Olen pohtinut sitä, miksi kirkossa syntyy jonkinmoinen älämölö, jos käy niin, että nuoria tulee uskoon riparilla. Jotenkin luulisi, että juuri siinä olisi se mihin erityisesti tulisi pyrkiä. Uskoon tulleet nuoret juuri ovat ne, joita kirkon tarjoama hengellinen elämä kykenee ruokkimaan.
Aiemmin olen kirjoittanut blogit : ”Mistä tunnistan uskovan” ja ”Pitääkö tulla uskoon”. Niissä pohdiskelimme yhdessä sitä, voiko uskovan tunnistaa jotenkin. Selkeästi on niitä, jotka ovat uskossa ja toisia, jotka ei ole. Ero näiden kahden ryhmän välillä on selkeä. Silti usein on vaikea tunnistaa sitä kumpaan joukkoon kukin kuuluu. Toisinaan sen taas voi oivaltaa hyvinkin helposti. Varsinkin jos toinen ilmaisee sen selvästi. Kaksi olennaisesti toisistaan poikkeavaa ryhmää on selvästi olemassa.
Rippikouluun tulevilta nuorilta omakohtaista uskoa harvoin tapaa. Uskonasiat ovat heille yleensä täysin vieraita. Oppitunneilla he ovat mukana, koska niillä kuuluu olla. Hengelliset asiat menevät heiltä täysin yli hilseen. Kosketuspinta omaan elämään kun ei ole. Kirkon rippikouluopetus lähtee kuitenkin siitä ajatuksesta, että lapsi on jo kasteessa uudestisyntynyt ja konfirmaatiossa tämä asia vahvistetaan. Mitä voi vahvistaa, jos mitään kastetta enempää ei ole?
Jos jossain käy niin, että suuri osa nuorista tulisi tietoiseksi Jumalan todellisesta läsnäolosta ja nuoret isolla porukalla haluaisivat ottaa uskon vastaan. Niin syntyy kirkossa voimakas vastustus. Luulisi, että se olisi jotain, mitä kirkko aina odottaa ja toivoo. Käy kuitenkin aivan toisinpäin. Asiaan puututaan kovalla kädellä ja jopa työntekijöitä on sen tähden hyllytetty.
Miksiköhän kirkossa toimitaan näin juuri silloin, kun nuoret haluaisivat sitoutua kirkon toimintaan. Nämä tapaukset tuntuvat tosi oudoilta. Varsinkin kun ihmetellään, miksi Z-sukupolvi jättää kirkon.
Ei sen puoleen, että odottaisin nuorten uskoontuloa riparilla. Pyytäisin heitä sen sijaan ehkä harkitsemaan asiaa tarkasti. Leirin ilmapiirissä oman ratkaisun tekeminen on liian helppoa.
Leirin jälkeen on kohdattava aivan toisenlainen ympäristö ja silloin uskossa olo voi joutua aivan liian kovan paineen alaiseksi. Kiusatuksi joutuminenkin voi olla seurauksena.
Voisin ehkä sopia nuoren kanssa , että jutellaanpa asiasta konfirmaation jälkeen.
Rippikoulu olisi kyllä hieno mahdollisuus saada vastaanottaa oikea rippi ja päästä painavista taakoistaan, joita nuo lapset kantavat, kun kun eivät vielä tiedä että juuri sitä varten usko on hieno juttu.
Siitäkö kenkä puristaa, että kirkossa opetetaan, että lapsi uudestisyntyy kasteessa? Sitten rippikoulussa tuo kaste vahvistetaan ja näin nuoresta tulee ”seurakuntalainen”.
Rippikouluun tulevissa nuorissa ei ole havaittavissa mitään niitä merkkejä, joista heidät voisi tunnistaa uskoviksi. Silti heitä kohdellaan ja opetetaan aivan kuin he olisivat jo hyviä kristittyjä . Riparilla tuota tietoa pyritään syventämään. Käymällä asiat lyhyesti läpi.
Ikään kuin uskoen, että he ne siinä ehtisivät sisäistää.
Väite kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä selittäisi paljon. Silloin tosiaan rippikouluun tulevat nuoret olisivat hyviä kristittyjä jo tullessaan. Mitään uskoa tai erityistä uskoon tuloa ei tarvittaisi. Ongelma syntyy vain siinä, kun Raamattu puhuu jatkuvasti uskosta ja myös uskoon tulosta.
Uudestisyntyminen kertoo minulle siitä, että jotakin on ratkaisevasti muuttuu ja se jonka nimenomaan usko saa aikaan. Voisiko uudestisyntyminen olla pelkkää teoriaa. Kyllä siinä pitää olla jotain konkretiaa mukana. Jos opetamme, että uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa ja siitä seuraa ettei omakohtaista uskoontuloa lainkaan tarvita, niin olemmeko opastamassa kansaa oikealle tielle ? Siitä olemme vastuussa kerran. Se mitä uskoon tulleissa ihmisissä tapahtuu, kertoo jostakin muutoksesta, jonka vain uudestisyntyminen voi saada aikaan. Kuvaisin uskoontuloa mieluummin uudestisyntymiseksi, koska siinä tapahtuu todellinen muutos. Asia on melkoisen kimurantti, joten arvoisat lukijat. Miten olette nämä asiat itsellenne selvittäneet?
Ei olekaan ihme että olet Kimmo ominut käsityksesi näistä asioista, jossa usko on jätetty sivuraiteelle. Ilman uskoa koko kirkon opetus näyttäytyy juuri sellaisena, mitä kuvaat.
Nimenomaan usko on se dynaaminen voima, joka laittaa kaiken liikkeelle ja muuttaa se todellisuudeksi. Ilman uskoa kaikki on vain pelkkää tyhjää kuorta.
Pekka: ”Nimenomaan usko on se dynaaminen voima, joka laittaa kaiken liikkeelle ja muuttaa se todellisuudeksi. Ilman uskoa kaikki on vain pelkkää tyhjää kuorta.”
Usko ja todellisuus (todellinen tieto) ovat kaksi eri asiaa. Ilman tietoa, sitä miten asiat oikeasti ovat, ei voi olla uskoakaan. Ei ainakaan minulla.
Usko ei muuta mitään todeksi.
Uskoa voimme siis myös valheen. Jolloin uskomme kohdistuu valheellisuuteen. Entä jos tuo valhe paljastuu ja todellisuus tulee esiin? Silloin se mitä ennen on pidetty valheena muuttuu todellisuudeksi ja entinen todellisuus valheeksi. Valheessa elävä ei voi mitenkään tietää elävänsä valheessa, koska mikään hänen kokemusmaailmassaan ei todista hänen todellisuuskäsitystään vastaan. Jotakin täytyy siis ensin murtautua tuon muurin läpi, jotta voi kyseenalaistaa oman todellisuutensa. Sitä tässä itse olen tekemässä.
Pekka: ”Uskoa voimme siis myös valheen.”
Toki, ja hyvin suurella todennäköisyydellä henkiolentoihin uskovat juuri niin tekevät. Ilman tieteellisin kriteerein toteennäytettyjä väitteitä on pidettävä epätosina tai ainakin perin epävarmoinana todeksi uskottaviksi. Uskoa tietysti voi mitä vain ken pystyy/haluaa.
Kaste on luonnoton uudesti syntyminen luonnollisen syntymä
jälkeen, koska luonnollinen syntymä on Luojan luoma ja kirkko ei sitä hyväksi, vaikka moni poika raamatussakin sanoo, että kudoit minut jo äitini kohdussa.
Kirkkoisä Tertullianuksen mukaan nainen on perkeleen porttikäytävä, joka niin helposti houkutteli jumalan kuvan eli miehen syntiin. Synti tarkoittaa tässä sitä toimintaa, jota sanotaan sikiämiseksi ja sehän tapahtuu perkeleen porttikäytävillä. Lapsi ilmeisesti ulostuu tuota samaa käytävää pitkin jonne se nainen ’perkele’ houkutteli miehen.
Ja siitä syystä lapsi on synnin, tarkoittaa tässä sukupuolista perisyntiä, kuoleman ja tämän perkeleen, eli äidin vallassa. Kun vastasyntyneelle annetaan kaste, sen pitäisi puhdistaa tästä sikiämisen synnistä ja äitiperkeleestä ja siirtää lapsi Isän valtakuntaa. Eihän isä ollut ollenkaan mukana tässä sikiämisessä, se vain tapahtui, synti vain tapahtui. Ja isä parka joitui houkutuksen uhriksi.
Uskontunnustuksen kastetta käsittävässä osassa tulee juuri esille luonnollisen syntymän perisyntiin johtava vaikutus, josta johtuen pitää järjestää luonnoton uudesti syntyminen kasteen kautta.
Sikiämisen yhteydessä tapahtuvan himohengen, voisi kyllä nujertaa keinosiemennyksellä, eli luonnottomalla sikiämisellä, ja kanavan voisi vaihtaa, jos synnytykset tapahtuisivat keisarinleikkauksella. On tietysti sekin mahdollisuus että kuollaan ihmislajina sukupuuttoon, mutta minä luulen että perkeleen porttikäytävä on liian vetovoimainen, eli cetana.
Kari Roos,
suosittelen sitä aikaisemmin mainitsemaani kastekirjaa.
Myös Matti Väisänen, Antti Laato ja Markus Kirla ovat viimeaikoina kirjoittaneet kasteesta. Noita voin suositella. Heillä kaikilla on oma tulokulmansa asiaan.
Jos Mikko olet lukenut nuo kirjat, niin voit kai meille kertoa sitten sen onko usko tarpeen uudestisyntymisen tapahtumassa?
Uudestisyntymisessähän usko juuri syntyy.
Sjöblom: ”Uudestisyntymisessähän usko juuri syntyy.”
Jos kasteessa, siis siinä toimituksessa, jossa pappi läträä vettä vauvan päähän, tapahtuu joku ihmeellinen ”uudesti syntyminen”, niin ei se ainakaan minun kohdallani minkään sorttista uskoa henkimaailman hommin ole synnyttänyt.
Pekka,
Kaste sisältää täyden Kristuksen sovitustyön. Meidän puolestamme ja meille kasteessa lahjoitettu. Kukaan ei voi itseänsä synnyttää. Lahjaksi annettu. Ja aina saa tulla ja palata Kristuksen tykö.
Tähän usko tarttuu ja turvaa. Epäusko taas hylkää.
vielä jatkoa…
eli pääpaino ei ole minussa tai sinussa, vaan Kristuksessa. Tähän on hyvä luottaa.
Toivottavasti vastasi kysymykseesi.
Jeesus Kristus on tiedettävästi miespuolinen henkilö.
Jos naisen pitää ottaa Kristus vastaan, ( Et elä enää sinä, vaan Kristus sinussa ) niin muuttuuko nainen silloin mieheksi, vai tuleeko hänestä tyttö-poika, joka ei tiedä kumpi hän on. Ja hakeutuu sukupuolenvaihdokseen, kun tuntee, että hänessä on poika tytön ruumiissa.
Jeesuksena hänen pitäisi syödä ja juoda syntisten kanssa, kun taas tyttönä tuossa touhussa menisi vain maine.
Lisäksi kaiken kattava rakkaus kuolleeseen henkilöön, näin tyttönä, tuntuu melkeimpä sairaalta touhulta.
Pysyäkseni naisena naisen ruumiissa, kieltäydyn teidän sukupuolenvaihdos houkutuksista. Vaikka siinä olisi pelastus.
Pietari sanoi Jeesukselle: ’ Maria saa mennä pois joukostamme, ei naisista ole perimään elämää.’ Jeesus vastasi: ” Minä johdatan häntä, ja teen hänestä miehen. Sitten hänestäkin tulee elävä henki, teidän miesten kaltainen. Jokainen nainen joka joka tekee itsensä mieheksi, pääsee sisälle taivasten valtakuntaan. ”
(Nag Hammadin kätketty viisaus. Tuomaan evankeliumi. )
Tarja Parkkila,
Kristuksella on hyvä tahto kaikkia ihmisiä kohtaan. Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat.
Nk. Tuomaan evankeliumi ei kuulu Raamattuun.
Pekka Veli, veljeni Pekka!
Kaste ei pelasta eikä kadota, ellei uskota, sen tekevän jommankumman.
Eli olet oikeilla jäljillä. Aihe on minulle erittäin kiinnostava, mutta muuttuu poleemiseksi ja keskustelu haittaa Itse Asiaa.
Poimintasi on rohkaiseva!
Po. Kaste ei pelasta eikä kadota, mutta kadottaa, jos uskoo sen vaikuttavan jommankumman. (Kärjistys)
Hienoa kun Reijo tulit mukaan. Kaipasinkin jo sinua.
Hyviä kommentteja paljon ja hyviä vastauksia… Joistakin tulee vain mieleen Nikodeemus, joka ihmetteli ja jankkasi Jeesukselta vastauksia; Kuinka? Kuinka?, Miten?…?
”Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä. Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: ”Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa.”
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”. Nikodeemus sanoi hänelle: ”Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?”
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.”
Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: ”Kuinka tämä voi tapahtua?”
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!
Joh.3:1-10
Tuossa on koko ”uudelleen syntyminen ylhäältä” kiteytetty, jossa Jeesus puhuu myös omasta kasteestaan, jossa oli myös Vesi ja Henki läsnä. Huomio kannattaa keskittää myös tuohon Nikodeemuksen yölliseen toteamukseen, johon Jeesus vastaa… siinä paljastuu myös kaikki vastaukset tähän kysymykseen…
”…Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei hän voi päästä sisälle Jumalan Valtakuntaan…”
Tuo on toteamus, eikä ehdollinen ilmaisu… Kuten me niin helposti ajattelemme.
Kun Nikodeemus vain jatkoi ihmettelyä, kyselyä, kuinka??? niin Jeesus vastasi: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme.
Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?” Joh.3:11-12
”Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.” Luuk.18:17
Tuossa lauseessa on sanottu juuri se mitä tässä ajan takaa: ”teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.”
Eli Jumalan valtakuntaan pääsyn edellytys on uudestisyntyminen ja uudestisyntyneissä vaikuttaa uudenlainen elämä. Se elämä kertoo siitä onko syntynyt uudesti vai ei. Eli tuosta Herramme antamasta tiedosta voimme selkeästi erottaa ihmiset kahteen ryhmään: uudestisyntyneisiin ja muihin. Jos onkin niin ettei kaste synnytä ihmistä uudesti ja kuitenkin niin opetamme, niin olemme aika pahassa pulassa, kun tuomion aika koittaa.
Ismo Malinen kuulostaa jotenkin tutulta. Oletko Raamattu Akatemiassa?