Luterilainen kirkko maailmassa

Jos riippuvuutta ei olisi, niin kirkon asema olisi aika huono. valtio ei enää hankkisi verotuloina ylläpitokustannuksia. Hautaus ja kirkot siirtyisivät valtion haltuun. Sillä kirkko ei enää kykenisi niitä ylläpitämään. Toiminta olisi mahdollista vain vuokratiloissa. Valtio ei myöskään suojelisi kirkon toimintaa, vaan se olisi vapaata riistaa.. Papit eivät enää voisi toimia sairaaloissa, kouluissa , eikä armeijassa. Lapsille uskosta puhuminen kiellettäisiin lailla. Raamattujen esilläpito julkisilla paikolla, kuten kirkoissa, kiellettäisiin. Kirkolle se kaikki tekisi hyvää, koska vainotun seurakunnan veri on siemen. Uskovat joutuisivat maksamaan uskostaan paljon, joten uskosta tulisi valtava haaste. Haasteitahan tästä elämästä puuttuu, kun kaiken saa niin helposti. Uskovien ei nyt tarvitse luopua mistään. Joten usko koetaan vähän lössönä juttuna.

Jos kuvaamani ero todella tapahtuisi, niin Juha, sinunkaan kirkkosi ei enää olisi valtion suojeluksessa.
Jolloin toimintavapauttanne alettaisiin rajoittamaan. Valtionkirkon alasajosta joutuu lopulta kärsimään kaikki kristillinen toiminta maassamme. Pyydetään sille vielä monia armorikkaita vuosia.

Kirkko ja valtio eivät voi olla täysin vailla keskinäistä riippuvuutta. Valtion lainsäädäntö määrää puitteet joissa valtion alueella toimivat yhteisöt, myös kirkkokunnat, toimivat. Kirkon kannalta on tärkeää, että laki sallii kirkon päättää omista perusteistaan käsin sanomansa sisällöstä ja kirkon järjestysmuodosta. Nykytilanteen eräs epäkohta on se, että kirkon sisäisen päätöksenteon piiriin kuuluvista asioista voidaan valittaa maallisiin tuomioistuimiin. Se rajoittaa kirkkojen autonomiaa, ja luo vaaran siitä, että kirkko luopuu joistakin yleisen mielipiteen vastaisista opeistaan tai käytännöistään ulkopuolisen painostuksen takia. Ollakseen uskollinen Kristuksen antamalle tehtävälle on kirkon pidettävä kiinni Jumalan sanasta ja kristillisestä tunnustuksesta. Tunnustuksen ydin ovat kolme ekumeenista uskontunnustusta, jotka yhdistävät useimpia kristittyjä maailmanlaajuisesti. Itse haluan käyttää valtiollista äänioikeuttani semmoisen ehdokkaan ja puolueen hyväksi, joka on valmis takaamaan kirkolle riittävän toimintavapauden.

Kirkko kuten valtio kumpikin hyötyvät nykyisistä suhteista.

Yhdyskuntana kirkko kirkko nopeuttaisi polarisaatiota 40.ssä vuodessa reilut kymmenen vuotta, jolloin 40.n vuoden päästä useat nykyiset lapset kirkkoa katsoessaan toteaisivat, Ajattele, Meidänki vanhemmat tuolla kävivät ja olivat vielä kirkon jäseniä.

Toki nykyistä diakonia, lapsi ja nuorisotyötä tulisi ikävä, mutta olisiko vastapainoa vastuunottamisesta omassa elämässä niin ettei vaaleja enää mentäisi läpi suurella äänestämättä jättävien joukolla.

Hautausmaitten hoito ja ylläpito olisi sitten haasteellista, mutta yhtiöittämisasian vastapainona voisi syntyä aktiivisuutta yhdyskunnankin jäseninä hoidella myös hoitamattomia hautoja, mikä kyllä aktiviteettina sopisi tähänkin päivään yhteisöllisyyden hengen ja asian takia sanoittaa elämämme kovin rajallista matkaa ja muistoa siitä jälkeemme jääville mikä muisto hyvässäkin, asiaa harrastaneessa, suvussa ja perheessä on 120.tä vuotta mihin lasken neljän sukupolven vaikutusta ja muiston siirtämistä. Siis hyvässä siinä että on jaksettu, huomattu, ja ymmärretty asiaa harrastaa. Nykyisin kun tämmöselle ei perheissä tahdo löytyä aikaa kuten ei syytäkään.

Valtioneuvoston Juhlapalvelukset eduskunnan asiassa jäisivät myös omaan harkintaan pitäisikö niitä enää järjestää.

Samoin Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksista Presidentin tai Parin vieraana pitäisi kysyä tarvittaisiinko Piispoja, joita silloin olisi puolet vähemmän, juhlistamaan kenraalikunnan sisääntuloja.

Eläkeasia yhdyskuntana nykyisille työssä oleville, työhön aikoville, ja eläkkeellä oleville on tietysti tärkeä asia. Eläkevakuutusmaksun korottaminen olisi aiheellista pikimmiten, toki metsänmyynnistäkin joksikin vuodeksi löytyisi kuten muun kiinteän kaupaksimenevän myynnistä, mutta ilman nykyistä verotusoikeutta nämä eivät kuitenkaan riittäisi rahassa kuin korkeintaan kymmeneksi vuodeksi.

Nykyisellä kirkon Meille antamalla opetuksella ja hengellisellä tiennäytöllä eniten huolin hautausmaitten asiasta kun useat ovat hyvillä paikoilla. Meillä on valtion ja seurakunnan välille laadittu ja todistettu sopimusasiakirja missä hautapaikka pysyy niin kauan kun alue säilyy hautausmaana. Mitähän se sitten ajan saatossa voikin tarkoittaa.

Kiitos keskustelusta. Haluaisin vielä jatkaa loppukysymysten parissa. Aloitan viimeisestä.

Miksi kirkko ei pidä (tai pitää) mukautua maailman mukana?

Miksi on hyvä, kun kirkko pysyy Tunnustuksessa ja opettaa Jumalan sanaa oikein ja toimittaa oikein sakramentit?

Millä perusteella valitse puolueen ja ehdokkaat eduskuntavaalissa?

——

Millä perusteella valitse puolueen ja ehdokkaat eduskuntavaalissa?

Minulle on tärkeää, että puolue ajaa niitä asioita, joita pidän tärkeänä. Mielestäni on hyvä, jos ehdokkaan kristillinen arvopohja näkyy selvästi.

Kirkon pitää muuttaa toimintatapojaan maailman muuttuessa. Muuten evankeliumi ei tavoita kaikkia. Tässä suhteessa kirkko on aikaansa jäljessä pahasti. Toiminnan muuntamien oikeaan suuntaan on nyt hankalaa, kun ajoissa ei ole muutoksiin ryhdytty. Liian kauan on junnattu ja muutoksia vastustettu.
Sanomaa kirkko ei saa ryhtyä muutamaan. Muuten sillä ei ole mitään sellaista annettavaa, mitä muualta ei saisi. Vaikuttaa vain siltä, että tehdään molemmissa juuri päinvastoin.

Paavalin sanat Korintolaisille ovat edelleen voimassa myös meille, vaikka niiden kirjoittamisesta onkin kulunut jo reilu tuhannen vuotta:

”Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa, että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa, sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu, niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä.
Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.
Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen.
Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus
1.Kor.1:1-10

Tuossa Paavali tavallaan nitoo yhteen seurakunnan tunnustukset ja merkit. Jos joku pyrkii muuttamaan näitä sanoja, niin on syytä kysyä miksi? Muutokset jotka ovat ulkoisia ja aikaan sidottuja, eivät edellytä Kristuksen opin muuttamista. Jos joku siihen pyrkii, niin on syytä niitä kavahtaa ja jättää ne omaan arvoonsa.

Tämä on tärkeää: ”On annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa, että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa, sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu, niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa.”

Seurakunta ei ole mihinkään ulkoiseen raamiin puristettu, vaan siinä on todistus Kristuksesta vahvistettu, se on uskon ja tunnustuksen yhteisö jossa tunnustamme: ”Me uskomme yhteisen seurakunnan.”, emme siis sano: ”Me näemme yhteisen seurakunnan.” Emme siis epäile ja aprikoi vaan vahvistamme Kristuksen todistuksen maailmassa. Seurakunta on pyhitetty Jumalalle ja se on Pyhä, ei tekojen ja erinomaisuutensa tähden vaan kutsujan tähden, sillä olemme yhdessä kutsuttu samaan Armoon, jossa olemme Pelastettu.

Jos tuohon tunnustukseen ei pysty ja siihen ei voi yhtyä, niin on vakavasti kysyttävä itseltään; mikä estää?

On hyvä myös muistaa, että ”verkkoihin” jäi kaikenlaisia kaloja… (Matt. 13:47)