Joulun lähestyessä voi vain todeta, ettei maailmassa ole rauhaa. Sotia on käyty 2. maailmansodan jälkeen monia ja tälläkin hetkellä kaksi niistä on lähellä meitä. Toinen Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja toinen Palestiinan ja Israelin sota Lähi-Idässä.
Taivaaseen asti huutava häpeä on, miten eri tavalla maailma suhtautuu niihin. Putin sanoo, ettei Ukrainaa ole olemassa. Netanyahu sanoo, ettei Palestiinaa ole olemassa ja käy kansanmurhaa Gazan palestiinalaisia vastaan.
Israelilla on alueen ylivoimainen ase-ylivoima, ja jokaisessa sodassa se on laajentanut aluettaan: Nyt Gazassa, Länsirannalla, Libanonissa ja Syyriassa. Ilmiötä kutsutaan yleensä imperialismiksi, mutta Israelista sanotaan, että sillä on oikeus puolustaa itseään. On sanottu pitkään, kymmeniä vuosia.
Terroristisessa hyökkäyksessä Israeliin kuoli yli tuhat israelilaista ja erityisen julmalla tavalla. Israelin valtioterroristisessa hyökkäyksessä Gazaan on kuollut tähän mennessä yli 30.000 ihmistä, heidän joukossaan yli 14.000 lasta. Rakennukset on suurimmalta osalta hävitetty. Israel on kertonut ottavansa itselleen Pohjois-Gazan ja jatkavansa muun Gazan, sekä Länsirannan miehittämistä. Ja nyt laajentuvansa myös Golanilla.
Surettaa ja hävettää, että Venäjän pakotteita lisätään, mutta Israeliin ei niitä vieläkään kohdisteta, koska ”Israelilla on oikeus puolustaa itseään”. Ei väliä, vaikka se puolustautuu hävittämällä naapureitaan. Ei kai maailmassa ole kuin ”puolustusvoimia”, vai tunteeko joku jotkut hyökkäysvoimat?
Petteri Orpo kertoi Ylellä, että Suomi kannattaa kahden valtion mallia. Niinhän USA ja myös EU tekevät. Ne kannattavat kahden valtion mallia, mutta Israel ei kannata ja se saa tehdä, mitä se haluaa. Holokaustin uhrit, kohta kaksi tuhatta vuotta vainotut juutalaiset johtajansa Netanyahun johdolla saavat suorittaa kansanmurhaa, eikä esimerkiksi Suomi pane vastaan.
Heikki P. Miksiköhän puna-armeija valtasi Baltian maat ja Puolan itäosat sekä varasti meiltä Karjalan ja Sallan 1939-1940? Ainakin minulle on opetettu, että tarkoituksena oli luoda turvallisuusvyöhyke Leningradin ja Venäjän ydinalueiden sekä Muurmannin radan suojaksi Saksan uhkaa vastaan.
Israel toimii, kuten jokainen voimapolitiikkaa harrastava valtio. Hyökkäys on paras puolustus. Ja siviiliasuisia terroristeja, jotka tietoisesti piiloutuvat siviiliväestön sekaan, on aika vaikea erotella väkijoukosta. Ei tässä ole minusta mitään epäselvää, vaikka inhimillisen kärsimyksen hinta on karmea. Staatsräson und Realpolitik, sanoisi JKP.
PEKKA, kaikki, lähes kaikki Gazassa kaatuneet ovat palestiinalaisia. Epäiletkö, ettei enemmistö heistä ole siviilejä? Entä Israelissa? Onkohan paljon kuolleita siviilejä? Historiasta tiedetään, että Länsirannalla sotilaat ovat ampuneet kuoliaaksi kiviä heittelevia poikia. Kumpi on Daavid ja Kumpi Goljat?
MARKO,
Kysymys kuuluu, hyväksytkö ” voimapolitiikan”? NL pommitti Suomen kaupunkeja, siviilejä. Se on .myos Putinin ja Netanjahun sotataktiikka.Hyvaksytko sinä sen? Jokaisella puolustussodalla Israel on laajentanut elintilaansa. Sitä on tähän asti kutsuttu imperialismiksi.Miksi sinä sitä kutsut?
Heikki P. Viisauden alku lienee ihan vain tosiasioiden tunnustaminen. Kun toisella puolella on sekä olemassaoloaan puolustava että elintilaansa laajentava Israel ja toisella puolella sitä kohtaan fanaattisen vihamielisiä ja ”omistaan” täysin piittaamattomia terroristijärjestöjä, jotka haluavat ajaa juutalaiset mereen, on mielestäni turhaa pohtia ”suhteetonta” voimankäyttöä, syyttää ”imperialismista” tai pohtia sodankäynnin oikeutusta. Sota on väkivaltaa eikä väkivallan käytöllä siinä ole rajoja, lukuun ottamatta joitakin sopimuksia, joilla yritetään turvata siviilien ja haavoittuneiden sekä sotavankien oikeuksia. Kansainvälinen oikeus on hyvä ja tärkeä asia, mutta ilman sen takana olevaa mahdollisuutta ja kykyä voimankäyttöön raja utopian ja realismin välillä on kovin häilyvä.
En voi luotaa terroristien antamiin tietoihin. Emme voi tarkistaa niiden todenperäisyyttä. Poikkeuksellista tässä on se, että luotettavana pitämämme uutistoimistot välittävät meille terroristien antamaa tietoa ja moni luottaa siihen sokeasti. Tiedossa kuitenkin on että terroristit käyttävät siviilejä ihmiskilpinään.
Kärsimys on ihan samaa kärsimystä molemmin puolin.
Tieto jota saamme on aina puolueellista. Sotaa käyvät maat eivät kerro todellisia tilanteita, eikä oikeita lukuja koskaan.
Tunteet tässä keskustelussakin ottaa helposti ylivallan.
Minutkin tietysti leimataan vaikka miksi, vaikka vain haluan tietää millä perustellaan sitä ettei Israel ole sama kansa, joka sieltä häädettiin 2000v sitten.
Pekka, v 70 jKr sieltä häädetty kansa häätää sieltä nyt serkkujaan, palestiinalaisia. 2. maailmansodan loppuvaiheessa suunniteltiin suomalaisten siirtämistä Alaskaan ja juutalaisten siirtämistä Etelä- Amerikkaan.
Jollemme me, joille asia ei edes henkilökohtaisesti kuulu kykene keskustelemaan asiallisesti, niin miten se siellä sitten voisi toimia.
Asiallisuutta on, jos mittaamme samalla mitalla sodan kaikkia osapuolia.
Voitko Marko Raamatun tekstien perusteella osoittaa sen, että nyky Israel ei ole sama, joka sieltä joutui pois?
Pekka P. Kysymykseesi on mahdotonta antaa yksiselitteistä vastausta.
Vanhasta testamentista löytyy profetioita, jotka on julistettu eri aikoina ja jotka sisältävät keskenään erilaisia kuvauksia suurin piirtein nyky-Israelin alueella eläneiden ja sieltä karkotettujen heprealaisten/Pohjoisvaltakunnan asukkaiden/Juudan ja Jerusalemin asukkaiden paluusta. Osa näistä profetioista toteutui jo vuoden 539 eKr jälkeen ja osa jäi toteutumatta sikäli kuin me historiasta tiedämme.
Tästä syystä on täysin mahdollista ajatella, että 1800-luvun loppupuolella alkanut juutalaisten muutto Palestiinaan merkitsee jollakin tavoin VT:n profetioissa luvattua paluuta.
Se, kuinka paljon meidän kristittyinä pitää ottaa jotakin tiettyä kantaa tähän paluuseen tai sen merkitykseen ”lopun aikana”, on sitten toinen asia. Minusta saamme vapaasti edustaa erilaisia näkemyksiä. Yksinkertaisesti siitä syystä, että UT liittää VT:ssä maahan ja Israelin kansaan liittyvät lupaukset Jeesukseen ja kaikista kansoista koottuun Jumalan kansaan eli kristilliseen kirkkoon.
Lisäksi pitää huomata, että me käytämme todennäköisesti nimityksiä ”kansa” ja ”valtio” eri merkityksissä kuin Raamatun aikana tehtiin. Teologit ovat muuten yleisesti sitä mieltä, että koko juutalaisuus syntyi vasta vuoden 539 eKr jälkeen. Tästä syystä ei välttämättä ole edes oikein puhua mistään erityisestä juutalaisvaltiosta (varsinkaan kansallisvaltion merkityksessä) ennen Makkabien noin sata vuotta kestänyttä valtakuntaa noin160 – 63 eKr.
Lisäys: Nyky-Israel on tietenkin rakentanut oman identiteettinsä sen varaan, että nyky-Israel on suurin piirtein sama asia kuin Vanhassa testamentissa ja Apokryfikirjoissa kuvattu yhteisö.
Tässä he ovat olleet aivan hyväksyttävällä asialla. 1930-luvulla eräät suomalaiset, ns. heimosoturit, pyrkivät vanhojen venäläisten kronikoiden ja vastaavien pohjalta luomaan Suomen suvulle suuren ja mahtavan menneisyyden. (Eero Kuussaari: Suomen suvun tiet).
Lopuksi kysymys Pekalle: onko palestiinalaisilla arabeilla Sinun mielestäsi yhtä suuri periaatteellinen oikeus asua vaikkapa Israelin tällä hetkellä hallitsemilla alueilla ja olla tasavertaisia juutalaisten kanssa?
Mistä otamme Heikki ne mitat ?
Vain tosiasiat kelpaavat todisteiksi. Ei meillä ole niitä. Tiedämme vain että siellä on molemmin puolin mittaamattoman suurta kärsimystä.
Palestiinan valtion perustamisen vaatimuksella turhautamme vain Palestiinan kansaa, koska he tietävät ettei sellaista tule. Hamasin tekemän tutkimuksen mukaan 70% Palestiinalaisista ei halua kahden valtion mallia. Arafat olisi sen saanut, mutta torjui tarjouksen.
Sota kasvattaa vain vihaa. Kestävä rauha voi perustua vain luottamukselle. Edellytyksiä rauhalle ei ole.
Meidän täällä ei kuitenkaan tarvitse olla sodan osapuolina. Voimme keskustella asiasta asia pohjalta ulkopuolisina.
Mistä otamme mitat? Kansainvälisistä sopimuksista. Nehän ovat olemassa, olleet jo kauan. Niiden perusteella voidaan määritellä, kuka syyllistyy sotarikoksiin, kuka harjoittaa terroria. Ja mitkä valtiot harjoittavat valtioterroria. Tilanne on solmussa, kuten se oli aikaisemmin Irlannissa. Yksi keino – huono, mutta nykyhetkeä parempi – on rauhaan pakottaminen. Tavalla tai toisella on koston kierre katkaistava.
”Tiedämme vain että siellä on molemmin puolin mittaamattoman suurta kärsimystä.” Tiedämme, että palestiinalaiset ’kärsivät suunnattomasti’. Israelilaisten kärsimysten mittakaava ei ole likimainkaan suunnaton.
Lukeudun niihin, jotka uskovat Jumalan pitävän lupaukset kansalleen. ”Jumala ei kutsumustansa kadu”.
Jumala on uskollinen uppiniskaiselle ja kovakorvaiselle Israelille yhtä lailla kuin pakanoista kutsutuille Jumalan lapsille. Ilosanoma Kristuksesta on julistettu koko maailmalle.
Lopulta tämä maailma tulee julistamaan kansainvälisellä oikeudella Israelin valtion terroristiseksi.
Israelin kärsimykset eivät ole olleet vuodesta 1948 lähtien suunnattomia, toisin on niiden laita, jotka ovat edeltävästi Israelia vastaan hyökänneet ja aloittaneet sodan, tuumailevat MARTTI ja HEIKKI. MARTTI ja HEIKKI mittaavat omilla mittareillaan.
Miksi näin paljon kärsimystä pitää maailmassa tapahtua ennen kuin ihminen tuhoaa lähes kaiken? ISO KÄSI puuttuu tähän. Paljon on Raamatussa ilmoitettu. Mitä aikaa lupaukset koskevat? VT:n profetiat eivät ole kaikki täyttyneet.
MARKO on toista mieltä – ”UT liittää VT:ssä maahan ja Israelin kansaan liittyvät lupaukset Jeesukseen ja kaikista kansoista koottuun Jumalan kansaan eli kristilliseen kirkkoon.”
Kristillinen kirkko ei korvaa Israelin asemaa Jumalan silmäteränä. Näin on esillä myös Sakarjan kirjassa.
”Meidän täällä ei kuitenkaan tarvitse olla sodan osapuolina.” Voimme keskustella asiasta asia pohjalta ulkopuolisina.” (PEKKA)
Kari P. Olen joskus määritellyt itseni (ilman sen kummempia syvällisiä pohdintoja) ”maltilliseksi korvausteologiksi”, koska meillä on Uudessa testamentissa lupaus siitä, että nyt paatumuksessa ja epäuskossa elävä ”Israel” on kerran pelastuva. Pitäisi olla samalla sanomattakin selvää, että tämä vanhan kristillisen pietismin mukainen käsitys ei anna meille minkään laista oikeutta juutalaisvihaan ja antisemitismiin tai juutalaisen kansallisvaltion vastustamiseen. Kuten Jouni Turtiainen ja käsittääkseni myös Eero Junkkaala ovat erittäin hyvin todenneet, perinteinen kristillinen käsitys on täyttymysteologiaa. Se, että uskonvanhurskauden ja Kristukseen uskomisen rinnalle yritetään nostaa erityistä juutalaisen kansan asemaan ja tämän kansan osan perustaman nykyiseen Israel -nimiseen kansallisvaltioon suhtautumista käsittelevää oppia, on mielestäni enemmän ongelmallista kuin rakentavaa.
Kristillinen raamatuntulkinta on tänä päivänä hyvin monimuotoista. Perinteinen kristillinen käsitys, johon pyrin nojautumaan, noudattaa kuitenkin hyvin yksinkertaista linjaa: VT keskittyy yhteen kansaan, UT kaikkiin kansoihin. VT:n konkreettiset lupaukset Israelille täyttyvät hengellisinä kristillisessä kirkossa. VT:n Siion ja Jerusalem ovat tässä mallissa nimenomaan seurakunnan/kirkon esikuvia (typos).
Samalla meillä on tietenkin vastuu kohdella kaikkia ihmisiä oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti, sydämellä ja järjellä Jumalan sanaa sekä lähimmäistemme tarpeita kuunnellen. Kysynkin, Kari Sinulta: Onko palestiinalaisilla arabeilla mielestäsi yhtä suuri oikeus elää isiensä maalla tai palata sinne ja halutessaan muodostaa oma valtio kuin juutalaisilla? Siis periaatteellisesti.
(En henkilökohtaisesti usko, että mikään elinkelpoinen ja omilla jaloillaan seisova täysimittainen palestiinalaisvaltio on mahdollista toteuttaa, useammastakaan syystä, mutta silloin tulisi kuitenkin pyrkiä johonkin toiseen ja mahdollisimman hyvään ratkaisuun. Mutta tämä näkemykseni ei perustu johonkin jumalallisesti ennalta määrättyyn ja vääjäämättä toteutuvaan maailmanhistorian kulkuun vaan inhorealismiin).
”Kristillinen kirkko ei korvaa Israelin asemaa Jumalan silmäteränä.” Mitä Jeesus sanoikaan silmistä? ”Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois.” Jumalan silmäterän osa ei ole helppo. Vastuu oikeasta elämästä ja Jumalan lain noudattamisesta kohdistuu juuri siihen.
Kristus kehotti tarkkailemaan viikunapuun lisäksi kaikkia puita. Yksi selvä Kristuksen listaamista lopun ajan merkeistä on viikunapuun (ja kaikkien puiden) (Luuk.21) puhkeaminen lehteen.
1900-luku mullisti maailmankarttaa
1900-luvulle siirryttäessä suvereeneja valtioita oli jo 43. 1990-luvulle tultaessa maailmassa oli 168 itsenäistä valtiota, joukossa Neuvostoliitto ja Jugoslavia. Näiden hajotessa vuosikymmenen alussa suvereenien maiden määrä nousi kerralla parillakymmenellä. Tällä vuosituhannella uusia itsenäisiä valtioita on tullut kaksi (Itä-Timor ja Montenegro). Mahdollisia ehdokkaita uusiksi valtioiksi on vielä parisen tusinaa.
Historiassa on toteutunut ja yhä toteutuu Raamatun kuvaus: ”Apostolien teot: 17:26 Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat.”
Tiettyjen aikojen tultua täyteen, on maailmankartta muotoutunut omaa aikaansa kuvaavaksi. Ovatko rajat oikeudenmukaisia nyt vai eivät? Kiistoja on edelleen joka puolella.
Marko S.
Kaikille ihmisille on asetettu määrätyt ajat ja rajat. Milloin ja miten ne toteutuvat?
Juutalaiset noudattavat Mooseksen lakia. Sen mukaisesti Israelissa pitäisi kaikkien kansalaisten oikeuksien olevan samanlaisten kuin muiden: ”19:33 Kun muukalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sortako häntä. 19:34 Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niinkuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niinkuin itseäsi, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. ”
Marko, (19.48) jos tämä on sinun tulkintasi arvopohjaisesta realismista, enpä osaa sitä juuri arvostaa: väkivaltaa ja voimankäyttöä – so what? Putin ja Netanjahu, no, se on heidän tapansa toi.ia.
JOS sodankäynnillä on sääntöjä, ne ovat pienemmän ja heikomman puolella.
Heikki P. Ei Sinun tarvitsekaan arvostaa. Tuo ”arvopohjainen realismi” on minulle politiikassa usein käytettyä verbaalista akrobatiaa, ilkeästi sanottuna sananhelinää, jota voidaan tietenkin käytännössä soveltaa ja tulkita monella eri tavalla. Kyllä sosialismissakin oli tiettyjä erittäin myönteisiä ideoita ja aatteellisia periaatteita (arvoja), joita monet myös yrittivät noudattaa, mutta todellisuus (realismi) oli useimmiten aivan muuta. Neuvostoliitto sovelsi hyvinkin arvopohjaista realismia, samoin Hitlerin Saksa omalla tavallaan, ja tulokset olivat hirveitä niiden kannalta, jotka joutuivat jyrätyiksi. Tällaisessa hobbesilaisessa maailmassa me valitettavasti joudumme elämään.
Olisi erinomaisen hieno asia, jos Israel purkaisi vaikkapa Länsirannan siirtokuntansa ja palauttaisi Golanin kukkulat Syyrialle. Samoin se, että Gazan pommitukset loppuisivat. Mutta silloin Israelin pitäisi myös voida luottaa Syyrian rauhantahtoisuuteen, palestiinalaisten terrorismin ja juutalaisvihan loppumiseen sekä Hamasin terroristien tuomitsemiseen. Tämä ei vain näytä oikein olevan mahdollista meidän maailmassamme.
Jos YK saataisiin modernisoitua, voitaisiin kyllä olla montakin askelta lähempänä sellaista maailmaa, jossa erilaiset kansainväliset sopimukset oikeastikin merkitsisivät jotain. Vaikka paremmin YK on jo nyt onnistunut historiansa aikana kuin Kansainliitto.
Erkki Laitinen mainiosti toi esiin kasainväliset sopimukset, joita ei ole kumottu. Kansainvälisiin sopimuksiin täälläkin on haluttu vedota. Heikki : ” Mistä otamme mitat? Kansainvälisistä sopimuksista. Nehän ovat olemassa, olleet jo kauan.”
Pekka P. Yksi osa ongelmaa on, että 1. Maailmansodan voittajavallat Ranska ja Iso-Britannia antoivat sodan 1914-1918 aikana ensin juutalaisille ja arabeille keskenään ristiriitaisia lupauksia. Voiton jälkeen he jakoivat Osmanivaltakunnalta eli Turkilta vallatut alueet keskenään ns. Sykes-Picot -sopimuksella ja pilkkoivat arabien asuttamat alueet keskenään kyräileville arabiruhtinaille. USA ei katsonut tätä siirtomaavallan kasvattamista hyvällä ja siksi Lähi-Idän alueet julistettiin ”mandaateiksi”, joita Ranskan ja Iso-Britannian piti holhota matkalla kohti täysivaltaista itsenäisyyttä. Ja kuten tiedämme, palestiinalaiset arabit vastustivat lisääntynyttä juutalaisten muuttoa alueelle ja Iso-Britannia pyrki vuosikymmenten ajan huomioimaan nämä vaatimukset. Joutuakseen lopulta luovuttamaan. Juutalaiset osasivat monimutkaisen poliittisen pelin arabeja paremmin ja nyt sitten olemme siinä, missä olemme.
”Juutalaiset osasivat monimutkaisen poliittisen pelin arabeja paremmin ja nyt sitten olemme siinä, missä olemme.” (Marko S.)
Kai Taivaan Isällä on myös joku pieni osuus tässä kokonaisuudessa?
Kari P. Näissä kansainvälisen politiikan ja konfliktinratkaisun asioissa meidän on luotettava siihen, mitä Jumala on meille ihmisille antanut: järjen, empatian ja arvostelukyvyn. Meillä ei ole mitään mahdollisuutta ruveta arvioimaan sitä, millä tavoin ja missä asioissa Jumala erityisellä tavalla toimii. Uskon silmin voimme jälkikäteen huomata Jumalan johdatuksen. Ja tietysti rukoilla päätöksentekijöiden puolesta, että nämä tekisivät oikeita ratkaisuja.
Aamen.
Marko S.
Havaintoni perustuvat jo tapahtuneen arviointiin. Mitään ei tapahdu ilman Jumalan johdatusta ja sallimusta tässä maailmassa. Kirjoitukset ovat täyttyneet Kristuksessa, mutta osa Kristusta koskevista ennustuksista on vielä täyttymättä.
Juutalaisen kansan vaiheet ovat luettavissa ison kirjan lisäksi ei uskonnollisesta historian kirjoituksesta. Jumalan käden jälki näkyy vahvasti kaikessa. Ihmiskunnan järjen käyttö jatkuu, äänestykset rajoista ja oikeudesta jatkuvat myös. Empatiaa tarvitaan molemmin puolin. Arvostelukykyä meillä on riittävästi.
Jumala ei antamaansa sanaa muuta. Sitä on hyvä tutkia. Liittyykö se jollakin tavalla aikaan jota elämme? Tapahtumien/ historian edetessä uskon silmät raottuvat lisää?
Rukous rauhan puolesta jatkuu.
Kari P. Juuri tässä on minun mielestäni yksi suurimmista ongelmista: ”Jumala ei antamaansa sanaa muuta”. Jos lähdemme tällä perusteella siitä, että Jumala on ennalta määrännyt Israelin/palestiinalaisten alueet juuri juutalaisten hallintavaltaan ja omistukseen, siitä seuraa, että palestiinalaiset on ennalta määrätty kakkosluokan kansalaisiksi omassa syntymämaassaan tai väistymään juutalaisten tieltä. Mikään varsinainen neuvotteluratkaisu ei voi tulla kysymykseen, koska valittavanamme on vain ”Jumalan suunnitelmaan” suostuminen tai sen vastustaminen, toisin sanoen vanha uskon ja epäuskon tai Jumalan ja hänen vastustajansa välinen mittelö. Kuten yritin jo edellä selittää Pekka Pesoselle, meillä nimenomaan ei ole tällaista yksiselitteistä Raamatusta luettavissa olevaa ”raamatullista ratkaisua”, enintään muutamia yleisiä suuntaviivoja. Uskova voi todellakin nähdä Jumalan johdatuksen maailmanhistoriassa suurissa ja pienissä asioissa. Samalla pitää kuitenkin muistaa, että se, mikä yhdelle näyttäytyy ihanana lupausten täyttymisenä, voi näyttäytyä toiselle oman elämän perusteiden tuhoutumisena. Juuri näin on käynyt niille palestiinalaisille, myös kristityille, jotka on ajettu juutalaisten toimesta pois kodeistaan.
Jumalan maailmanhallinta toteutuu siinä samassa prosessissa, jossa me teemme valintoja, päätöksiä ja ratkaisuja. Mutta samalla meidän on myönnettävä, että meillä ei ole mitään keinoa vakioida tai tunnistaa yksiselitteisen objektiivisesti jotakin Jumala-vakiota X, joka selittäisi juuri sen tai tuon tapahtumaketjun muotoutumisen sellaiseksi kuin se muotoutui. Useimmille tässä maailmassa ja sen historiassa tapahtuville asioille on olemassa monia erilaisia ja eritasoisia ”oikeita” selityksiä.
Marko S.
Sota on kammottavaa. Kärsimys on hirvittävää. Tarkoitukseni ei ole sitä vähätellä. Ihmisen vastuulla on viljellä ja varjella. Lähimmäisen arvo on kiistaton. Juuri tätä Kristus opetti.
Minulla ei ole sinun tarjoama ”Jumala-vakio X” käytössä, jolla kaikkea selitän. Kristus joka tapauksessa kehotti seuraamaan aikain merkkejä. Vaikuttaa siltä, että olet aika herkillä tämän asian äärellä?
Tiedän, että monia selityksiä esiintyy. Olen hereillä.
Kiitos varoituksen sanoista Marko S.