Työnantajansa oikeuteen haastoi Mitro Repo,
ei riidastansa löytyä voi kellekään autuas lepo.
Rahasummaa valtavaa pappi itsellensä perää,
kummalliset fiilikset lukijoissa herää:
Laitonta oli erottaa mut,
toteaa hengenmies tuohtunut.
Mulla meni lujaa,
ihanaa ja hallelujaa,
vaan nythän kosahti kaikki päin seinää,
kun ei seurakuntani enää
mun erinomaisuuttani nää.
Kirjailin, luennoin ja politikoin
niin paljon kuin vain voin.
Nytkö tämä kaikki jää,
jos ja kun urani tuhkana tuuleen häviää?
Tein töitä mielin määrin,
kaikkialla häärin,
rahaakin käärin,
siinäkö tein väärin?
Lupsakka karjalainen mä olla tahdoin,
minkä mä väärinkäsityksille mahdoin?
Vitsikäs ja hauska olevani myönnän,
pahat puheet pois luotain työnnän.
Ruttopuiston rovasti
ihmettelee kovasti,
mitä kristityt oikeussalissa tekee,
kun ne toisiansa noin syyttelee?
Jeesus tahtoo oppilailtaan jotakin ihan muuta
kuin leivättömän pöydän ääreen soittamaan keskenänsä suuta.
Jo matkalla lakitupaan sopuun pitää päästä,
muuten ei tuomarit teitä alkuunkaan säästä!
Paljot rahat menevät hukkaan,
ei puhkea riitapukareitten maine kukkaan.
Joukko uskosta osattomain
katsoo sivusta vain
koko touhua ilkkuen,
silmäkulmat vahingonilosta vilkkuen.
Tässä käy ihan Murphyn lain mukaan:
Voittaa ei voi teistä kukaan!
Ison klommon kirkko ortodoksien kylkehensä saa,
asianajajat pankkiin juoksee laulain iloisesti tralalaa.
Piirteenä kristillisenä sääliä ei voi pitää,
voiko tästä enää mitään hyvää itää?
Menikö jo aika anteeksannon ohi kokonaan,
vai vieläkö rukouksen Jeesuksen rukoilla saan?
”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”,
armahdithan ristillä myös sitä katuvaa konnaa pitkäkyntistä…
Median todistuspuheenvuoro tämän päivän oikeussalidraamasta:
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201803052200788379_u0.shtml
Näyttää siltä, että RR on saanut runosuonen pulppuamaan ja priimaa tuppaa tulemaan. Ihan äkillisesti tuli mieleeni: Jospa hänen esivaltansa olisikin sanonut, että pappispaikkasi on täytetty, mutta Valamossa olisi pihamiespikkaraisen homma. Siinä samassa voisi jututella turisteja ja opastaa heitä. Olisiko hän a) irtisanoutunut, b) ottanut homman vastaan.
Kiitos, Lauri. Niin, olin tämän aiheen äärellä aika aralla mielellä, en suinkaan vesi kielellä, koska kun kerran lutherilais-kirkollistaustaiset aviisit eivät näytä reagoineen asiaan millään tavalla. Aattelin, että kannattaako minunkaan.
Sitten ajatus vain alkoi kääntyä runollisesti rullalle ja taiteellinen vapaus asian käsittelyyn lisääntyi roimasti. Niin että noteerattu on. Karmea ajatus, että tälle kähinälle on varattu peräti viisi päivää eli kokonainen työviikko. Jännittää sopii, kuka tästä kaikesta joutuu maksamaan viulut. Fazer sitä tuskin tekee…
Sami: Hmm, muistaakseni ortodoksisella puolella papit eivät ole virkasuhteessa, vaan kyseessä on toimi. Korjatkoon joku, jos olen ihan väärässä.
En tunne tapausta, mutta joskus on välttämätöntä käydä oikeutta. Kategorisesti oikeuden hakeminen on siis oikein ja mahdollisuus selvittää asioita. Se kaikki mikä siihen ympärille muodostuu on usein sekundääristä viihdettä.
Sami: Tämä keissi on paljon julkisempi kuin se SLEY:n tapaus ja tässä puhutaan kolme kertaa suuremmasta rahasummasta.
Hannu: Kyllä Sley:n tapaus on voimakkaasti puhuttanut koko evankelista liikettä. Lehdistössä sitä ei tosin ole käsitelty, paitsi Sley:n hallintojohtaja Heikki Kymäläinen halusi ruveta uudestaan käymään lehtien palstoilla oikeudenkäyntiä, vaikka asia ratkaistiin oikeudessa. Näin siis kirkon virallisen lähetysjärjestön edustaja.
Sami, montako päivää se SLEY-asian käsittely kesti?
Hannu kirjoitti: ” Sami, montako päivää se SLEY-asian käsittely kesti?” Seitsemän tuntia – ruokatauko! Paljon vähemmän siis kuin tämä. Minun tapaus oli paljon selvempi.
Jotenkin olen saanut sellaisen kuvan, että asioiden ratkaisuissa ei ollla enää niin kovin tarkkoja, kun tuomioistuin hakee sitten lopulta ratkaisun. Jos irtisanominen on laiton, niin yleensä siitä maksetaan korvaus, mutta ei kai tuomioistuin käske palauttaa virkaa? Ongelmaihmisestä pääsee siis eroon muutmalla kymppitonnilla.
Riippuu siitä onko irtisanottava työsopimus-suhteinen vai virkasuhteessa. Virkasuhteessa vain palataan työpaikalle. Työsopimuksessa ei ole takaisottovelvollisuutta.
Niin, Lauri, kuvittelisin, että kun sopiminen oikeussalin ulkopuolella ei onnistunut, niin tokkopa sisäpuolellakaan onnistuu. Pitäisi tapahtua melkoisen suuri ihme.
Keskinäiset sillat palavat poroiksi. Paluun mahdollisuutta ei ole. Kuka jaksaisi ruveta pohtimaan uusia siltoja? Ei varmaan kukaan, ainakaan vähään aikaan…
Tämä ”isä” hakee rajoja omalle käyttäytymiselleen. Niitä ei kukaan ole hänelle kertonut tätä ennen. Kaikki isät voivat ottaa opiksi tästä.
Charlotta: Niinhän siinä käy, että ongelmiin joudutaan, kun jotkut ihmiset päättävät brändätä itsensä ja kun tuote ei enää käykään kaupaksi. Käymään vaan tänne tullaan eikä olemaan…
Oikeudenkäynti on nyt ohi, ratkaisu isä Mitron irtisanomisjupakkaan tulee kuun lopulla. Moni vähänkin asioita tunteva tietää, että syyt todelliseen kädenvääntöön seurakunnan ja isä Mitron välillä ovat paljon kauempana ja syvemmällä kuin vain näissä viimeaikaisissa huonokäytöksisyysväitteissä. Ei tuollaisella viikon mittaisella eipäs-juupas-pompottelulla ole juridisesti mitään merkitystä.
Googlaillessani tätä tapausta hätkähdin havainnosta, että valmisteluistunnossa käräjätuomari MS KEHOTTI OSAPUOLIA VIELÄ MIETTIMÄÄN, LÖYTYISIKÖ RIITAAN RATKAISU SOPIMISEN KAUTTA. Tuomarin mielestä se olisi mahdollisesti sopiva tapa erityisesti hengenmiehille ja -naisille. ”Tai sitten sivistyneesti riitelemällä!” hän lisäsi. Mutta tämä vetoomus – ikävä kyllä – kaikui kuuroille korville.
No, kalliiksi tämä show käy kuitenkin kummallekin osapuolelle, kävi miten kävi. Enkä puhu vain rahasta vaan ennen muuta mainehaitoista. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.