Kapitulin päätösten sisälukutaito on taas tänään koetteilla Agnostikkoiltoja koskevan päätöksen jälkeen. Päätöksen lukemista on luonnollisesti haitannut Alkutekstin puute. Siksi lukuinto on kohdistunut Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteeseen sekä Kotimaa24:n ja seurakuntalainen.fi:n uutisiin.
Kotimaa24:n uutinen on sisällöltään ja sanamuodoiltaan hyvin lähellä Kirkon Tiedotuskeskuksen tiedotetta. Herää kysymys, onko Kotimaa24:n lähteenä ollut kyseinen tiedote vai kapitulin varsinainen päätösteksti? Tunsiko Kotimaa24:n toimittaja Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteen kirjoittaessaan oman versionsa tapahtuneesta?
Niin tai näin, eksegeettisistä pohdinnoista innostunut henkilö voi yrittää rekonstruoida uutisista mystisen Q-lähteen, kapitulin varsinaisen päätöksen.
Tämän aikalaiseksegeettisen pohdinnan jälkeen esitän kysymyksen: oliko seuraamuksia vai ei?
—
Kapitulin päätöksestä uutisoidessaan K24 sivuuttaa minusta kaksi keskeistä kohtaa, jotka esiintyvät Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteessa ja siten oletettavasti myös kapitulin päätöksessä:
”Tuomiokapituli totesi, että agnostikkoiltojen perusajatus ja sisältö olivat valtaosaltaan myönteisiä ja avoimeen keskusteluun pyrkiviä. Tuomiokapituli kiinnitti kuitenkin huomiota pappien esiintymiseen ja heidän näkemyksiinsä kirkon uskosta.”
sekä
”Tuomiokapituli kehottaa erityisesti pastori Árpád Kovácsia ja pastori Mikko Salmea jatkossa kiinnittämään huomiota mainittuihin seikkoihin.”
Kun nämä lukee Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteesta, en voi kuin hämmästellä Kotimaa24:n uutisotsikkoa: ”Agnostikkoilloista ei seuraamuksia.”
Ymmärrän että uutisia laaditaan kiireessä. Mutta silti. Nyt luemme kirkollisten asioiden mediatalon Numero Yksi laatimaa uutista. Onko todella niin, ettei ”seuraamuksia ole”, vaikka kapituli tiedotteen perusteella kehottaa pastoreita kiinnittämään asioihin huomioita?
Vai olenko ainoa, jonka mielestä myös kehottaminen ja ohjaaminen on ”seuraamus”? Siinä sitä riittää pohdittavaa myös systemaatikoille, mitä sana ”seuraamus” merkitsee sekä rikosoikeudellisena terminä, kansankielisenä että myös kirkollisen erityisen murrealueen käsitteenä.
Oliko siis seuraamuksia vai ei?
– – –
Nuo K24-uutisesta puuttuvat lauseet ovat minusta avaimia kapitulin päätöksen ymmärtämiseen, olettaen että Kirkon tiedotuskeskuksen tiedote on Alkutekstille uskollinen.
Minun eksegeesissäni tuomiokapituli antoi selkeästi ohjaavan päätöksen: Kovács’n ja Salmen on kiinnitettävä huomiota asiaan. Heidän on ymmärrettävä, että
”Näkemykset ja esitystapa saatettiin kokea pilkkaavina ja harhaoppisina, ei ainoastaan kysyvinä ja pohdiskelevina.”
sekä
”Papin toiminnassa olennaista on myös pohtia sitä, mikä rakentaa kristillistä seurakuntaa eikä hajota sitä.”
Kapituli siis sanoo, että keskustelun herättäminen on arvokasta, mutta seurakuntalaisilla on lupa kokea asiat niin kuin he kokevat. Keskustelunavaukset olivat myönteisiä mutta samalla hyvin ristiriitaisia. Jatkossa tällaisiin seikkoihin on kiinnitettävä huomiota.
Kapitulin keskeinen viesti ei siis ole, ettei Agnostikkoilloilla ole minkäänlaisia seuraamuksia. Agnostikkoillat antavat aihetta ohjaaville ja neuvoville toimenpiteille. Mutta asiat eivät ole niin suuria, että ne antaisivat aihetta Kirkkolain 5:3§ tarkoittamille melkoisen raskaille seuraamuksille, varoitukselle tai virasta pidättämiselle.
Näin itse tätä asiaa lukisin. Lähipäivinä saatan ehkä lukea ihan toisella tavalla, jos Alkuteksti ilmestyy verkkoon.
—
Ja mitähän merkitystä tällä ”seuraamus” -sanan pohdinnalla sitten on?
Minulle sillä on se merkitys, millaisen käsityksen tuomiokapitulin toiminnasta ja ”kirkkomme nykytilasta” saa. Kun Agnostikkoiltoihin loukkaantunut kristitty lukee uutista, hänelle välittyy helposti kuva ettei kapituli tee mitään, että kapitulikin on ”luopunut totuudesta”.
Suurin osa kapitulin toiminnasta on papiston ja seurakuntien ohjaamista, tukemista ja sparraamista, ”tuomitseminen” vain pieni murto-osa. Jos tämän ohjaavan toiminnan jättää pois uutisesta, jää jäljelle ajatus ”tuomiolaitoksesta” joka ei Agnostikkoiltoihin loukkaantuneiden mielestä toteuta omaa tehtäväänsä.
Kuuliaisuus on käsite, jonka Viron uusi arkkipiispa on minun mielestäni sisäistänyt parhaalla mahdollisella tavalla. Kuuliaisuus kirkon sanomalle ja tehtävälle yhdistää ja lujittaa kirkon työntekijöitä toisiinsa. Samalla se sulkee sisäänsä erimielisyydet ja ristiriidat, mutta tavalla, joka ei revi, vaan rakentaa.