Lutherin selitys jakeeseen Matt. 22:14: ”..monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut” löytyy Lutherin lyhyestä Evankeliumi-Postillasta. Käytössäni on suomennos vuodelta 1927, joten kieli on vanhahtavaa. Joitakin sanoja on muuttanut nykykielen mukaisiksi. Raamatun jakeet ovat 1933/1938 käännöksestä. Selityksen toisen kappaleen olen aloittanut kohdasta, josta jakeen Matt. 22:14 selitys jatkuu.
Lutherin selitys
Tekstimme viimeisestä lauseesta: ”monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut”, saavat huimapäät useita luonnottomia ajatuksia. He ajattelevat näin: ”Jonka Jumala on valinnut, se tulee ilman välikappaleitakin autuaaksi, mutta päinvastoin taas, jota hän ei ole valinnut, tehköön hän mitä tahansa, olkoon kuinka hurskas ja jumalainen hyvänsä, Jumala on kuitenkin jo ennen määrännyt hänet lankeamaan, eikä hän taida autuaaksi tulla. Käyköön sitten, kuinka käyneekin. Jos minä tulen autuaaksi, niin kyllä se tapahtuu ilman omaa tointani, mutta jos en autuaaksi tule, niin ovat kaikki tekemiseni…vallan turhat.”
…alkaa toisella tavalla Jumalan tahtoa tutkimaan ja tiedustelemaan, nimittäin jättäen Jumala Majesteettiinsa ja olemaan tyytyväisenä Luojansa kanssa, sillä hän on tutkimaton. Eikä saatakaan toisin olla, kuin että ihminen pahenee tällaisista ajatuksista ja joko joutuu epäilykseen, taikka ryhtyy jumalattomaksi ja röykeästi synnissä ja pahuudessa elämään. Mutta joka tahtoo oikein tuntea Jumalan ja hänen tahtonsa, käyköön oikeaa tietä, niin että tulee parannetuksi eikä pahennetuksi, Mutta oikea tie on Vapahtajamme Kristus itse, niin kuin hän on sanonut: Ei kukaan tule Isän tykö, muutoin kuin minun kauttani”. Joka nyt tahtoo Isän oikein tuntea ja tulla hänen tykönsä, tulkoon ensin Kristuksen tykö ja oppikoon häntä tuntemaan, nimittäin näin: Kristus on Jumalan Poika ja kaikkivaltias Jumala. Mitä nyt siis Jumalan Poika tekee? Hän tulee ihmiseksi meidän tähtemme, antaa itsensä lain alle, meitä laista vapahtaaksensa, antaa naulita itsensä ristiin ja kuolee siinä, sovittaaksensa meidän syntimme, nousee jälleen kuolleista, valmistaen ylösnousemuksellaan meille tien iankaikkiseen elämään, istuu Isän oikealla kädellä, lausuen hyvää meidän edestämme, lahjoittaen meille Pyhän Henkensä, jonka kautta hän johdattaa ja taluttaa meitä, ja varjelee uskovaisiansa kaikista pirun kiusauksista ja kokeista. Tämä on Kristuksen oikeaa tuntemista, Kun nyt tällainen Kristuksen tunteminen on sydämessä vahva, niin ylennä ajatuksesi taivaaseen, ja aloita luvun laskeminen näin: Koska Jumalan Poika on Isän tahdosta ja käskystä tämän tehnyt ihmisten tähden, minkä kaltainen siis lienee Jumalan sydämen laatu meitä ihmisiä kohtaan? Silloin oma sydämesi totisesti on vaativa sanomaan: Koska ei Jumala ainokaista Poikaansakaan armahtanut, vaan antoi hänet alttiiksi meidän edestämme, niin hän ei suinkaan meitä vihaa, eikä tahto maidän kadotustamme, koska on valinnut kalleimman välikappaleen, meitä elämään auttaaksensa. Näin oikealla tavalla Jumalan tykö tullaan, niin kuin Kristus itse siitä saarnaa Joh. 3:16: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”. Pankaapa nyt nämä ajatukset niiden rinnalle, jotka edellisestä selityksestä tulevat, niin saadaan nähdä, että edelliset ovat ruman perkeleen ajatuksia, joista ihmisen täytyy pahentua ja joko epäillä taikka peräti tulla röykeäksi ja jumalattomaksi, sillä ei hän voi toivoa itsellensä mitään hyvää Jumalalta.
Muutamat tekevät itsellensä toisiakin ajatuksia ja selittävät sanat: ”Monet ovat kutsutut” niin, että Jumala kyllä tarjoaa armoansa monelle, mutta ”harvat ovat valitut”, se on, mutta ei muka annakaan tätä armoansa monelle, sillä harvat heistä autuaiksi tulevat. Tämäkin on julman jumalaton ajatus. Sillä kuka näin Jumalasta ajattelee ja uskoo, hän ei voi muuta, kuin vihata Jumalaa, jonka tahto muka olisi ainoana syynä siihen, ettemme kaikki autuaiksi tule? Pankaamma tämäkin ajatus niiden ajatusten rinnalle, jotka saadaan, sitten, kun ensin olemme tulleet Herran Kristuksen oikeaan tuntemiseen, niin kyllä saamme nähdä tämän olevan sulaa pahan hengen pilkkaa.
Sen tähden on tällä Raamatun lauseella: ”Monet ovt kutsutut, mutta harvat valitut”, peräti toinen tarkoitus. Sillä evankeliumin saarna on yhteinen ja julkinen kaikille, jos vaan tahdotaan sitä kuulla ja vastaan ottaa, ja Jumala antaa sitä niin yhteisesti ja julkisesti saarnata sen tähden, että jokainen sen kuulisi, uskoisi ja ottaisi vastaan, ja siten autuaaksi tulisi. Mutta miten käy? Niin käy, kuin tässä evankeliumissa sanotaan: ”harvat ovat valitut”, se on, harvat evankeliumia niin suvaitsevat, että Jumala heihin suostuu. Sillä muutamat kuulevat sitä, huolimatta siitä, muutamat taas kuulevat, uskollisesti siinä pysymättä ja tahtomatta mitään sen tähden kokea ja kärsiä, muutamat taas kuulevat, mutta pitävät enemmän rahasta ja tavarasta ja maallisista huvituksista. Mutta tällainen käytös ei ole otollinen Jumalalle, eikä hän ensinkään hyväilse sellaisia ihmisiä. Tämmöiset, sanoo nyt Kristus, eivät ole valitut. se on, eivät täytä itseänsä niin, että Jumalalle kelpaisivat. Mutta ne ovat valittuja ja Jumalalle otollisisa ihmisi, jotka uskollisesti evankeliumia kuulevat, uskovat Kristukseen, osoittavat uskonsa hyvissä hedelmissä, ja kärsivät mitä kärsiä tulee. Tämä selitys on ainoa oikea, joka ei ketään pahenna, vaan parantaa ihmiset, niin että ajattelevat: Noh, jos mielin Jumalalle kelvata ja valittu olla, niin ei mitenkään sovi, että eläisin pahalla omallatunnolla ja rikkoisin Jumalan käskyt, seisomatta syntiä vastaan, vaan minun pitää mennä saarnaa kuulemaan, rukoilemaan Jumalalta hänen Pyhää Henkeänsä, etten päästäisi sanaa sydämestäni, vaan sotisin pirua ja hänen houkutuksiansa vastaan, rukoillen Jumalalta suojelusta, kärsivällisyyttä ja apua. Täten hyvä kristitty syntyy. Ne sitä vastoin, jotka luulevat, ettei Jumala jokaiselle autuutta suo, tulevat joko epäileväisiksi taikka suruttomiksi, jumalattomiksi ihmisiksi, jotka eläinten tavalla elävät, ajatellen: ”onhan se jo määrätty, tulenko autuaaksi vai enko, miksi siis itseäni vaivaisin?” Mutta niin sinun ei tule ajatella, sinulla on käsky, joka sanoo, että sinun tulee Jumalan sanaa kuulla ja uskoa Kristukseen, että hän on sinun Vapahtajasi, joka syntisi on maksanut. Muista, että tätä käskyä tottelet. Jos havaitset itsesi epäuskoiseksi ja heikokso, niin rukoile Jumalalta hänen Pyhää Henkeänsä, äläkä epäile Kristuksen olevan Vapahtajasi; ja sinä tulet hänen kauttaan autuaaksi, jos häneen uskot, se on, jos turvaat häneen. Rakas Vapahtajamme, Jeesus Kristus meille kaikille tämän suokoon. Amen.
Lähde Tohtori Martti Lutheruksen lyhyt Evankeliumi-Postilla, 1927
Mahtoiko Luther olla tietoinen siitä että käsite ’monet’ hepr. rabbiim oli yksi essealaisten monista itsenimityksistä. No tuskin oli ja monet ovat toeyämöömiä siitä vieläkin. Yksikössä ’valittu’ bahir viittasi Qumranin Vanhurskauden opettajaan More Zadiq.
tietämättömiä
Kristusta on siis teroitettava tuskaisille ja jo syntiensä taakan alla pelästyneille Vapahtajana ja lahjana, ei esikuvana eikä lainsäätäjänä; suruttomille taas ja paatuneille on esiteltävä Kristuksen esikuvaa, hänen kovia lauseitaan ja Jumalan vihan pelottavia esimerkkejä, kuten vedenpaisumusta, sodomalaisten tuhoamista jne., että muuttaisivat mielensä, eivät evankeliumista ottaisi aihetta lihan vapauteen eivätkä tulisi suruttomiksi.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 582-583, vuoden 1957 painos, Sley.
Elna Ijäs, mitä kirkkovuoden teksti kohtaa tässä Luther selittää?
Tämä teksti kohta edustaa lutherin kovinta ydintä. Tosin tässä saarnassa hän ei paljasta tätä ydintä. Sen sijaan keskitytään yleisen evankeliumin julistamiseen. Sen torjumiseen haittoihin ja uskomisen hyötyihin. Nämä kummatkin ovat reaalimaailmassa totta.
Moni käsittää tämän tekstin siten, että luterilaisuudessa Jumala olisi valinnut kaikki ihmiset Kristuksessa. Näin teksti ymmärretään väärin. Siksi täytyy ottaa tähän rinnalle tunnustuskirjat, lutheri sidottu ratkaisuvalta, silloin teksti asettuu oikeaan uomaan. Elja Ijäs ei tosin käsittele tätä, joka hyvin sopisi käsittelyn aiheeksi tämän kohdan perusteella.
Kirkkoisä Krysostomos (347 – 407) on jossakin yhteydessä sanonut: “Kirkko purjehtii tämän maailman merellä. Jumala on sen perämies, enkelit soutajia, kaikki pyhät sen lastina, keskellä kohoaa pyhä risti mastona ja siinä liehuvat evankeliumin purjeet, jotka Pyhän Hengen tuulen puhaltamina täyttävät ja ajavat sen paratiisiin ja iankaikkisen rauhan satamaan. Sen kompassina Jumalan sana, sen purjeena usko, sen takilana rakkaus, sen ankkurina toivo, ankkuriketjuna rukous ja sen ankkuripohjana Jumalan uskollisuus.”
Hyvä kommentti itse Lutherilta keskusteluun Sidotusta ratkaisuvallasta, josta sattumalta juuri eilen olen ollut puhumassa: https://www.youtube.com/watch?v=BixbM_ewCpI&t=1031s
Miten se on evankeliumin mukaan….
No….. evankeliumin mukaan luku on 144 000 , ja se on 12 000 jokaisesta Jaakobin sukukunnasta.
Lutherin en usko olevan joukossa, hänellä oli petolliset ajatukset ja kirjoitukset yhdestä sukukunnasta eli juutalaisista, Juudan sukukunnasta. Lisäksi, me olemme neandertaalilaisten jälkeläisiä, emme Jaakobin poikien.
Ei myöskään kirkkoisä Krysostomos, josta Mika Rantanen puhui , hän suorastaan kihisi juutalaisvihaa. Kannattajia hänellekin löytyy, se on selvä. Paljon niitä löytyi myös Hitlerille, ja hedelmät eivät olleet terveellisiä.
Suhteemme Jeesukseen ratkaisee, missä vietämme iäisyytemme, ei suhteemme juutalaisiin.
Jeesus oli juutalainen…
Seppo, sinä taas saivartelet tapasi mukaan.
Tuossa ei ollut saivartelun häivääkään. Jeesus oli juutalainen ja kaikki minkä teet juutalaiselle vähemmälle veljelle teet myös hänelle.
Ketkä ovat Jeesuksen todellisia veljiä? Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini. Matt. 12:50
Jeesuksen veljiä olivat ainakin ne,joille hän puheensä osoitti puhuessaan ’n ä i s t ä ’ vähimmistä veljistään.
”Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle n ä i s t ä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’
Jeesus ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: ”Katso, minun äitini ja veljeni!” Matt. 12:49
Aivan ja ne läsnä olleet opetuslapset olivat juutalaisia!
Jeesukseen uskoivat muutkin kuin vain juutalaiset esim. kanaanilainen vaimo, jonka tyttären Jeesus paransi. Matt. 15:22-29. Samoin uskoivat monet Samarian kaupungin puolipakanalliset asukkaat. Joh. 4.
Siis monet Sykar nimisen samarialaisen kaupungin asukkaat uskoivat Jeesukseen. Joh. 4
Kiitos Elna Ijäs blogista. Samoin kiitokset Ilmari Karimiehelle luentolinkistä!
Lutheria kannattaa aina lukea ja tutkia. Suosittelen. Itse luen lähes päivittäin Martti Lutherin teksteistä koottua päivähartauskirjaa Mannaa Jumalan lapsille.
Oheisen linkin takaa löytyy muuten uusi painos Martti Lutherin Lyhyestä evankeliumipostillasta.
Painoksen tekstin on muokannut Meiju Bonsdorf J.E. Ahlgrenin suomennoksesta.
Kirjan on kustantanut Sley-Media Oy ja julkaisuvuosi 0n 2016.
https://kauppa.sley.fi/tuote/martti-luther-lyhyt-evankeliumipostilla/
”Inhimillisestä vanhurskaudesta irtautuminen ja Kristuksen vanhurskauteen tarttuminen on kaiken ihmisjärjen ja taidon vastaista.” M. Luther
Tuo lause kuvaa hyvin Lutherin käsitystä ihmisen luonnosta, joka osuu kyllä kohdilleen, sillä ihmisen täytyy kadottaa oma vanhurskautensa, ennen kuin hän voi löytää Kristuksen Vanhurskauden ja ymmärtää sen. Paavali kirjoittaa samaa: ” Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.” Room.7:8-10
Ja toisaalla Paavali kirjoittaa: ”Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä; mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!
Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut. Gal.2:15-21
Ihminen on sikäli sidottu syntiin, ettei hän kovin luovu helposti ajatuksesta, etteikö hän voisi omilla tekemisillään tehdä Jumalan silmissä sitä mitä pitääkin.
Ihminen on siis synnissä kuollut, mutta rakastaa omaa kuoleman tilaansa, enemmän kuin, että hän siitä luopuisi Kristuksen tähden, että ihminen saisi sen, mikä on luvattu.
Ihmiselle on mahdotonta käsittää mistä tuossa synnin sokeudessa on kysymys.
Jumala voi ja osaa kyllä poistaa tuon sokeuden verhon… Ja juuri tuota on vaikeinta käsittää, sillä moni sanoo: ”Kyllä ihminen voi uskoa jos haluaa.” ja juuri näin sanoen hän kumoaa Jumalan tahdon. Sillä ihminen ei voi oman uskonsa kautta tulla Jumalan luokse, vaan yksin Kristuksen uskon kautta. Tämä on vastaan, kaikkea inhimillistä järkeilyä vastaan, mutta ihminen ei voi saada vanhurskautta itsensä kautta, koska hän on syntinen. Tätä myös Luther tarkoitti sanoessaan tuon alussa mainitun sitaatin.
”Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.” Gal.3:22