Viime aikoina blogikirjoituksissa on alettu viittaamaan Lutherin hieman useammin. Toisaalta hänen on vedottu ylimpänä auktoriteettina ja toisaalta kiistelty hänen erehdyksistään .
Joka on vähänkin tutustunut Lutherin keskeisiin kirjoituksiin ja lukee niitä ennakkoluulottomasti , huomaa sen että hän oli niin syvällisesti ymmärtänyt ja tulkinnut Raamattunsa että häntä voisi kutsua uskonnolliseksi neroksi.
Toisaalta on sitten se toinen Luther joka hyväksyi vaaliruhtinaan kaksoisavioliiton, kirjoitti hirmuisia asioita talonpoikia ja juutalaisia vastaan.
Oma suhteeni Lutheriin on vaihdellut. Ensimmäinen kosketukseni häneen oli jotkut hänen tekstinsä ja olin täysin myyty niistä. Toinen vaihe tuli kun tutustuin Lutherin persoonaan. Kesti aikansa ennen kun alkoi ymmärtämään ja ennen kaikkea hyväksymään hänen persoonansa monisärmäisyyden.
Lopulta päätyy väkisinkin siihen että hän ei ole mikään hyvä samaistuskohde henkilönä. Hänen persoonansa oli viedä uskon hänen hengellisiin oivalluksiinsa. Tämä kausi kesti muutaman vuosikymmenen kunnes lopulta tuli uusi oivallisuus. Sellainen että juuri hänen persoonansa rikkinäisyys on selityksenä hänen kamppailuunsa suhteessa Jumalaan.
Lutherilla oli sekä vaikea lapsuus että nuoruus. Kapina isää kohtaan oli tuhota hänet. Pelastus tuli luostarin antamasta suojapaikasta. Siellä hän sai ensikertaa tuntea miten parantavaa inhimillinen läheisyys oikeaan henkilöön voi olla. Suhdetta alkuperäänsä ei voi ratkaista pakenemalla, joten myöhemmin aina pinan alla kytevä kapina isää vastaan sai uuden muodon kapinassa kirkon väärinkäytöksiä vastaan. Kapina jonka sanoma kosketti vastaavasta hengellisessä ja maallisesta orjuudessa eläviä.
Pannaanjulistetuksi tuleminen oli hänen pelastuksensa. Vihdoinkin hän joutui seisomaan omilla jaloillaan. Naimisiin meno ja isäksi tuleminen auttoi häntä pääsemään sukupuolisista paineista ja loi ympäristön jossa hän voi keskittyä opetustoimeen ja tunnustuskirjojen tekstien hiomiseen yhdessä muitten kanssa.
Jo ylimenokautena luostarista maailmaan hän ollessaan paossa vaaliruhtinaan linnassa ja kääntäessään Raamattua hänellä oli vakavia psykoottisia episoodeja hallusinatioiden muodossa . Hän tuntuu selvinneen niistä, mutta elinikäinen voimakas alkoholin käyttö oluen muodossa varmasti sekä lievensi oireita mutta loi samalla selvän aina kytevän kroonisen ns bipolaarisen eli mano-depresiivisen sairauden, jonka kanssa hän painiskeli elämänsä loppuun asti.
Sairautensa puolesta hän oli hyvässä seurassa. Historia tunee suuren määrän luovia neroja jotka olivat saman sairauden pauloissa mutta silti tekivät suurtekoja ja näin myös Luther.
Minulle Lutherin persoonan , särkyneenä astiana oleminen, parempi ymmärtäminen ahaa-elämyksen tapaan antoi uuden ymmärryksen hänen tekstiensä ainotlaatuisuuteen. Olkoon että hänen persoonassaan oli särönsä niin niistä säröistä tihkuu verta niistä sisäisen taistelun haavoista mitkä minulle vakuutaa etä se mitä hän hengellisiä kirjoittaa oli tulessa karaistua.
Vaikka nykyisin ajattelen uskonnollisista asioista monessa suhteessa eritavalla kun nuoruuteni Lutheria lukiessani , niin ilman niitä lukuja en olisi jatkanut epävarmuuteni parantamiseksi etsimään muita mahdollisia totuuksia joista muut särjetyt kertovat.
Olen ajatellut Lutherista paljolti samoin kuin Markku. Uskon hänen tunteneen myös läpi elämänkestänyttä traumaattista syyllisyyttä, joka aiheutti äkillisen paon luostariin, myöhemmän runsaan alkoholinkäytön ja jopa kenties delirium-kohtauksia. Avaimena tähän näen hänen ystävänsä Alexiksen äkillisen kuoleman samaan aikaan tuon kuulun ’salamaniskun’ kanssa.
Tosiaankin, jos joku nuoruuden lähiystävä kuolee ,niin se jättää jälkensä. Ainakin epämääräistä syyllisyyden tuntoa siitä että olisiko voinut tilanteessa tehdä jotakin. Sitten toisaalta nuoruuden ystävät ovat rakkaussuhteita, ei välttämättä eroottisia suhteita, mutta todellisia rakkaussuhteita , jolloin menetys on traumaattista ja luo surun joka voi syventyä depressioksi.
Tieto lisää tuskaa, pitää paikkansa tässäkin asiassa. Joskus keski-iässä sain lutherbuumin elämääni. Hankin kirjallisuutta antikvaareista ja jonkin verran niitä teoksia ehti kertyäkin. Kun tieto lisääntyi joistakin asioista, niin sekin niin lämpimäksi lämmennyt suhde alkoi viiletä. Kunnes käsitin, että hänkin oli ihminen ja pelastui armosta! Hän itse tavallaan purki silmissäni gloriansa osoittautumalla tavallisen rahvaan jäseneksi. Mitä hän sai Herralta ja jakoi ihmisille, tuli siunaukseksi, mutta se toinen puoli osoitti, ettei messiaaksi kuitenkaan. Blokissa on ansiokas analyysi, niin syvälliseen en kykene, mutta pidän hyvänä, että kirkkoa aletaan rakentaa keskelle kylää, niin kuin vanha viisaus sen toteaa.
Niin, on vaikeaa ottaa sanomaa vastaan henkilöltä josta ei tykkää. Siksi usein ne jotka ovat saaneet Lutherilta jotakin , usein vähättelevät hänen persoonansa maallisia puolia. Minulle hänen persoonaansa tutustuminen on ollut uusi avaus teksteihin.
Lutherilla kuten meillä kaikilla ihmisillä oli, on, myönteisiä käsityksiä olemassaolomme, uskomme, perusteista. Kokonaisuutta ajatellen hänen elämänkatsomuksessaan, ihmisarvostuksessaan, ei ole mitään yhteistä Korkeimman, Jumalan, ihmisarvostuksen kanssa, joka on samanlainen kaikille ihmisille. Luterilaisuus.
Lutherin psykopatologiasta on kiinnostava ja kekseliäästi kirjoitettu Eriksonin teos, kuten, Markku, tiedätkin. Mutta historiassa jonkin verran kauempana eläneen henkilön kaukodiagnoosi on tietysti vaikeaa ja spekulatiivista.
Teesien julkaisemisen jälkeen Luther oli erittäin kovassa pyörityksessä. Hän ilmeisesti uskoi vilpittömästi, että kirkko ottaisi hänet vakavasti. Ensin hänelle tarjottiin korkeata asemaa eli kardinaalin asemaa, jotta hän hiljentyisi, sitten häntä kuulusteltiin eri yhteyksissä ja julistettiin vihdoin rikolliseksi. Muutamassa vuodessa tapahtunut prosessi saisi kenet tahansa päästään pyörälle. Tähän nähden Luther selvisi aika hyvin. Hän oli työkykyinen ja käänsi eristyksissä ollessaan erittäin korkeatasoisesti Raamatun.
Hänen kirjoituksiinsa ilmestyi äärimmäistä julmuutta vuoden 1524 paikkeilta. Viimeiset saarnat ennen kuolemaa esittivät, että juutalaiset pitää laittaa työleireille kaupunkien ulkopuolelle. Toisaalta tällaista saa suurin piirtein nykyisinkin esittää maahanmuuttopolitiikan alueella ja siitä huolimatta tuomio on korkeintaan pienet sakot eli lausuntoa pidetään tuomittavana mutta käytännön seuraamuksiltaan melko lievästi. Johan Sebastian Bach edusti samanlaista näkemystä.
Vaikea sanoa, millainen oli Lutherin sairaus. Olutta, jonka alkoholipitoisuus oli varsin matala, juotiin kyllä päivittäin joitakin litroja ja erilaiset yllä mainitut paineet ovat varmasti sekoittaneet päätä.
Kyllä Luther meni juutalaisvihassaan pitemmälle kuin johonkin työleiritoiveisiin. Hän kehotti murhapolttoihin koskien juutalaisten synagogeja. ja edellytti juutalaisia kohdeltavan sillä samalla ankaruudella kuin Mooses kohteli vihollisiaan kun hän tappoi 3000 miestä.
Että Lutherille tarjottiin jopa kardinaalin hattua on minulle uutta tietoa. Että hän kieltäytyi siitä nostaa hänen pisteitään ainakin minun silmissäni. Offer you can¨t say no to! Mutta hän sanoi. Hyvin tehty , jos eläydyn tuohon aikaan ,niin en uskalla varmuudella sano jos en olisi langennut kiusaukseen.
Seppo Heinola,
Luther kehotti murhiin 1524, mutta kehottiko hän Juutalaisten valheista -kirjassa tai viimeisissä saarnoissaan murhapolttoihin. Muistan kyllä noista lukeneeni, että synagogat soisi poltettaman. Sillä kysyn, että oli tympeää luettavaa, etten varmaankaan muista edes kaikkea. Sisältyykö näihin kirjoituksiin selvä kehoitus murhapolttoihin? Sinänsä tuon ajan retoriikka oli toisenlaista kuin nykyisin. Muistelen Lutherin hermostuneen erityisesti sen jälkeen, kun juutalaiset rabbit kävivät selostamassa hänelle, että Maria on huora ja Jeesus äpärä, mikä lisäsi hänen raivoansa.
Katselin joskus Bachin merkintöjä Lutherin kirjoituksiin ja raaoissa kohdissa Bach oli kirjoittanut marginaaliin, että hyvä hyvä ja asiaa. Bachia emme pidä sairaana, vaikka hänellä oli samanlaisia mielipiteitä. Mitä tulee Lutherin sairauteen, niin ainakin kuoleman osalta yksi syy oli lääkärinlausunnon mukaan virtsan nousu aivoihin, mikä sinänsä ei ole kovin yllättävää.
Muistan vaan Pinomaan kirjoittaneen , että Luther loukkaantui juutalaisia kohtaan siitä , että he eivät ruvenneet kristityiksi nyt kun usko oli puhdistettu. Ei olisi ensi eikä viimeinen kerta kun narsistinen loukkaus saa pahoja aikaan. Luther opiskeli hebreaa jonkun rabbinin johdolla jos muistan oikein. Mutta hänen persoonansa ei ilmeisesti tehnyt sellaista vaikutusta Lutheriin että hänelle olisi syntynyt syvempi ymmärrys juutalaisuuteen.
On selvää, että mahd. poltettavissa synagogissa olisi saattanut olla sisällä ihmisiä joten kyllä ne murhapolttoja olisivat olleet. Tuskin polttajat olisivat ensin rakennusten tyhjyydestä varmistautuneet.
Markku,
se oli siinä varhaisessa vaiheessa. Luther lähetti teesinsä Mainzin arkkipiispalle, jolle oli ostettu tämä titteli jo 14-vuotiaana Hohenzollern-perheen toimesta. Saatekirje osoittaa luottamusta siihen, että kyllä pyhä kirkko ymmärtää hänen ajatuksensa ja että anekauppiaiden toiminta on vain harhainen rikos kirkon toimintaa vastaan. Tästä käynnistyi vallankäyttöprosessi, jonka ensimmäisenä vaiheena oli tarjota Lutherille kardinaalin asemaa, mikäli hän peruisi puheensa. Prosessi vei sitten Medicien värkkäämään paavin exurge -pannabullaan, jossa todetaan, että villisika räyhää Herran viinimailla.
Kiitos, nuo lähteet vät ole tarttuneet amatöörin silmiin. Lutherin sairaudet on hyvin dokumentoidut. Kuten sanoin , on ilmeistä että nykyajantermeillä se oli selvä vaikea mano-depresiivinen tauti . Siinä tulee säännöllises-ti taukoja kunnes ne puhkeavat jälleen esiin. Alkoholin käyttö on yksi tavallisimpia itselääkitys yrityksiä. Nykyajassa nostetaan usein Churchill esiin.
Eriksonin teos : nuori Luther, om tutkielma hänen identiteetti kriisistään hänen nuoruudessaan. Siinä annetaan paljon kiitosta Lutherin mentorille Staupitzille. Lutherilla oli tiettyjä psyykkisiä uskonnollisten ongelmien lisäksi Staupitzin tuki oli todella terapeuttista. Jotkut protestanttiset ovat hymähdelleet Staupitzille siitä että hän ei olisi ymmärtänyt Lutheria. Kyllä hän ymmärsi mutta hänellä ei ollut työkaluja mennä eteenpäin. En muuten usko että joku nykyajan terapeutti olisi voinut auttaa Lutheria. Hän olisi ollut aivan liian paljon lahjakkaampi terapeuttiin verraten.
Esko Haapa haukkui Eriksonin kirjan sen lähteiden pinnallisuuden vuoksi. Esko ajatteli teologisesti eikä psykologisesti.
Markku,
Kaikkea on tutkittu kaikilta puolin, mutta Staubitz ansaitsisi enemmän tutkimusta. Hänen kootut teoksensa on sentään neliosainen paketti. Ilmeisesti Staubitzin kautta Lutheri tutustui Johannes Taulerin ja muiden ajatuksiin, joissa keskeistä on ajatus minän hävittämisestä ja uuden identiteetin löytämisestä. Lutherin ensimmäinen julkaisu olikin juuri tähän perinteeseen liittyvä kirjanen Saksalainen teologia, joka muodostuu nihiloimisen ja uudelleensyntymisen ideoille. Nämä tulivat paljon myöhemmin myös suomalaiseen kristillisyyteen. Esimerkiksi herännäisyyden piirissä Niiles Gustaf Malmberg tunsi Taulerin saarnoja ja tiivisti ajatuksensa aforismiin: SInä et tunne Jumalaa, mutta Hän tuntee sinut.
Enpä usko että 1600-luvulla kovin ihmeellisiä laillisuuskoukeroita harkittiin. Luther piti suotavana synagogien polttamista ja minusta julkisten ihmisten käyttämien rakennusten polttamiskehotukset ovat kehotuksia murhapolttoihin. Oikeustieteessä murhapoltoksi tai nykyään tuhopoltoksi määritellään sellaisen rakennuksen polttaminen joissa s a a t t o i olla ihmisiä.
Seppo Heinola,
pelkkä mahdollisuus ei riitä murhan määritelmään. Rikosoikeudessa määritelmä on se, että Jos tappo tehdään
vakaasti harkiten,
erityisen raa’alla tai julmalla tavalla,
vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai
tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava
Tämä kysymys on historiallisesti kiinnostava siksi, että en muista Lutherin kehoittaneen polttaa juutalaisia synagogissa, mutta pidin huomautustasi kiinnostavana, koska muistini on hatara. Sen sijaan talonpoikaissodassa hän kehotti suoraan tappamaan ihmisiä.
Lisäys edellisen että käsite ’murhapoltto’ ei siis välttämättä edellyttänyt murhaa tapahtuneeksi. Käsitettä käytetiin mahdollisuudesta että tuhopoltossa olisi voinut kuolla ihmisiä.
Seppo Heinola, ok. Retoriikka kunakin aikanaan. Mutta asian osalta epäilen, että Luther olisi viimeisissä saarnoissaan ehdottanut juutalaisten murhaamista. Muistinvaraisesti luulen, että kyse oli karkoituksesta, työleireihin laittamisesta ja synagogien polttamisesta. Hän kehotti tappamaan ihmisiä talonpoikaiskapinan aikana ja selvästi traumatisoitui tästä nähtyään teurastuksen tuloksen. Olisi outoa, että hän olisi tahtonut toistaa inhoamansa ilmiön uudelleen On aivan selvää, että hän ei ollut sadisti tai psykopaatti. Oliko hän sairas, on toinen kysymys. . Hitler ja hänen kumppaninsa tosin tulkitsivat ilmeisesti hänen kirjoituksiaan suorana kehotuksena niin sanotun ”lopullisen ratkaisun” suorittamiseksi.
Hyvä blogi. Olen myös sitä mieltä, että Kirkon tulisi pitää Lutherin hyviä ajatuksia esillä enemmän ja huonoista ei tarvitse pitää niin kovaa meteliä. Hänen teologinen osaamisensa oli kiistatonta, mutta elämä ristiriitaista ja kipujen sävyttämää.
On myös hyvä muistaa, että myös Lutherilla oli opettajansa… Paavali mm. lausui ”Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihoittajanne!” Gal.5:12
Luther oli kiivas ristin teologi ja Juutalaiset taas vastustivat Kristusta yhtä kiivaasti.
Ikäviä lausuttiin puolin ja tosin, mutta vain Lutherin kirjoitukset ovat jääneet todisteeksi noista kiivaista väittelyistä Juutalaisten kanssa. Luther pyrki, kuten Paavalikin muuttamaan heidän ajatuksensa, Paavali oman heimonsa ja veljiensä, kun Luther taas näki heidän vastustuksensa Jumalan vastustamisena.
Historia on osoittanut, että aina käy huonosti, kun aletaan taistelemaan Jumalan puolesta lihallisessa kiivaudessa. Islam on tästä liene paras esimerkki… Hengellinen taistelu taas käydään uskon säilyttämisen puolesta maailman henkeä vastaan. Ilman väkivaltaa…