Kaasua, pommeja, ohjuksia. Meillä ihmisillä on paitsi kyky myös halu tappaa toisiamme mitä moninaisimmilla tavoilla ja mitä kummallisimmista syistä. Ovatko maailmankirjat olleet vielä koskaan näin sekaisin sitten toisen maailmansodan? Eikö tuon onnettoman kärsimysnäytelmän pitänyt olla ihmiskunnan historiassa se kaikkein pahin asia, jota ei milloinkaan enää päästettäisi toistumaan?
Aseet hankitaan aina muka itsepuolustukseksi. Ne ovat kalliita eikä niitä hankita varastossa makuutettaviksi vaan käyttöä varten. Armeijoitten pitäisi taas päästä tosi toimiin…
Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto. Tällainen oli Jumalan visio luomastaan maailmasta. Meidän maan asukkaitten suunnitelmissa näyttäisi kuitenkin olevan ihmiskunnan joukkoitsemurha.
Pelkäätkö sinä, lukijani, sitä, mitä tässä maailmassa vielä / seuraavaksi voi tapahtua? Toki sinä saat pelätä niin paljon kuin sielusi sietää, mutta jos sinulla on Jumala, niin sinun ei tarvitse. Nimittäin Uuden testamentin mukaan kaikki näyttäisi menevän ”käsikirjoituksen” mukaan. Ei Jumala tästä maailmasta loppua tee, kyllä me ihmiset teemme sen ihan itse!
Arkkipiispanakin toiminut Martti Simojoki julkaisi v. 1950 kirjan nimeltä Kristinopin opetus. Kakkospainos v. 1966 sai nimen Kristinopin pääkappaleet. Kyse oli siis Kristinopin selitysteoksesta. Kirja on kulunut vuosikymmenten aikana puhki Ruttopuiston rovastin känsäisissä kourissa.
Kappaleessa 108. Kristuksen tuleminen Simojoki kertoo siitä kehityksestä, mikä maailmassa edeltää Kristuksen paluuta. En laita tähän kirjassa mainittuja lukuisia Raamatunkohtia, mutta jos joku niitä kaipaa, niin voin niitä tarvittaessa lisätä.
- Luopumus kasvaa. Odotusaika vaikuttaa kristittyihin nukuttavasti. Erityisesti maailmanrakkaus valtaa sijaa kristittyjen parissa. Esiintyy vääriä profeettoja, jotka julistavat muuta kuin Kristuksen evankeliumia. Uskonnollinen elämä kulkee harhaan. Jos maallistuminen saa suuren vaikutusvallan kirkkojen elämässä, se vaikuttaa vielä enemmän ihmisten muussa yhteiselämässä.
- Laittomuuden henki. Luopumuksen kasvaessa ihmiset lakkaavat kunnioittamasta Jumalan asettamia elämän lakeja (luomisjärjestykset). Perhesiteet höltyvät ja epäjärjestys sekä laittomuus pääsevät valtaan yhteiskunnassa. Syntyy ”kaikkien sota kaikkia vastaan”.
- Kristittyjen vainot. Jumalaa vastustava liike, joka maailmassa on vaikuttanut aina syntiinlankeamisesta alkaen, saa yhä räikeämpiä muotoja. Kristittyjä tullaan pitämään valtiollisesti epäluotettavina henkilöinä. Valtio tahtoo saada määräysvallan kirkoissa. Tästä johtuu vaikeita taisteluja ja suuria kärsimyksiä Kristuksen tunnustajille.
- Antikristus. Jumalaa vastustava henki saa aikojen lopulla edustajakseen henkilön, joka asettuu Kristuksen asemaan (anti-Kristus = vasta-Kristus). Poliittinen valta koko maailmassa on hänen käsissänsä. Valheella ja väkivallalla hän pitää valtaansa voimassa. Perkele on antanut hänelle oman valtansa. Antikristus panee toimeen oman uskonnonharjoituksensa ja sortaa kaikkia, jotka eivät siihen yhdy. Langenneen ihmissuvun ylpeys saa Antikristuksessa korkeimman edustajansa. Hän julistaa itsensä Jumalaksi.
- Suuret onnettomuudet. Jumalaa vastustavat vallat johtavat lopulta suuriin onnettomuuksiin (sota, nälkä, maanjäristykset, vrt. atomipommin tuhot). Tällöin tulee näkyviin, että synti tuhoaa elämää.
Eli Uuden testamentin mukaan pelin henki on tämä. Mitä kristitty siis tekee, kun näkee kaiken tämän tapahtuvan, Martti Simojoki? ”Kristitty elää maailman yössä, mutta hän tietää, että päivä on lähellä. Hän tahtoo elää valkeuden lapsena. Ajan ahdinkojen keskellä hän rohkaisee itsensä ja nostaa päänsä, sillä hänen Herransa tulee pian”.
Kristityllä on toivo. Hän tietää, että Herran kansan parhaat päivät ovat edessäpäin. Viimeistä sanaa meistä ei lausu kuolema vaan Vapahtajamme Jeesus Kristus.
Jos nuo viisi kohtaa tuntuivat jonkun mielestä ahdistusta entisestäänkin lisääviltä, niin sori siitä, se ei ollut tarkoitukseni. Halusin vain tuoda esiin asiat, joita et koskaan saa esimerkiksi sanomalehdistä lukea. Kupletin juoni on joka tapauksessa selvä: Elämä Kristuksen kanssa tai häntä ilman johtaa eri lopputulokseen. Kristus on kohdattava tässä elämässä, sillä seuraavassa se ei enää onnistu.
Kristinopin ensimmäisen kappaleen mukaan elämämme kallein asia on oppia tuntemaan Jumala ja Vapahtajamme Jeesus Kristus. Jos me elämämme aikana pääsemme Jumalan lapsiksi, me kerran saamme periä kirkkauden Kristuksen kanssa.
Toivoisin keskustelua noista yllä mainituista viidestä kohdasta. Miltä ne lukijoista tuntuvat?
Olisin hyvin varovainen vetämään mitään suuria linjauksia siitä, kuinka lyhyttä aikaa kalenterilla ja kellolla mitaten Ilmestyksen ”pian” tarkoittaa. Kysehän on lopultakin näkyjen maailmasta, joiden tarkoitus oli kertoa, ”mitä pian on tapahtuva”(Ilm1:1)
Eräälle lapselle luvattiin kerran, että pian hänen pyyntönsä toteutetaan. Epäröivästi lapsi kuitenkin kysyi: ”Onko se lasten pian vai aikuisten pian?” Ilmestyskirjassa lienee kyse aikamääreestä Jumalan pian – ja vielä tarkemmin Ilmestyksen pian.
Ilmestyskirjassa kokonaisuus toteutuu ”pian” ja Jeesuskin tulee ”pian”. Luvun 11 jakeessa 14 sanotaan sitten vielä, että ”Toinen voi-huuto on ohi. Mutta kolmas tulee pian”. Kaikki eivät selvästikään tule aivan yhtä pian?
Lyhyt perehtyminen aiheeseen karkottaa kyllä sellaisen ajatuksen, että Ilmestyskirja ennustaisi ”tämän maailman loppua” heti sen jälkeen kun Johanneksen kynä Patmos-saarella kuivui. Mitenkäs sille ”maan ääriin saarnaamiselle” olisi käynyt? Ja Ilmestyskirja olisi siinä tapauksessa ollut turhake Raamatun sivujen joukossa.
Ilmestyksessä Jeesuksen ”pian”-tuloa kuvaa alkutekstissä adverbi ”tachy”, kuten on jo aiemmin todettukin Täsmälleen tuossa muodossa se esiintyy 13 kertaa alkutekstissä, muunnelmiensa ohella. Olisiko Jeesuksen evankeliumikertomuksessa käyttämissä ilmauksissa meille johtolankaa ymmärryksellemme?
”Suostu pian(tachy)sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä…”(Mat5:25)
”Ja menkää kiiruusti (tachy)ja sanokaa hänen opetuslapsillensa, että hän on noussut kuolleista…Ja he menivät kiiruusti(tachy) haudalta…”(Mat28,7,8)
Strongin sanakirja antaa seuraavia selityksiä ”pian”-sanalle: ”shortly, i.e. without delay, soon, or (by surprise) suddenly, or (by implication, of ease)”
https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=G5035&t=KJV
Olisiko siis niin, että kun Jeesus Ilmestyskirjan näkyjen puitteissa kertoo tulevansa pian, hän korostaa erityisesti sitä, ettei mikään hänen toimenpiteitään voisi viivyttää(=without delay)?
Rauli: ”Olisiko siis niin, että kun Jeesus Ilmestyskirjan näkyjen puitteissa kertoo tulevansa pian, hän korostaa erityisesti sitä, ettei mikään hänen toimenpiteitään voisi viivyttää”
Montakohan kertaa se jehovantodistajien ”pian” on jo ollut ”liian äkkiä”? Varmoja harmageddonin ennustuksia kun on ollut jo ties kuinka monta.
”Olisin hyvin varovainen vetämään mitään suuria linjauksia siitä, kuinka lyhyttä aikaa kalenterilla ja kellolla mitaten Ilmestyksen ”pian” tarkoittaa. Kysehän on lopultakin näkyjen maailmasta, joiden tarkoitus oli kertoa, ”mitä pian on tapahtuva”(Ilm1:1)”
Monen monissa muissa kysymyksissä sinäkin Rauli olet sitä mieltä, että tulkinnoissa täytyy ottaa k a i k k i kulloisenkiin konteksiin liityvä huomioon. Jeesuksen takaiintuloon liityvät muut raamatunkohdat puoltavat täysin selvästi ns. lähiodotuksen oikeutusta. Ken muuta väittää pettää vainitseään eli on älyllisesti epärehellinen.
Kokonaisuus on tietenkin tärkeintä Raamatussa, ja asiayhteys.
Kun kirjoitat, että ”muut raamatunkohdat puoltavat täysin selvästi ns. lähiodotuksen oikeutusta”, niin olisiko jokin aivan erityisen selkeä kohta mielessäsi?
Rauli: ”Kun kirjoitat, että “muut raamatunkohdat puoltavat täysin selvästi ns. lähiodotuksen oikeutusta”, niin olisiko jokin aivan erityisen selkeä kohta mielessäsi?”
Jehovantodistajienhan ne ilmestyskirjan kohdat pitäisi tuntea, kun ovat niin mestarillisia maailmanlopun ennustajia .
Olen tuonut niitä jo esille. Tiedän toki että näihinkin kohtiin on seliselitykset, joilla ne yriteään eliminoida muuta merkitseviksi.
Erittäin selkeä on esim. Paavalin I Tessalonikalaiskirjen eskatolgia, jossa Paavali elää viimeisen sukupolven tunnelmissa.
Kimmo, ei nyt lähdetä tälle Te Jehovantodistajat sitä ja tätä-linjalle, kiitos!
Blogini idea oli tuoda raamatullista valoa monia ahdistavaan kysymykseen siitä, mitä kaikkea kenkkumaista täällä maan päällä vielä voi tapahtua. Olen tapani mukaan kirjoittanut niille, joita kiinnostaa pohdiskella asioita kristilliseltä kantilta. Sinua ei näemmä kiinnosta. En siis voi sinua auttaa. Ja riidellä en halua. Sen sijaan innostun mahdollisuudesta oppia lisää Jeesuksesta hyvien, rakentavien keskustelujen välityksellä. Jumalankieltäjiin en välitä aikaani hukata.
Sinä Kimmo jaksat olla tyylillesi uskollinen, olipa mikä tahansa otsikkonamme.
Nytkin ensimmäinen kommenttisi on muotoiltu ”Montakohan kertaa se jehovantodistajien…” ja toinen painottaa sitä, että ”Jehovantodistajienhan ne ilmestyskirjan..”
Olisi virkistävää kuulla mielipiteesi itse keskusteltavasta aiheesta ilman noita ylimääräisiä kruisailuja?
Ilmestyskirjan kuvaamat lopunajat eivät ole menttaalisesti kaukana kun on seuranut viimevuosikymmenien tapahtumia mm Lähi-Idässä.
Ilmestyskirjan ratsastajien aiheuttama tuho ei ole millään lailla kaukainen asianykyajassa eläville, tosin meidän itsemme aiheuttamina.Ja miksipä ei .
Meissä asuva tuhon enkelin potentiaali on hetkesi päässyt kahleistaan ja maailmoja suojelevat enkelipotentiaalit yrittävät toipua . Saa nähdä jos ehtivät ennenkuin on liian myöhäistä.
Nuorille ihmisille kuoleminen ei ole helppo asia edes uskovaisena. Näyttää siltä että ihmisen täytyy käydä läpi tietyt asiat elämässään, niinkuin kasvaa aikuiseksi ja kokea siihen liittyvä seksuaalinen debuutti, perustaa perhe ja saada jälkeläisiä sekä tehdä työnsä sellaisessa ympäristössä joka saa sen tuntumaan merkitykselliseltä , jotta voi irottautua elämästä ilman ahdistusta .
Ei edes kaikki ikääntyneet tule koskaan kypsymään, vaan he katsovat että aika ei vielä ole täytetty. He eivät ole elämästä kylläänsä saaneita.
On ihan oikein rukoilla sitä että meidät säästetään pahasta ja äkillisestä kuolemasta. Valtaosa meistä tulee kuolemaan iäkkäänä jossakin sairaalan tai kodin vuoteessa kipulääkkeiden helpottamana. Lääketiede antaa meille hyvän kuoleman vaikeankin sairauaden koettelemina. Siitä minä sitä kiitän.
Itse en paljakaan välitä siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Vastuu siitä kuuluu niinkuin toiseen päätös- ja toimeenpanovaltaan johon minulla ei ole osuutta. Olen kiitollinen siitä että olen tarpeeksi vanha ja kokenut paljon jotta jotakin kylläisyydestä on jo osanani.
Kiitos viisaista sanoistasi, Markku. Tuohon kohtaan ”On ihan oikein rukoilla sitä että meidät säästetään pahasta ja äkillisestä kuolemasta” lisäisin muistutuksena sen, että pahalla äkkikuolemalla tarkoitettiin ennen sitä, että ihmiselle ei (mahdollisesti) jäänyt aikaa valmistautua kuolemaan.
Lutherin aikoihin kirkko opetti kuolemisen taitoa (ars moriendi) ja kehotti ihmisiä meditoimaan (no, OK, mietiskelemään) omaa kuolemaansa tunnin verran päivässä. Tuolla menetelmällä kuolema ei taida päästä yllättämään niin pahasti kuin nykyään, jolloin nuoretkin saattavat ajatella, että selvitänpä välini Jumalan kanssa sitten joskus kuolinvuoteella. Vaan sitä kuolinvuodetta ei välttämättä koskaan tule, noutaja nappaakin jo paljon varhemmin…
Kristinuskon perustassa on yksi selkeä ja vastaansanomaton piirre ja se on nimenomaan Jeesuksen ylösnousemuksen todistus. Uskomme Kristuksen kautta myös omaan ja seurakunnan ylösnousemukseen, se on Kristinuskon ytimessä. Ihmisen olemus Jumala tekona on meille monella tasolla mysteeri. Miksi olemme edes olemassa? Mikä pitää sydämmen lyönnit voimassa?
Raamattua ei voi ymmärtää niin väärin, että Taivasta ja kuoleman jälkeistä ylösnousemusta voisi millään keinoin vääntää muuksi kuin miten se on meille ilmoitettu. Ihmiselle on valmistettu sovitus synnistä Jumala tahdosta, jotta ihminen pääsisi takaisin sinne, mistä on tullutkin. Yhdyn mielelläni Paavali tunnustukseen:
”Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.” 2.Kor.5:1
Kyllä, Ismo. Paavali lähtee siitä, että jos Jeesusta ei ole herätetty kuolleista, niin uskomme on turha. Toisaalta arvelen, että toisten ihmisten auttamiseen ja palvelemiseen tähdännyt elämä on merkityksellinen ilman tätä luvattua taivaallista ”palkkaakin”. Vastenmielisenä vastakohtanahan on tämä Minä / minulle / minun-ajattelu, joka sekään ei ole ihan vierasta täällä Pohjantähden alla…
Niinpä. Jospa emme ajattelisi ylösnousemusta ja iankaikkista elämää niinkään palkkana, kuin Jumalan tahtona lapsiaan kohtaan. Kristuksessa eläminen alkaa täällä lihassa synnin ruumiissa, josta ei vikoja puutu, mutta kerran seurakunta riisutaan lopullisesti tämän ajan rasitteista.
Minä keskeisyys on Raamatun mukaan epäjumalan palvontaa, siltä ei tosin kukaan meistä täysin voi synnin tähden välttyä ja onhan meidät sokaistu luulemaan, että tiedämme kuten Jumala… Maailman henki taas on pelkkää epäjumalan palvontaa, joka ei Kristuksessa elämisestä perusta lainkaan ja puhuu vain ja yksin omaansa.
Kristuksessa on hyvä elää, palvella ja kuolla.