvelemaan Herraa. Kaikilla, jotka ovat armon tarpeessa, on pääsy armovälineiden ääreen. Ne jotka torjuvat armon, torjuvat myös armovälineiden oikean käytön. Ihminen joka torjuu armon, sitoo itsensä synteihinsä. Kristityn veljen tai sisaren osaksi jää vain lausua asia hänelle julki. Kyse ei ole tuomiosta vaan parannuksen saarnasta.
Vaikka kirkko luterilaisen tunnustuksen mukaan on ensisijaisesti uskon ja Pyhän Hengen yhteys sydämissä, on kirkon ulkonaisessa yhteydessä myös jumalattomia ja teeskentelijöitä. Teeskentelijät ja jumalattomat elävät tämän elämän aikana seurakuntaan sekoittuneina ja ovat sen jäseniä sikäli, että heillä on ulkonainen yhteys kirkon merkkeihin: sanaan, tunnustukseen ja sakramentteihin. Luterilaiseen oppiin ei kuulu pyrkimys erottaa heitä kirkon ulkonaisesta yhteydestä.
Jumala rakastaa syntistä mutta ei syntiä, niinpä myös luterilainen seurakunta suvaitsee keskuudessaan synnin tekijöitä, mutta ei siunaa syntiä.
Synti saarnataan synniksi, eikä ketään joka syntinsä tunnustaa, vihitä synteihinsä, vaan hänelle julistetaan armo Kristuksen veressä voimassa. Armo ei ole lupa tehdä syntiä vaan lupaus pelastuksesta omasta syntisyydestään huolimatta.
Myöskään erilaisia inhimillisiä traditioita ei tule asettaa kirkon ykseyden esteeksi. Tunnustuksemme mukaan Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta.
Luterilainen yhdenvertaisuus on sinä, että kaikki on syntisiä sekä siinä että parannuksen saarna ja armonjulistus kuuluu kaikille. Samoin kuin armon välineet kuuluvat kaikille jotka ne uskossa vastaanottaa. Kristillinen ajatus ihmisten välisestä tasa-arvosta lähtee luotuisuudesta. Meillä on yhteinen alkuperä Jumalan kuvana ja luomistyön tuloksena.
Jukka Kivimäki kirjoittaa:
”Synti saarnataan synniksi, eikä ketään joka syntinsä tunnustaa, vihitä synteihinsä, vaan hänelle julistetaan armo Kristuksen veressä voimassa”.
Mitä tämä ”vihitä synteihinsä” tarkoittaa?
Sari Roman-Lagerspetz
Vaikka synnintekijä onkin äärimmäisessä tapauksessa ”luovutettava Saatanalle” (1 Kor. 5:5) tai ”luovutettava Saatanan kuritettavaksi”, (1. Tim. 1:20), ei tämä tarkoita henkilön pysyvää vihkimistä saatana lapseksi tai pysyvää karkoittamista seurakunnan keskuudesta, vaan pikempin sellaista ojentamista josta henkilön toivotaan havahtuvan. Seurakunta ei siis anna periksi siinä, että henkilö voisi vielä tulla synnin tuntoon.
Kukaan ei siis ole niin toivoton tapaus, etikä hänelle enää tulisi saarnata lakia ja evankeliumia.
Jukka,
onko esim. rekisteröity parisuhde
sellainen asia, josta henkilöä pitäisi ojentaa?
Sari, kuten tiedät, lain ja järjestuksen mukaan kirkkomme pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan. Raamattu on krkossamme edellenkin kristillisen opin perusta ja ohjenuora kaikkien uskontoa koskevien kiistojen arvioimiseksi, ratkaisemiseksi ja ehkäisemiseksi.
Samoin tietänet, että toisin kuin yliopistoteologia, kirkkomme on kysymässäsi asiassa sitoutumnut tunnustukseensa.
Kuten tiedät, kirkkomme tunnustuskirjojen mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen. Homoseksuaalieihin parisuhteisiin tunnustuskirjoissa suoranaisesti ole otettu muutoin kantaa ja asian suhteen on tukeuduttava tunnustuskirjojen mukaiseen tapaan tulkita Raamattua.
Kirkossamme ei ole saavutettu sellaista laajaa yksimielisyyttä, etteikö homoseksuaalisuuden toteuttaminen olisi Raamatun mukaan Jumalan tahdon vastaista tai että Raamatun ilmoitus olisi asiassa aikojen kuluessa muuttunut. Toisaalta ei myöskään ole laajaa yksimielisyyttä siitä tuleeko seurakunnan jäsentä kysymässäsi asiassa ojentaa ja jos tulee niin miten. Asia jäi vuoden 2010 kirkolliskokouksessa pastoraalisen harkinnan piiriin ja yksimielisyys vallitsi vain siitä, ettei kyseessä ole kirkossamme avioliittoon rinnastettava asia.
Jukka,
Puhut kierrellen etkä ilmeisesti halua vastata.
Sari.
Minähän vastasin sinulle juuri edellä. Kirkko ei ole asiasta yksimielinen eikä ole tehnyt asiasta sellaista päätöstä, joka muutaisi aikaisemmmin yksimielisesti päätettyjä asioita.
Kysy tarkemmin jos haluat tarkempaa vastausta.
Jukka,
Kysytään nyt sitten ihan suoraan: Milloin ja missä kirkko on yksimielisestä päättänyt, että rekisteröidyssä parisuhteessa eläminen on syntiä ja seurakuntalaisia pitää siitä ojentaa?
Jusu
Laki rekisteröidyistä parisuhteista tuli voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2002. Kirkko käsiteli suhtautumistaan rekisteröityihin parisuhteisiin yli kahdeksan vuotta eikä päässyt yksimielisyyteen siitä, suhtaudutaanko niihin torjuvasti vaiko ei.
Laaja yksimielisyys sitävastoin vallitsi siitä, että kirkossa avioliitto katsotaan miehen ja naisen väliseksi liitoksi, eikä kanta perustu yhteiskunnan järjestykseen vaan kirkon omaan oppiin.
Kirkko vastusti aikanaan rekisteröityjä parisuhteita. Taustalla on mm. 1 Tim 1:10 jonka mukaan miesten kanssa makaavat miehet toimivat vastoin tervettä oppia. Tähän voidaan toki esittää vastaväite, ettei Raamatun kohta koske sitoutuneita parisuhteita, mutta itse Raamatun kohta ei tätä väitettä tue, Väitteelle ei löydy suoraa tukea myöskään muualta Raamattusta. Tarkastelukulma ei tässä ole niinkää eettinen vaan opillinen.
Koska Raamattu ei muilla kohdin muuta ilmoita, voidaan kehoitusta ”Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” (3 Moos 18:22), tämä voidaan lukea ajatomaksi ilmoitukseksi.
Toki voidaan pohtia, ohjaako oppi tässä asiassa etiikka.
Kirkossamme tätä tulisi pohtiaa nimenomaan luterilaisen tunnustuksen valossa. Selvää kuitenkin ettei vanhaan liittoon liittyneet rangaistukset ole enää uudenliiton seurakunnan ikeenä.
Ymmärrän vastauksesi kahdella tavalla:
(1) Se, että kirkko näkee avioliiton miehen ja naisen välisenä, ei ota kantaa siihen onko kahden miehen tai kahden naisen parisuhde syntiä vai ei. Vaikka kirkon avioliittonäkemys mielellään tuodaan tähän kysymyksen mukaan ikään kuin ”lisätodisteen”, se on silti vain avioliiton määritelmä eikä kannanotto homosuhteiden syntisyyteen.
(2) Kirkossa ei ole yksimielisyyttä siitä, voidaanko/tuleeko samaa sukupuolta olevien parisuhteita pitää syntinä. Monilla kristityillä varmasti tällainen vakaumus on, mutta minään normatiivisena oppina homosuhteiden syntisyyttä ei voi pitää. Kuten sanoit, asiasta ei ole yksimielisyyttä.
Tämä siis tarkoittaa, että kun puhut blogikirjoituksessasi yleisesti synneistä, se jää jokaisen lukijan oman vakaumuksen varaan, pitääkö hän samaa sukupuolta olevien suhteita syntinä vai ei. Ja tämä on linjassa sen moniäänisyyden kanssa, jonka kirkko asiassa sallii.
Jukka Kivimäki: ”Vaikka synnintekijä onkin äärimmäisessä tapauksessa (1 Kor. 5:5) tai “luovutettava Saatanan kuritettavaksi”, (1. Tim. 1:20), ei tämä tarkoita henkilön pysyvää vihkimistä saatana lapseksi tai pysyvää karkoittamista seurakunnan keskuudesta,”
Saman näkemyksen jakavat Jehovan todistajat ja lestadiolaiset, tuhoisin seurauksin joidenkin yksilöiden kannalta.
Kivimäki irrottaa lahkoajattelulle tyypilliseen tapaan jakeet asiayhteydestä päästäkseen toivomaansa tulokseen. “luovutettava Saatanalle” jaetta edeltää lause: ”sittenkuin olemme, te ja minun henkeni ynnä meidän Herramme Jeesuksen voima, tulleet yhteen”.
Seurakunta ei voinut eikä saanut tehdä mitään ilman apostoleja, joille oli annettu valta sitoa ja päästää. Apostolien poistuttua keskeltä estämästä evankeliumin hapantumista, tie avautui toiselle evankeliumille, josta apostolit varoittivat.
Nykykirkon eräs ongelma kulminoituu itsepetokseen, kun eletään siinä luulossa, että omistetaan avainten valtaa ymv. ja käyttäydytään sen mukaan. Ut.sta ei löydy yhtään merkintää siitä, että apostolien valtaa olisi jaettu ohi sen pienen lauman, jonka Jeesus valitsi.
Tapio Tuomaala tarkotatko, ettei ns. kirkkokuria tulisi missään olosuhteissa pitää yllä?
Jukalle: Tunnustuskirjat ovat muistaakseni 1500-luvulta. Niiden maailmankuva on tyystin erilainen kuin useimpien nykyihmisten.
Jukka miten sitä kirkkokuria pidetään yllä ?
Selkeään synnin harjoittamiseen ei puututa millään lailla,en ole ainakaan kuullut näin tapahtuvan,vaikka synnin harjoittamisesta ollaan tietoisia.
Olen kyllä Tapion Tuomaalan kanssa samaa mieltä,että luterlainen kirkko suomessa elää synninharjoittamisen suhteen itsepetoksessa vahvasti.
Nykyisen kirkkojärjestyksen aikana se on kyllä aika vähäistä.
Jukka Kivimäki: ”…tarkotatko, ettei ns. kirkkokuria tulisi missään olosuhteissa pitää yllä?”
Kirkkokuri on saman tapainen määritelmä kuin armeijakuri. Kuka missäkin palvelee, on alisteinen ryhmän kurille.
Jukka Kivimäki: ”Kirkossamme ei ole saavutettu sellaista laajaa yksimielisyyttä, etteikö homoseksuaalisuuden toteuttaminen olisi Raamatun mukaan Jumalan tahdon vastaista.”
Jumalan tahdon vastaista on mm. seuraava:
”Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi.”
Käskyjä on käskyn päälle, läksyjä läksyn päälle, vaan miksi?
”… koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minun käskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä kivijumalain perään.
Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää,”
Mikä on käskyjen tarkoitus?
Jukka Kivimäki: ”Lakia on julistettava kaikille, jotta jokainen tulisi tuntemaan syntisyytensä.”
Miten ajatteluusi sopii kohta:
”…synnin voima on laki.”
Laki johtaa aina enemmän syntiin? Miten se on mahdollista?
Tapio Tuomaala
Kirkkokurin varsinainen tehtävä on ohjata kirkon jäseniä pysymään oikeassa opissa, joka Suomen ev.lut. kirkossa on luonnollisestikin luterilainen oppi.
En siis tarkoittanut että esim. masennus on ilman muuta syntiä.
Sen sijaan epätoivoon vaipuminen ja itsesääli voi erottaa Jumalasta kuten moni muukin asia.
Martti Pentti
”Jumala ei luonut miestä ja naista, vaan ihmisen. Tuo ihminen sitten jaettiin kahtia mieheksi ja naiseksi, toisilleen sopiviksi puolisoiksi……..”
Ihminen kyllä jaettiin kahdeksi muttei kolmeksi. Tiedemiehet nyt voivat kertoa mitä tahansa, vaikka en tiedettä väheksykkään. Kuuluuko Jumalan käsky sitten miehille, tai naisille, jotka ovat kenties ”hajun” perusteella löytäneet samaa sukupuolta olevan kumppanin: ”Lisääntykää ja täyttäkää maa? Jos näin olisi, voitaisiin Jumalaa syystä syyttää erehdyksestä ja tietämättömyydestä. Ihmisjärjelläkin on siten tässä asiassa evidenssiä, ettei se näin mene, mitä maan täyttämiseen tulee. Mitä syntiinlankeemuksesta on seurannut, niin kyllä se nyt vain meille kuuluu ja varsinkin tuntuu luissa ja ytimissä vahvasti. Toinen toisistamme huolehtimiseen Jumalan sana meitä kehottaa, vaikka sekin onnistuu meiltä varsin puutteellisesti.
”Mitä syntiinlankeemuksesta on seurannut, niin kyllä se nyt vain meille kuuluu ja varsinkin tuntuu luissa ja ytimissä vahvasti.” Tuntuuhan se. ”Naiselle hän sanoi: — Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan. Ja miehelle hän sanoi: — Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.” Syntiinlankeemuksen seurauksia vain ei pidä yrittää siirtää lähimmäisen kiusaksi. Miehisyyttä ja naisellisuutta ei ole jaettu meille tasan, vaan monessa eri suhteessa. Jokainen on omanlaisensa tässäkin suhteessa.
Jatkan Kosti Vasumäen siteeraamaa aikaisempaa Martti Pentin kommenttia:. ’Joillekin miehille oikea puoliso onkin mies ja joillekin naisille hän on nainen. Onko se Jumalan hyvä tahto vai erehdys? onko se seuraus syntiinlankeemuksesta? Mitä se meille kuuluu? Meidät on kutsuttu rakastamaan toisiamme ja huolehtimaan toistemme hyvästä.’
Tätä samaa kyselin itsekin aikaisemmassa kommentissani. Mietin sitä, että ovatko kromosomipoikkeamat Jumalan tahtoa vai erehdystä. Koko evoluutiohan perustuu pääosin mutaatioihin ja on Jumalan luomistyötä. Jos siis kromosomipoikkeama saa jotkut ihmiset hakemaan puolisoksi samaa sukupuolta olevan ihmisen, onko se Jumalan hyvän tahdon vai erehdyksen seurausta. Ja onko se syntiä eli eroa Jumalasta?
Tuire Kajasvirta
Homoseksuaalisuus on poistettu tautiluetelosta, eikä tiettävästi ole todistettu sen johtuvan kromosomivirheestä. Toisin kuin esim. intersukupuolisuutta, en laittaisi homoseksuaalisuutta geenivirheiden piikkiin.
Jukka Kivimäki:
”Homoseksuaalisuus on poistettu tautiluetelosta, eikä tiettävästi ole todistettu sen johtuvan kromosomivirheestä. Toisin kuin esim. intersukupuolisuutta, en laittaisi homoseksuaalisuutta geenivirheiden piikkiin.”
Jukka, seuraahan sinäkin aikaasi äläkä kuikuile sinne 2000 vuoden takaisiin paimentolaisheimojen uskomuksiin. Tässä sinullekin uusinta tutkimustietoa homoseksuaalisuudesta. Kyllä se vaan siltä näyttää, että geeneissä on sen salaisuus, niinkuin monen muunkin ominaisuuden.
http://www.newscientist.com/article/dn26572-huge-twin-study-homes-in-on-gay-genes.html#.VIbCh3sa-02
Jukka, pyydän anteeksi edellisen kommentin epäkunnioittavaa ilmaisua! Tarkoitukseni oli sanoa, etteivät juutalaiset eikä Paavalikaan tienneet mitään kromosomeista, geenikartoista ja geeneistä.
”Toisin kuin esim. intersukupuolisuutta, en laittaisi homoseksuaalisuutta geenivirheiden piikkiin.” Piikkiin laitetaan maksamattomat laskut. Kenellä on oikeus tai valta periä maksua geenivirheistä? Eivätköhän nämäkin ole ’teille mitataan samalla mitalla, jolla te mittaatte’ -asioita. Päiväkodin mainio eettinen sääntö kuuluu: ’joka toista haukkuu, on itse.’
Mistäköhän haukkumisesta oikein kirjoitat?
Ei ole tieteellisesti todistettu että homoseksuaalisuus johtuisi geeneistä.
Intersukupuolisuus sitävastoin on geenivirhe. siis geeneistä johtuva epäsuotuisa ominaisuus. Tämä on toteamus ei mikkään haukkuminen.
Lisäksi täytyy muistaa, että ominaisuuden ja sairauden/poikkeaman välinen ero on osittain myös mielipidekysymys.
Käsitykseni mukaan geenit säätelevät aika paljon hiusten väriä ja hiuskasvua. Emme yleensä katso, että vaaleahiuksisuus olisi sen kummemmin sairaus kuin tummahiuksisuuskaan.
Myöskin kaljuuntumista pidetään enemmän periytyvänä ominaisuutena kuin vammana tai saurautena vaikka se on usein perinnöllistä. Sen sijaan pälvikalju on autoimmuunisairaus ja listattuna kansainvälisessä sairausluokituksessa ja silläkin on käsitykseni mukaan perinnöllisiä piirteitä.
Kun homoutta ei voi laittaa geenivirheiden piikkiin, se laskutetaan kai tämän ajattelun mukaan joltakin muulta taholta ikään kuin se olisi jollekin joku menetys. Miksi muka olisi?
Jussi Tynkkysen kommentissa on likki tutkimukseen, jossa homous yhdistetään yhdessä ympäristötekijöiden kanssa geenipoikkeamaan. Puhutaan siis mieluimmin geenipoikkeamasta eikä geenivirheestä.
Nostin tämän asian keskusteluun tässä yhteydessä, jossa Jukka Kivimäki blogissaan pohtii syntiä ja luterilaisen kirkon syntikäsitettä.
Jos tämä tutkimus ja sen jatkotutkimukset osoittautuvat paikkansapitäviksi, hokema ’homous on syntiä’, taitaa muuttua joksikin muuksi.
Myös Tuiren valitsemat sanamuodot ’geenipoikkeama’ sekä ’geenivirhe’ ovat arvolatautuneita. Niillä viitataan siihen, että virhe tai poikkeama aiheuttaa, jotain ei-toivottavaa ”normaaleihin” geeneihin verrattuna.
Jos haluaa välttää tekemästä sellaista rinnastusta, että normaaleilla geeneillä tulee heteroita ja poikkeavilla geeneillä tulee homoja, puhuisin mieluummin mieluummin ’seksuaaliseen suuntautumiseen vaikuttavista geeneistä’.
Sikäli jos homoseksuaalisuus ja heteroseksuaalisuus ovat kumpikin ihmisen normaaleja seksuaalisia suuntautumisia, tällöin sen kummemmin homoseksuaalisuudelle kuin heteroseksuaalisuudellekaan altistavat geenit eivät ole ’poikkeavia’.
Jusu:
Minusta geenipoikkeama-sana olisi paljon yksinkertaisempi kuin ehdottamasi muoto. Se kertoo yksinkertaisesti siitä, että geeni on erilainen kuin suurella enemmistöllä.
Ja homothan ovat seksuaalikäyttäytymiseltään erilaisia kuin valtaosa ihmisistä. Se kai rehellisyyden nimissä on todettava, vaikka tasa-arvoisia ihmisiä olemmekin Jumalan edessä.
(Painoin muuten vahingossa asiaton kommentti-nappulaa. Anteeksi Jusu, ei ollut tarkoitus)
Onhan se niinkin.
Tarkoitin vain sitä, että yleensä kysymyksen asettelu tehdään siten, että pohditaan mistä homoseksuaalisuus johtuu. Aivan yhtä lailla voitaisiin pohtia sitä, mistä heteroseksuaalisuus johtuu.
Koska kyseessä on saman ominaisuuden erilaiset ilmentymät, väittäisin jopa, että hetero- ja homoseksuaalisuus johtuvat samasta syystä, olkoon se sitten nuo aikaisemmin mainitut geenit (tutkimuksessa kaiketi puhuttiin polygeniasta) tai jotain muuta.
Tuire ja Jusu. Mielestäni Martti Pentti toi keskusteluun mielenkiintoisen näkökulman tähän homokeskusteluun. Kuten tiedämme, homoseksuaalien lisäksi seksuaaliselta suuntaukseltaan heteroseksuaaleista poikkeavia ihmisiä syntyy melko paljon. Syntyy myös intersukupuolisia, transsukupuolisia ja vielä näitäkin suurempi ryhmä lienevät biseksuaaliset ihmiset. Ja on vielä muitakin. Olen taipuvainen ajattelemaan samansuuntaisesti kuin Martti Pentti, ettei kenties ole olemassakaan sukupuolisesti 100%:sesti heteroja ihmisiä, vaan kaikki ovat eriasteisesti tästä poikkeavia. Ja jos oikein muistan, jossakin sikiön kehitysvaiheessa kaikki ovat naaraita, ja että sukupuolta määrittävät geenit järjestäytyvät lopullisesti vasta myöhemmässä kehitysvaiheessa. En ole alan asiantuntija vähäisessäkään määrin, tunnustan tämän samaan hengenvetoon. Kenties geeniteknologian kehitys antaa näihin kysymyksiin parempia vastauksi lähiaikoina.
Jusu Vihervaara
”Koska kyseessä on saman ominaisuuden erilaiset ilmentymät, väittäisin jopa, että hetero- ja homoseksuaalisuus johtuvat samasta syystä, olkoon se sitten nuo aikaisemmin mainitut geenit (tutkimuksessa kaiketi puhuttiin polygeniasta) tai jotain muuta.”
Näin voit toki väittää, mutta tällöin törmätään kysymykseen, mistä seksuaalisuuden olemassaolo yleisesti johtuu. Mikäli asiaa lähestytään puhtaasti naturalistisesti, olettamalla, että ihminen on yksineuvoinen eläin muiden joukossa, niin silloin seksuaalisuus liittyy näiden yksineuvoisten eliöiden pariutumiseen lisääntymisyksiköiksi. Homosekuaalinen kumppanuus ei synnytä toimivaa lisääntymisyksikköä, jolloin kyse on poikkeamasta.
Ihminen ei kuitenkaan ole vain ”biologinen kone”, vaan seksuaalisuus rakentuu osaksi persoonaa. Näin ollen seksuaalisuus ei myöskään pelkisty lajinjatkumiseen ja lajin jatkumisen kannalta katsoen myös ”epäkelpolisääntymisyksikkö” voi toimia ”kelvollisena kasvatusyksikkönä”
Poikkeamatkin ovat usein tarkoituksenmukaisia. Muistan joskus nähneeni TV-ohjelman rottakokeesta (tietysti!), jossa homoseksuaalista käyttäytymistä alkoi ilmetä liian tiheäksi kasvaneessa populaatiossa. Se ei ollut ainoa muutos. Olisivatkohan apatia ja väkivaltaisuuskin kasvaneet samalla?
Meitä ihmisiä on jo kauan ollut liian paljon. Ehkä pitäisi iloita kaikesta, joka mahdollisesti vähentää syntyvyyttä, kuolleisuuden lisääntymisestä lienee vaikeampi riemuita.
Martti Pentin esiin nostama rottakoe -havainto viittaisi siihen, että väestön ahtaus lisäisi apatiaa, väkivaltaa ja sodomiaa. Liekö näin myös ihmisellä.
Voisi toki kuvitella että ahtaissa oloissa ihminen on alttiimpi perisynnilleen ja tarvitsee tiukempaa lain ohjausta. Kun on tilaa, niin on luontevampaa antaa tilaa myös lähimmäisillleen.
Jukka,
Yritin tarkastella asiaa siten kuin ne ovat (as is) ilman, että yrittäisin ottaa kantaa tarkoituksenmukaisuuteen. Puhuessasi siitä, että homoseksuaalinen kumppanuus ei tuota jälkeläisiä, teet oletuksen, että seksuaalisuuden pitäisi tuottaa jälkeläisiä.
Jos yritetään miettiä sitä, mistä homoseksuaalisuus johtuu, en lähtisi muodostamaan mielipiteitä siitä, millaisia parisuhteita ihmisillä pitäisi olla tai pitäisikö niistä syntyä lapsia, koska yhtäältä ne ovat vain mielipiteitä ja toisaalta ihmisen seksuaalisuuden muodostuminen (olettaen että se tapahtuu geenien ja ympäristötekijöiden tasolla) ei ole riippuvainen siitä, mikä on mielipiteemme seksuaalisuuden roolista ihmisen elämässä.
Kuten sanoin aikaisemmin, termi ”poikkeama” on arvolatautunut. Se edellyttää mielipidettä siitä, mikä on tarkoituksenmukaista, toivottua tai ei-haitallista. Itse en ajattele siten, että heteroseksuaalisuus on ihmisen normaalitila ja homoseksuaalisuus on poikkeama siitä. Ajattelen, että molemmat ovat variaatioita ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta vaikkakiin toinen on ihmisellä selvästi yleisempää.
Jukka, mitä on sodomia? Perisynti taitaa olla myös sana, jota on vaikea selittää nykykielellä ja nykyihmisille ymärrettävästi. Miten perisynti, jos sellainen on olemassa, millä tavoin se ilmenee nykyihmisten arkielämässä?
”Voisi toki kuvitella että ahtaissa oloissa ihminen on alttiimpi perisynnilleen ja tarvitsee tiukempaa lain ohjausta.” Määrittelevätkö väkivalta, apatia ja sodomia perisynnin? Vaivaako perisynti rottalaumaakin?
Perisynti ilmenee olosuhteista riippuen monenlaisena. Olihan Robinson Crusoekin syntinen mies autiolla saarellaan. Mitä rottakokeeseen ja lain ohjaukseen tulee, näyttää siltä, että sen käyttäytymisen muutokset noudattivat luonnonlakia. Se on usein karu laki.