Lutherin selitys Matt. 22:14: ”..monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut”

Lutherin selitys jakeeseen Matt. 22:14: ”..monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut” löytyy Lutherin lyhyestä Evankeliumi-Postillasta. Käytössäni on suomennos vuodelta 1927, joten kieli on vanhahtavaa. Joitakin sanoja on muuttanut nykykielen mukaisiksi. Raamatun jakeet ovat 1933/1938 käännöksestä. Selityksen toisen kappaleen olen aloittanut kohdasta, josta jakeen Matt. 22:14 selitys jatkuu.

Lutherin selitys

Tekstimme viimeisestä lauseesta: ”monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut”, saavat huimapäät useita luonnottomia ajatuksia. He ajattelevat näin: ”Jonka Jumala on valinnut, se tulee ilman välikappaleitakin autuaaksi, mutta päinvastoin taas, jota hän ei ole valinnut, tehköön hän mitä tahansa, olkoon kuinka hurskas ja jumalainen hyvänsä, Jumala on kuitenkin jo ennen määrännyt hänet lankeamaan, eikä hän taida autuaaksi tulla. Käyköön sitten, kuinka käyneekin. Jos minä tulen autuaaksi, niin kyllä se tapahtuu ilman omaa tointani, mutta jos en autuaaksi tule, niin ovat kaikki tekemiseni…vallan turhat.”

…alkaa toisella tavalla Jumalan tahtoa tutkimaan ja tiedustelemaan, nimittäin jättäen Jumala Majesteettiinsa ja olemaan tyytyväisenä Luojansa kanssa, sillä hän on tutkimaton. Eikä saatakaan toisin olla, kuin että ihminen pahenee tällaisista ajatuksista ja joko joutuu epäilykseen, taikka ryhtyy jumalattomaksi ja röykeästi synnissä ja pahuudessa elämään. Mutta joka tahtoo oikein tuntea Jumalan ja hänen tahtonsa, käyköön oikeaa tietä, niin että tulee parannetuksi eikä pahennetuksi, Mutta oikea tie on Vapahtajamme Kristus itse, niin kuin hän on sanonut: Ei kukaan tule Isän tykö, muutoin kuin minun kauttani”. Joka nyt tahtoo Isän oikein tuntea ja tulla hänen tykönsä, tulkoon ensin Kristuksen tykö ja oppikoon häntä tuntemaan, nimittäin näin: Kristus on Jumalan Poika ja kaikkivaltias Jumala. Mitä nyt siis Jumalan Poika tekee? Hän tulee ihmiseksi meidän tähtemme, antaa itsensä lain alle, meitä laista vapahtaaksensa, antaa naulita itsensä ristiin ja kuolee siinä, sovittaaksensa meidän syntimme, nousee jälleen kuolleista, valmistaen ylösnousemuksellaan meille tien iankaikkiseen elämään, istuu Isän oikealla kädellä, lausuen hyvää meidän edestämme, lahjoittaen meille Pyhän Henkensä, jonka kautta hän johdattaa ja taluttaa meitä, ja varjelee uskovaisiansa kaikista pirun kiusauksista ja kokeista. Tämä on Kristuksen oikeaa tuntemista, Kun nyt tällainen Kristuksen tunteminen on sydämessä vahva, niin ylennä ajatuksesi taivaaseen, ja aloita luvun laskeminen näin: Koska Jumalan Poika on Isän tahdosta ja käskystä tämän tehnyt ihmisten tähden, minkä kaltainen siis lienee Jumalan sydämen laatu meitä ihmisiä kohtaan? Silloin oma sydämesi totisesti on vaativa sanomaan: Koska ei Jumala ainokaista Poikaansakaan armahtanut, vaan antoi hänet alttiiksi meidän edestämme, niin hän ei suinkaan meitä vihaa, eikä tahto maidän kadotustamme, koska on valinnut kalleimman välikappaleen, meitä elämään auttaaksensa. Näin oikealla tavalla Jumalan tykö tullaan, niin kuin Kristus itse siitä saarnaa Joh. 3:16: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”. Pankaapa nyt nämä ajatukset niiden rinnalle, jotka edellisestä selityksestä tulevat, niin saadaan nähdä, että edelliset ovat ruman perkeleen ajatuksia, joista ihmisen täytyy pahentua ja joko epäillä taikka peräti tulla röykeäksi ja jumalattomaksi, sillä ei hän voi toivoa itsellensä mitään hyvää Jumalalta.

Muutamat tekevät itsellensä toisiakin ajatuksia ja selittävät sanat: ”Monet ovat kutsutut” niin, että Jumala kyllä tarjoaa armoansa monelle, mutta ”harvat ovat valitut”, se on, mutta ei muka annakaan tätä armoansa monelle, sillä harvat heistä autuaiksi tulevat. Tämäkin on julman jumalaton ajatus. Sillä kuka näin Jumalasta ajattelee ja uskoo, hän ei voi muuta, kuin vihata Jumalaa, jonka tahto muka olisi ainoana syynä siihen, ettemme kaikki autuaiksi tule? Pankaamma tämäkin ajatus niiden ajatusten rinnalle, jotka saadaan, sitten, kun ensin olemme tulleet Herran Kristuksen oikeaan tuntemiseen, niin kyllä saamme nähdä tämän olevan sulaa pahan hengen pilkkaa.

Sen tähden on tällä Raamatun lauseella: ”Monet ovt kutsutut, mutta harvat valitut”, peräti toinen tarkoitus. Sillä evankeliumin saarna on yhteinen ja julkinen kaikille, jos vaan tahdotaan sitä kuulla ja vastaan ottaa, ja Jumala antaa sitä niin yhteisesti ja julkisesti saarnata sen tähden, että jokainen sen kuulisi, uskoisi ja ottaisi vastaan, ja siten autuaaksi tulisi. Mutta miten käy? Niin käy, kuin tässä evankeliumissa sanotaan: ”harvat ovat valitut”, se on, harvat evankeliumia niin suvaitsevat, että Jumala heihin suostuu. Sillä muutamat kuulevat sitä, huolimatta siitä, muutamat taas kuulevat, uskollisesti siinä pysymättä ja tahtomatta mitään sen tähden kokea ja kärsiä, muutamat taas kuulevat, mutta pitävät enemmän rahasta ja tavarasta ja maallisista huvituksista. Mutta tällainen käytös ei ole otollinen Jumalalle, eikä hän ensinkään hyväilse sellaisia ihmisiä. Tämmöiset, sanoo nyt Kristus, eivät ole valitut. se on, eivät täytä itseänsä niin, että Jumalalle kelpaisivat. Mutta ne ovat valittuja ja Jumalalle otollisisa ihmisi, jotka uskollisesti evankeliumia kuulevat, uskovat Kristukseen, osoittavat uskonsa hyvissä hedelmissä, ja kärsivät mitä kärsiä tulee. Tämä selitys on ainoa oikea, joka ei ketään pahenna, vaan parantaa ihmiset, niin että ajattelevat: Noh, jos mielin Jumalalle kelvata ja valittu olla, niin ei mitenkään sovi, että eläisin pahalla omallatunnolla ja rikkoisin Jumalan käskyt, seisomatta syntiä vastaan, vaan minun pitää mennä saarnaa kuulemaan, rukoilemaan Jumalalta hänen Pyhää Henkeänsä, etten päästäisi sanaa sydämestäni, vaan sotisin pirua ja hänen houkutuksiansa vastaan, rukoillen Jumalalta suojelusta, kärsivällisyyttä ja apua. Täten hyvä kristitty syntyy. Ne sitä vastoin, jotka luulevat, ettei Jumala jokaiselle autuutta suo, tulevat joko epäileväisiksi taikka suruttomiksi, jumalattomiksi ihmisiksi, jotka eläinten tavalla elävät, ajatellen: ”onhan se jo määrätty, tulenko autuaaksi vai enko, miksi siis itseäni vaivaisin?” Mutta niin sinun ei tule ajatella, sinulla on käsky, joka sanoo, että sinun tulee Jumalan sanaa kuulla ja uskoa Kristukseen, että hän on sinun Vapahtajasi, joka syntisi on maksanut. Muista, että tätä käskyä tottelet. Jos havaitset itsesi epäuskoiseksi ja heikokso, niin rukoile Jumalalta hänen Pyhää Henkeänsä, äläkä epäile Kristuksen olevan Vapahtajasi; ja sinä tulet hänen kauttaan autuaaksi, jos häneen uskot, se on, jos turvaat häneen. Rakas Vapahtajamme, Jeesus Kristus meille kaikille tämän suokoon. Amen.

Lähde Tohtori Martti Lutheruksen lyhyt Evankeliumi-Postilla, 1927