Luther kirjoitti 1522: ”Pyydän, että ihmiset unohtavat nimeni eivätkä nimitä itseään luterilaisiksi vaan kristityiksi. Mitä Luther on? Oppihan ei ole minun! Minua ei ole myöskään ristiinnaulittu kenenkään puolesta (1 Kor. 1:13). Paavali ei halunnut, että kristityt nimittäisivät itseään paavalilaisiksi tai pietarilaisiksi (1 Kor. 3:4, 21-23; 1:12) vaan heidän tuli kutsua itseään kristityiksi. Miten sitten minä, surkea haiseva lantakokkare, voisin päätyä siihen, että Kristuksen lapsia nimitettäisiin minun kurjan nimeni mukaan?”…
Otamme vielä yhden lainauksen. Se on kirjoitettu hyvin pian edellisen lainauksen jälkeen. Luther sanoo: ”On totta, ettei sinun pidä sanoa: Minä olen luterilainen tai paavilainen, sillä kumpikaan näistä ei ole kuollut sinun puolestasi – sen on tehnyt vain Kristus. Mutta jos olet selvillä siitä, että Lutherin oppi on evankelinen ja paavin oppi ei ole, silloin et saa ilman muuta heittää Lutheria menemään, koska silloin hylkäät opin hänen mukanaan. Se oppi, jonka saat tuntea, on Kristuksen oppi. Sen sijaan sinun pitää sanoa: En välitä siitä, onko Luther lurjus vai pyhimys. Hänen oppinsa ei ole hänen vaan Kristuksen. Sinähän näet, etteivät tyrannit suunnittele vain Lutherin raivaamista pois tieltä vaan he haluavat juurittaa opin! Opin tähden he käyvät kimppuusi ja kysyvät, oletko luterilainen. Tässä sinun ei totisesti pidä vastata liukkain sanoin vaan tunnustaa avoimesti Kristusta!”
Carl Fr. Wislöff, Tätä Luther opetti, s. 255-256, Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy, Kauniainen, 1985. Otsikko on allekirjoittaneen.
