Kuva:F.Djurklou
Tapahtui Palestiinassa Aqraban kylän lähellä: kaksi autoa nokkakolarissa. Toinen palestiinalaistaksi, toinen israelilainen laittoman siirtokunnan asukkaiden pienempi auto. Israelilainen auto ajoi väärällä puolella tietä, kuten kuvasta näkyy, ilman turvavöitä. Seurauksena siirtokuntalaisten vakava loukkaantuminen, verta, pikaista ensiavun tarvetta. Ensiavun antoivat paikalla olevat palestiinalaiset: ”He ovat loukkaantuneita. Tietenkin kohtelemme heitä kuin veljiämme”,sanoi siteen laittanut palestiinalainen. Israelilainen poliisi saapui ja halusi viedä loukkaantuneet pois sanoen:”Olette täällä hengenvaarassa”. Onnettomuuden uhrit vastustivat poliisia, vähemmän loukkaantunut jouduttiin pakottamaan poliisiautoon. Israelilainen ambulanssi kutsuttiin paikalle. Se kieltäytyi tulemasta. Pelko kuristi israelilaista auttajahenkilökuntaa: he eivät uskaltaneet tulla, he olivat oppineet läksynsä palestiinalaisten keskellä uhkaavasta hengenvaarasta. Lopulta palestiinalaisambulanssi vei siirtokuntalaisen lähimmälle armeijan tarkastuspisteelle, minne israelilaisambulanssi uskalsi tulla. Kaksi maailmaa törmäsi toisiinsa: alistaja, joka pelkää ja alistettu maailma. Mitä nämä Pyhän Maan kaksi maailmaa oikeasti haluavat?
Thank you Fredrik Djurklou for the pictures and the reporting
Israelin itselleen määrittelemä identiteetti ja päämäärät ovat selvät: Israel haluaa elää juutalaisvaltiona ja eräänlaisena demokratiana turvassa ulkoisilta uhkilta. Juutalaisuuden mukanaan tuoma historia ja uhkakuvien määrittely luo kehyksen valtion ja sen kaikkien kansalaisten elämälle, vaikka 25% Israelin kansalaisista ei ole juutalaisia. Palestiinalaiset on määritelty selvästi osaksi uhkaa: siksi erottelumuuri, siksi armeijan kontrolli, siksi palestiinalaisalueiden eristäminen ja tarinat terrorismista. Israel tarvitsee uhkakuvansa. Se tarvitsee perustelun sotilasvallalle ja joka elämän alueelle tunkeutuvalle militarismin ihailulle ja se tarvitsee uhkakuvat, jotta sisäpoliittiset jännitteet pystyttäisiin kanavoimaan yhteistä ”vihollista” vastaan; ”vihollista”, joka haluaa tuhota Israelin ja kaiken sen, minkä puolesta Israel on taistellut historiansa aikana. Israel haluaa uskoa todeksi Menachem Beginin sanat: ”We did not return to our historic homeland through the right of might; we returned through the might of right.”
Kuva: J.Hyrsky
Mikä sitten on palestiinalainen identiteetti? Mitä palestiinalaiset haluavat? Identiteetti liittyy aina jonnekin kuulumiseen ja konkreettisesti tämä identiteetti liittyy maahan, johon tunnet juuresi kasvaneen. Ne ovat samat juuret, joista isäsi ja äitisi kasvoivat ja joista uskot omien lapsiesi imevän elämänsä voiman tullakseen kokonaisiksi ihmisiksi nauttimaan elämän puun hedelmistä. Palestiinalaisten unelma omasta maasta liittyy tähän kiinnittymiseen. Kiinnittymiseen liittyy halu tulla nähdyksi ja tunnustetuksi ihmisenä ja kansana. Tätä kutsutaan kunnioitukseksi.
Elämän puu, Hisham's Palace, Jericho
Tarvitaanko maahan kiinnittymiseen oma valtio nimeltä Palestiina? Käsitykseni kuunneltuani erilaisia palestiinalaisia kuvia tulevaisuudesta on se, että Palestiinan valtiosta unelmoiminen on symboli nähdyksi ja kuulluksi tulemiselle; se on sana, jolla ihminen kuvaa kaipuutaan vapauteen ja vakauteen, pois epäkunnioituksen ja ihmisoikeusrikkomusten kohteena olemisesta. Se on halua päästä vapaasti kulkemaan, tuntemaan meren tuoksu ja vanhemmalle väelle kenties päästä painamaan poskensa vanhan kotinsa maaperälle. Jokainen, jolla on karjalaisia juuria, tuntee ihmisiä, jotka tietävät, miltä tuntuu menettää kotiseutu.
Palestiinan valtion kaipuun perustana olevat asiat voidaan toteuttaa toisinkin. Kaipauksen toteuttamiseen kuuluu kaksi keskeistä asiaa:
1. Israelin valtion syntyyn liittyvien vääryyksien tunnustaminen ja edes symbolinen kompensaatio vuonna 1948 tuhotusta palestiinalaisesta yhteiskunnasta. Ei kukaan enää usko siihen valheeseen, että juutalaiset olisivat muuttaneet tyhjään maahan, jossa kukaan ei asunut. On selvää, että maailma on muuttunut peruuttamattomasti. Israelin juutalaisvaltio on peruuttamattomasti todellisuutta eikä historiaa voida herättää henkiin entiselleen. Mutta haavat voidaan hoitaa. Hoitamattomat haavat tuottavat jatkuvaa tulehdusta, mätäpaiseita ja kieroon kasvavaa todellisuuden tajua.
2.Koko Israelin yhteiskunnan läpi kulkee ajatus siitä, että palestiinalaiset ovat potentiaalisia terroristeja. Tämä ajatus mahdollistaa Länsirannan palestiinalaisten eristämisen fyyisesti ja henkisesti muusta Pyhästä Maasta. Jos kaipuu Palestiinan valtiosta halutaan korvata jollain muulla, ei ole muuta mahdollisuutta kuin lopettaa palestiinalaisten näkeminen ”toisena” ja ”vihollisena”, poistaa liikkumisen esteet ja hyödyntää sitä todellisuutta, missä Palestiinan ja Israelin yhteistä talousaluetta hyödynnetään täysimittaisesti. Pinnalla näkyvän konfliktin alla Israel ja Länsiranta ovat jo nyt erottamaton yhtenäinen talousalue. Jo nyt pienimmästäkin kulmakaupasta Länsirannalla saa israelilaisia tuotteita. Veden, sähkön ja polttoaineen jakelussa Länsiranta on jo osa israelilaista kokonaisuutta ja sen mielivallan osa. Pelkästään parhaiten tuntemani Yattan alueen miespuolisesta työvoimasta 30% käy Israelin puolella töissä, laillisesti tai laittomasti. Länsiranta on myös Israelille tärkeä markkina-alue. Kuulemani arvion mukaan vähintään 30% Israelin maatalousviennistä menee Länsirannalle. Kolonialistiseen kokonaiskuvaan kuuluu tietenkin se, että Länsirannan tuotteiden vienti Israeliin on tiukasti rajoitettu. Avatut rajat olisivat haaste Israelin taloudelle. Tämänkin haasteen tuoma pelko jäytää israelilaista yhteiskuntaa.
Hylätty jordanialainen sotilasasema Juudean erämaassa
Ei ole mitään syytä vähätellä ja vääristellä palestiinalaisten omia virheitä tiellä kohti nähdyksi tulemista. Tilanne on vaikea: on totta, että kansallisvaltiota nimeltä Palestiina ei ole koskaan ollut ja palestiinalaisten historia on alistamisen alla olemisen historiaa. Jordanian Kansainyhteisön tuomitsemaa laitonta miehitysvaltaa vuodesta 1948 vuoteen 1967 muistellaan inholla sitäkin. Tavalliset palestiinalaiset eivät luota muihin arabivaltioihin eivätkä he luota Ramallahin johtajiinsa, joita he pitävät korruptoituneina. Palestiinan itsenäinen hallinto on aina perustunut sukujen ja klaanien väliseen yhteiseloon. Kuten ihmiselämässä aina, yhteistyö ei aina etene laulaen ja tanssien. Välillä edut ovat ristiriidassa ja tällaista hankausta selvitetään sitten sukujen kesken. Systeemi on sangen toimiva: sijoituspaikkani Yatta on yli 100 000 asukkaan kaupunki. En kolmen kuukauden aikana nähnyt ainuttakaan poliisia koko kaupungissa. Koskaan en tuntenut oloani turvattomaksi. Kaikkialla tuntui järjestyksen ja toisen kunnioittamisen henki, mikä ei tarkoittanut etteivätkö inhimilliset intohimot olisi jyllänneet pinnan alla.
Palestiinalaishallinto organisoi hyvää työtä paikallistasolla. Koulujärjestelmä toimii ja koulutusta arvostetaan (vihapuheiden opettaminen opetuksen arjessa on urbaania legendaa. Väite on puhtaasti poliittisesti motivoitua. Tämä siis Gazan ulkopuolella). Hallinto rahoittaa ja tukee myös monenlaisia arjen aktiivisuuteen kannustavia yleishyödyllisiä järjestöjä, opintopiirejä ja urheilutoimintaa. Sotilaskoulutusta nämä järjestöt eivät anna. Palestiinalaishallinnon ongelma on demokraattisen perinteen ja kansainvälisen rahoituksen valvonnan puutteet. Kuten eräs alempi virkamies totesi: ”Jokainen ministeri on kuningas”. Ministeriöitä johdetaan kuin palestiinalaisklaania, jolloin nepotismilta tai muulta pätevyyden ohittamiselta esimerkiksi nimitysasioissa ei voi välttyä. Kansainvälisen rahoituksen, palestiinalaishallinnon tärkeimmän tulonlähteen, valvonnan puute on johtanut varojen väärinkäyttöön. On kuitenkin väärin sanoa, että kaikki rahoitus menisi johtajien taskuihin.
Länsirannan palestiinalaisjohto on jo Oslon sopimuksesta lähtien hyväksynyt Israelin valtion olemassaolon. Hamasin diktaattorivalta Gazassa ja sen taipumattomuus Israelin tunnustamisessa on selkeä este etenemisessä kohti rauhaa. On päivänselvää, että Hamas uskoessaan väkivaltaiseen ratkaisuun antaa Israelille oikeutuksen jatkaa sotilaallista läsnäoloaan ja militarismin ihailuaan. Hamas toimii siis Israelin ihanteiden tukijana täydentäen ja vahvistaen sitä maailmaa, joka ammentaa voimansa viholliskuvista ja katkerasta olemassaolon taistelusta.
EAPPI-ohjelma pohjaa yhteistoimintaan sen maailman kanssa, joka uskoo väkivallattomaan, toisen kunnioittamiseen perustuvaan elämään. Ne ovat kristillisiä perusarvoja, joita Israel ja Hamas eivät noudata.
(Blogin pituuden takia kirjoitan vielä yhden, toivottavasti lyhyemmän, blogin uskonnollisen ikkunan kautta aukeavasta todellisuudesta. Eli EAPPI-setä ei vielä vaikene, vaikka moni sitä jo toivoisi!)
Wikipediasta löysin tällaisen mielenkiintoisen tiedon: ”Yhdysvaltalaisen tietotoimisto United Press Internationalin mukaan Israelin tiedustelupalvelu Mossad tuki Hamasia järjestön alkuvuosina pyrkien luomaan vastapainon PLO:lle. Tuolloin Hamasin toiminta keskittyi pääasiassa uskonnolliseen ja sosiaaliseen toimintaan. Käytännössä Hamasin vahvistuminen merkitsi Jasser Arafatin ja Fatahin heikentymistä PLOssa, mikä olisi saattanut olla Israelille hetkellisesti edullista.” Kuviot ovat siis kiemuraisia.
Martti: tietosi ovat oikeita. Israel oli avustamassa Hamasin syntyä. Hamasillahan ei mene erityisen hyvin tällä hetkellä. Syyriassa he tukevat väärää väkeä ja ovat menettäneet Iranin tuen. Samoin Egyptissä Mursin tukeminen ei ollutkaan kestävää kehitystä. Gazan pommi kytee monella tavalla.
Tästä kirjotuksesta saa kuvan, ettei Israel ole valmis rauhanneuvotteluihin, suuriin myönnytyksiin ja rauhaan. Todellisuus on toisenlainen. Historia sen osoittaa.
Tosin käsitys historian tapahtumista on joillain palestiinalaisilla kovin erilainen kuin meillä länsimaalaisilla. Esim. palestiinalaisjohtaja Abbas kieltää juutalaisten joukkomurhan sellaisena kuin me sen ymmärrämme. Ja jos blogisti on saanut tietonsa tämmöisistä lähteistä, en ihmettele tekstiä.
Olen kuitenkin edelleen huolissani siitä, että huomiota ei kiinnitetä rauhan aikaansaamiseen. Molempia osapuolia tulisi painostaa suoriin neuvotteluihin. Tällaiset yksipuoliset kirjoitukset eivät edistä rauhan toteutumista, mihin kuitenkin blogistille palkan maksava taho pyrkii.
Heikki Juutinen: olen todellakin tietämätön asiasta. Miten Abbas kiistää holokaustin? Olen kiitollinen tiedosta.
Minä kirjoitin juuri pysyvän rauhan ehdoista ja sen aikaansaamisesta. Missä kohtaa kirjoitin väärin?
Juhalle:
Jos et ole tietoinen Abbasin kirjoituksista, en mahda sille mitään.
Kiitos kuitenkin oikein ja väärin-kysymyksestä. Ensinnäkin mielestäni käsityksesi Israelin tahtotilasta ja historiasta on kovin yksipuolinen.
Mutta rauhasta olen aina valmis keskustelemaan. Esim. v. 2000 Israel oli valmis antamaan miltei koko Länsirannan ja Gazan palestiinalaisille mukaanlukien Jerusalemin temmpelivuoren ( ja miltei koko Jerusalemin vanhan kaupungin). Mitä jäi uupumaan? Miten tuosta päästäisiin eteenpäin? Rauha pitää olla tavoitteena, sillä sitä haluavat myös israelilaiset. Miten sinun mielestäsi palestiinalaiset voisivat tulla vastaan tai edistää neuvotteluja? Israelhan on vapauttanut hyväntahdoneleenä (ja tullee edelleen vapauttamaan) palestiinalaisia vankeja (joukossa ikävä kyllä myös raakoihin murhiin osallistuneita).
Tällaisessa konfliktissa löytyy kauheuksia molemmin puolin. Ei kuitenkaan synny oikeaa kokonaiskuvaa, jos kerta toisensa jälkeen asiat näkee vain toisen osapuolen kannalta.
Palestiinalaisten demonisointiin ei todellakaan ole mitään syytä. Toivoisin kuitenkin, että sinäkin pystyisit näkemään sen, että myös israelilaiset haluavat rauhaa ja turvallisuutta.
Heikki viitannee edellä Abbasin väitöskirjaan (1984), jossa hän kieltää ainakin joiltakin osin juutalaisten joukkotuhon. Kirjoitit Juha blogisi lopussa:
Täsmällisesti ottaen PA ei ole hyväksynyt Israelin olemassaoloa juutalaisvaltiona. PA:n taipumattomuus tässä asiassa on rauhan yksi suurimpia esteitä tai jopa se ainoa este.
Hieman toisenlaisia liikenneuutisia alueelta:
”The increasing frequency of rock and firebomb attacks targeting Israeli motorists in Judea and Samaria has led the IDF and police to crack down on “road terror.””
”a particularly serious attack last week, when a firebomb nearly killed a couple as they drove toward Jerusalem. Zachy and Na’ama Choory escaped their flaming vehicle just before it was consumed by fire, and Na’ama suffered serious burns.”
http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/174310#.Uo54l96lM7U
Mutta näistähän ei EAPPI-setä kerro mitään, vaikka ne ovat sikäläisestä sanomalehdestä. Kun ei tällaiset jutut sovi EAPPI-sedän totuuskäsitykseen.
Juha Hyrsky :”Jokainen, jolla on karjalaisia juuria, tuntee ihmisiä, jotka tietävät, miltä tuntuu menettää kotiseutu.”
Kiitos Eappi-sedälle hyvästä blogista. Evakkosuvun jälkeläisenä tietää hyvin palestiinalaisten ja muidenkin väkivallan ja ryöstön kohteeksi joutuneiden tunnot.
Isoäitini oli säilyttänyt runoja, joita lapsena olin kirjoitellut. Lapsuuden kulttuuriperimästä kertonee jotakin se, kun uskonnollisten runojen ohella 8-vuotiaan runo alkaa sanoilla ”Karjala kaunis, isien maa, sinne mun muistoni jälleen saa…” Samaa kulttuuriperimää löytyy myöhemmistäkin pöytälaatikkokirjoitelmista, kuten esim. tästä:
”Kyllä maailmassa ristejä riittää.
Yksi on, kun Arsenal pelaa tasapelin
Liverpoolin kanssa televisiossa,
ja toinen torkkuu silmät ristissä sohvalla
liian väsyneenä kiinnostumaan.
Minä ompelen ristipistoja siskon tytön
kastemekon helmaan,
kirjon pellavaan kukkilinnun ja elämänpuun.
Toivon, että siivet kantaa.”
Kiitos Tuula elämän jatkumiseen uskovasta kommentista. Minäkin uskon, että siivet kantavat, jos niitä ei katkaista.
Ari Lahtinen: Usko huviksesi, vaikka et muuten uskoisikaan: todelliset tiepommit ovat ne tuhannet holtittomat ajajat, jotka Palestiinan teillä hurjastelevat. Niihin kuuluu sekä siirtokuntalaisia että palestiinalaisia. Jos teillä ajaminen olisi tuon uutisen hengen mukaisen vaarallista, eivät nuo 500 000 palestiinalaisten alueella asuvaa israelilaista uskaltaisi niillä ajella. Vaan sielläpähän vaan ajelevat. Suuret tiet kun kuuluvat alueeseen C.