Kuva:F.Djurklou
Tapahtui Palestiinassa Aqraban kylän lähellä: kaksi autoa nokkakolarissa. Toinen palestiinalaistaksi, toinen israelilainen laittoman siirtokunnan asukkaiden pienempi auto. Israelilainen auto ajoi väärällä puolella tietä, kuten kuvasta näkyy, ilman turvavöitä. Seurauksena siirtokuntalaisten vakava loukkaantuminen, verta, pikaista ensiavun tarvetta. Ensiavun antoivat paikalla olevat palestiinalaiset: ”He ovat loukkaantuneita. Tietenkin kohtelemme heitä kuin veljiämme”,sanoi siteen laittanut palestiinalainen. Israelilainen poliisi saapui ja halusi viedä loukkaantuneet pois sanoen:”Olette täällä hengenvaarassa”. Onnettomuuden uhrit vastustivat poliisia, vähemmän loukkaantunut jouduttiin pakottamaan poliisiautoon. Israelilainen ambulanssi kutsuttiin paikalle. Se kieltäytyi tulemasta. Pelko kuristi israelilaista auttajahenkilökuntaa: he eivät uskaltaneet tulla, he olivat oppineet läksynsä palestiinalaisten keskellä uhkaavasta hengenvaarasta. Lopulta palestiinalaisambulanssi vei siirtokuntalaisen lähimmälle armeijan tarkastuspisteelle, minne israelilaisambulanssi uskalsi tulla. Kaksi maailmaa törmäsi toisiinsa: alistaja, joka pelkää ja alistettu maailma. Mitä nämä Pyhän Maan kaksi maailmaa oikeasti haluavat?
Thank you Fredrik Djurklou for the pictures and the reporting
Israelin itselleen määrittelemä identiteetti ja päämäärät ovat selvät: Israel haluaa elää juutalaisvaltiona ja eräänlaisena demokratiana turvassa ulkoisilta uhkilta. Juutalaisuuden mukanaan tuoma historia ja uhkakuvien määrittely luo kehyksen valtion ja sen kaikkien kansalaisten elämälle, vaikka 25% Israelin kansalaisista ei ole juutalaisia. Palestiinalaiset on määritelty selvästi osaksi uhkaa: siksi erottelumuuri, siksi armeijan kontrolli, siksi palestiinalaisalueiden eristäminen ja tarinat terrorismista. Israel tarvitsee uhkakuvansa. Se tarvitsee perustelun sotilasvallalle ja joka elämän alueelle tunkeutuvalle militarismin ihailulle ja se tarvitsee uhkakuvat, jotta sisäpoliittiset jännitteet pystyttäisiin kanavoimaan yhteistä ”vihollista” vastaan; ”vihollista”, joka haluaa tuhota Israelin ja kaiken sen, minkä puolesta Israel on taistellut historiansa aikana. Israel haluaa uskoa todeksi Menachem Beginin sanat: ”We did not return to our historic homeland through the right of might; we returned through the might of right.”
Mikä sitten on palestiinalainen identiteetti? Mitä palestiinalaiset haluavat? Identiteetti liittyy aina jonnekin kuulumiseen ja konkreettisesti tämä identiteetti liittyy maahan, johon tunnet juuresi kasvaneen. Ne ovat samat juuret, joista isäsi ja äitisi kasvoivat ja joista uskot omien lapsiesi imevän elämänsä voiman tullakseen kokonaisiksi ihmisiksi nauttimaan elämän puun hedelmistä. Palestiinalaisten unelma omasta maasta liittyy tähän kiinnittymiseen. Kiinnittymiseen liittyy halu tulla nähdyksi ja tunnustetuksi ihmisenä ja kansana. Tätä kutsutaan kunnioitukseksi.
Tarvitaanko maahan kiinnittymiseen oma valtio nimeltä Palestiina? Käsitykseni kuunneltuani erilaisia palestiinalaisia kuvia tulevaisuudesta on se, että Palestiinan valtiosta unelmoiminen on symboli nähdyksi ja kuulluksi tulemiselle; se on sana, jolla ihminen kuvaa kaipuutaan vapauteen ja vakauteen, pois epäkunnioituksen ja ihmisoikeusrikkomusten kohteena olemisesta. Se on halua päästä vapaasti kulkemaan, tuntemaan meren tuoksu ja vanhemmalle väelle kenties päästä painamaan poskensa vanhan kotinsa maaperälle. Jokainen, jolla on karjalaisia juuria, tuntee ihmisiä, jotka tietävät, miltä tuntuu menettää kotiseutu.
Palestiinan valtion kaipuun perustana olevat asiat voidaan toteuttaa toisinkin. Kaipauksen toteuttamiseen kuuluu kaksi keskeistä asiaa:
1. Israelin valtion syntyyn liittyvien vääryyksien tunnustaminen ja edes symbolinen kompensaatio vuonna 1948 tuhotusta palestiinalaisesta yhteiskunnasta. Ei kukaan enää usko siihen valheeseen, että juutalaiset olisivat muuttaneet tyhjään maahan, jossa kukaan ei asunut. On selvää, että maailma on muuttunut peruuttamattomasti. Israelin juutalaisvaltio on peruuttamattomasti todellisuutta eikä historiaa voida herättää henkiin entiselleen. Mutta haavat voidaan hoitaa. Hoitamattomat haavat tuottavat jatkuvaa tulehdusta, mätäpaiseita ja kieroon kasvavaa todellisuuden tajua.
2.Koko Israelin yhteiskunnan läpi kulkee ajatus siitä, että palestiinalaiset ovat potentiaalisia terroristeja. Tämä ajatus mahdollistaa Länsirannan palestiinalaisten eristämisen fyyisesti ja henkisesti muusta Pyhästä Maasta. Jos kaipuu Palestiinan valtiosta halutaan korvata jollain muulla, ei ole muuta mahdollisuutta kuin lopettaa palestiinalaisten näkeminen ”toisena” ja ”vihollisena”, poistaa liikkumisen esteet ja hyödyntää sitä todellisuutta, missä Palestiinan ja Israelin yhteistä talousaluetta hyödynnetään täysimittaisesti. Pinnalla näkyvän konfliktin alla Israel ja Länsiranta ovat jo nyt erottamaton yhtenäinen talousalue. Jo nyt pienimmästäkin kulmakaupasta Länsirannalla saa israelilaisia tuotteita. Veden, sähkön ja polttoaineen jakelussa Länsiranta on jo osa israelilaista kokonaisuutta ja sen mielivallan osa. Pelkästään parhaiten tuntemani Yattan alueen miespuolisesta työvoimasta 30% käy Israelin puolella töissä, laillisesti tai laittomasti. Länsiranta on myös Israelille tärkeä markkina-alue. Kuulemani arvion mukaan vähintään 30% Israelin maatalousviennistä menee Länsirannalle. Kolonialistiseen kokonaiskuvaan kuuluu tietenkin se, että Länsirannan tuotteiden vienti Israeliin on tiukasti rajoitettu. Avatut rajat olisivat haaste Israelin taloudelle. Tämänkin haasteen tuoma pelko jäytää israelilaista yhteiskuntaa.
Ei ole mitään syytä vähätellä ja vääristellä palestiinalaisten omia virheitä tiellä kohti nähdyksi tulemista. Tilanne on vaikea: on totta, että kansallisvaltiota nimeltä Palestiina ei ole koskaan ollut ja palestiinalaisten historia on alistamisen alla olemisen historiaa. Jordanian Kansainyhteisön tuomitsemaa laitonta miehitysvaltaa vuodesta 1948 vuoteen 1967 muistellaan inholla sitäkin. Tavalliset palestiinalaiset eivät luota muihin arabivaltioihin eivätkä he luota Ramallahin johtajiinsa, joita he pitävät korruptoituneina. Palestiinan itsenäinen hallinto on aina perustunut sukujen ja klaanien väliseen yhteiseloon. Kuten ihmiselämässä aina, yhteistyö ei aina etene laulaen ja tanssien. Välillä edut ovat ristiriidassa ja tällaista hankausta selvitetään sitten sukujen kesken. Systeemi on sangen toimiva: sijoituspaikkani Yatta on yli 100 000 asukkaan kaupunki. En kolmen kuukauden aikana nähnyt ainuttakaan poliisia koko kaupungissa. Koskaan en tuntenut oloani turvattomaksi. Kaikkialla tuntui järjestyksen ja toisen kunnioittamisen henki, mikä ei tarkoittanut etteivätkö inhimilliset intohimot olisi jyllänneet pinnan alla.
Palestiinalaishallinto organisoi hyvää työtä paikallistasolla. Koulujärjestelmä toimii ja koulutusta arvostetaan (vihapuheiden opettaminen opetuksen arjessa on urbaania legendaa. Väite on puhtaasti poliittisesti motivoitua. Tämä siis Gazan ulkopuolella). Hallinto rahoittaa ja tukee myös monenlaisia arjen aktiivisuuteen kannustavia yleishyödyllisiä järjestöjä, opintopiirejä ja urheilutoimintaa. Sotilaskoulutusta nämä järjestöt eivät anna. Palestiinalaishallinnon ongelma on demokraattisen perinteen ja kansainvälisen rahoituksen valvonnan puutteet. Kuten eräs alempi virkamies totesi: ”Jokainen ministeri on kuningas”. Ministeriöitä johdetaan kuin palestiinalaisklaania, jolloin nepotismilta tai muulta pätevyyden ohittamiselta esimerkiksi nimitysasioissa ei voi välttyä. Kansainvälisen rahoituksen, palestiinalaishallinnon tärkeimmän tulonlähteen, valvonnan puute on johtanut varojen väärinkäyttöön. On kuitenkin väärin sanoa, että kaikki rahoitus menisi johtajien taskuihin.
Länsirannan palestiinalaisjohto on jo Oslon sopimuksesta lähtien hyväksynyt Israelin valtion olemassaolon. Hamasin diktaattorivalta Gazassa ja sen taipumattomuus Israelin tunnustamisessa on selkeä este etenemisessä kohti rauhaa. On päivänselvää, että Hamas uskoessaan väkivaltaiseen ratkaisuun antaa Israelille oikeutuksen jatkaa sotilaallista läsnäoloaan ja militarismin ihailuaan. Hamas toimii siis Israelin ihanteiden tukijana täydentäen ja vahvistaen sitä maailmaa, joka ammentaa voimansa viholliskuvista ja katkerasta olemassaolon taistelusta.
EAPPI-ohjelma pohjaa yhteistoimintaan sen maailman kanssa, joka uskoo väkivallattomaan, toisen kunnioittamiseen perustuvaan elämään. Ne ovat kristillisiä perusarvoja, joita Israel ja Hamas eivät noudata.
(Blogin pituuden takia kirjoitan vielä yhden, toivottavasti lyhyemmän, blogin uskonnollisen ikkunan kautta aukeavasta todellisuudesta. Eli EAPPI-setä ei vielä vaikene, vaikka moni sitä jo toivoisi!)
”Jos et ole tietoinen Abbasin kirjoituksista, en mahda sille mitään.” Höpsis! Nykyaikaisen tiedonvälityksen avulla tuo ei ole mikään ongelma. Laita linkki, mistä nuo kirjoitukset löytää.
Heikki Juutiselle ja Risto Auviselle kiitos hyvistä huomioista. Abbasin väitöskirja ei valitettavasti ole ollut lukulistallani eikä myöskään tule olemaan, joten väitteesi holokaustin kieltämisestä jääköön yhtä epämääräiseksi kuin tähänkin asti. Itse ainakin muistan kirjoittaneeni kaikenlaista potaskaa opiskeluaikoinani, joten voipa tuo pitää paikkansakin. Olen kuitenkin enemmän kiinnostunut tilanteesta tässä ja nyt.
En väitä ollenkaan, että Israel ei olisi ollut menneisyydessä valmis myönnytyksiin. Vierailuni Menachem Begin-museoon oli aikamoinen matka israelilaiseen pragmatismiin ja ihanteisiin. Ei ihme, että myös tuntemani palestiinalaismieliset israelilaisaktivistit puhuvat Beginistä arvostavasti, vaikka hän oli ystävieni ihanteiden vastaisesti alkujaan terroristi ja väkivaltaisen ratkaisun kannattaja Israelin itsenäistymisessä. Myös juutalaistoverinsa saivat osansa tästä terrorista vapaustaistelijoiden sisäisten kiistojen aikana.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Arafat teki nykyhetken perspektiivistä pahan virheen, kun ei suostunut sopimukseen vuonna 2000. On selvää myös, että toisen intifadan itsemurhaiskut olivat todella vakava virhe, koska niiden seurauksena on voitu pystyttää nykyinen turvallisuusvalheeseen perustuva kontrollisysteemi. Tämä ei tarkoita sitä, että palestiinalaisten unelmat ja toive inhimillisestä tulevaisuudesta voidaan hylätä. Nykyisellä kontrollijärjestelmällä näin tapahtuu. Hylkääminen. Epäkunnioitus.
Toivottavasti joku jaksaa lukea myös tämänpäiväisen israelilaisen näkökulman juuri tähän aiheeseen. Osuu aiheen ytimeen:
http://www.haaretz.com/opinion/1.558696
Liikenneonnettomuuksia ja hurjastelijoita toki löytyy kaikilta teiltä, ja kaikista etnisistä ryhmistä.
Mutta onko EAPPI-sedällä mitään kommenttia tuohon tahalliseen juutalaisten autojen kivittämiseen ja palopommeilla heittämiseen?
Sen hän ohittaa sujuvasti.
Jordania ei ole esittänyt Israelille mitään aluevaatimuksia tuosta alueesta, Vanhan Testamentin Samariasta ja Juudeasta, mikä siis kuului Jordanialle, ennenkuin menetti sen sodassa israelin kanssa. Ainoastaan tämä keksitty ja mediakehitetty ”palestiinan kansa”, jotka siis ovat etniseltä taustaltaan Egyptin ja Jordanian arabeja.
On mielenkiintoista, että jotkut siirtokarjalaisten jälkeläiset ovat innokkaita lähtemään tällaisten valheitten pohjalta vaatimaan Israelilta sen muinaisen Samarian ja Juudan aluetta tuolle ”palestiinan kansalle”.
Ennemmin kannattaisi vaatia Suomen karjalaisilta tosiasiallisesti riistettyä ja vietyä Karjalaa takaisin.
Entinen Irgunin johtaja Begin oli pääministerinä 1977 alkaen siirtokuntaideologian kehittäjä ja täytäntöönpanija. Hänen lauseensa nousee siitä ja kai osa Eretz Yisrael -ideologiaa.
Pragmaattisuus nähdäkseni juontui myös siitä, että vasemmsiton hellimä ”maata rauhaa vastaan”-aate ei oikein toiminut, kun Egypti ja Syyria hyökkäsivät suurena sovituspäivänä 1973, kun radiot olivat kiinni ja koko Israel vietti pyhäpäivää.
Uhkakuvista en sen enempää tiedä, mutta siirtokunnista on tarttunut päähän se, että Siinain siirtokunnat sitten lanattiin matalksi, ja paljon myöhemmin 2005 Sharon lanasi Gazankin siirtokunnat ja pakotti omansa pois Gazasta. Kun Israel oli vetäytynyt alueelta, alkoi rakettien ampuminen, ja Gaza joutui kansainväliseen aivan legitiimiin saartoon.
PA ei välttämättä hyväksy Israelia kaikilta osin, mutta se tekee yhteistyötä Israelin kanssa, sen yhteistyön laadusta kuulee erilaisia arvioita, joidenkin arvioiden mukaan yhteistyö on pääosin onnistunutta. Jos siellä pidettäisiin vaalit, en tiedä, miten hyvin Hamas sitten menestyisi.
Holokaustin kieltäminen on aivan tavallista arkipuhetta.
”… siis ovat etniseltä taustaltaan Egyptin ja Jordanian arabeja.” Onkohan tuollaista ’etnistä taustaa’ olemassakaan? Ihminen voidaan määritellä arabiksi monella eri perusteella, vaikkapa poliittisesti. Mitä Jordaniaan tulee, sen väestöstä lienee suuri osa ’etniseltä taustaltaan Palestiinan arabeja’.
Ari Lahtinen: jos tämä sinut tekee onnelliseksi, en enää ”sujuvasti väistele” hyökkäystä autoa kohtaan vaan totean, että se oli vastenmielinen ja inhottava. Se on myös yksittäistapaus. Kuten kaikki ”terroristiiskuiksi” puetut muutkin väkivallan ilmaukset Länsirannalla. Ihan samalla logiikalla voisit julistaa isän, joka tappoi lapsensa ja itsensä Tel Avivissa juutalaisterroristiksi. Kammottavat yksittäistapaukset ovat kammottavia yksittäistapauksia. Terrorismi on aina poliittisesti värittynyt sana. Itse voisin käyttää kyseistä sanaa todistamissani tilanteissa, missä siirtokuntalaisjuutalaiset hyökkäävät vammaisten, lasten ja muiden aseettomien palestiinalaisten kimppuun mutta en käytä. Sairaus ja mielenvikaisuus ovat parempia sanoja kuvaamaan yksittäistapausten taustoja. Hoitoa näille mielenvikaisille ei vaan tunnu löytyvän. Pelko jäytää israelilaista yhteiskuntaa monella eri tavalla ja tasolla.
Huttunen kuvaa ihan oikein entisen terroristi (tässä sanan poliittinen käyttö vastaa todellisuutta) Beginin toimintaa. Begin sijoittuisi nykyään poliittisen kentän keskivaiheille, koska hän piti arabiväestön läsnäoloa myös suur-Israelissa selviönä. Israelin jako oli hänelle kauhistus, joten Palestiinaa valtiona hän ei olisi hyväksynyt. Hieman epäselväksi jää mitä Begin tarkoitti sanoessaan : ”We must live in peace and equality with the Arab citizens of the State of Israel”, koska hän piti Länsirantaa erottamattomana osana Israelia.
Klassisessa havaintopsykologisessa ankka-jänis-illuusiossa nähdään joko jänis tai ankka, mutta ei molempia yhtäaikaa.
Lähi-idässä sekä israelilaisen monivivahteisen todellisuuden että palestiinalaisen perspektiivin hahmottaminen samanaikaisesti on vaikeaa, mutta mahdollista. Hyrsky katsoo kaikkea yksioikoisesti vahvojen palestiinalaisten silmälasien läpi. Harmi.
Kysymys Juhalle. Kun sinulla on selkeän tuntuinen käsitys siitä, että terroritoiminta, sen koulutus, soluttautuminen jne. on lähes täysin loppunut tai tukahdutettu Länsirannalta, niin osaatko sanoa, onko tulos Israelin ja PAn turvavoimien yhteistyöstä, vai mistä. Kuitenkin erilaiset listat ja luettelot antavat melkoisen joukon erinimisiä terrorifraktioita, joten voisi ajatella, että kyllä siellä jotain viritellään. Pysyn aiemmassa kannassani, ettei palestiinalaiskysymys ole nykyisellään Israelille turvallisuusuhka. Jos kolmas intifada jostain kumman syystä aloitettaisiin, luulisin, että mukana olisi kenties tuhatkunta rähinänkeittäjää, jotka sieltä täältä tuikkaisivat. En kuitenkaan usko sen alkamiseen ja syy on siinä, ettei sen hyötyyn usko palestiinalaispuolellakaan ”kukaan”. Mutta siis, miten on esim. Tulkarm, Qalgilia, Nablus, onko näiden kaupunkien alueella siis niin rauha maassa, ettei kukaan suunnittele mitään kepposia? Vai onko niin, ettei kaikista aikeista sittenkään kerrota EAPPI-sedälle?
Kari-Matti Laaksonen: Jos katson asioita palestiinalaislasien läpi, se johtuu siitä, että tarkkailupaikkani oli täysin ainutkertaisen erikoinen. Meitä palestiinalaisten keskellä eläviä kansainvälisiä on TODELLA vähän, joten en juuri valittelisi vaan kommenttejani kannattaa lukea valittelematta ja kiinnostuksella. Ne ovat harvinaista herkkua . Tutustuin myös israelilaiseen näkemykseen monin eri tavoin ja ihmisiin tutustuen mutta se näkymä onkin paljon tutumpi ainakin kirkollisille piireille. Myönnän, että olen puolueellinen. Olen ihmisoikeuksien ja ihmisarvoisen elämän puolella väkivaltaa, alistamista ja väkivaltakoneistoja vastaan. Valloittajat, voittajat ja omien sääntöjensä laatijat yleensä pitävät kyllä oman näkemyksensä pinnalla.
Kari-Matti: kertoisitko, missä kohtaa olen väärässä sen sijaan, että puhut jostain silmälaseista?