Minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ja hän sanoi suurella äänellä: ”Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet.” (Ilm. 14:6-7)
Protestanttisessa Raamatun tulkinnassa on tätä Raamatun kohtaa tulkittu profetiaksi uskonpuhdistuksesta; millä perusteella tohtori Martti Luther on (tai ei ole) tämä enkeli, jonka kautta uskonpuhdistus ja Jumalan ilmoitus evankeliumin julistamisesta kaikilla kielillä pääsi vauhtiin?
Miksi Lutherin työtä vastustettiin ja vastustetaan vielä meidänkin aikana?
Mitä hyötyä oli reformaatiosta (uskonpuhdistuksesta) koko kristikunnalle; mitä vaikutusta tällä oli myös kouluttamattomalle tavalliselle kansalle?
Matt. 24:14 on lähetyskäsky; uskonpuhdistus oli tärkeä 500 vuotta sitten, jolloin evankeliumi lähti uudelleen voimakkaasti liikkeelle ja tavoitta tavallisen kansan; mitä esteitä meidän aikana on evankeliumin eteenpäin viemisessä?
.
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Pääsiäislammas (26.3.2015)
Kristillinen avioliitto – hyvä elämä (10.4.2015)
Olen useammin kuin kerran, ollut pimeydessä, josta Luther on minut nostanut ja olen kyynelsilmin lukenut Lutherin lohduttavia sanoja, enkä tässä nyt tosiaankaan tarkoita, että uskon Lutheriin Jeesuksen sijaan.
Lutherin kohtaama Armo on niin väkevä, että se pamautti keskiaikaiset luut ylös haudoistaan ja tuo pamaus kuuluu vieläkin, sillä sama ”uskontaistelu” jatkuu edelleen.
Kaikilla niillä, jotka ovat saaneet lahjaksi Jumalan Vanhurskauden Kristuksessa, löytävät Hengellisen yhteyden Lutherin kanssa ja sama koskee Paavalia ja myös muita Raamatun kirjeiden kirjoittajia, kaikki ammentavat samasta Lähteestä, joka on Kristus Kallio, joka edelleen virtaa avoimena lähteenä syntiä vastaan.
Kysymys joka edelleen jakaa ihmisiä on nimenomaan siinä, riittääkö Jumalan Pojan Vanhurskaus täydellisesti minulle vai ei?
Kysymys on ”Uskontaistelusta” Pitääkö minun itse pyhittää itseni, vai riittääkö Kristuksen työ loppuun asti? Pitääkö minun tehdä vielä jotakin, että saavuttaisin vanhurskauden?
Vastaus on kirkas ja selkeä, ei tarvitse. Jumalan Vanhurskaus Kristuksessa on lahjoitettu minulle Jumalan Pojan kautta, kertakaikkiaan ja kokonaan ja se vahvistaa samalla, että Usko ilman tekoja on kuollut.
Kun olen siis näin Pelastettu ja uskon saanut, niin myös kaikki tekoni ovat Jumalassa tehdyt. Ei ole olemassa ”Uskoa” joka ei toimi ja vaikuta ”hyviä töitä”
Tässä uskossa saa jokainen Kristitty vaeltaa. Eläen Levossa, ei katsoen enää itseensä, joka on yhtä kuin kuollut. Kun Elää Kristuksessa on katse Hänessä, joka voi meissä kaiken. Kristitty elää Uskosta.
Vaellan kärsivällisesti lähimmäisiäni tukien sen Armon mukaan, jonka olen saanut osakseni. Odotan näin kärsivällisesti ruumiini lunastusta Jumalan lupauksen mukaan. Kuka voi erottaa minut Kristuksesta? Kuolema? Vaino? Pilkka? Oman lihan heikkous? Jos olen heikko, niin on Kristus kuitenkin väkevä, sillä Hän sovittanut syntini. Kiitos Jumalan.
Maailma ja perkele kiivailee edelleen ihmisen mahdollisuudesta vaikuttaa osaltaan pelastukseensa, mutta usko pysyy lujana Kristuksessa ja pakenee heikkoudessa Jumalan siipien suojaan, kuin poikanen emonsa helmaan ja sanoo: ”Isä pidä minusta huoli, äläkä anna minun eksyä ja eksyttää niitä, jotka sinua maailmassa etsivät. Puhdista minut kaikesta vääryydestä Poikasi tähden.”
Lutherilla oli kirkas näky ihmisen olemuksesta, eikä luulotellut turhia ihmisen ”hyvyydestä” ja sanoikin jossain, että n. 500 vuoden päästä hänen kuolemansa jälkeen on jälleen pimeys päässyt mahdollisesti valtaan. Ei tuo Luther mielestäni kovin väärässä ollut, kun katsoo nykyistä menoa.
”Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.
Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;
sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. 2.Piet.1
Veljet ja siskot Vahvistukaa Kristuksessa.
Ismon tekstistä ahmin joka sanan! Kiitos Taivaan Isälle.
Kiitos Ismo hyvästä kommentista. Näin on.
Jumaluusopin tohtori Martti Luther kirjoittaa päivän mannassa:
Katso, Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. (Joh 1: 21)
Kun on taisteltava omantunnon kauhistusta ja kiusausta vastaan, tällaisilla sanoilla on harjoittauduttava pysymään lujana ja totuttauduttava näkemään, että synti on ainoastaan Kristuksen päällä. Vihollisemme perkele tunkee omaantuntoomme sellaisen käsityksen, että syntejä olisi pidettävä ikään kuin sydämiimme kirjoitettuina. Tämä on Jumalan ja uskon vastainen, epäkristillinen ja Kristusta häpäisevä käsitys.
Kristitty olkoon siis varuillaan. Pysyköön hänen sydämensä ja omatuntonsa kaikista synneistä puhtaana ja saavuttamattomana. Hän pääsee tähän vain uskossa pitäytymällä siihen, että syntimme ovat Kristuksen päällä ja hänessä voitetut. Näin olemme turvassa ja varjellumme iankaikkisesta kuolemasta.
Meillä on Kristuksessa iankaikkinen vanhurskaus ja pelastus. Tämä on kuitenkin vaikea taito. Kysyy suurta uskon taistelua ja harjoitusta riippua tässä ja synnin kiusatessa rohkeasti voittaa omatuntomme ja sanoa: Jos olenkin tehnyt syntiä, en kuitenkaan ole sitä tehnyt, sillä synti ei ole minun, vaan Kristuksen.
.
Virsi 275: Mä elän laupeudesta
Mä elän laupeudesta
ja armon antimista.
En ansainnut mä autuutta,
se tuotiin taivahista.
Tää lohdutus on ainoa:
mä elän laupeudesta.
Sua, Jeesus, kiitän ainian,
kun hädästä mun nostit,
joit vihan maljan katkeran
ja verelläs mun ostit.
On autuuteni sinussa:
mä elän laupeudesta.
Ylistän, Isä, sinua
nyt täällä murheen maassa,
vaan kerran valkovaatteissa
saan kiittää kunniassa.
Soi riemuvirsi taivaassa:
Mä elän laupeudesta.
Hieno vanha virsi, jota tuli tänään veisattua. ”Mä elän laupeudesta”
Näin on. Meilläkin veisattiin tämä virsi messussa. Joka sunnuntai meillä veisataan noin kymmenen luterilaista virttä alusta loppuun.