Avoimen yliopiston reformaatiokurssilla koin tarvetta selvittää itselleni Lutherin reformaattorin työuran olennaiset vaiheet suhteessa ajan historian muihin tapahtumiin mahdollisimman tiiviisti ja ymmärrettävästi. Kirjaanpa lopputuloksen myös tänne blogiin. Ehkä tästä on iloa vaikkapa peruskoulun ja lukion uskonnon- ja historianopettajille?
Laatiessaan latinankieliset teesit vuonna 1517 Martti Luther oli 33-vuotias augustinolaismunkki ja Wittenbergin yliopiston eksegetiikan professori, joka osallistui kirjoituksellaan melko tavanomaiseen tiedeyhteisön debattiin. Luther siis suuntasi teesit aluksi oppineille, ei tavalliselle kansalle. Tämä helposti hämärtyy, kun Lutherista puhutaan eräänlaisena oman aikakautensa Che Guevarana. Andrew Pettegreen mukaan vasta Lutherin päätös kirjoittaa v.1518 kansankielellä maallikoille “Saarnoja armosta ja aneista” oli reformaation ratkaiseva, käänteentekevä hetki.
Lutherin merkittävä tukija oli Saksin pikkuvaltion syvästi uskova vaaliruhtinas Fredrik III eli Fredrik Viisas. Lutherilla meni kuppi nurin, kun alaikäisenä Mainzin arkkipiispan viran itselleen ostanut Albrecht Brandenburgilainen myi aneita Paavi Leo X :n suostumuksella ja rahat jaettiin näiden kahden kesken. Lutherille ripittäytymään tulleet alkoivat sanoa, ettei heidän tarvitse enää katua mitään, koska ovat ostaneet täysaneita. Luther lähetti aneteesinsä myös saksan korkeimmalle kirkolliselle virkamiehelle eli tälle Albrechtille, joka ei niistä pitänyt, vaan toimitti ne paavin virkamiesten tutkittaviksi. Vajaan vuoden päästä Luther sai kutsun tulla selittämään sanomisiaan Roomaan, mutta Fredrik Viisas puuttui peliin ja päätti, että asia hoidetaan Augsburgin valtiopäivillä syksyllä 1518. Kardinaali Cajetanus odotti Lutherilta Augsburgissa katumusta ja anteeksipyyntöä, mutta Luther odotti akateemista keskustelua anekaupan perusteista. Syntyi yhteentörmäys ja asia jäi ratkaisematta. Saksan keisarin Maximilian I :n kuolema vei vähäksi aikaa huomion pois Lutherin asiasta, mutta kesällä 1520 Luther sai paavilta pannauhkauksen – ja poltti sen julkisesti. Luther joutui kirkonkiroukseen. Wormsin valtiopäivillä 1521 Luther totesi, ettei voi peruuttaa sitä, mitä on kirjoittanut, jollei kirjoituksia osoiteta vääräksi pyhällä Raamatulla tai ilmeisillä järkisyillä. Keisari julisti miehen lainsuojattomaksi ja vaaliruhtinaan lähipiiri järjesti hänet piiloon Wartburgin linnaan. Lutherilta julkaistiin vuosina 1518-1525 kaikkiaan 1455 saksankielistä painotuotetta ja uusintapainosta. Hänen hovikuvittajanaan toimi Lukas Granach vanhempi.
Kun talonpojat alkoivat lukea kansankielistä, Lutherin saksaksi kääntämää Raamattua (josta otettiin hänen elinaikanaan yli 400 painosta!) he alkoivat esittää siihen vedoten rajuja uudistusvaatimuksia: maaorjuudesta tuli luopua, metsästys- ja kalastusoikeuksien pitäisi olla vapaita ja veroihin ja päivätöihin tuli saada helpotuksia. Keväällä 1525 talonpoikaiskapinat kärjistyivät sodaksi. Jopa satatuhatta talonpoikaa sai lopulta surmansa. Lutherin alkuperäinen käsitys siitä, että kuka tahansa ymmärtää oikein Raamatun selvää sanaa, ja että puhtaan evankeliumin saarnaaminen tekee ihmisistä automaattisesti moraalisia, osoittautui vääräksi. Luther alkoi kirjoittaa katekismusta, painotti kunnollisen koulutuksen ja kansanopetuksen merkitystä sekä alkoi vaatia esivallan kunnioitusta.
Lähteet:
Pettegree, Andrew. The Book in the Renaissance, Yale University Press, 2010.
Podcast Yle Radio 1: Reformaation historia, osa 1/3 – Luther ja Saksa
Bagchi, D. (2016-08-31). Printing, Propaganda, and Public Opinion in the Age of Martin Luther.
10+ Kiitettävä arvosana.
Martti oli varmasti niin innostunut käännöksen tuomista mahdollisuuksista, ettei hän voinut tajuta sitä, että Raamatulla voi perustella minkä asian oikeutusta tahansa. Siihen ei tarvita muuta, kuin se, että otetaan vain osa Raamatun kokonaisuudesta huomioon ja silloin voi aivan helposti saada Jumalallisen auktoriteetin mille tahansa opetukselle. Hyvä esimerkki tästä on se väite, että Jumala on rakkaus. Josta on tehty se johtopäätös, ettei Hän voi ketään tuomita kadotukseen. Missään Raamatun kohdassa ei kuitenkaan tämmöistä luvata. Vastaavia porsaanreikiä on aina etsitty ja löydetty, joilla monet väärinkäytökset on saatu näyttämään oikeutetuilta ja jopa Jumalan tahdon mukaisilta.
Raamattu on etsivälle tie pelastuksen lähteelle! Raamattu on tukijalle elämäntyö! Raamattu tukee kaikkea mahdollista sopivasti luettuna, mutta olen varma, että väärinkäyttäjä tietää käyttävänsä väärin pyhiä asioita. Se pätee ihmisten edessä, mutta Jumala tietää kaiken, Hänellä on tekijänoikeus Raamatun sanaan.
Kiitos! Hyvä kooste,
Kyllä, kristikunta on pahasti pulassa Fides Sola uskonsa kanssa minkä takia tarvitaan koko ajan selitystä toisen perään.
Juurin noin. Luther-narraatiossa on paljon selvittämätöntä kutenesim.tapaus Alexis.
Fredik Viisas oli ruusuristiläinen ja ehkäpäsiksi Lutherinvakunasa on Ruusu-Ristin tunnus, eräiden muurareiden mukaan Luther olisi myös ehkä ollut vihitty aikansa vapaamuurariuteen jouluyönä 1520 15 päivää sen jälkeen kun oli polttanut paavin pullan. (James Dewar: The Unlocked Secret, sivu 29)
Heinola, tuo “tarina Alexista” on pelkkä legenda, jolta puuttuu historiallinen vahvistus. En ole laskenut montako kertaa olet tuonut tämän asian esiin pelkkänä sanallisena heittona.
Oerger (Vom jungen Luther, Erfurt, 1899, 27-41) has proved the existence of this friend, his name of Alexius or Alexis, his death by lightning or assassination, a mere legend, destitute of all historical verification.
Lisäksi sanat ”olisi ehkä ollut vihitty vapaamuurariuteen” ovat täyttä oletusta toisin kuin paavin bullan polttaminen.
Kristikunta on päinvastoin pahasti pulassa ilman sola Fide-oppia. Se riittää, eikä se tarvitse sen enempää selitystä. Siihen riittää pelkkä Jumalan lupaus Aabrahamille.
Kosti Vasumäen kommenttiin; oletteko todella mieltä olevan ihmistaimien uhraaminen oikean ja todelliseksi katsotun Jumalan uhraamisen asiassa ja kunniaksi.
Vielä Konstantinuksen aikana huolimatta omasta istuimesta Kristuksen seuraajien hartauspaikassa hallitsija edelleen palvoi aiempia jumalia ja otti kasteen vasta ennen kuolemaansa.
Luther todisti fides sola opistaan, talonpojat raakoja, aateliset ahneita, ja lisäksi yleinen moraalittomuus päässyt valtoihinsa. Lisäksi köyhien auttaminen hyväntekeväisyydessä väheni. Näistä syistä Luther mietti Wittenbergin jättämistä askeleissaan taakseen.
Oikea·aikaisen katsomisen Kristuksen uhriin soi näin pahimmallekin väärintekijälle mahdollisuuden tulla osalliseksi Kristuksen työstä.
Katsotteko myös natsisaksan hirvitysten tulleen osalliseksi kun ja jos osasivat oikealla tavalla katsoa oikeaan suuntaan ennen loppuaan.
Luther kuten Paavali huomaavat Jumalan oikean uskon antavan niille joille Jumala tahtoo sen antaa. Tämän jälkeen Ihmiset teot olisivat tekoja Jumalassa.
Näin pyytäisin Teitä selventämään fides sola opin ilmentymiä joita itse en huomaa
Ei tapaus Alexis tyhjästä ole syntynyt…eli ei savua ilmantulta,sanoo sananlasku.
Minua on aina epäilyttänyt tuo tarina salamaniskusta luostarin pakenemisen ja syynä.
Lutherin vaakunassa kiinnittää huomioni ruusun heraldinen malli joka on tismallen sama kuin ruusuristiläisillä ja Englannin Tudorien kuningashuoneella. Ei ole ehken sattuma että vapaamuurari Akseli Gallen-Kallela valitsi saman heraldiikan Suomen armeijan upseereiden kaululaattojen ruusuihin.
Pekka Väisänen, tuo sola Fide, yksin uskosta merkinnee sitä, että Aabraham ainoastaan uskoi, mitä Jumala hänelle lupasi. Tuosta uskosta (Room4:3) toteaa: ”Sillä mitä Raamattu sanoo? ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.” Omasta mielestäni tässä on tuo sola Fiden perusta yksinkertaisesti selitettynä.
Tosin vaikka heraldinen malli on sama, niin Lutherin sinetin ruusu on valkoinen eikä punainen, kuten ruusuristiläisillä ja Tudorien kuningashuoneella. Lisäksi tuo heraldinen malli näyttää olevan hyvin yleinen, kuten esim. Lotta-Svärd merkissä.
Eihän Luther voinut asemansa takia suoraan Ruusu-Ristiin viitata . Analogiaa on toki aivan riittäävsti viestin ymmärtämiseksi.
Lotat saivat ideansa Suomen armeijasta, joka sai sen Gallen-Kallelalta, joka sai sen esoteriasta.
Punavalkoinen ruusu tunnetaan ns. Damaskon ruusuna (Rosa damascena). Christian Rosenkreuz oli tutustunut arabialaiseen viisauteen juuri Damaskossa. Damasko oli myös essealaisen esoteerisen seuran peitenimi. Paavali koki kääntymyksensä Damaskon tiellä. Sonetit sisältävät ajatuksia jälleensyntymästä, jota ruusu myös symboloi. Ko ruusua symboliikassan käyttää paljon Shakespeare, jonka takana tod. näk oli paljolti Ruusu-Ristin yksi Isä eli sir Francis Bacon.
Lutherin kirjoitukset ovat kyllä eksoteerisia. Tosin mystiikka ei ollut hänelle vierasta. Mitään esoteeriseen viittaavaa en näe hänen kirjoituksissaan. Miksi ihmeessä hänellä olisi ollut tekemistä Ruusu-Ristin kanssa. Ei hänen julistuksessa ollut salatiedettä. Fredrik Viisaalla tosin oli merkittävä kokoelma ns. pyhäinjäännöksiä. Niitä taisi olla hänellä kuolemaansa asti.
”Miksi ihmeessä hänellä olisi ollut tekemistä Ruusu-Ristin kanssa. Ei hänen julistuksessa ollut salatiedettä.#
Hän sympatiseerasi Ruusu-Ristiä tod.näk. siksi, että ko liike oli voimakkaasti antikatolinen , joka oli saanut alkunsa asiallisesti jo 1300-luvulla . Ruusuristiläisyys on siis antikatolinen esoteerinen liike, jonka oletetaan saaneen alkunsa myyttisen Christian Rosenkreutzin 1420-luvulla perustamasta yhteisöstä. Tunnetuksi järjestö tuli 1600-luvulla, ja se oli uuden ajan alun tärkeimpiä okkultistisia virtauksia. 1800-luvulta alkaen ruusuristiläisiksi itseään sanoneita järjestöjä alkoi syntyä USA:ssa ja Euroopassa. Suomessa toimii mm. Pekka Ervastin perustama Ruusu-Risti. Historiassa ruusuritarit vilahtelevat (Pekka Ervastin mukaan) niinkin aikaisin kuin 1300-luvulla, jolloin eräässä käsikirjoituksessa (Compendium totius Philosophiae et Alchymiae Fraternitatis Rosae Crucis, ex mandato Serenissimi Comitis de Falkenstein, Imperatoris nostri Anno Domini 1374”. mainitaan järjestö Fratres Rosae Crucis ja heidän imperaattorinsa kreivi von Falkenstein.
Enkä ole puhunut Lutherin saarnoista ja muista puheista, vaan vain hänen vaakunansa symboliikasta. Ne veljet jotka pelastivat hänet turvaan Wartburgin linnaan, olivat tod. näk. ruusuristin miehiä.
Heraldriikasta vielä sen verran, että tuo sinetti suunniteltiin Lutherille John Frederickin käskystä. Luther kirjoitti tuohon sinettiin tulkinnan Lazarus Spenglerille, joka lähetti Lutherille piirroksen sinetistä.
Kaima kun ymmärtää latinaa, ni voisi kertoa mitä se emmoinen on, niin pääsisi pulasta.
Juurin noin. Luther-narraatiossa on paljon selvittämätöntä kutenesim.tapaus Alexis.
Fredik Viisas oli ruusuristiläinen ja ehkäpäsiksi Lutherinvakunasa on Ruusu-Ristin tunnus, eräiden muurareiden mukaan Luther olisi myös ehkä ollut vihitty aikansa vapaamuurariuteen jouluyönä 1520 15 päivää sen jälkeen kun oli polttanut paavin pullan. (James Dewar: The Unlocked Secret, sivu 29)
Luther kuvaa Ruusu-risti vaakunaansa 8. kesäkuuta 1530 kirjoittamassaan kirjeessä näin:
”Kaiken keskuksena on musta risti luonnollisen värisen sydämen sisällä. Sillä joka sydämestään uskoo, on vanhurskas … Tämän sydämen tulee olla valkoisen ruusun sisällä, jotta näkyisi, että usko tuo mukanaan iloa, lohdutusta ja rauhaa … siksi ruusu on valkoinen eikä punainen; sillä valkoinen on henkien ja enkelien väri. Tämän ruusun tausta on taivaansininen, sillä sielun uskon tuoma ilo on tulevan taivaallisen riemun alkua … Ja tätä taustaa ympäröi kultainen rengas, sillä taivaan autuus jatkuu ikuisesti, ilman loppua ja on kaikkea iloa ja omaisuutta arvokkaampaa, niin kuin kulta on malmeista arvokkainta ja jalointa..” http://www.LUTHER.de.
Lutherin narratiivimainen todistus kuvaa asiaa missä vastakohdat nousevat oikeuksiinsa hyvin väritettynä.
Luther oli lahjakas asiassaan tietojensa lisäksi. Nykyään Hän olisi tunnettu useammastakin asiasta kyvykkyyksiinsä liittyen.
Näin ollen, ilmiselvä taiteilija sielu.
Hyvin voisi Lutheria pitää myös kirkkomme ensimmäisenä sieluna Ihmisessä joka katsoi eksistenssiimme kuten myöhemmim Kierkegaard, ja jonka Luther Jumalassa aikanaan Rheinin hauen ja viinien, hyvien keskustelujenkin kautta halusi tuoda meidät lähemmäksi ikuisesti tavoittamatonta, mutta kuitenkin aina läsnäolevan Jumalan todellisuutta.
Siitähän ei voi moittia.
Kuitenkin tänäkin päivänä olemme samoissa asemissa kuin Lutherin, ja Kierkegaardin aikana. Olemme todistuksen sanoissa tehneet tavoittamattomasta tavoittamattoman.
”Luther todisti fides sola opistaan, talonpojat raakoja, aateliset ahneita, ja lisäksi yleinen moraalittomuus päässyt valtoihinsa. Lisäksi köyhien auttaminen hyväntekeväisyydessä väheni. Näistä syistä Luther mietti Wittenbergin jättämistä askeleissaan taakseen.” Pekka Väisänen.
Taivas maan päällä… On tosiasiassa osattava erottaa oppi elämästä, vaikka joku saattaa myös muuta väittää. Luther tosiaan hämmentyi ihmisten perusluonnosta, sillä, hän toi heille Evankeliumin loiston ja Kristuksen Armon, mutta he jatkoivat vain itsekkäitä menojaan. Moraalittomuus ei siis syntynyt Lutherin opeista, ikäänkuin sitä ei olisi ennen Lutheria ollut.
Kirkko oli ajautunut lahjontaan ja anakeuppaan sillä tasolla, ettei paremmasta väliä. Luther nosti kissan pöydälle ja antoi kansalle Leipää omalla kielellä, mutta ei se ihmisestä parempaa tehnyt, päinvastoin, kuten käy aina, kun Jumalan Sanaa oikein maailmassa julistetaan, eli synti paljastuu. Kun synti paljastuu, niin käy aina niin, että toiset kiiruhtavat pois Jumalan Valon läheltä, kuten Kain teki, sillä ylpeytensä esti taipumusta Jumalan tahdon alle. (Jumalan määräämään Uhriin)
Maailma on edelleen pahan vallassa. Evankeliumin saarna saa aikaan sen, että jossain syntyy luottamus Jumalaan, mutta samalla ei voida välttyä myöskään siltä, että monet kompastuvat loukkaus Kiveen, jonka Jumala on maailmaan asettanut.
”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.” 1.Joh.2:24