Monesti kuulee sanottavan, että luterilainen kirkko ei ole sellainen pääsiäisen ja ylösnousemuksen ympärille rakentuva kirkko kuin vaikkapa rakas sisarkirkkomme eli Suomen ortodoksinen kirkko. Sen sijaan joskus luterilaisesta kirkosta on puhuttu pitkänperjantain kirkkona. En kuitenkaan ole koskaan ymmärtänyt tätä vastakkainasettelua.
Jos esimerkiksi katsoo Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkovuotta, on sen suurin juhlapyhä pääsiäinen. Niin kiirastorstai kuin pitkäperjantaikin ovat valmistavia juhlapyhiä pääsiäisen riemuun. Samoin ortodoksisessa kirkossa pääsiäisen lisäksi myös luonnollisesti mm. Suuri torstai (vrt. kiirastorstai) ja Suuri perjantai (vrt. pitkä perjantai) ovat tärkeitä juhlapyhiä.
Niin luterilaisuus kuin ortodoksisuus on myös keskittynyt julistuksessaan, uskossaan ja elämässään hyvin vahvasti Kristuksen ylösnousemuksen ja kuoleman voittamisen mysteeriin, jota juhlistetaan pääsiäisenä. Se on molempien kirkkojen kalleinta aarteistoa.
Myös viime vuosikymmenten ekumeeninen työskentely on opettanut huomaamaan monia yhteneväisyyksiä luterilaisen ja ortodoksisen kristillisyyden välillä. Löytyypä luterilaisesta virsikirjastakin ortodoksien pääsiäistropari numerolla 90: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.”
Paljon muutakin idän ja lännen kirkon kohtaamisesta voisi teologiankin tasolla sanoa, mutta se vaatisi jo paljon laajempaa käsittelyä. Siksi onkin ehkä tällä kertaa parempi pysähtyä ja hiljentyä suuren mysteerin edessä kiitollisin mielin ja muistaen, että pääsiäinen on kaikkien kristittyjen yhteinen juhla ja pyhä. Hyvää kiirastorstaita, pitkäperjantaita ja ennen kaikkea pääsiäistä, arvoisa lukija!
