Maallikko?
“Maallikko” sanan käyttö kristillisissä piireissä tai kirjoittelussa on melko harvinaista. Sanan merkitys ymmärretään yleisesti siten,että tavalliset seurakuntalaiset ovat ”maallikoita” kristillisissä piireissä ja papisto ynnä muut seurakunnan työntekijät ovat “asiantuntijoita”. Näin ollen “maallikko” tarkoittaa ei-asiantuntijaa,asiantuntijan kuten lääkärin ja papin vastakohtana. Kuinka on? Raamatullisessa merkityksessä sanalla “maallikko”ei ole tällaista vähättelevää vivahdetta,vaan “maallikko” tarkoittaa yksinkertaisesti Jumalan kansan jäsentä.”
Näin Raamatussa:1 Piet.2:9 ”Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;”
Kristittyinä kuulumme “kuninkaalliseen papistoon”! Pyhä kaste, Kristuksessa omistettuna, on jokaiselle kristitylle kutsu opetuslapseuteen ja ordinaatio eli vihkimys Kristuksen seurakunnan pyhäksi papistoksi. Elävätkö “maallikot” saamansa kutsumuksen mukaisesti? Kuinka on?
Osallistuessani 1960-luvulta alkaen kristillisen seurakunnan toimintaan, törmäsin termiin ”kesytetty maallikko”! Tämä tarkoitti sitä, että olipa seurakunnan aktiivijäsen missä tehtävässä tai asemassa tahansa seurakunnassa, hän toimi ”perässähiihtäjänä” seurakunnan kirkkoherran tahdon mukaan. Näin tapahtuu tänäkin päivänä. Kirkkoherran valta ”asiantuntijana” on edelleen lähes autokratiaa, yksinvaltaa!
Lutherin sanonta;”Kirkko on sairaitten ja parannettavien majatalo ja sairaala”, on kääntynyt päälaelleen. Nykyään kirkossa sairastutaan henkisesti, hengellisesti. Seurauksena jopa fyysinen sairastuminen. Tämä ”sairaalabakteeri” iskee silloin kun törmätään ”asiantuntijoihin”, valtamaniaan sairastuneisiin kirkon prelaatteihin. Heillä on edelleen ylemmyyden tunto (ylpeys),jota aikoinaan saarnattiin kuulemma Saloisten kirkon saarnatuolista: ”niinkuin minä tässä olen teitä korkeammalla, niin myös taivaassa olen teitä korkeammalla”.“Perässähiihtäjiä” tarvitaan-yhä.
Jukka Teininen
Raamatullinen “maallikko”
Forssa
Jukka
Kiitos tekstistäsi.
Raamatullinen ajatus on yhteipeliin kehottavaa. Kirkossa on erilaisia tehtäviä. Ne kukin palvelevat yhteistä rakentumista. Kirkolliset virat on mainittu jo Raamatussa, mutta niiden tehtävänä on auttaa koko seurakuntaa lujittumaan yhteisessä uskossa, toivossa ja rakkaudessa, yhteiseen Kristuksen varassa elämiseen eli pyhittymiseen.
Efesolaiskirje 4:11-16 sanoo tästä seuraavaa:
11 Ja hän (Kristus) antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, 12 tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, 13 kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, 14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; 15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, 16 josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.
Tässä yhteyssä haluan painottaa tuota sanaa ” tehdäkseen”, joka kertoo virkojen olemassaolon tavoitteen eli tehtävänannon: Virat ovat yhteisön jäseniä varten, jotta seurakunnan jäsenet, koko kirkon jäsenet, joita Paavalin kirjeissä nimitetään sanalla ”pyhät”, saavat voimaa ja rohkaisua Kristuksen ruumiin rakentamiseen ja kaikki kasvaisimme Kristuksen yhteyteen ja keskinäiseen rakkauteen.
Kiitos puheenvuorostasi. Lisääntyköön kirkossamme yhteistyön, rakkauden ja keskinäisen kunnioittamisen henki niin että toinen toistamme tukien voimme vaeltaa yhdessä eteenpäin yhteisenä Jumalan kansana.