Seurakuntalaisia, jotka eivät ole pappeja, kutsutaan kirkolliskokouksen ympyröissä maallikoiksi. Heidän asemansa kirkon päätöksenteossa vahvistui merkittävästi tiistaina 10. toukokuuta, kun valittiin kirkolliskokouksen valiokuntien puheenjohtajat: kahden valiokunnan puheenjohtajuus siirtyi piispalta maallikolle ja kahden papilta maallikolle.
Näin kävi, kun tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajaksi valittiin Katri Korolainen Helsingistä ja yleisvaliokuntaan Johanna Korhonen Vantaalta. Molemmat valiokunnat olivat viime nelivuotiskaudella piispavetoisia. Nyt valitut ovat maallikoita.
Käsikirjavaliokunnan puheenjohtajaksi valittiin Anna-Mari Kaskinen Lohjalta ja talousvaliokuntaan Tapio Tähtinen Keravalta. Näissä asemissa oli aikaisemmin pappi, nyt maallikko.
Siis yhteensä neljä edellisellä kaudella papin hoitamaa puheenjohtajuutta siirtyi maallikolle, siis selkeämmin kirkon jäsenten vastuulle.
Valiokuntien puheenjohtajat ovat myös kirkolliskokouksen puhemiehistön jäseniä ja vaikuttavat siellä asioiden käsittelyyn. Näin myös puhemiehistössä maallikkovalta vahvistui.
Pidän siirtymää merkittävänä, vaikkei sentään voi puhua ”vallankumouksesta”. Merkittävyys tulee pappien ja maallikoiden suhteen ja tasapainon muutoksesta. Vaikka maallikoita on kirkolliskokouksessa lukumääräisesti selvästi pappeja enemmän, ovat käytännöt vahvistaneet papiston asemaa.
Piispoilla puolestaan on monta vaikuttamisen paikkaa kirkon hallinnon eri portailla. He istuvat monella tuolilla, joilla voivat vaikuttaa päätösten valmisteluun, päättämiseen ja täytäntöön panemiseen. Ja säilyi kahden valiokunnan puheenjohtajuus edelleen piispoilla, joten heidänkin äänensä kuuluu.
Minusta maallikkojen aseman vahvistuminen lisää oikeudenmukaisuutta ja vahvistaa demokratiaa kirkossa. ”Tavallisen” seurakuntalaisen ääni täältä ruohon juurelta kuuluu näin selkeämmin.
Valiokuntien puheenjohtajavalintoja voi peilata myös maanantaina tehtyihin koko kirkolliskokouksen varapuheenjohtajien valintoihin. Maanantain ja tiistain valinnat muodostavat mielestäni nyt yhdessä kokonaisuuden, jossa kansankirkon kirjo on kohtalaisen hyvin edustettuna niin alueellisen tasapuolisuuden, erilaisten kirkollisten suuntausten kuin ikä- ja sukupuolijakojenkin suhteen. Tässä on rakennettu siltoja moneen suuntaan. Siltoja pitkin on nyt hyvä kulkea ja pitää yhteyttä.
Päätökset vahvistavat luottamusta siihen, että kirkossa voi tapahtua muutoksia. Mutta sisältö ratkaisee. Puheenjohtajavalinnat ovat vain muotoa, toiminnan tuotos vaikuttaa, mihin suuntaan ja millä vauhdilla kirkkolaiva kulkee.
Markku Jalava
kirkolliskokousedustaja
Nurmijärvi
Hienoa kehitystä!!
Ehkä sen verran tarkennusta, että talousvaliokunta on ollut vuosikymmenien ajan maallikkojohtoinen. Että sen puheenjohtaja oli pappi parin viime kirkolliskokouksen ajan, oli poikkeus ja puheenjohtaja oli poikkeuksellisen taitava hallinto- ja talousasioita osaava kirkkoherra.