Usein kuulee väitettävän, että kirkkomme panostaa erityisen paljon suhteisiin roomalaiskatoliseen kirkkoon ekumeenisessa toiminnassaan. Toki onkin syytä keskittää voimia kristillisen yhteyden syventämiseen ja pyrkiä Pyhän Hengen johdatusta rukoillen katolisten kanssa viimein myös kirkon näkyvään ykseyteen. Muodostaahan katolinen kirkko sentään yli puolet kristikunnasta, ja historiallisesti ottaen luterilaisuus vähitellen erkani juuri katolisesta kirkosta, jota se pyrki sisäisesti uudistamaan. Myöhemminhän tavoitellun suuntaisia uudistuksia on tehty. Sanotaanpa nykyään monesti, että erityisesti Vatikaanin II konsiilin linjausten myötä Raamattu Jumalan sanana on monesti kovemmassa kurssissa katolisessa kirkossa kuin protestanttisella tai luterilaisella puolella. Tätä havainnollistaa vaikkapa se, että Suomen Raamattuopisto julkaisi suomeksi toisen kirjan paavi Benedictuksen Jeesus-kirjojen trilogiasta.
Tosiasiassa meillä ei silti tällä hetkellä ole käynnissä varsinaisia oppikeskusteluja katolisen kirkon kanssa, vaikka vuonna 2010 suomalais-ruotsalaisen dialogin tuloksena julkaistiin asiakirja Vanhurskauttaminen kirkon elämässä. Venäjän ortodoksisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon kanssa dialogimme jatkuvat, mutta lukumääräisesti eniten meillä on oppikeskusteluja nk. vapaakirkkojen kanssa: baptistit, helluntailaiset, metodistit ja Vapaakirkko. Varsinaisia oppikeskusteluja käymme baptistien kanssa; Vapaakirkon ja helluntailaisten kanssa meillä on kahdesti vuodessa kokoontuva neuvottelukunta. Metodistien kanssa yhteistyöryhmä työskentelee vuonna 2010 allekirjoitetun, alttarin ja saarnatuolin yhteyden synnyttäneen sopimuksen käytännön toteuttamisen edistämiseksi.
Suomen Baptistikirkon ja Finlands svenksa baptiskyrka’n kanssa olemme käyneet dialogia jo yli 15 vuoden ajan – valtuuskunnat ovat tavanneet kolmen vuoden välein. Juuri tuli päätökseen vuosina 1997 käynnistetyn dialogin tuloksia koostava väliraportti, joka on otsikoitu ”Jeesuksen Kristuksen kutsumat” (Kallade av Jesus Kristus).
Baptistien kirkkomme kanssa käymiä neuvotteluja edelsivät suomen- ja ruotsinkielisten baptistien keskinäiset keskustelut. Aiemmin ei tällaisia kontakteja ollut paljon ollut. Keskeinen rooli jo tässä vaiheessa oli – ja aina tähän päivään asti – Suomen Ekumeenisen Neuvoston entisellä pääsihteerillä, ruotsinkielisiä baptisteja edustavalla pastori Jan Edströmillä. Luterilaisina puheenjohtajina ovat toimineet piispat Juha Pihkala ja Matti Repo. Alkuvaiheessa merkittävää oli myös se, että Kirkkohallituksen ulkoasiain osaston johtaja Risto Cantell kehotti baptisteja keskustelemaan ensin keskenään, jotta heillä olisi parempi pohja käydä yhdessä keskusteluja meidän luterilaisten kanssa. Niinpä ensimmäinen tulos neuvotteluista oli se, että suomen- ja ruotsinkieliset baptistit oppivat paremmin tuntemaan toisiaan ja vahvistivat baptistista identiteettiän. Ruotsinkieliset baptistit ovat perinteisesti olleet yhteiskunnallisesti sekä myös oppikysymyksissä avoimempia ja ammentaneet vaikutteita Ruotsista.
Molempiin ryhmiin on vaikuttanut eurooppalaisten uskonveljien ja -sisarten lisäksi amerikkalainen baptismi – myös sen sosiaalieettinen aktiivisuus etenkin uskonnonvapaus- ja rauhantyön kysymyksissä. Tunnetuimpia nimiä tällä saralla ovat epäilemättä Martin Luther King sekä presidentti Jimmy Carter.
Meikäläiset keskustelut luterilaisten ja baptistien kesken aloitettiin v. 1997 Luterilaisen Maailmanliiton ja Baptistisen maailmanallianssin keskusteluraportin Baptists and Lutherans in Conversation (Baptistit ja luterilaiset keskustelevat) pohjalta. Sen teemoja on käyty lävitse suomalaisessa kontekstissa ja syvennetty sekä selkeytetty joitain teemoja. Joitain yleisiä asioita on jätetty käsittelemättä ja käsitelty uutena esimerkiksi kirkon ja valtion/yhteiskunnan välistä suhdetta. Myös täkäläisen käytännön yhteistyön paikoin varsin laajoja vakiintuneita muotoja sekä hyvän yhteistyön periaatteita on nostettu esiin rohkaisuksi ja avuksi paikalliseen ekumeniaan muuallakin Suomessa.
Monissa asioissa olemme voineet löytää varsin laajaa yhteistä pohjaa, vahvistaa keskinäistä yhteyttä ja luoda näin pohjaa yhteistyön, kristillisen todistuksen ja palvelun, kehittämiselle eri tasoilla. Kuten ei kansainvälisissäkään luterilais-baptistisissa neuvotteluissa yleisesti, ei tässäkään tapauksessa ole kuitenkaan päästy riittävään yksimielisyyteen kasteesta, ehtoollisesta ja niiden hoitamista palvelevasta kirkon virasta ehtoollisyhteyden solmimiseksi. Näissäkin asioissa yhteisymmärrys on kuitenkin kasvanut.
Kasteesta voitiinkeskusteluissa todeta yhdessä esimerkiksi seuraavaa: ”23. Olemme yhtä mieltä siitä, että kaste on merkki Kristuksen ruumiin jäseneksi ottamisesta ja paikallisseurakunnan jäseneksi tulemisesta. Luterilaiset ymmärtävät kasteen ’vaikuttavana merkkinä, joka lahjoittaa syntien anteeksiantamuksen. ”Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin’ (KO 35). Baptistit ymmärtävät kasteen Jumalan kutsun vastaanottamisena ja merkkinä Jeesuksen opetuslapseksi tunnustautumisesta.
24. Sekä luterilaiset että baptistit yhtyvät ajatukseen kasteen kertakaikkisuudesta ja yhdestä kristillisestä kasteesta. Luterilaisen käsityksen mukaan oikein kastettu on kastettu vedellä kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Baptistisen käsityksen mukaan kaste tapahtuu upottamalla kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja on tietoisesti uskovan tunnustautumista Jeesukseen Kristukseen.”
Luterilaisina esitimme toivomuksen ja pidämme tavoitteena, että ”baptistiseurakuntaan liittyvää, kastettua luterilaista tai Suomen Ekumeenisen Neuvoston jäsen- tai tarkkailijakirkon jäsentä ei enää kastettaisi baptistiseurakunnassa vaan kristillisen uskon tunnustaminen riittäisi. Luterilaiset tunnustavat baptistien kristillisen kasteen.”
Yhdessä sitouduimme Ekumenian hyvien tapojen periaatteeseen: ”…haluamme erottaa evankeliumin julistamisen proselytismistä, pyrkimyksestä toisten kristillisten yhteisöjen jäsenten käännyttämiseen omaan kristilliseen yhteisöömme.”
Yhdessä myös sitouduimme, Ekumenian hyviä tapoja seuraten, ”…puhumaan totta ja hyvää toinen toisistamme. Edistämme seurakuntien työntekijöiden ja seurakuntalaisten sitoutumista tähän.”
Keskusteluja on määrä jatkaa vuonna 2015 baptistien isännöimänä. Tähänastisia tuloksia pääsee enemmän katsomaan väliraportista osoitteesta Oppikeskustelut vapaakirkkojen kanssa
Hyvä kirjoitus ja muistutus ekumenian laajuudesta. Mutta olisiko se kuitenkin Jimmy Carter (James Earl), en muista Jimmie kirjoitusasua nähneeni.
Kiitokset kommentista ja täsmennyksestä. Tämä huolimattomuuserhe pitää toki korjata.
Teoriasta käytäntöön:
Opiskelin kielikoulussa samassa ryhmässä ruotsalaisen baptistipapin kanssa Raamatun sanastoa muutaman viikon ajan. Eräänä päivänä puhuimme kasteesta. Thaimaalainen opettajamme tiesi, että toisissa kirkkokunnissa kastettiin lapsia, toisissa vain uskonsa tunnustaneita aikuisia. Hän pyysi ryhmäläisiä kertomaan tästä asiasta. Teimme niin, että tuo ruotsalainen baptisti kertoi, miksi luterilaiset kastoivat lapsia ja minä kerroin, miksi baptistit kastoivat aikuisia. Meillä oli oikeastaan ratkiriemukas oppitunti. Molemmat osasimme kertoa toisen kastekäsityksestä aivan oikein. Käytännön ekumeniaa hyvien ystävien kesken…
Kiitos lämminhenkisestä käytännön tapauskertomuksesta. Tällaiset tapaamiset kasvattavat yhteishenkeä ja siten auttavat tekemään työtä yhteyden ja ykseyden vahvistamiseksi pitkäjänteisesti – uskon, toivon ja rakkauden horisontissa.