Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.” (Joh. 8:12)
Mistä on kysymys, kun Raamattu puhuu ihmisten pimeydestä ja valosta?
Minkälaista valoa meissä itsessämme on?
Miksi on tärkeää tunnustaa syntimme?
Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. (Ps. 51:9); miksi ainoastaan Jeesuksen veri puhdistaa meidät?
Mitä Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa?
Mitä merkitsee eläminen Jeesuksen valossa?
Millä perusteella uskomme (tai emme usko), että on olemassa Taivas ja Helvetti?
Kaikki julkaistut blogini:
Mitä Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa?
Ainakin seuraavan kolmen kohdan mukaisia asioita:
1. Tärkeintä seuraamisessa on syödä elämän leipää ja juoda elämän lähteestä.
Jeesus sanoo: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa”. (Joh. 6:35)
2. Kulkea Taivaaseen johtavaa tietä joka päivä, itsensä kieltäen, ristiä kantaen, tehden Jumalan tahdon mukaisesti lähimmäistä palvellen.
Pyhä Paavali kirjoittaa: ”Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne”. (Fil. 4:8-9)
3. Kristitty toimii Jumalan valtakunnan hyväksi.
Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo. (1. Kor. 12:4-11)
”…itsensä kieltäen…” Mitä kaikkea tämä tarkoittaakaan? Onko se jopa oman jumalasuhteen ja henkilökohtaisen pelastuksen väistymistä lähimmäisen ja seurakunnan hyväksi?
”Tärkeintä seuraamisessa on syödä elämän leipää ja juoda elämän lähteestä.” Ruoka ja juoma ovat elämälle välttämättömiä. Ne eivät kuitenkaan ole elämän tarkoitus. Emme elä syödäksemme vaan syömme elääksemme. Uskon näin olevan myös uskonelämän kanssa. Messu päättyy sanoihin: ”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten.” Hengellisen ravinnon tarkoitus on antaa voimia toteuttaa Jumalan tahtoa arjen eri tilanteissa. ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. Näin on. Pohtimisen arvoinen on Jeesuksen viinipuuvertaus, joka on erinomainen.
Jeesus sanoo: ”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi”. (Joh. 15:1-11)
Miten voidaan vähätellä elämän leivän ja elämän lähteestä juomisen tärkeyttä tai pitää vaikka sekundäärisenä.
Eikö elämän tarkoitus olekaan elää Jumalan yhteydessä, ja kuinka se on mahdollista ilman elämän leipää?
Paavalihan suorastaan neuvoo ahmimaan sanan maitoa vastasyntyneen lapsen tavoin.
Mitä on usko ja uskovan elämä ilman yhteyttä sanaan
Hiukan näet itsevanhurskasta sävyä tuossa hurskaassa tekemisen kulttuurissa, joka pitää uskoa itseään toissijaisena – kuten monet kommentit ovat jo asiaa korostaneen.
Hyviä kommentteja, minäkin jaan muutaman huomion.
”Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. ” Joh.15:8
”Sillä Jumala on minun todistajani, kuinka minä teitä kaikkia ikävöitsen Kristuksen Jeesuksen sydämellisellä rakkaudella.
Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi,
täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi. Fil.1:8-12
Paavalin huoli oli vankilassa ollessaankin, että seurakunnassa, rakkaus lisääntyisi tiedossa ja käsittämisessä, ja seurakunta olisi täynnä vanhurskauden hedelmää. (vanhurskauden hedelmä= Jumalasta meihin tullut rakkaus) sanoohan Paavali seurakunnalleen myös: ”Mutta niinkuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta, niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä.” 2.Kor.8:7
Kun Jumalan lapset pelotta pitävät esillä Jumalan Sanaa, vakaasti siihen uskoen, he siten kirkastavat Jumalan valtaa ja vanhurskautta maailmassa. Hengen hedelmäthän ovat tunnettuja: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.” Gal.5:22
Nuo hedelmät ovat Kristityssä Jeesuksen työn aikaan saamia, sen Armon kautta, joka kunkin osaksi on tullut ja jota jokainen omalla paikallaan elää todeksi Jumalan rakkauden Hengessä. Onhan jokaisella ympärillään lähimmäiset ja oma ”lähetys” kenttänsä… että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.
Mitä on Jeesuksen opetuslapseus? Onko se perässä kulkemista? Onko se Jeesuksen pitämistä esikuvana? Miten opetuslapseksi tullaan?
Jeesus sanoo tuossa Joh.15 luvussa:
”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
Jos Jumalan lapsi pysyy Jeesuksen sanoissa, eikä luovu niistä, niin hän on Hänen opetuslapsensa. ”te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.”
Tuossa on sellainen Sana merkitys ja ajatus, joka kuvaa, että kun me pysymme Jeesuksessa, niin me tulemme kantamaan paljon hedelmää ja meistä tulee hänen opetuslapsensa.
Tuossa tulee Jumalan Voima ilmeiseksi, sillä Hän saattaa meissä alkamansa työn loppuun. Tässä moni sanoo, voihan ihminen luopua Jeesuksesta ja Jumalan Sanasta. Yhtään en ole vielä tavannut sellaista, joka on pesty puhtaaksi synneistään, että olisi luopunut Pelastajastaan. Joka sellaista väittää ei vielä tunne millainen on Herra, joka ”Herättää kivistä itselleen lapsia.”, joka kutsuu nimeltä jokaisen, joka avukseen Häntä huutaa. Monessa me tosin eksymme, mutta sitä suurempi on tämä Sana: ”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”. 2.Tim.2:19
(tuossa sana ”vääryys” merkitseen nimeomaan ”valheen puhumista” tai ”levittämistä”) Vert. nykyi. teol. suuntaus.
”Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: ”Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra”. 1.Kor.1:26-31
Voin uskoa ettei Ismo Malinen ole nähnyt, mutta monet muut ovat nähneet uskostaan luopuneita. On aivan joutavaa ruveta väittämään muuta.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten Ismo Malinen ymmärtää Jeesuksessa ja hänen sanassaan pysymisen. Miten se konkreettisesti tapahtuu?
Ismo, kiitos hienoista Raamatun kohdista. Tähän paikkaan sopii psalmi Hyvästä Paimenesta, Jeesuksesta Kristuksesta.
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. (Psalmi 23)
Kiitos Juha tuo on rakas psalmi. Toinen rakas on ps.139
”…Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen…”
Jorma, olet nähnyt ilmeisesti paljon, minä myös. Olen nähnyt myös paljon itsevalittua ratkaisu kristillisyyttä, jossa ihminen on pääosassa, josta on myös helppoa luopua ja luisua monenlaisiin ihmisoppeihin ja viisauksiin… En näe, että ”Usko” on ihmisen luonnollinen ominaisuus, jolla ihminen pelastaa itsensä. Näen että Jumala kääntää ihmisen Sanallaan ja lahjoittaa Uskon ja Pelastuksen Kristuksen kautta, joka on Jumalan Sana. Ihmisellä ei ole siinä mitään osuutta. Tämän näen olevan Jumalasta syntynyttä Uskoa. Ihminen toimii aina luonnollisen uskonsa mukaan ja ateistikin uskoo ja toimii sen mukaan, epäuskokin on uskoa, mutta se ei ole Jumalasta, vaan ihmisestä.
Raamattu sanoo, että se on perkeleestä.
Olet myös oikeassa, että uskonsa menettäneitä on myös. On eksyneitä ja monenlaista eksytystä on. Mutta niistä Kristityistä, jotka tunnen ja jotka ovat saaneet maistaa Herran hyvyyttä, ja saaneet syntiensä sovituksen kertakaikkiaan, niistä en ole tavannut yhtään uskostaan luopunutta. Toivotaan, että pysyvät Kristuksessa ja sitä toivon myös omalle kohdalleni. Tiedän, että joka luulee seisovansa, saa varoa, ettei kaadu.
”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut.
Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut teille kaikki.” Mark.13:22-23
”Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta. Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.
Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet-taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.” Hebr.6:1-9
Kyllä tässä puhutaan luopuneista, mutta kenestä tässä puhutaan? Niistä, joille Kristuksen sovitus ei riitä, puhutaan niistä, jotka alkavat uudelleen rakentamaan omaa vanhurskauttaan lain töillä.
Konkreettiseen aistein havaittavaan Jeesuksen seuraamiseen ja sanassa pysymiseen vastaan, että olen saanut Jumalan Lahjan, Uskon, josta Hebr.11:1 puhuu: ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.”
Miten Jeesuksessa pysyminen konkreettisesti tapahtuu?
Se tapahtuu konkreettisesti, siten että Jumalan Pyhä Henki tulee asumaan ihmisen sydämeen Jeesuksen Kristuksen kautta ja voin sanoa, kuten Paavali, ”minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” Gal.2:20
Konkreettisesti havaittavasti, juuri nyt tässä kirjoitan Jeesuksesta, joka löysi minut eräänä yönä yksin sängystäni 26v. sitten. Olen pysynyt siinä, minkä Jeesukselta alussa sain, Hän tuli luokseni ja antoi itsensä minun tähteni.
Ismo, kiitos omakohtaisesta kommentista. Näin on.
Jumalan vanhurskaus on pysyvää. Onneksi meidän ei tarvitse rakentaa uskoamme itseemme tai tekoihimme. Meidän katseemme on hyvä suunnata aina kohti Kristusta.
”Eikö elämän tarkoitus olekaan elää Jumalan yhteydessä, ja kuinka se on mahdollista ilman elämän leipää?” Mitä on elämä? Eikö se ole muutakin kuin olemassaoloa? Mitä on yhteys Jumalaan? Eikö se ole muutakin kuin rukousta ja Raamatun lukemista? ”Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen.” Tämän Timoteukselle kirjoitetun ohjeen jälkiosa merkitsee mielestäni arjen kristillisyyttä, kutsua Jumalan tajhdon toteuttamiseen ihmisten maailmassa.
Semmosta se on…. arjen kristillisyyttä, johon ei tarvita sanan leipää eikä vettä elämän lähteestä, kuten meille eilen kirjoitettiin. En usko, että se Timoteuksella olisi sellaista.
————-
Tuo Jeesuksen yhteydessä pysyminen ei mielestäni tullut täysin esille. Pyhän Hengen voi myös menettää, vaikka toisenlaistakin ajatusta asiasta on, mikä on luonnollista.
Ratkaisukristillisyyttä ei minun ajatukseni mukaan kannata aivan summissa sysätä ulos. Silloin kun kuollut herää eloon, tapahtuu jotakin muutosta, jonka myös itse havaitsee. .
Jorma, ihan en ymmärrä mitä ajat takaa. Meillä jokaisella on omat painotukset. On hyvä yrittää ymmärtää, mitä toinen sanoi. Aina silloin, kun alamme tulkitsemaan toisen sanomisia, niin lähes poikkeuksetta ymmärrämme sen väärin. Parempi on kysyä kuin tulkita toisen puhetta.
Minä voisin sanoa, että auton tankkaaminen on tärkeää, koska ilman polttoainetta auto ei toimisi. Toinen voisi ilmaista, että kaikista tärkeintä on että autolla pääsee paikasta toiseen(, toki tietäen ilman polttoainetta autolla ei pääse mihinkään). Monesti kuulemme sitä mitä haluamme kuulla, eikä sitä mitä toinen on halunnut sanoa.
Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.” Niin he sanoivat hänelle: ”Herra, anna meille aina sitä leipää.” Jeesus sanoi heille: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa. Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko. Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Joh. 6:32-40)
Minun tekstini voi mainiosti pyyhkiä pois – kun itse en ma voi!
Minä en ymmärrä, en liioin sitä ajatusta, että ”vanhurskaus on pysyvää” .
Mietin, miten paljon kohtaa ihmisiä, jotka astuvat ilman eväitä tuntemattomaan, eikä kukaan hoksaa, eivät edes läheiset, että se on asianomaisille tragedia. Eikä vanhurskautta ole.
Jorma, ei sinun kommentteja tarvitse poistaa. Kerroin vain mitä ajattelen.
Omavanhurskaus ei ole Jumalan silmissä minkään arvoista. Ainoastaan Jumalan vanhurskaus on pysyvää, niin täällä maanpäällä kuin Taivaissa.
Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta.” (Room. 1:16-17)
Onko Pyhä Henki jotakin, jonka voi saada tai menettää? Hän on kolmiyhteisen Jumalan persoona, joka antaa meille tehtäviä ja voimaa ja taítoa niiden suorittamiseen: ”Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.” Hän voi toki ottaa lahjansa poiskin niin kuin tahtoo.
Tarvitsemme sanan vettä ja sakramentin leipää juuri arjen kristillisyyteen. Vertaus auton tankkauksesta on osuva. Auto ei ole tankkaamista varten, mutta tankkaaminen on välttämätöntä, jotta autolla voisi kulkea ja kuljettaa.
En ymmärrä tekstisi pointtia. Missä tuon julki omaavanhurskautta?
Saanko nähdä lauseen?
Jorma, alla oleva keskustelu on yllä.
Juha 27.1. klo 6:17: “Jumalan vanhurskaus on pysyvää. Onneksi meidän ei tarvitse rakentaa uskoamme itseemme tai tekoihimme. Meidän katseemme on hyvä suunnata aina kohti Kristusta”.
Jorma 27.1. klo 18.11: “Minä en ymmärrä, en liioin sitä ajatusta, että “vanhurskaus on pysyvää”.
Juha 27.1. klo 19:03: “Omavanhurskaus ei ole Jumalan silmissä minkään arvoista. Ainoastaan Jumalan vanhurskaus on pysyvää, niin täällä maanpäällä kuin Taivaissa”.
Paljon on Juha nähnyt vaivaa, mutta en omista teksteistäni löydä sanaakaan, jossa olisin puhunut sellaisesta, jota voidaan puhua omavanhurskaudeksi tai sellaisen opettamiseksi.
Omasta mielestäni olen täällä viimeinen sellaista opettamassa.
Sitä en todellakaan ymmärrä, miten vanhurskaus voi olla pysyvää. Silmäni kertovat toista, mutta väliäkös sillä….
Jorma, kiitos kommenteistasi. Et sinä omavanhurskautta opeta, enkä ole niin väittänyt. Halusin omalla kommentillani tarkentaa, mistä vanhurskaudesta aiemmin puhuin.
Ehdottomasti kaikkien kommentteja tarvitaan, yhdessä rakennutaan Jumalan leivästä ja vedestä. Kuljemmehan samalla tiellä, yhteistä päämäärää kohti. ”Yksinäinen puu ei kauan pala”
Sanotaanhan, meille myös:
”Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta. Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.
Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.” Jaak.k.5:13-20
Jaetaan yhdessä sitä leipää, mitä olemme saaneet, näin tulemme kaikki ravituiksi.
Pelastus on Kristuksen kautta, sitä ei voi kukaan pois ottaa. (pysyvää vanhurskautta) Kristittyjen yhteinen päämäärä on iankaikkinen Elämä, mutta kukin meistä kulkee sitä omista lähtökohdistaan käsin, kuitenkin samaa tietä. Huolemme on yhteinen, sillä niin monet kulkevat ilman iankaikkisia varustuksia, ilman toivoa, ilman uskoa, ovat rakkaudettomuuden pettämänä paatuneet ja syrjäytyneet.
Rakkaus on lain täyttymys ja Armon ja Totuuden ilmestyminen meidän elämään, pitäisi saada aikaan tuota, mistä Jaakob kirjoittaa ja jos meidän keskuudessa, jotka olemme sisällä on paljon syntiä ja anteeksi annettavaa toisillemme, niin kuinka paljon sitä on siellä, missä ei Kristusta tunneta?
Jumalan vanhurskaus on siinä, että Hän on ensin rakastanut meitä, että me voisimme rakastaa. sanoohan Jeesuskin: ”mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.” Joh.5:42 tämän sanoi Juutalaisille, kun sanoivat noudattavansa lakia ja tutkivansa kirjoituksia että kelpaisivat Jumalalle.
Mutta sanoo meille: ”Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.”
”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!
Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?
Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme. 2.Kor.2:14-17
Se on Armon tuoksu, joka lähtee Kristuksesta, sen tuoksu ei ole meistä, mutta me olemme Kristuksessa.
Kiitos Ismo. Tässä kommenttiketjussa voi jokaisesta kommentista rakentua. Ihan kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä. Hienoja kohtia olet lainannut Raamatusta.
>>>Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.” Jaak.k.5:13-20>>>>
En viitsi olla sanomatta, että toisen linjan vetäjä on tässäkin asiassa ollut sitä mieltä, että kirkossa/seurakunnassa kukaan, ei edes paimen, voi neuvoa totuudesta poikennutta, ei edes kysyä ”oletko uskossa”. Näin suurta on vieraantuminen.
Kysyykö kukaan Raamatussa tuota kysymystä?
Martti Pentti, ainakin Raamatussa kehotetaan vastaamaan tähän kysymykseen.
Ja kuka on, joka voi teitä vahingoittaa, jos teillä on kiivaus hyvään? Vaan vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, olette kuitenkin autuaita. ”Mutta älkää antako heidän pelkonsa peljättää itseänne, älkääkä hämmästykö”, vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla, pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat. Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden. (1. Piet. 3:13-17)
”Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle.” Tämä ei tarkoita, että meidän tulisi tutkia toisiammekin.
Martti Pentti, ei meidän tarvitse ketään tutkia, paitsi, jos olemme seurakunnan paimen. Mutta aina voi kysyä, että oletko autuas tai uskotko Jeesukseen jne. Jokainen uskovainen vastaa mielellään.
Voihan sitä ajatella, että usko on aina yksityisasia, eikä kukaan saisi todistaa omasta uskostaan tai kysyä toiselta mitään uskosta; olisiko tämä Jumalan tahdon mukaista?
Juuri koulun ruokalassa esikoululainen poika kysyi, uskonko Taivaan Isään. Siihen vastasin mielelläni myöntävästi. Sen sijaan eri suuntien ja liikkeiden ’koodeja’ käyttävät kysymykset, olenko ’uskossa’ tai ’uskomassa’ koen toisin. Niissä on ikävä omahyväisyyden vivahde. Ne eivät tiedustele niinkään uskoani vaan sitä, kuulunko heidän mielestään oikeaan Jumalan valtakunnan ’sisäpiiriin’.
Martti Luther:
Omavanhurskaus:
37. Se saattaa lankeamaan pois armosta.
Gal 5
4. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.
——–
Se, joka on langennut pois armosta ja Kristuksesta ei ole vanhurskas, minun ymmärrykseni mukaan.
————
Minä hiukan vierastan vapaiden suuntien painotuksia, koska olen kiintynyt tähän luterilaisuuteen.
Jorma, kirjoitat asiaa. Aina jos lisätään lain tekoja evankeliumiin, niin olemme harhassa.
Jos tyytyisit tutkimaan lukemaasi, kuten tuolla toisella palstalla jäi tekemättä, voisit kenties jotain
oppia Pyhästä Raamatusta.
Kaikkia maailman kysymyksiä ei ole Raamattuun kirjoitettu, kuten ei sanaa sakramentti, josta vaparit tietävät viisastella mennen tullen.
Muistini mukaan Hengen opettamaa kysyä uskosta ja rauhasta sydämessä, kuten myöskin vastata sellaiseen kysymykseen, vieläpä sangen vireästi tai joutuisasti.
Sitä kysymystä tarkoittaa myös Jeesuksen neuvo taloon mentäessä… rauhan lapsihan vastaa tuohon kysymykseen mielellään, muut taas eivät. .
Niin, mitä sitä selvää asiaa tutkimaan.