Evankeliumitekstinä Matt. 28. Selitys on otettu Lutherin Evankeliumi-Postillasta (Tohtori Martti Lutheruksen lyhyt Evankeliumi-Postilla, 1927). Koska selitys on pitkä, olen jakanut sen kahteen blogiin (alkuosa, loppuosa). Suomennetussa selityksessä otsikkona on ”Enkelien saarna ja Kristuksen saarna kuolleista nousemisensa hedelmistä”. Loppuosa selityksestä on julkaistu tänään 25.3.2021.
Lutherin selitys (alkuosa)
Ensin on erinomaista, että pyhät enkelit ovat ensimmäiset, jotka tuovat täämän iloisen sanoman, että Krístus on noussut ylös eikä enää makaa haudassa, ja samassa myös muistuttavat vaimoille Kristuksen tätä heille jo edeltäpäin sanoneen, vaikk´eivät he sitä uskoneet eivätkä ymmärtäneet. Tämä sanoma on vahva todistus siitä, että enkelit, vaikka ovatkin kokonansa puhtaita ja pyhiä henkiolentoja, ja me sitä vastoin viheliäisiä syntisiä, eivät kuitenkaan meitä karta ja ylenkatso, vaan tahtovat hyvät ystävämme olla, koska Kristus on meidän hyväksemme kuollut ja jälleen ylösnoussut.
Jos nyt Jumala ei olisi tahtonut meitä paneman tätä kuolleista nousemista sydämillemme ja siitä itseämme lohduttamaa, niin hän kaiketi olisi pitänyt käskyläisensä, nuo rakkaat enkelinsä taivaissa, eikä olisi antanut mitään siitä meille ilmoittaa. Mutta koska nyt enkelit ovat asetetut ja lähetetyt ensimmäisiksi saarnaajiksi, jotka meille tätä Kristuksen kuolleista nousemista ilmoittavat, niin on varma asia, että Herra Kristus, kuten jo kuulleet olemme on noussut ylös meidän hyväksemme, ja että Jumala myös tahtoo meitä tällä itseämme lohduttamaan ja enkelten saarnaa uskomaan. Meidän siis tulee, kun enkelien lähttämisestä puhutaan, lahjana pitää se totuus, että Kristuksen ylösnouseminen, yhtä hyvin kuin hänen kärsimisensäkin, on meitä hyödyttävä ja on meidän tähtemme tapahtunut. Paitsi sitä kuulemme itse sanoistakin, mikä Kristuksen kuolleista nousemisen tarkoitus on. Sillä tästä tulevat enkelit kahdenlaisella käskyllä. Ensimmäinen tapahtui vaimoille, etteivät itse puolestansa pelkäisi, vaan päinvastoin iloitsisivat, että Kristus on ylönsnoussut. Toinen on, etteivät pitäisi tätä ylösnousemista salassa, vaan kiiruhtaen rientäisivät sitä opetuslapsillekin ilmoittamaan. Molemmista sopii suuresti iloita. Sillä kun enkeli sanoo: ”Älkää peljätkö, sillä minä tiedän teidän etsivän ristiin naulittua Jeesusta: ei hän ole täällä, sillä hän nousi ylös”, niin hän tahtoo tätä sanotuksi: ”olettehan te tyhmiä ja yksinkertaisia, jotka pelkäätte ja vapisette? Eläähän Kristus, ja on noussut kuolleista. Sen tähden tulee teidän olla iloiset ja heittää pois kaikki suru. Sillä juuri teidän hyväksenne Kristus elää, teitä varjellaksensa kaikessa hädässä ja kurjuudessanne.” Ja tämän lauseen sisältö onkin juuri se, että sen, jonka ei tarvitse pelätä, tulee olla iloinen ja tyytyväinen, toivoa ja odottaa mitä parahinta, mutta joka pelkää hän odottaa jotain pahaa, josta tahtoisi vapaana olla. Niin muodoin ei nähdä siinä, jossa pyöveliä, kuolemaa, syntiä ja Jumalan vihaa pelätään, yhtään iloa eikä toivoa, vaan pelkkää valitusta ja surua, murhetta ja levottomuutta. Mutta tässä tilassa teidän ei enää tarvitse olla, sanoo enekli, sillä Kristus on kuolleista noussut. Tällä tahtoo hän ilmoitetuksi, että meidän tulee perkelettä, syntiä, kuolemaa ja helvettiä vastaan itseämme Kristuksen ylösnousemuksella lohduttaa. Sillä jos nämä viholliset voisivat vielä meitä vahingoittaa, niin silloin meillä olisi syytä pelätä. Tämä nyt on ensimmäinen käsky sekä noille vaimoille, että myöskin kaikille kastetuille ja uskoville kristityille, jotka tietävät ja uskovat Kristuksen nousseen ylös, että älkööt peljätkö.
Toinen enkelin kärky kyllä näyttää erilaiselta, mutta tarkoittaa kuitenkin samaa kuin ensimmäinen. Tässä näet enkeli käskee vaimojen nopeasti menna sanomaan Kristuksen opetuslapsille, että hän on noussut kuolleista ylös. Tämä myös on varma merkki, että opetuslasten tulee iloita tästä ylösnousemuksesta, ja sillä itseänsä lohduttaa. Mutta huomaapas nyt, missä tilassa opetuslapset ovat? Eivätkö he kaikki ole viheliäisiä syntisiä, jotka ovat pahasti käyttäytyneet Herraa Kristusta kohtaan, ja hänet hänen kovimmassa tuskassansa hävyttömästi hylänneet, erittäinkin Pietari, joka vielä lisäksi häpeällisesti hänet kielsi? Nyt he par´aikaa ovat koossa, eivätkä tohdi juutalaisia kun pelkäsivät, itseänsä näyttää. He eivät enää vähintäänkään tohdi ajatella, että Kristus uudelleen elää ja nyt vasta on valtakuntaansa rakentava. Vaimojen tullessa ja ilmoittaessa, että olivat Herran nähneet, niin ei yksikään heistä voi tätä uskoa todeksi, vaan pitävät sen hulluna juttuna, vieläpä Herran itsensä tullessa ja osoittaessa heille kätensä ja jalkansa, ja antaessaan ruumistansa koskettaa, eivät he sittenkään tahdo sitä todeksi uskoa.
Tämä enkelin erinomainen huolenpito Kristuksen ylösnousemisen ilmoittamisesta opetuslapsille, jotka olivat epäuskoon vajonneita ja pahalla omallatunnolla, todistaa selvästi Herran Kristuksen nousseen kuolleista viheliäisten, heikkouskoisten, vieläpä melkein uskottomienkin ihmisten lohdutukseksi, että juuri sellaiset hänestä hyötyisivät, hänessä etsisivät ja löytäisivät totisen avun ja suojeluksen. Niin ei siis meidänkään, nähdessämme olevamme samanlaisessa heikkoudessa, synnissä ja epäuskossa, sovi epäillä, eikä liioin ajatella Kristuksen jo meidät peräti hyljänneen, vaan meidän tulee tästä oppia enkelien taivaasta tulleen näiden viheliäisten, heikkojen ja epäileväisten syntisten lohdutukseksi, ja vaimojen kautta toimittaneen, että Kristuksen kuolleista nouseminen heille ilmoitettaisiin, jotta he siitä saisivat lohdutuksen.
Tämä on nyt pyhäin enkelien saarna Kristuksen kuolleista nousemisesta, jotka sitä varten tulevat taivaasta, että viheliäiset, arat sydämet ja omattunnot tästä tiedon saisivat, sekä sillä itseänsä lohduttaisivat ja virvoittaisivat. Tällaisella saarnalla ja todistuksella meidän jo tulisi olla tyytyväiset, mutta Kristus tahtoo meitä vielä vahvemmiksi, hän kun itse tulee vaimojen tykö ja saarnaa heille aivan samaa, kuin enkelitkin, tervehtien heitä mitä ystävällisimmällä tavalla ja käskei heidän olevan hyvässä turvassa. Tällä hän tahtoo meitä kaikkia opettaa, miten meidän tulee hänen ylösnousemistansa oikein käyttää hyväksemme, siten näet, että lakkaamme pelkäämästä ja olemme iloiset ja tyytyväiset. Sillä eipä mikään koko maailmassa voi peljättää kristittyä, jolla on Kristus Herrana. Synti ei voi sitä tehdä, sillä me tiedämme Kristuksen maksaneen sen täysiksi. Kuolemakaan ei voi vahinkoa saattaa, sillä Kristus on kuoleman voittanut, on helvetin surmannut ja perkeleen sitonut ja vanginnut. Jos nyt maailma, tapansa mukaan, on kristittyihin vihoissansa ja valmistaa hänelle kaikenlaista kurjuutta, niin se ei kuitenkaan voi mitään enempää vahinkoa tehdä. Kaikki tämä on vain ajallista kurjuutta, jota vastaan tiedämme saavamme, Kristuksen kuolleista nousemisen kautta, iankaikkisen elämän periä. Sen tähden pitää tämän enkien ja myöskin Herramme Kristuksen sittemmin pitämän saarnan: ”älkää peljätkö”, ”olkaa iloiset”, ”kiittäkää ja kunnioittakaa Jumalaa, sillä Kristus on noussut ylös eikä enää täällä ole”. alati kristittyjen seassa liikkeellä oleman ja kaikuman.
(Loppuosa Lutherin selityksestä on julkaistu toisessa blogissa.)
