Katselin valtiovarainministeri Riikka Purran kirjoituksia. Minusta aika moni tuntuu reagoivan niihin tunteella ja median iskulauseiden johdattelemina sekä punamultapuolueiden arvostelun pohjalta. Värikästä kieltä Riikka Purra on selvästi käyttänyt. Maahanmuuttopolitiikan tai uskontojen epäkohtien arvostelu ei ole rasismia, mutta sen voi tehdä myös asiallisesti.
Monen Purran viestin pääsanoma on minusta uskontojen epäkohtien arvostelu ja monikulttuuristen perheiden naisten ihmisoikeuksien polkeminen uskonnon varjolla. Tähän hän viittaa puhuessaan uskontojen asettamista pakoista kokovartalokaapujen ja huntujen käyttämiselle eri kulttuureissa. Afganistanissa ja Iranissa naiset ovat nousseet jopa vastustamaan uskonnnon pakkoa huivien ja kokovartalokaapujen käyttämiseen. Viesteistä tulee selvästi esille, että Purra ei kannata tällaista kokovartalokaapukulttuuria Suomeen.
Suomessa tuntuu olevan vallalla nyt sellainen keskustelukulttuuri, ettei yritetä edes enää ymmärtää toisen osapuolen viestintää, vaan halutaan ymmärtää tietoisesti väärin ja aiheuttaa suurta poliittista kohua. Kansan yhtenäisyydestä ei ole enää tietoakaan. Vastakkainasettelu tuntuu olevan päivän sana eri foorumeilla. Jotenkin tulee mieleen vuosi 1918 taas kiihkoilun merkeissä. Nyt olisi aika ottaa oppia historiasta.
Pekka V. Pesonen
Mitä tarkoitat VT:n piiloantisemitismilla. Ja missä minä olen pitänyt sitä esillä ?
TARJA. Piiloantisemitismillä tarkoitin sitä, että kun Israelin kansalle on annettu lupauksia, niin me yksinoikeudella omimme niitä vain itsellemme. Jää huomaamatta, että lupaus on annettu juutalaisille ensin, niin vasta sitten mekin voimme sen saada omaksemme. Olet ansiokkaasti pitänyt esillä antisemitismiä, mutta tekstiesi pohjalta olen huomannut parannuksen tarvetta myös piilo-antisemitismin suhteen.
Ruotsalainen Kansanpuolue petaa paikkaansa olla koko ajan kykyneva hallitusyhteistyöhön joka kulmasta pitääkseen huolta ruotsalaisuudesta.
Kaikki muu suhdanteissa on pelivaran arvostamista eteenpäin.
Ruotsinkieliset ovat myös korkeasti koulutettuja.
Aiemmin Heillä oli omat kiintiönsä Yliopisto-opintoihin. Tiedä nyt miten nykyään.
Ministeri Hendrikström on pitkään ollut Oikeusministeri.
Missä on Valtiomme anteeksipyyntö Saamelaisia kohtaan, tai huoli ettei tavallinen suomalainen saa oikeutta tutkintajonojen ollessa pitkät. Näin syyn katsominen oikeutettuun ja ajettuun haasteeseen venyy, ja usein tullaan myös arvioon ettei yleistä syyttäjää tarvita.
Anteeksi Entisen Oikeusministerin nimen kirjoitus.
Riikka Purra v. 2019: ”Pääkaupunkiseudulla kävelee tunnistamattomia mustia säkkejä, jotka tunnistaa ihmisiksi vain siitä, että ne yleensä vetävät perässään pieniä ihmisiä. Espoolaisessa kirjaastossa yksi musta säkki asettelee kirjoja hyllyyn.”
Purra ilmoitti, ettei aio pahoitella edellä olevaa tekstiään. ”Vi kan inte börja be om ursäkt för vår politiska agenda, vår invandringskritik.” (en löytänyt tähän hätään sitaattia suomeksi) Hän sanoo kritisoivansa naisten alistamista islamissa. Ja nimittelee samalla karkean rasistisesti naisia, lähimmäisiämme, joiden hyväksi sanoo toimivansa. Se siis kuuluu hänen puolueensa poliittiseen agendaan.
Kovin on kaukana kristillisestä hyveestä kyetä asettumaan toisen asemaan. Ihmettelen, jos Kotimaan blogipalstalla edellä kuvattu ohitetaan ja selitetään hallituksen ongelmat median halulla kaataa hallitus.
Jorma, oliko tuo jotenkin paha? Islam alistaa todella naisia ja tiedätkö miksi heillä on nuo kaavut? Eikö sinua häiritse se? Tuo on enemmän retoriikkaa kuin rasismia. Itse en olisi kirjoittanut vastaavalla tavalla. Kaapujen kanssa on vaikea työlistyä ja ne aiheuttavat monia ongelmia käytännön elämässä. Iranissa vielä 70-80 luvulla naiset pukeutuivat vapaasti, kuten länsimaissa, sitten tapahtui muutos. Eikö setan kannattaja näe mitään ongelmaa kaavuissa?
Olen sitä mieltä, että joillain perussuomalaisilla on taipumusta viestittää asioista ”rahvaanomaisesti” argumentoiden. Toisaalta, persut ja ”erään aiheet” ovat olleet Suomessa eräänlainen ”tabu”, joka itsessään edistää (ja ehkä eristääkin) tiettyjä piirejä; syntyy eräänlaista ”sisäpiirillistä viestintäkulttuuria”. Joissain muissa piireissä viestinnässä osataan paremmin ns. sanojen uusmerkitysten taiturointi.
Mitä taas hallituksen (median taholta) kaatamistoiveisiin tulee, sitä on ollut ilmassa jo paljon ennen ”Riikka Purra” -kohua. Toki ikäänkuin ”rivien välissä”.
Tosiasia lienee, että Sumen kansa ei ole yhtenäinen kaikissa suhteissa. Mediassa siitä halutaan tehdä ”hyvä – paha” -jako. Media tietenkin on ”hyviksien” puolella uutisoinnissaan. Olemme ehkä pikkuhiljaa lähentymässä Ameriikan ihmemaata, josta täällä uutisoidaan vain virallisten hyvisten näkemysperspektiivistä. Olen ymmärtänyt, että persut eivät ole ainut puolue tai ryhmittymä, jonka piireissä on ollut viestintää, josta olisi oltava huolissaan. Uutiskynnystä ne eivät välttämättä ylitä.
Vallan vahtikoiralla tuntuu olevan muitakin rooleja kuin vain ja ainoastaan vahtiminen. Rasismia on epäilemättä suomessa; toisaalta rasimin määrittely julkisessa puheessa on oma mielenkiintoinen kysymyksensä.
Sami Paajanen ja Jukka Mikkola, minusta lankeatte rasismin valkopesuun. Sitä on – esimerkiksi – rasistisen puheen kuvaaminen ”retoriikaksi” tai ”rahvaanomaiseksi” argumentaatioiksi.
Kieltämättä on haastellista vetää rajaa maahanmuuttoon liittyvien ongelmien käsittelyn ja rasistisen puheen välille. Ongelmia voi kuitenkin käsitellä asiallisesti ilman kielteistä asenteellisuutta ja käyttämättä rasistista kieltä.
Naisten asemaan islamissa liittyy ongelmia, joiden käsittely on paikallaan ja oikeutettua. Käsittely jää kuitenkin yksipuoliseksi, jos islamin piirissä elävien naiset ovat ulkona keskustelusta. Nämä naiset eivät ole mitenkään yhtenäinen ryhmä, vaan moniääninen.
PS. Sami viittaa Setaan, mikä menee aiheen ulkopuolelle. Jos siitä vähän jatkan, muistutan, että vielä tänään sateenkaariväkeen kuuluvilla on useissa herätysliikeissä sekä vapaissa suunnissa tukalat oltavat.
”Eikö setan kannattaja näe mitään ongelmaa kaavuissa?” Eikö koulunsa käynyt suomalainen näe kaavuissa muuta kuin pelkän ongelman? Naisen vartalon ja joskus kasvotkin peittävä pukeutumiskulttuuri on syntynyt miesten täysin hallitsemassa ympäristössä. Kodin ulkopuolella on tarvinnut suojella siskot, puolisot ja tyttäret vieraiden miesten tungettelevalta käytökseltä. (Kirjallisuuden mukaan vanhat ja pahasuiset leskirouvat ovat voineet vähän joustaa säännöistä.) Onhan maassammekin aikoja ja paikkoja, joihin emme toivo sievästi pukeutuneiden naisten menevän ilman turvallista seuraa.
”Olen sitä mieltä, että joillain perussuomalaisilla on taipumusta viestittää asioista rahvaanomaisesti argumentoiden.” Ei ole niinkään kysymys kannanottojen muodosta vaan niiden sisällöstä. Perussuomalaisilla on myös taitoa argumentoida hienostunein kiertoilmaisuin. Viesti on kuitenkin usein toisenlaisia väheksyvä, halventava, torjuva ja toisinaan selkeästi vihaava.
Tarkoitukseni ei ole eikä ollut ”valkopestä” ketään tai mitään.
Onpa minuakin nimitetty rasistiksi ihan yllättäen kadulla, näin aivan minulle tuntemattomat ”tummat” nuoret miehet – ilmeisesti senvuoksi että en heitä aivan heti ”moikannut” – kun en tuntenut ja jäin hetkeksi miettimään, keitä nuo ”moikkaavat” mahtavat olla. Oletus ilmeisesti oli, että ”ei aivan nuori kansasuomalaisen näköinen mies on varmaankin rasisti, jos ei heti käyttäydy tarkkailijan oletuksen mukaan ??? Hetken päästä kyllä moikkasin heitä ja kerroin, että jäin vain hetkeksi miettimään, ovatko tuttuja. Mieleen tuli: mistä lienevät oppineen tuon ”rasistioletuksen”? En siitä väitä nyt mitään spekulointeja. Muitakin vastaavia oletuksia olen havainnut keskustellessani ihan oikeasti fiksujen maahanmuuttajien kanssa, sellaisten, joilta olen toiminnastani saanut ihan myönteistä palautetta. (Se ei ole syy, että ”fiksuksi väitin…)
Toki on niin, että persuissaki(kin) on monenlaisia retoriikan käyttäjiä. En myöskään viitannut mihinkään tiettyyn määriteltyyn retoriikkatapaukseen vaan kommenttini oli tarkoitettu yleisluonteiseksi. Se ei ollut ”Purra-spesifinen”.
Mielestäni ns. kielteistä asennetta löytyy niin ”persupuolella” (ei ole tarkoitettu tarkkarajaiseksi määrittelyksi) että ns. ”liberaalimmalla puolella”. Se näkyy erittäin selvästi median uutisoinnissa – jo ennen nykyistä ”Purra” -episodia . Kyse ei siis ole vain ja ainoastaan ns. maahanmuuttokysymyksestä. Rajat eivät suinkaan mene ”persu – epäpersu” -henkisesti vaan on moniäänisempi. En ole persujen erikoistuntija, kuten en muidenkaan puolueiden. En ole edes profeetanoppilas. Olen vain tavallinen huiolestunut ihmettelijä.
Jakoraja ei edes mene puolueiden välillä vaan myös osin puolueiden sisällä.
Tässä osuva vastine Purran tasa-arvon puolustamisen kaapuun verhottuihin naisvihamielisiin kirjoituksiin: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009724654.html
Olen sitä mieltä, että sekä naiviha että miesviha ovat pahasta. Kumpaiseenkiin viittaavaa olen nähnyt kirjoituksten tasolla. En tietenkään osaa sanoa, onko tulkittavissa oleva vihakohdistunut itse nais- tai miessukupuolta kohtaan.
Viha nais- ja miesukupuolta kohtaan on pahasta. Pahasta on myös rasismi. Valitettavasti termi rasismi on irttuatunut valitettavan useinkin alkuperäisestä merkityksestään. Valitettavasti sitä tarjotaan oletusselitykseksi liian usein silloinkin kun ei ole evidenssiä rasismista. Siitä on usein tullut varsin abstrakti termi. Tässä en viittaa nyt ns. ”Purra” -ilmiöön. En niin hyvin Purraa tunne. Olen kuitenkin tullut jossain määrin skeptiseksi median suhteen.
Median merkityksestä Perussuomalaisten ympärille nousseessa kohussa kirjoitti joku – en nyt muista, kuka – terävän vertauksen: ”Kun sytytän kellariin valon ja näen rotan, rotta ei ole ilmestynyt kellariin siksi, että sytytin valon.” Median tehtävä on sytyttää valoja ja näyttää kellareissa tuhoa tekevät rotat. Se ei ole rottien luomista tyhjästä.
Rasismi kätkeytyy usein hyvien tavoitteiden taakse. Siksi sitä ei pelkät sanat paljasta. On kyse asenteesta. Asenteesta jolla mitätöidään jotakin kansanryhmää, huonommaksi kuin omaa.
Olen samaa mieltä.
Kansanryhmiä on monia: on ns. kantasuomalaisia, on eri uskontoja ja eri uskontojen sisälläkin on erilasia kansanryhmiä. Lieko ”suomalainenkaan” enää kovin selkeä kansanryhm. Meilläkin on monenlaisia vähemmistöjä, on myös ”kotoperäisiä” uskonnollisia vähemmistöjä, ja erilaisen uskon ymmärtämisen kannalta erilaisa kansanryhmiä. Ja on erilaisia uskontoja vaihtaneita vähemmistöjen vähemmistöjä. On erilaisen poliittisideologisen ajattelutavan mukaisia kansanryhmiä. Joitain näistä saa vähemmän pilkata kuin toisia. Varsin monet em. kansanryhmistä ovat ajoittain pilkan tai jopa epäoikeudenmukaisen kritiikin kohteena.
Ainoa tapa kohdata ongelma on avoin keskustelu, ei sen tukahduttaminen. Vaarallista on myös se, jos ”tiedetään paremmin, mitä toinen ”oikeasti” tarkoittaa viestinnällään, ja mitkä ovat hänen tulkitut motiivinsa. Näin on opetettu erinäisillä ihmissuhdekursseilla. Parisuhteessa ainakin tämä ilmiö on tunnetusti havaittavissa. Asiantutijoiden mukaan toisen motiivin ”tietäminen” on jopa epäeettistä. Joskus – pahimmillaan – se lähentelee suorastaan ”valehtelusta syyttämisenä”. Erikoinen tilanne oli mm. Päivi Räsäsen oikeudenkäynti: siinä rikottiin juuri em. periaatteita. Valitettavasti tämankaltainen ”tyyli” tuntuu olevan ei-aivan tavatonta useamassakin ryhmittymässä. Joten tätä älköön luettako (ja väitettäkö) poliittiseksi kannanotoksi. Toisaalta ”kaikki on poliittista” -ajattelu taitaa kyllä kuulua nykyaikaan.
”Rasismi kätkeytyy usein hyvien tavoitteiden taakse.” Sanoisin, että rasismi kätketään hyvien tavoitteiden taakse tarkoituksella. Hyvät tavoitteet ovat näin vain veruke edistää syrjintää.
Niin, monenlaisa asioita voidaan edistää tai propagoida ”sammutetuin lyhdyin” tai perustein, jotka itsessään viittaavat johonkin muuhun kuin ”itse asiaan” eli varsinaiseen tavoitteeseen.
Eri asiat voidaan valjastaa vallantahdon välikappaleiksi: asiallisen näköinen kritiikki, musta tai muu huumori, ihmisoikeuspuhe ja ”yhteiset arvot”; tasa-arvo ja oikeidenmukaisuus sekä syrjimättömyys; turvallisuusaiheet eri laisiaa muodoissaan; uhkien välttäminen (myös ”peloitteluineen”), disinformaatio, faktantarkistus, asiantuntijuus jne.
Oma lukunsa ovat termien uusmäärittelyt, joita aikamme on täynnä – tarkasteltiimpa sitten oikeisto-, vasemmisto, tai muuta suuntausta. Eri(laisten) asioiden koplaus taas onnistuu myös oikeiston ja vasemmiston ulkopuolella – tai siihen tyydytään aseman säilyttämiseksi.
Sellaisa (syntisiä) me ihmiset olemme, vaikka itseämme yleensä pidämmekin muita parempina, jos ei aivan ”hyviksinä”.
Ei liene käsittämätöntä sekään, että merkittävä osa suomalaisia suhtautuu ”median ääneen” kriittisesti tai jopa epäilevästi. Media kun ei ole vain ja ainoastaan vallan vahtikoira. Tosinaan siinä havaittavissa mytsös tiettyä ”puudelimaisuutta”.
Media on pitkään ”katsonut ohi” rasistista ja ksenofobista kirjoittelua nettipalstoilla, myös oikeistopopulististen poliitikkojen näppäimistä lähtenyttä. Viimein se pulpahti pintaan, ja media tarttui siihen – ja nyt se on kirppupussina Petteri Orpon sylissä.
Kokoomuksen kansanedustaja Atte Kaleva jatkaa Hesarissa (19.7.) siitä, mihin Riikka Purra (2019) jäi. Saman lehden mielipidesivulla on professori (emeritus) Jukka Kekkosen lukemisen arvoinen artikkeli populistisesta retoriikasta.
Populismia siellä, populismia täällä…
Perussuomalaiset on maamme ainoa merkittävä populistinen puolue. Sen toiminta perustuu ajatukselle, että taloudellinen sivistyksellinen ja hallintoeliitti ovat liittoutuneet tavallista kansaa vastaan. Nyt puolue on haastavassa tilanteessa, kun se on hallituspuolueessa osana aiemmin kritisoimaansa eliittiä. Se on jo törmännyt muiden puolueiden toisenlaisiin arvoihin. Jää nähtäväksi, miten puolueen rivijäsenet suhtautuvat siihen, että Perussuomalaisten johto onkin vallanpitäjien joukossa.
Tämähän oikeastaan nähtiin jo silloin, kun PS oli edellisen kerran hallituksessa. Puolue hajosi.
Suosittelen Jukka Mikkolalle – ja tietysti muillekin – tuoretta teosta ”Populismin anatomia”. Käsittelee
niin populismin tutkimusta kuin ilmenemistä käytännön elämässä, kuten politiikassa ja yhteiskunnassa laajemminkin.
Toisena kirjoittajana ovat pitkän linjan journalisti Matti Mörttinen, joka on iältään sitä luokkaa, että on seurannut vennamolaisuutta sekä myöhemmin kansallismielisyyden esiinmarssia Euroopassa ja trumpismin Yhdysvalloissa. Toisena kirjoittajana on 32 vuotta nuorempi tohtori Yannick Lahti, viestinnän ja populismin tutkija.
Aina tämä hämmästyttävästi kääntyy perussuomalaisten kysymykseksi.
En ole ottanut kantaa perussuomalaiseen puolueeseen.
Populismia tai pupulismin kaltaista retotiikkaa todella on muuallakin kuin ”persuissa”. Ei se politiikkaan ole ilmestynyt vasta persujen myötä. En ota siihen kantaa onki jossain puolueessa sitten keskimäärin enemmän ns. pupoulismia kuin jossain toisessa. En ola kaikissa asioissa samaa miltä kuin persut, en samaa mielta kuin demarit tai kokoomus tai… (em. esimerkeistö ei pidä tehdä retotiikkan priorisointiarviointeja.)
Olen vain huolissani mediasta ja sen vallankäytöstä eri muodoissaan – sekä somesta että ns. merkittävässä aemassa olevasta ja paljon julkisuutta saavasta ”virallisesta perusmediasta” (ei viirrttaa persuihin!). En koe tasapuolisuutta paljosta yhdenvertaisuusretoriikasta huolimatta. Paljon on sellaista, josta ei ”ääneen” puhuta suuressa julkisessa mesiassa. Hyvää ja ei-niin-hyvää.
’Ns populismi’ voi olla mitä tahansa riippuen siitä, kuka tuota sanaa huolimattomasti käyttää. Populismi on kuitenkin täsmällinen termi, joka viittaa maamme tämän hetken merkittävistä puolueista vain Perussuomalaisiin. Veikko Vennamo oli aikanaan populisti ja Timo Soini on sellainen itsekin sanonut olevansa. Pienpuolueissa taitaa populismi todella kukoistaa.
Veikko Vennamolla oli kaksi ”minää”: politiikassa aito ja pitelemätön populisti, mutta ”siviilissä” ja henkilökohtaisissa kohtaamisissa välitön ja mutkaton keskustelija. On omaa kokemusta.
Vennamon SMP ei ollut ksenofonen, ei etnonationalistinen, mutta kansallismielinen kylläkin.
siis: ksenofobinen
Muistaako kukaan millon ruotsalaiset lopettivat Alex Olof Freudenthal mitalien jakamisen.
Eikös se alkujaan liittynyt rotupuhtauden ylläpitämisen kategoriaan, ja on näin selvää rasismia katsoa Itseään jalosukuisempana kuin ensimmäistäkään suomalaista.
Tämä vaan rinnastuksena huoleen mitä ruotsalainen puolue Perussuomalaisiin katsoo.
Hyvä on oma likapyykki pestä valkoiseksi ensin anteeksipyyntöjen kera.
Vuonna 2007 jaettiin viimeiset mitalit. Toinen niistä myönnettiin Paavo Lipposelle.
Mitähän Lipponen ajatteli plakaattia vastaanottaessaan.
Sattuuko ajankohta samolle main kun nyt Perussuomalaisten kirjoituksia kritisoidaan.
Hyvä kysymys on miten ruotsalaiseen kansanliikkeeseen puolueena yhteydessä oleva järjestö tai yhdistys mitalien antamisesta luopui.
Olikohan syynä puolueesta tullut palaute palata sovinnon tielle, ja itse asiaan.
Kritiikin kohteena olevia kirjoituksia on eri ikäisiä.