Samoin kuin Jumala on tehnyt nykyisen maailmankaikkeuden, niin tekee Hän uudet taivaat ja maan. Elämme lopunaikaa. Päivä päivältä lähenee tämän maailmamme loppu ja uuden alku.
Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan.(Jes. 65: 17-19 / FB38)
Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki”. Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet”. Ja hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” (Ilm. 21:1-8 / FB38).
Tämän nykyisen ajan jälkeen kaikki ihmiset pääsevät Viimeiselle tuomiolle. Tuomion jälkeen osa ihmisistä pääsee iankaikkiseen autuuteen ja loput joutuvat loputtomaan kärsimyksen paikkaan Helvettiin.
Mikä sinusta olisi oikeuden mukainen tuomio sinulle ja miksi?
Mikä Jeesus on sinulle?
Jopas jopas, täällä näyttää taas lähteneen mopo käsistä.
Jos suoritetaan kyselyä, jossa on kolme vastausvaihtoehtoa (Kyllä/Ei/En osaa sano) niin otoksen valinnalla on paljon suurempi merkitys kuin sillä, kuinka monta tuhatta henkilöä otokseen valitaan.
1000 henkilöä antaa erittäin luotettavan tuloksen eikä tulos muutu siitä, vaikka kyselyä jatkettaisiin loputtomiin. Sen sijaan jos otos valitaan väärin, voidaan päätyä ihan mihin tahansa lopputulokseen. Esimerkinomaisesti jos kysely tehtäisiin kristillisdemokraattien puoluekokouksessa, se ei edustaisi suomalaisten näkemystä asiasta, koska vastaajajoukko olisi rajattu tavalla, joka oleellisesti vaikuttaa tulokseen. Sama ongelma pätee iltapäivälehtien nettikyselyitä. Niitä on helppo manipuloida ja vastaajat eivät edusta kattavasti kaikkia suomalaisia.
Taloustutkimuksen tekemien kyselyiden haastaminen on lähinnä naurettava ja typerä yritys sulkea silmänsä todellisuudelta. Täytyy muistaa, että tyypillisesti se ei ole kyselyn vika, jos lopputulos ei ole mieluisa silloin kun kyse on tehty oikein.
Jos uskoisin näitä keskusteluja, olisivat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tärkeimmät kysymykset tällä hetkellä sukupuolineutraali avioliitto ja lähetystyötä tekevien yksityisten yhdistysten avustamismäärärahat paikallisseurakuntien talousarviovaroista. Onneksi olen juuri jäämässä eläkkeelle seurakuntapastorin virasta (papin työ seurakunnan keskellä). Kokemukseni viimeisten 12 vuoden kuluessa tästä työstä ja tuhansien seurakuntalaisten kohtaamisesta toimituksissa (eniten hautaan siunaamisia ja muistotilaisuuksia sekä kasteita) on se, että kumpikaan näistä kysymyksistä ei ole lähelläkään tavallisen kirkon jäsenen mielenkiinnon keskiötä. Toimituskeskusteluissa tai musitotilaisuuksissa ovat ihan eri asiat esillä. Tavallinen seurakuntalainen ajattelee paljon enemmän sielun pelastusta ja käytännön toimintaa seurakunnissa kuin näitä marginaaliasioita. Se on hyvä. Se on terveen kristityn merkki! Kirkon jäsenistä ja rakkaista seurakuntalaisistani, joita jo nyt kaipaan, on valtaosa onneksi näitä tavallisia, terveitä kristittyjä.
Seppo Juhani Järnberg nostaa tärkeän asian esille.
Asia , jota siis tarkoitin
Seppo Juhani Järnbergiltä kommentti 13.03.2014 klo 14:20
Mediaa seuranneena ei voi sanoa muuta kuin, että sukupuolineutraali lakialoite on saanut median vahvasti puolelleen. Erilaisin tavoin pyritään saavuttamaan mielikuva siitä, että ”enemmistö” on lakialoitteen takana. Huomasitteko, oliko eilinen kynttilämielenilmaus saanut eilisillan uutisissa mitään huomiota?
Ah mä kuolen…Kiitos Tarja Koivumäelle riemastuttavasta kommentista klo 15:29! Tallensin sen itselleni; saa nauraa makeesti vielä monet kerrat. Mullakin lienee joku nuoruushuoruusliito ja joitain myöhempiäkin jo listalla.
Jos väärä tulkinta on riemastuttavaa niin minä kyllä suosittelen silloin lukutaidon oppimista ja asenteiden tarkastamista.
Elämä ilman terävää huumoria on niin vanhanaikaisen ankeeta.
Ai, minä en osaa nähdä huumoria siinä, että kirjoitetut tulkitaan ensiksi vinoon ja naureskellaan sitten sille. Tälle on tietääkseni myös olemassa oma nimityskin.
Niin onkin. Itseironian puutos esimerkiksi.
Mika Turunen, sinulle on siellä ko. kommentin kohdalla kysymys, minkä vuoksi homoliitto eli henkilön homous pitää pystyä erottamaan ja rekisteröimään väestötietoihin ”myöhempää tarkoitusta varten”, mutta muiden henkilökohtaisten piirteiden tai maailmankatsomuksen rekisteröiminen on natsihommaa? Mihin tarkoitukseen homous pitää voida erottaa?
Kirjoitin näin: ”Sama koskee myös ilmeisesti lainsäädäntöä, jossa pykälien pitää olla selkeitä. Vaikka lait koskevatkin tasavertaisesti kaikkia kansalaisia niin niiden pitää olla niin selkeitä, että mahdollinen myöhempi tulkinta olisi pykälien mukaan samanlaista. Vaikka nimitykset olisivat pariliitto ja avioliitto niin sen ei tarvitsisi merkitä sitä, että ne eivät olisi juridisesti samanlaisia. Näin vain lisättäisiin selkeyttä puhuttaessa sitä ketkä liiton muodostavat.”
En ehkä kirjoittanut kovin selkeästi, joten pahoittelut sen suhteen. Kyse ei ole mistään jaottelutarkoituksesta siihen sävyyn kuin ymmärrän sinun kirjoittavan. Ymmärsin sinun viittaavan lähinnä keskitysleirien jaotteluun. Ymmärsinkö oikein?
Tarkoitin kirjoittamallani sitä, että on tarpeen ymmärtää lain tasavertaisuus kaikkien ihmisten kohdalla. Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä sitä, että sana avioliitto laajennettaisiin kuvaamaan uusia suhteita vaan niille voidaan keksiä uusi sana.
Ajatellaan vaikka kivilajeja. Se on yleisnimike. Tämän jälkeen voidaan määritellä tarkemmin onko kyse graniitista, marmorista vai jostakin muusta kivestä. Sama sovellettuna nykyiseen lakikeskusteluun. Avioliitto tarkoittaa miehen ja naisen välistä suhdetta, jossa voi olla lapsia tai ei. Pariliitto voi tarkoittaa tässä tapauksessa kahden miehen välistä suhdetta. Yleisnimike voisi olla vaikkapa ”laki perhesuhteista.”
Olennaista on kielen kannalta se, että eri tapauksia ei niputettaisi ja näin sumennettaisi merkityksiä. Ennemminkin tulisi pyrkiä selkeyteen ja siihen, että kielen avulla voisi kuvata eri tilanteita tarkasti. Tämä olisi mielestäni vieläpä oikeudenmukaista kaikkia kohtaan.
Sonja, minä ajattelin olkinukkea.
Hyvät ihmiset, jotka olette sitä mieltä että olisi parempi nimittää avioliiton kanssa identtistä samaa sukupuolta olevien virallista parisuhdetta joksikin muuksi: ei kieltä ennätä eikä voi muuttaa lakimuutoksen tarpeisiin. Samaa sukupuolta olevien avioliittoja on ollut maailmassa jo toistakymmentä vuotta ja niistä on puhuttu koko ajan avioliittoina. Ilmeisesti kielenkäyttäjät eivät ole nähneet tarvetta eri termille.
Jos alusta alkaen olisi käytetty vaikkapa ilmaisua ”avio- tai pariliitto” niin kuka tietää, ehkä moinen päätyisi lakitekstiinkin. Tuskin kuitenkaan, koska lakitekstissä pyritään ymmärtääkseni sellaiseen selkeyteen, ettei identtisiä asioita kutsuta eri tilanteissa eri nimillä, vaikka puhekielessä niin tehtäisiinkin.
Enkä muutenkaan ymmärrä, miten se rinnakkaisen nimityksen ymppääminen lakitekstiin muuttaisi ihmisten kielenkäyttöä. Miekin puhun auton varastamisesta vaikka taitaa olla lakiteknisesti luvaton käyttöönotto tms. Vastaavasti avioliittoja saapi aivan vapaasti kutsua pariliitoiksi jos huvittaa. Aika sitten näyttää, yleistyykö termi.
Parisuhteen nimi on tärkeä, koska se kertoo liiton sisällöstä. Kaksi samaa sukupuolta olevaa eivät voi koskaan muodostaa vastaavaa liittoa kuin kaksi eri sukupuolta olevaa.
”Kaksi samaa sukupuolta olevaa eivät voi koskaan muodostaa vastaavaa liittoa kuin kaksi eri sukupuolta olevaa.”
Tämä ei ole mikään fakta vaan täysin riippuvainen siitä, mitä vastaavalla liitolla tarkoitetaan. Esimerkiksi minä katson, että minun ja puolisoni liitto ei eroa millään oleellisella tavalla vanhempieni avioliitosta tai appivanhempieni avioliitosta.
Mika Turunen, edelleen minulle jää epäselväksi, että miksi juuri seksuaalivähemmistöön kuuluvien erottelu muusta väestöstä on niin tärkeää? Eli ettei vaan kävisi niin, että homot ja heterot niputetaan samaan nippuun. Tai että miksi kieltä pitää suojella vain juuri siinä tapauksessa kun on kyse homojen parisuhteen kielellisestä erottamisesta heteroista.
Kirjoitat kuitenkin samassa yhteydessä tasavertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Että olisi oikeudenmukaista, että julkinen valta ja lainsäädäntö erotelee homot heteroista ja ensin mainittujen parisuhteet rekisteröidään sitten omaksi kategoriakseen. Etelä-Afrikan apartheid-politiikka perustui juuri tähän ajatukseen ja siinäkin yhteydessä erottelun kannattajat puhuivat siitä, miten oikeudenmukaista se on, että erilaiset ovat erikseen ja ettei erilaisia sekoiteta keskenään. Erottelun purkaminen sumentaisi käsitystä tästä erilaisuudesta.
Jos tällainen erottelu on selkeyttävää, oikeudenmukaista ja tasaveroista, niin eivätkö silloin Tarja Koivumäen esimerkit laajemmasta ja hyvin monipuolisesta erottelusta (oikeudenmukaisuutta kaikille, eikö!) toteuta toivettasi ja alleviivaa selkeyttä ja kielellistä rikkautta?
Jusu: ”Tämä ei ole mikään fakta vaan täysin riippuvainen siitä, mitä vastaavalla liitolla tarkoitetaan. Esimerkiksi minä katson, että minun ja puolisoni liitto ei eroa millään oleellisella tavalla vanhempieni avioliitosta tai appivanhempieni avioliitosta.”
Aivan, ja kuten olen itsekin tuonut monesti esiin, minä ymmärrän avioliiton eri tavalla kuin sinä. Eri tavalla kuin monet muut. Mutta en ole näkemykseni kanssa yksin.
Toivottavasti ymmärrät, että eri mieltä oleminen sinun kanssasi tässä asiassa, ei tarkoita että sinua vihataan tai että olemme pahoja ja haluamme jollekin pahaa.
Kyse on juuri siitä mitä sanoit. Avioliiton käsitteen ja sisällön ymmärtämisestä eri tavoin.
Homosuhde ja heterosuhde eivät tosiaankaan ole mielestäni ”identtiset” ja miksi ihmeessä niiden edes pitäisi olla?
Muutenkin kuin lasten saamisen suhteen, on mielestäni johdonmukaista ja luonnollista että suhde eri sukupuolta olevaan toimii eri tavoin kuin samaa sukupuolta olevien suhde. Jännitteet, haasteet ja ehkä tarpeet ovat erilaiset. Mielestäni ei ole myöskään mitenkään itsestäänselvää että suhteessa on samat ”säännöt” ja normit.
Korostin ajatusta kielestä sen vuoksi, että se olisi selkeä ja olisi ymmärrettävä. Toki tässä yhteydessä pitää huomioida myös muut seikat. Siksi mainitsin oikeudenmukaisuuden. Muitakin varmasti on. En ole esittänyt johdonmukaista mallia siitä miten tulisi edetä mutta se ei poista sitä, että kieltä tulisi käyttää selkeästi. En ole kirjoittanut muusta kuin kielestä, joten liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tulee välttää.
Sari Weckroth, sinunkin perustelusi lähtevät erottelusta. Se on siis yhdenvertaisuuden vastakohta.
Erilaiset ovat erilaisia ja erilaisille on siksi ’luonnollista’ laatia erilaiset lait.
Tätä erilaisuuteen perustuvaa erottelua voi soveltaa monella tapaa, kuten on ollut puhetta. Etelä-Afrikassa harjoitettua erottelupolitiikkaa perusteltiin sillä, että valko- ja mustaihoiset eivät ole identtisiä, heidän tarpeensa ja ominaisuutensa ovat kenties erilaisia. Joten on *luonnollista*, että heille on erilliset normit ja instituutiot yhteiskunnassa.
Erottelu on siis yhdenvertaisuuden vastakohta. Erotelun perusteena voi olla seksuaalinen suuntautuminen, ihonväri, etninen tausta, ikä jne. Mielestäni erottelu ei ole oikeutettua millään näistä perusteista.
Lisään vielä, kun ajatus nousi mieleen keskellä yötä. Kysymyshän on tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Tämä on pohjalla oleva ajatukseni. Liitän siihen sen, että nyt näyttäisi siltä, että ajatus on vinoutunut, kun puhutaan vain toisen osapuolen oikeuksista. Sehän ei ole tasa-arvoa vaan vinoutunut näkemys siitä. Ollakseen todella tasa-arvoista ilmiöt on kyettävä erittelemään ja antamaan niille nimi. Jos nimitykset sekoitetaan niin kyse ei ole enää tasa-arvosta vaan jopa propagandasta.
Tähän liittyy myös oikeudenmukaisuus. Pidän oikeana sitä, että kaikki saavat olla olemassa ja esiintyä omilla kasvoillaan ilman pelkoa. Jos tämä kielletään sekoittamalla kielen avulla eri ihmiset ja ilmiöt keskenään niin silloin ei enää oikeasti olla oikeudenmukaisia. Kyse on jostakin muusta. Tämä puhtaasti yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna.
Kyse on lopulta tasapuolisuudesta ja siitä, että kaikki olisivat lain edessä tasa-arvoisia. Tähän ei tarvitse sotkea apartheidia koska kysymys ei ole siitä vaan ennen kaikkea kaikkien mahdollisuudesta elää samassa yhteiskunnassa. Siksi nyt vinoutunut malli herättääkin mielestäni niin suurta vastarintaa, kun siinä huomioidaan vain toinen osapuoli.
Jos vielä huomioidaan puhe synnistä niin sillekin on oltava sijansa. Jos se marginalisoidaan niin kyse ei ole tässäkään suhteessa oikeudenmukaisuudesta. Korostan vielä, että näkökulma tässä on teologinen. Samalla on huomattava se, että toinen ei ole toista parempi tässä suhteessa. Musta kylki kummallakin – kuten sanotaan. Siksi pitäisikin olla nöyrä puhuttaessa aiheesta. En tarkoita nöyristelyä tai muuta vääntelyä vaan sitä, että puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä tulta ja tulikiveä vaan suoruutta yhdistettynä oman syntisyyden tunnistamiseen. Silloin aiheesta puhutaan tasa-arvoisesti. Tästä pitäisi jatkaa vielä selvittelyä mutta olkoon tämä alku- tai jonakin huomiona aiheesta puhuttaessa.
Kieli on merkittävä keino hallita todellisuutta ja käyttää valtaa. Minä voin esimerkiksi määritellä kielen avulla uskonnollisen, muista arkikokemuksista poikkeavan käsityksen elämän synnystä hömpäksi ja sillä perusteella väittää, ettei sitä tarvitse ottaa missään huomioon. Voin helposti löytää omalle näkemykselleni loogisia ja muiden vastaavien ”hömppien”, kuten vaikka sielunvaelluksen kanssa analogisia perusteluita, joiden varjolla esimerkiksi edellytän, ettei noita asioita pidä opettaa koulussa.
Mutta tasa-arvoisen avioliittolain kohdalla ei ole kyse vain kielellisestä vallankäytöstä, vaan lainsäädännön periaatteista. Niihin kuuluu se, että yhdenvertaisuus lain edessä edellyttää lainsäädännöllistä perusteltua tarvetta erilaiselle kohtelulle. Jos lain kaikki oikeusvaikutukset ovat samat, mutta eri ihmisryhmistä säädetään eti laissa, kyseessä on yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen laki. Se, että laki koskee erilaisia ihmisiä tai ihmisryhmiä, on epärelevantti asia. Lain sisältö, toisin sanoen sen oikeusvaikutukset ratkaisevat. Asiaa voi helposti tarkastella vaikkapa tieliikennelainsäädännön avulla: On tutkittu tosiasia, että naiset ja miehet ajavat autoa eri tavoin. Ero perustuu myös aivan selvään, tosiasialliseen biologiseen eroon. Nainen ei ole mies, eikä hänestä tule miestä millään lainsäädännöllisellä toimenpiteellä myöskään ratin takana. Siitä huolimatta, ja koska tiellä liikkumisessa siihen liittyvät lait ja määräykset, oikeudet ja velvollisuudet koskevat yhtäläisesti naisia ja miehiä, meillä on vain yksi tieliikennelainsäädäntö kaikille, eikä eri lakeja naisille ja miehille. Mikäli olisi tarvetta ja perusteltua säätää juuri ERI SISÄLTÖINEN, eri oikeudet ja velvollisuudet määrittelevä laki, ei olisi yhdenvertaisuuden vastaista säätää myös kahta eri lakia, jolloin niillä kuonnollisesti pitäisi olla myös eri nimet, jotta tiedettäisiin, ketä mikin laki koskee. Näin meillä kohdellaan tieliikennelaissa esimerkiksi iän perusteella ihmisiä, joskaan tässä tapauksessa ei ole kahta kokonaan rinnakkaista lakia, koska alaikäisillä ei ole lainkaan oikeutta kuljettaa autoa. Jos meillä olisi näillä spekseillä erikseen laki miehille ja naisille, erikseen miesten ajokortti ja naisten ajokortti, jotka olisivat muuten identtiset ja antaisivat samat oikeudet ja velvollisuudet, mutta nimitys ja laki olisivat erilliset, uskon, että kahden erillisen parisuhdeinstituution kannattajatkin havaitsisivat tällaisen lainsäädännön ilmentävän yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista erottelua sukupuolen perusteella. Täsmälleen samoin täysin identtinen, mutta erillinen laki samaa ja eri sukupuolta olevien liitoista on juridisessa mielessä erottelua seksuaalisen suuntautumisen perusteella ja perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista. Näin ei olisi, jos nämä lait tuottaisivat eri oikeusvaikutukset, mutta Salmekin on täällä moneen kertaan todennut, että oikeusvaikutusten tulee olla täsmälleen samat. Minusta on periaatteessa aivan mahdollista, että inhimillinen ominaisuus aiheuttaisi faktisesti eri lainsäädännöllisen kohtelun tarpeen, jolloin ei olis yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista säätää kahta eri lakiakaan, mutta virallisten liittojen yhdenmukaisista oikeuksista näyttää vallitsevan yksimielisyys, jolloin ainoaksi perusteluksi erillisen lainsäädännön vaatimukselle jää halu erottaa eri ihmisryhmien liitot toisistaan jonkin muun syyn kuin lainsäädännöllisen tarpeen vuoksi, eli erottelun halu.
Tarja, en olisi säätämässä kahta erilaista tai eri sisältöistä lakia vaan yksinkertaisesti pyrkisin huomioimaan erilaiset ihmiset. Tähän liittyy juuri ajatukseni kielestä ja sen mahdollisuuksista hahmottaa eri ilmiöt. Jos kaikki samaistetaan niin lopulta koko kommunikointi käy mahdottomaksi. Juuri tämän ongelman välttämiseksi olisi tarpeen hahmotella selkeästi se mistä on kysymys. Esimerkkini kivistä selventää asiaa. Toisin sanoen laki koskettaisi kaikkia suomalaisia, joilla on jonkinlainen parisuhde. Sen sisällä ei kaiketi olisi mahdotonta hahmotella erilaisia ihmisiä. Lopulta jäisi vielä pohdinta siitä miten suhtautua liittoihin, joissa on useampi osapuoli. Siinäkin kaiketi arvot määrittelisivät sen mikä on sallittua ja mikä ei.
Ahaa, Mika, oletko siis kuitenkin tämän uuden avioliittolain kannalla? Eili ei kahta erillistä laillista instituutiota, kunhan kielessä erotellaan homoliitot heteroliitoista? Mikäs sen estää? Tosin toisia ihmisiä on hiukan vaikea komentaa käyttämään kieltä tietyllä tavalla, jos he itse haluavat käyttää toisella. Nythän itsekin kyllä puhun häistä homoystävienikin kohdalla, olen siis oman puhetapani mukaan ollut juhlimassa monen monia samaa sukupuolta olevien häitä. Kaverini esittelevät puolisonsa ”aviomiehinä” ja ”aviosiippoina”, kuka mitenkin. Harvoin puheen tasolla tulee epäselvyyttä, sen ikään kuin huomaa siinä puhuessa, onko henkilö homo ja homoliitossa vai ei. Toisaalta meillä on kyllä myös ihan lain tasolla määritelty sinun esittämäsi kanssa vastakkainen ajatus, nimittäin sellainen, että esimerkiksi työhön hakiessa ei tarvitse paljastaa liiton luonnetta. Silloin käytän itsekin termiä ”naimisissa”. Teenkö sinusta väärin?
Tarja, en nyt tiedä kuinka sen lain kannalla olisin. Se on kuitenkin välttämätön, niin että yhteiskunta toimisi. Samalla kuitenkin pitäisin tärkeänä sitä, että asioista puhuttaisiin oikeilla nimillä eikä kaikkea hämärrettäisi niin kuin nyt monesti on tapahtunut. Lisäksi on huomattava, että lähitulevaisuudessa on paineita ottaa kantaa myös moniavioisuuteen. Siksi jo tässä yhteydessä olisi tärkeää puhua arvoista ja tehdä kestäviä päätöksiä. Nyt näyttäisi siltä, että tässäkin hutiloidaan paineen vuoksi. Siksi en olisi pahoillani jos laki siirtyisi, niin että kaikki ongelmakohdat tulisivat kunnolla käsitellyiksi.
Minusta rehellisyys olisi parasta. Muuten voi käydä niin kuin siinä jupakassa Lapin kansassa. Epärehellisyys avasi oikeussalin ovet. Salailulla on lyhyet jäljet.
Mika Turunen, nyt eduskunnassa oleva lakialoite koskee kahta JO NYT yhteiskunnan tunnustamaa virallisen suhteen muotoa ja niiden järjestämistä uudelleen yhden lain alle. Näitä liittoja, niissä eläviä ihmisiä ja tarvetta lakimuutokselle ON JO NYT.
Sen sijaan moniavioisia liittoja yhteiskunta ei tunnusta mitenkään, eikä koko asiasta ole edes aloitettu kansalaiskeskustelua. Lisäksi kansainvälinen kokemus maista, joissa samaa sukupuolta olevien avioliitto on laillistettu suhteellisen pitkä aika sitten, osoittaa ettei niissäkään ole edes aloitettu kansalaiskeskustelua moniavioisten liittojen laillistamisesta.
Tähän voi olla kaksi syytä: Joko tällaista tarvetta ei ole samaa sukupuolta olevien liittojen laillistamisen jälkeen ilmennyt kaikista spekulaatioista huolimatta, tai sitten nämä ihmiset on jollakin tavalla vaiennettu. Kun ottaa huomioon millaisissa maissa laki on säädetty, pidän uskottavampana, ettei moniliitoille ole niissä yksinkertaisiesti ollut kysyntää.
Onko mahdollista, että ”rehellisyyden nimissä” saattaisi olla kysymys perusteettomasta uhkakuvien maalailusta, joiden tarkoitus on estää nyt käsillä olevan lain säätäminen riippumatta siitä, että tälle laille on sekä kannatusta että kysyntää?
Tarja, minä en usko siihen, että paineessa saadaan muotoiltua hyviä lakeja. Monissa muissakin tilanteissa lakeja on säädetty hosumalla ja niiden tulkinta lakituvassa saa tuomarit jo nyt hermoromahduksen partaalle. Miten sitten tällaisessa paljon monimerkityksisemmässä laissa?
Minä en mielestäni maalaile uhkakuvia vaan mielestäni pohdin erilaisia mahdollisia vaihtoehtoja, jotka ainakin opiskelijalehdissä ovat olleet esillä. Nekin tulisi pitää mielessä, kun lakeja laaditaan, niin että ne olisivat riittävän kattavia ja niissä otettaisiin huomioon erilaiset vaikutukset. Monesti viime aikoina näin ei ole käynyt, joten ainakin minä olen tässä suhteessa kriittinen.
Sanovat, että kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on harvinaisen hyvin valmisteltu. Se tietysti jatkokäsitellään vielä valiokunnassa.
Moniliittojen osalta toistan, että sellaisten laillistamiseksi ei ole käynnissä mitään kampanjaa, muissa maissa samaa sukupuolta olevien liittojen laillistamisen jälkeen ei ole seurannut painetta moniliittojen laillistamiseen, eikä Suomessa tai näissä maissa ole asiasta edes mitään muuta keskustelua, kuin nyt käsillä olevan lakihankkeen vastustajien keinotekoisesti nostattama.
Mikä lakia huonontava paine nyt on olemassa? Lakien säätäminen on ihan normaalia eduskuntatyötä, ei siellä ole mitään poikkeustilaa tietääkseni. Vai tarkoitatko paineella sitä, että jos kansalaisten ehdoton enemmistö kannattaa lakia ja vaatii kansalaisaloitteen eteenpäin viemistä, niin juuri tässä paineessa ei pidä ryhtyä laatimaan lakeja? Nurinkurinen ajatus, minusta juuri silloin on edustuksellisen demokratian keinoin ryhdyttävä hommiin kun kansalaiset sitä edellyttävät.
”Eikö oikeus ole jo olemassa?”
No, kun tätä juuri on tarkoitus kysyä yleisöltä. Ei kuitenkaan kysytä vaan vastataan vastajan puolesta. Mielestäni annoin esimerkki neutraalista, täysin eksaktista muotoilusta.
Esimerkki: “Kannatatteko avioliittolain muuttamista siten, että myös samaa sukupuolta olevat parit voisivat solmia avioliiton?” Juhani Järnberg
Olen samaa mieltä kysymyksen muotoilusta. Yllä oleva kysymys olisi ollut selkeä ja täysin ymmärrettävä, johon olisi ollut helppo vastata kyllä tai ei.
Tämä tutkimus kuitenkin kysyi, kannattaako henkilö nyt lakialoitteen avulla ajettavan kaltaista lakia. Aloitteen nimi on ”Kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta”, ja kysymys tarkentaa, että sillä tarkoitetaan, että juuri ako. avioliittolain muutoksella annettaisiin samaa sukupuolta oleville mahdollisuus yhteisen lain määrittelemään instituutioon. Harvinaisen yksiselitteinen muotoilu, ei voi luulla että kysytään jotain muuta mitä kysytään.
Nähdäkseni ei ihan pidä paikkaansa. Tahdon-kampanjasivuston mukaan tutkimus ei viittaa kampanjaan millään tavalla, vaikka molempien takana on toki sama taho. Ei siis kysytä, kannatatko Tahdon-kampanjan mielestä tasa-arvoista lakia, vaan lakimuutos, johon kysytään kantaa, on määritelty ilman varauksia tasa-arvoiseksi.
Tarja!
Aloitteen nimi on “Kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta”
Ei tuolla ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, koska laista poistetaan mies ja nainen, siis kaksi sukupuolta. Homot, lesbot ja heterot eivät voi vedota omaan sukupuoleen, joten sukupuolesta tulee laiton. Ehkä sen tarkoitus onkin ollut, mistä seksistä kukin henkilö tykkää tai on mieltynyt tahi suuntautunut ja kaikki voi seikkailla näiden suuntauksien välillä.. Seksi määrää ei sukupuoli.
Risto Laine, tieliikennelaista puuttuu sukupuoli, naisilla ja miehillä on samanlainen ajokortti ja siitä määrätään samassa laissa, vaikka mies ja nainen ovat eri sukupuolta ja erilaiset. Onko sukupuoli poistettu autolla ajamisesta ja onko siitä tehty laiton ominaisuus?
Seppo Juhani Järnberg, kampanjan puheenjohtaja Senni Moilanen sanoo 14.3. päivätyssä kirjoituksessaan, joka on vastaus Timo Soinille tarkalleen näin:
”Taloustutkimus Oy:llä teetettyjen kyselytutkimusten tarkoitus on ollut selvittää suomalaisten kanta kansalaisaloitteessamme esitettyjä avioliittolain muutoksia kohtaan.”
Joten minun nähdäkseni sinun väitteesi on se, joka ei pidä paikkaansa.
Hyvä Tarja Koivumäki, viittaatte siihen, mitä tutkimuksen teettäjä on kertonut tutkimuksen taustasta. Tutkimuksen taustalla olevat syyt ovat kuitenkin eri asia kuin sen menetelmä, jota arvioidaan tässä tapauksessa haastattelukysymysten perusteella. Kysymykset eivät kestä kriittistä tarkastelua, koska niissä on ohjailua, mm, suostuttelumääritelmä ”tasa-arvoinen avioliitto”. Tätä määritelmää ei suhteuteta mihinkään, eli se on tahattomasti tai tarkoituksella manipulatiivinen.
Vastauksestanne ei käy ilmi, missä kohtaa olen erehtynyt. Joten ios olette yhä eri mieltä, kertonette yksilöidymmin ja perustellusti, mikä nimenomainen asia väitteissäni ei pidä paikkaansa.
Tämä edellinen siis vastaukseksi Tarja Koivumäelle.
Kun en tiedä, kysyn nyt vain: saako transseksuaali ihminen solmia nykylain mukaan avioliiton kumman sukupuolen kanssa tahansa?
Transsukupuolisen ihmisen juridinen sukupuoli määrittää sen, kutsutaanko parisuhdetta avioliitoksi vai rekisteröidyksi parisuhteeksi. Mikäli transsukupuolinen henkilö on avioliitossa ja hänelle tehdään sukupuolen korjaus, jonka seurauksena juridinen sukupuoli muuttuu, myös avioliitto loppuu ja muuttuu rekisteröidyksi parisuhteeksi (ja tietysti toisinpäin).
Kirkollinen vihkiminen on tällä hetkellä kiinni kirkon jäsenyydestä ja juridisesta sukupuolesta. Jos henkilöllä on oikean sukupuolen sosiaaliturvatunnus, hänet vihitään kirkossa. Jos sosiaaliturvatunnus on väärä, hänen puolestaan voidaan rukoilla, jos se on papin arvojen mukaista.
Osmo, avioliittoa solmittaessa ratkaisee henkilön juridinen sukupuoli. Transsukupuolisten henkilötunnus muuttuu tavallisesti reilun vuoden – parin vuoden kuluttua diagnoosin saamisesta. Suomessa on mahdollista olla juridisesti vain joko mies tai nainen (ja transsukupuoliset ovat muutenkin jo määritelmän mukaan jompiakumpia, eivät muuta tai siltä väliltä), joten transsukupuolisten kohdalla ei ole mitään erityistä ongelmaa. Jos transsukupuolinen on virallisessa liitossa kun tunnus vaihtuu, avioliitto muuttuu rekkariksi tai päinvastoin rekkari avioliitoksi.
Olivatpa päivystävät poikkeavat taas kärppänä vastaamassa. 😉 Niin, näin ollen asia on niin, että Suomessa on jo koko joukko kirkollisesti vihittyjä samaa sukupuolta olevia pareja, jotka ovat muuttuneet avioparista rekkaripariksi. On myös samaa sukupuolta olevia pareja, jotka ovat avioliitossa, jos sukupuoltaan korjaava ei ole (vielä) vaihtanut henkilötunnusta.
Kiitos Tenka! Nyt vanha ukkeli tietää tästäkin asiasta jotain.
Lisätään Tenkan listaan vielä, että on siis myös niitä mahdollisesti alkujaan rekisteröidyssä parisuhteissa olleita, jotka nyttemmin sukupuolen korjauksen jälkeen ovat avioliitossa. Sellaiset ihmiset, jotka eivät hyväksy sukupuolen korjausta, elävät siis sen oman käsityksensä kanssa, että on kirkollisessa avioliitossa olevia (geneettisesti) samaa sukupuolta olevia. Jo nyt.
Tässä käy niin kuin kävi rekisteröidyn parisuhteen vastustuksessa. Sitä vastaan kohkattiin niin, että pää tutisi. Sen ennustettiin johtavan eläimen ja ihmisen avioliittojen tulemiseen. Perhekäsitys ja yhteiskuntajärjestys olivat vaarassa. Maa repeäisi ja iso kivi putoaisi Suomalaisten niskaan.
Vaan missä ovat nämä uhkakuvat nyt? Ei tullut maailmanloppua, ei nälkää, heinäsirkkoja tai tulikiveä.
Muutaman vuoden kuluttua nämä avioliittolain muutoksen yhteydessä esitetyt uhkakuvat eivät puhuttele eivätkä pelota enää ketään.
Matti! Tutkimalla ihmishistoriaa. Aina näitä seksuaalivallankumouksia on ollut ja kaikki ovat yleensä aina johtaneet inhimilliseen kärsimykseen ja mikä olennaista näissä kumouksissa on niiden ominaispiirre, että Naisen asema on todella huono ja on yleisesti tiedossa, että seksuaalivähemmistöt jollainlailla halveksuu Naista.
Mikäli kyseinen laki menee läpi, niin ”aika” näyttää.
Kaikki tämä pohjimmiltaan kertoo kristinuskon arvojen katoamisesta. Suomi muiden länsimaiden tapaan uuspakanallistuu kovaa vauhtia. Elämme jälkikristillisessä yhteiskunnassa. Seksuaalimoraalin alueella se näkyy hyvin monin tavoin. Lehdissä on esim. yhä enemmän ryhmäseksiä haluavien ilmoituksia jne. Keskusteltavana nyt oleva tasa-arvoinen avioliittolaki kuvastaa myös sekularisoituneen yhteiskunnan arvoja, jotka eivät ole enää kristinuskon arvoja.
Mirja!
Olet hyvinkin oikeassa. Pohjoismaat ja varsinkin Ruotsi on Euroopanmaista viimeisellä sijalla moraalissa ja Suomi tulee hyvänä kakkosena. Nykyään näissä maissa ihannoidaan antiikin maailmaa ja Galigulan aikoja.
Kristinusko toi kiistatta tuohon aikaan uuden maailmankatsomuksen, jossa korostettiin jokaisen henkilön arvoa. Kristinusko lopetti ihmisten uhraamisen gladiaattorinäytöksissä, orjuuden ja vanhempien miesten tilaisuuden ilmaista ”suuresti arvostettua nuorten poikien himoitsemistaan”, jolla he tyydyttivät omia intohimojaan. Naisia alettiin pitää suuressa arvossa ja yleinen elämän kunnioitus juurtui. Äidin, isän ja lasten ydinperheestä tuli yhteiskunnan terveellinen kulmakivi.
Naisten asema heikkenee tulevaisuudessa, kuten heidän asemansa heikkeni keskiajan ja antiikin seksuaalivallankumouksissa.
Kun yhteiskunta sekularisoituu ja kristinuskin konservatiivisen siiven näkemykset marginalisoituvat, niin maailmasta tulee hirveän rietas paikka. Siinä on kristityillä iso rasti hoidettavanaan ihmisten seksipuuhien kontrolloimisessa, ettei mene ihan järkyttäväksi meno. Risto Laineella ja Mirja Rautkoskella on hirmuinen urakka erilaisten seksipalstojen ja -ilmoituksten vahtimisessa. Mutta minkä sille voi, kun korkeampi taho käskee niitä tutkimaan ja kauhistelemaan.