Luterilaiset papit sortuivat taas luterilaisten perusvirheeseen tuomiopäivänä ja pelottelivat hyvillä teoilla ja niiden tekemättä jättämisellä. Hyvät teot eivät ole arviointikriteerinä viimeisellä tuomiolla eikä viimeinen tuomio perustu hyviin tekoihin. Se tekisi tyhjäksi Jumalan armon ja Kristuksen sovituskuoleman ristillä. Jo Martti Luther oivalsi, että yksin usko pelastaa. Tekoja ei tarvita pelastukseen ja taivaaseen pääsemiselle. On tärkeää tajuta mistä evankeliumi tässä kohdassa puhuu ja miksi. Olen tarjonnut koulutusta luterilaisen kirkon piispoille ja papeille aiheesta lähettämällä aiheesta ilmaisen teologisen kirjan. Samalla tavalla Jaakobin kirje tuottaa vaikeuksia luterilaiselle teologialle puhuessaan hyvistä teoista. Katolinen tulkinta pelastaa pulasta yksin armo -oppeineen.
”Omahyväisyys ” on mielenkiintoinen Suomalainen sana, joka pitää sisällään merkityksen omavoimaisuudesta. Omahyväisyys on salakavala ominaisuus ihmisessä, jopa niin, että voimme sanoa tekevämme ”hyvää” Kristuksen nimissä, kuten Riitan lainaamassa ajatuksessa.
Ihminen lukee omahyväisyydessään Kristuksen nimissä tehdyt työt oman vapaantahtonsa ponnistuksiksi… Onko silloin enää kyse Kristuksen työstä?
Omahyväisyys on persoonaa katsova termi minkä Ihminen mallillaan on usein tietämättään ja myös tahtomattaan sisäistänyt.
Ihmisen käyttäytyminen heikompiosaisia kohtaan voi kertoa muustakin kuin omahyväisyydestä.
Perinteisen Luterilaisten Uskon Opin mukaan hyvä Ihmisen töissä on Jumalan tekoa Ihmisessä, ja eihä perisyntisenä Ihminen muuhun kykenisikään.
Näin pidän marginaalisena ajatusta Ihmisen omahyväisyyttään tekevän hyvää lähimmäisilleen saati että tuumaisi tekonsa Herramme silmäin alle arvioitavaksi eteenpäin.