Lutherin selitys Jeesuksen nimestä

”Nimi Jeesus merkitsee suomeksi Vapahtajaa eli autuaaksi tekijää. Mutta syyn, minkä tähden Kristuksella sellainen nimi on, ilmoittaa Gabriel enkeli, sanoessaan Joosefille Matt 1:21: ”Sinun pitää kutsuman hänen nimensä Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Hänen nimensä siis on Jeesus, Vapahtaja, sentähden, että hän voipi auttaa ja vapahtaa ihmiset kaikesta hädästä, siellä ja täällä, sisäisesti ja ulkonaisesti, ajallisesta ja iankaikkisesta.” (Luther)

”Tätä nimeä tulee meidän nyt oppia hyvin tuntemaan ja samassa tietää tämän lapsen nimen olevan Jeesus, ja hänen olevan Vapahtajan, joka meitä auttaa ja pelastaa suurimmasta hädästä ja kiusauksesta, joita tämä elämä tarjoaa, että yksi joutuu yhteen, toinen toiseen onnettomuuteen, terveyden, tavaran taikka jonkun muun ruumillisen asian tuhteen. Nämä tämmöiset on Jumala säätänyt maailman toimeksi, antaessaan sille keisareita, kuninkaita ja esivallan, joiden velvollisuuten on puolustaa ja suojella alamaisiansa vihollista vastaan. Hän on säätänyt isän ja äidin kasvattamaan ja kurittamaan lapsia, isännän ja emännän palkollisista huolta pitämään. lääkärin ruumiilliista taudeista neuvoja antmaan jne. , mutta nämä kaikki ovat kelvottomia auttajia hänen suhteensa, joka on yksinänsä sellainen Vapahtaja, joka vapahtaa kansansa kaikista synneistä. Joka siis tahtoo ottaa tätä lasta vastaan ja hänet Jeesuksekseen  eli Vapahtajaksensa omistaa, pitkäköön myös häntä Vapahtajanansa, ei juuri erittäin ja pääasiallisesti tämän elämän suhteen, jonka asiat hän, kuten sanottiin, on toisille uskonut, mutta tulevaisen ja iankaikkisen elämän suhteen, siinä hän tahtoo vapahtaa synnistä ja kuolemasta, sillä kussa ei syntiä ole, ei siinä kuolemaakaan ole. Ajatteleppas sentähden, onko sinulla enempää Jumalalta toivottavana, kuin keisarilta tai muilta maallisilta herroilta! Jos et tahdo uskoa toista elämää olevan elämän jälkeen, niin sinulla on vapahtajia kyllälti keisarista, isästä, äidistä ja lääkäristä, jotka ovat määrätyt tätä elämää ja nykyisiä tarpeita varten. Mutta jos uskot toista elämää tämän jälkeen, niin sinä juuri siihen tarvitset tätä Vapahtajaa, sillä eipä isä tai äiti, eikä kukaan muu ihminen tahdo eikä taida ruumiillisessakaan hädästtä auttaa, niin kyllä silloin tahtoo tämä Herra Jeesus tulla sinuta auttamaan. Mutta tämä ei kuitenkaan ole hänen omituisin ja päätyönsä ja virkansa, jonka vuoksi emme mekään, saarnaajat erittäin tätä ihmisille opeta. Mutta se on hänen omituinen virkansa, siinä hän tahtoo antaa kaikkein syntisten tuntea nimensä voimaa, että hän on Jeesus, — että hän tahto vapahtaa synnistä, iankaikkisesta kuolemasta ja perkeleen valtakunnasta, siihen häntä juuri tarvitsemmekin. Sillä jos ei yhtääön helvettiä, jos ei perkeleen valtakuntaa, eikä iankaikkista rangaistusta ja vaivaa, mihinkä silloin Herraa Jeesusta tarvitsisimmekaan? Silloin olisi ihmisen kuolema aivan yhtä kuin puun kaatuminen taikka järjettömän luontokappaleen kuolema, joka kuoltuansa kokonaan herkeää olemasta. Sentähden nahdäänkin, kuinka jumalattomia ne ihmiset ovat, jotka eivät tiedä Jumalasta ja iankaikkisesta elämästä mitään. Mutta joka uskoo Jumalan olevan, hänen täytyy myös tehdä johtopäätös, ettei tämä maallinen elämä pääty tähän, vaan että toinen ja iankaikkinen elämä seuraa tämän jälkeen. Sillä tiedämmepä kokemuksestakin, ettei Jumala pidä huolta etupäässä tästä ajallisesta elämästä, sillä eipä hän silloin sallisi pahain konnain niin kauan irstauttansa harjoittaa, eikä nauttia kaikkea yltäkyllin täällä maan päällä. Mutta Jumala vakuuttaa meille sen, että on iankaikkinen elämä tämän elämän jälkeen, ja siihen tämä lapsi Jeesus Vapahtajamme, meitä auttaa, Ja kun hän meidät siihen auttaa, niin toden totta autetut olemme, eikä siis ollenkaan haittaa, jos hän antaakin meidän tässä ajallisessa elossa kuljeksia, juuri kuin ei meillä olisikaan Jumalaa, joka tahtoo ja taitaa auttaa; sillä hänen apunsa on oleva iankaikkinen apu. Siihen tyytykäämme, käyköön tämän ajallisen kuinka hyvänsä.” (Luther)

”Niin oppikoon siis jokainen, että meillä tässä lapsessa, Jeesuksessa, on sellainen Vapahtaja, joka tahtoo auttaa meitä kaikessa hädässä. Kun meillä ei ole rahaa, kun isä ja äiti luopuvat, hyvät ystävät meidät hylkäävät, kun lisäksi vielä se aika ja hetki lähestyvät, kun synti meitä syyttelee, omatunto peljättää ja kauhistaa, perkele meitä tulisilla nuolilla ampuilee, kun sanalla sanoen, ei yhtään ihmisapua ja neuvota tiedossa ole, sellaisessa hädässä tämä lapsi on Vapahtajana, joka taitaa ja tahtoo auttaa. Paitsi tällaisina hetkinä ja tallaisessa tilassa, haluamme, Jumala paratkoon, sangen vähän tätä Vapahtajaa, taikka kysymme häntä. Joka on teve ja raitis, jolla on arkku rahoja täynnä, eihän se tarvitse Herraa Jeesusta, jotakin ostaaksensa, hän voi sen rahoillansa toimittaa, ja samoin on muiden ajallisten lahjain laita, järki, toimi ja voima saavat aikaan kaikki niissä asioissa, joihin määrätyt ovat. Äiti voi hoitaa lapsiansa ruokaa, juomaa ja muuta sellista tarjoamalla, lääkäri saattaa auttaa sairasta ja asianajaja huonoa ja menetettyä oikeuden asiaa jne. Mutta kun tämä ajallinen elämä lopuilleen joutuu, eikä omtaunto voi syntejänsä kieltää Jumalan tuomion edessä, vaan sen täytyy peljätä iankaikkista kadotusta, silloin on aika, että tämä Vapahtaja Jeesus tulee, sillä silloin ei ole apua, ei keisarista, ei isästä, ei äidistä, ei lääkäristä, ei asianajajasta, eikä edes enkelistäkään, eikä mistään luodusta. Mistä silloin saanen neuvoa ja apua? Ei mistään muualta kuin tältä lapselta. Sillä juuri tällaista hätää varten on hänen nimesä Jeesus, ja siinä tahtoo hän olla läsnä auttamasssa kaikkia, jotka sellaista hätä tuntevat ja häneltä apua etsivät. Kenpä siis, kun synti käy kimppuun ja kuolema peljättää, voi vahvalla uskalluksella sanoa: ”tämä lapsi, neitsyt Marian poika, jonka nimi on Jeeus, hän pelastaa minut synnistä, häneen minä turvaan, enkä kenenkään muuhu taivaassa taikka maan päällä”, se ihminen on totisesti autuas. Sanain mukaan tämä kyllä pian on opittu, mutta sen asian uskominen oikein sydämestä ja kaikessa totuudessa, epäilemättä, se ei olekaan niin pian opittu. Sentäjden on tämä tarkoin huomattava, jos sinulla jotakin pahaa täällä maan päällä tapahtuu ja ihmisten avulla siitä voit päästä, niin se on kyllä hyvä, mutta kun joudut kuoleman pelkoon ja ahdistukseen ja kun sinun täytyy kuolla, silloin luovu kaikesta muusta ja katso ainoastaan tämän Vapahtajan puoleen ja sano: ”Minä tahdon vielä erään parantajan, asianajajan, keisarin, kuninkaan ja papin, nimittäin lapsen Jeesuksen,  joka taitaa ja tahtoo minut iankaikkisesta kuolemasta vapahtaa ja auttaa.” (Luther)

”Oppikaamme siis tämä nimi hyvin tuntemaan ja pysykäämme kiinteästi siinä, etä tämä lapsi on ainoa Vapahtajamme syntiä, kuolemaa ja perkelettä vastaan, ja antakaamme tämän nimen olla meille rakkaan, kaikessa ahdistuksessa turvaten siihen, että Jumalan Pojan ja meidän Herramme Kristuksen nimi on Jeesus, ja että hän on meidän Vapahtajamme. Jo paratiisissa se lupaus hänestä annettiin, että hän oli rikki polkeva käärmeen pään, se on, meidät perkeleestä ja hänen valtakunnastaan vapahtava.” (Luther)

”Jumala kaiken lohdutuksen ja laupeuden Isä, lisätköön ja vahvistakoon joka päivä tätä uskoa meissä ja meitä siinä iankaikkisesti varjelkoon Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidänVapahtajamme kautta! Amen.” (Luther)

(Lähteenä Tohtori Martti Lutheruksen lyhyt Evankeliumi-postilla, 1927.  — Lutherin selitys jakeeseen Luuk.2:21.)