Hetken kuluttua olemme lähdössä Maata näkyvissä festareille.
Nämä ovat Euroopan suurin vuotuinen nuorisotapahtuma reformaation aikana syntyneitten kirkkojen keskellä.
Vain katolisilla on huomattavasti isompia nuorten kokoontumisia.
Nuoret ovat odottaneet näitä Turussa pidettäviä festareita jo edellisten festareitten päättymisestä asti. Ne ovat vuoden huipputapaus.
Kari
Esittämäsi malli Markuksen evankeliumin historiallisuudesta kaatuu jo sellaiseen todellisuuteen että evankeliumin sillä olevien eri ainesten erilaisuus niiden sisältämien ”rakennustelineitten jälkien” systeemissä ei mahdu siihen aikaväliin, mikä on kulunut Paavalin ja Markuksen evankeliumin synnyn välille.
Kun nämä Markuksen materiaalinaan käyttämien palasten sisäistä kehitystä tutkitaan, niin on selkeästi nähtävissä missä on käytetty Markusta edeltänyttä ainesta ja edellen se mikä kielellisesti on Markuksen omaa tyylittelyä.
Tämä muotoilujen palapeli on mahdollista rakentaa ja tutkia erittäin tarkoin.
Tämän lisäksi on huomattava että tekstin historiallisuus kulkee myös muotoseikkojen taakse.
Yksittäisten tekstin käsikirjoitusten palasia toisiinsa verratessa saatetaan tulla tilanteeseen, missä meidän on mahdollista päivätä joku yksittäinen pala informaatiota tyylimuodollisin perustein kolmannelle vuosisadalle, mutta jonka informaatio sisällöllisin perustein mitä todennäköisimmin saattaa sisältää aitoa Jeesuksen opettamaa perinnettä. Tekstin historiallisuuden tutkiminen on ihan oma kysymyksenastettelunsa.
Eli selkokielellä: Markus on kokonaan tekijänsä luoma kirjallinen konstruktio. Mitään ”perimätietoa” kiertelevän saarnaajan puheista tai seikkailuista se ei sisällä, vaikka onkin itsessään monimuotoinen ja -ulotteinen palapeli, jonka tarinassa ja lausumissa on erilaisia aineksia niin juutalaisista kuin hellenistisistäkin tarinoista ja ideoista, jopa Homeroksesta lähtien. Lähes jokainen jae voidaan helposti palauttaa aiempiin myytteihin ja teksteihin, joko juutalaisiin tai kreikkalaisiin.
Eli selkokielellä
Markus on kirjoittanut selkeän kokonaisuuden siitä historiallisesta Jeesuksesta, johonka hän uskoo ja jonka palveluksessa hän on. Tässä hän on käyttänyt hyväkseen niitä tiedon katkelmia mitä hän on saanut kuulla tai lukea.
Jotta lukijoille tulisi selväksi, kuka Jeesus on ja mikä on hänen merkityksensä, hän esittelee Jeesuksen opetuksen ja tekemisten kuvauksen niin että kysymyksenasettelut ja tekemisten tilanteet tulevat niin hyvin esitellyiksi kuin kokonaisuutta kootessaan hänelle oli mahdollista.
Että eri ainesten yhteydessä voidaan tehdä vertailuja eri tahoille ei suinkaan vähennä historiallisuutta
vaan päin vastoin
se kertoo, että Jeesuksen elämä ei ollut historiallisessa tyhjiössä, vaan keskellä oman aikansa kulttuurisia, aatteellisia, hengellisiä ja muita virtauksia.
Yksi (ei ainoa) tuntomerkki historian kulkuun kuuluvasta henkilöstä on, että hän asettuu mielekkäästi oman aikansa ”lihaa, verta ja luuta” olevaan arkisen elämän kokonaisuuteen.
Jeesuksen voidaan tietysti olettaa eläneen, vaikka historian metodilla se ei kylläkään onnistu. Jäämme umpikujaan. Meillä on kuitenkin tätäkin suurempi ongelma. Tehtävänämme on nimittäin löytää paradigma, joka avaa Raamatun (ja varsinkin koko Paavalin kristologian) sen omilla ehdoilla. Pelkkä ”usko” tai ”tieto” eivät tähän riitä. Raamattu välittää ihmiskunnalle viestin, joka ylittää ihmeteot (juutalainen perinne) ja myös kaiken viisauden (kreikkalainen perinne). Se on enemmän kuin Joona ja enemmän kuin Salomo. Tuo viesti on näkeminen Kristuksessa. Se kääntää koko maailmamme ylösalaisin. Ja ensimmäinen askel tuohon näkemiseen on meidän ajassamme historian Jeesuksen myöntäminen kokonaan fiktioksi. Sillä paluuta ei ole. Tutkimus ei voi enää omia löydöksiään kiistää. Hauta on jälleen tyhjä.
Illuusio siitä että Jeesus olisi ollut fiktio, voi näyttäytyä todelliseksi vain sellaiselle joka on niin sitoutunut eräisiin nykyaikana markkinoituihin maailmankuvan yleistyksiin, että edellyttää muidenkin aikojen ihmisten täytyneen ajatella samoin ajatusmallein voidakseen esittää historiallisesti luotettavaa kertomusta.
Ihmisen eri kulttuurikausien erityispiirteiden tunteminen on välttämätöntä myös kunkin ajan todellisuuskuvan ymmärtämisessä. Kunkin kauden esityksien tapa ilmaista todeksi tietämiään tapahtumia vaihtelee aikakaudesta toiseen siirryttäessä ja kulttuurista toiseen mentäessä.
Mitä tulee oikean systemaattisen teologian pitäytymistä konkreettiseen maailmaamme niin tähän voidaan todeta että inkarnaation teologia edellyttää oikeasti ihmiseksi tulleen Kristuksen yhdeksi oppipohjan perustavaksi kulmakiveksi.
– Jeesus on ollut maailmassamme käsin kosketeltavana
– Jeesus on lihaan tullut eli konkreettisesti ihmiselämää maailmassamme elänyt Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.
1 Johanneksen kirjeestä
Elämän Sana
1. Joh. 1:1 Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. 2 Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille.
1. Joh. 4: 1 Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. 2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. 3 Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa. 4 Te, lapseni, olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.
Juuri näin. Ja kulmakivi on juuri se, jonka rakentajat hylkäsivät. Niin pitikin tapahtua. Sillä laki tappaa. Sen pitääkin tappaa! Sillä jokainen laki on itsensä kumoava paradigma, ja jokainen kulmakivi on kivi, jonka hylkäämme. Se on ihmisen osa. Läpi historian. Ja meidän aikanamme tuo kulmakivi on juuri historian Jeesus.
Täytyy muistaa että Jumala on asettanut ”Tuon” kulmakiven (”Alkukiven”, jonka varassa kaikki elämä pysyy voimassa ja todistaen samalla Luojan olemassa olon ja Järjestyksen.)
”Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!”
Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen”.
Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”
Jeesus sanoi hänelle: ”Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!”
Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä. Joh.20:26-31
Empiiriset todisteet jonkun historiallisen ihmisen elämästä jäävät aina uskon varaan, oli kyse kenestä hyvänsä. Voimme ainoastaan tutkia lähdetietoja, joissa ihmisestä mainitaan. Aitojen ja olemassa olevien todisteiden valossa emme voi todistaa monistakaan antiikin ihmisistä mitään. Historian kirjoittavat aina jälkeen tulevat. Näin on Jeesuksenkin kohdalla. Platon on meille selviö, mutta Jeesus ei. Miksi se on näin? Jeesuksen sanotaan tehneen tekoja, jotka eivät ole ihmisen tekoja ja se asettaa meidät, kuten aikalaisetkin nimen omaan oletettujen tapahtumien todistajiksi. Jeesus sanoi itse, jollette usko sanojani, niin uskokaa tekojeni tähden. Mistä me voimme tietää Jeesuksen teot, kun emme ole niitä nähneet?
Matiaksen luonnehdinta: ”Mitä tulee oikean systemaattisen teologian pitäytymistä konkreettiseen maailmaamme niin tähän voidaan todeta että inkarnaation teologia edellyttää oikeasti ihmiseksi tulleen Kristuksen yhdeksi oppipohjan perustavaksi kulmakiveksi. – Jeesus on ollut maailmassamme käsin kosketeltavana – Jeesus on lihaan tullut eli konkreettisesti ihmiselämää maailmassamme elänyt Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.”
Tämä lausunta osuu asiaan, joka meidän on syytä tunnustaa, muuten me ajaudumme helposti ”mystiseen teologiaan” joka kadottaa helposti olemassa olomme lihallisen merkityksen ja puolen.
Jeesus sanoi saatanalle: ” ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee’.” Ja vahvistaa näin myös maalliset annit meidän ruumiille elämisen ehdoksi. Pelkän hengellisen Kristus käsitteen varassa ajaudumme helposti kavalaan ansaan. Jeesus oli lihaa ja verta kuten me kaikki ihmiset ja tehty myös synniksi kaikkien edestä.
Mitä tulee Kristuksen tuntemiseen ja näkemiseen, sen me näemme Hengellisin silmin, jotka ovat avattu Jumalan toimesta, kun synnyimme uudelleen ylhäältä. Tämän syntymän kuvaaminen on taas lähes yhtä mahdotonta, kuin oman luonnollisen syntymänkin kuvaaminen. Olemme olleet paikalla, kun syntymämme on tapahtunut ja todisteet siitä ovat käsin kosketeltavat, kun tutkimme ruumistamme, mutta itse tapahtumasta meillä harvalla on muistia tai tietoa, muuten kuin läheisten kautta kuultuna. Hengellinen syntymä on tapahtunut Sanan kautta, mutta kuka lopulta tietää, milloin on saanut Pyhän uskon ja luottamuksen Jumalaan?
Näin on aina myös, kun tutkimme menneitten ihmisten syntymää ja eloa maan päällä.
Todisteitten puuttuessa voimme väittää, ettei heitä ole ollut olemassa ja siksi meidän täytyy vain luottaa, että ihmisiä on ollut olemassa maailman alusta ja Jeesus on ollut yksi heidän joukossa, kuten Adam myös.
Kuka ja mikä Adam ja Jeesus oli, on jäävä aina heistä kertovan lähteen ja lopulta uskon varaan.
Entä ne todisteet, jotka Jeesus jätti itsestään? Lupasi lähettää Henkensä meille, ylösnousemuksen ja Totuuden todistajaksi? Mitä johtopäätöksiä me voimme tehdä Pyhästä Hengestä? Minkälainen todiste se meille on?
Onko ihmisen Hengellinen syntymä ylhäältä todellinen tapahtuma ihmisen ruumiissa? Tapahtuuko muutos ihmisen fysiikassa vai tapahtuuko se vain ihmisen hengellisessä ymmärryksessä, kuulemalla saadun Sanan vaikutuksesta, ihmisen lihan jäädessä ennalleen? Mitä ainetta Sana on? Tai sydämen ajatukset, jotka ohjaavat toimintojamme? Miten me ymmärrämme Jumalan Voiman?
Miten Kristuksen Henki vaikuttaa meissä ja maailmassamme edelleen? Eikö Kristus elä ja ohjaa meitä edelleen Sanansa kautta, jotka uskomme?
Kokemus on osoittanut, että ihmisen käytös ja todellisuus muuttuu konkreettisesti, kun ihminen kohtaa Jeesuksen (Sanan) ja (mahdollisen ilmestyksen kautta) ja ihmisestä tulee uusi luomus, vaikka lihallinen olemus jääkin ennalleen. Oleellista onkin Voima, joka saa sisäisen muutoksen aikaan. (Tämä on usein ajassa tapahtuva elämän mittainen prosessi tai joskus silmänräpäys.)
Uskovan Ihmisen ja läheisten todistelut Jumalasta eivät kuitenkaan usein riitä epäilijöille. Vanginvartijan todistukset eivät riitä, vaikka murhamies muuttuu laupiaaksi Jeesuksen tähden. Todisteeksi ei riitä edes se, että joku nousee kuolleista ja tulee kertomaan, että fyysisen kuoleman jälkeen on olemassa todellisuus, ja josta me emme saa tietää, muuten kuin Jumalan haluamalla tavalla.
Eli Jumalan Evankeliumi on saarnattu kohta kaikille, mutta kaikki eivät sitä usko, miksi kaikki eivät sitä usko?
Jumala on tässä maailmanajassa lähettänyt profeetat kansansa joukkoon, että ihmiset tekisivät parannuksen kuultuaan heitä, mutta eivät ole heitä uskoneet vaan tappoivat heidät ja lopulta lähetti Poikansa, että koko ihmis-suku saisi Lahjaksi kääntymyksen Sanan. Hänet tapettiin myös, mutta nousi ylös kuolleista.
Tämä kaikki on tapahtunut näkyvässä todellisuudessa ”ajan” sisällä, alun ja lopun välissä. Nyt on lopun aika, joka alkoi Jumalan ilmestyessä maailmaan lihassa näkyvän olemuksen muodossa, sovittaen maailman synnin Kristuksessa, nousemalla kuolleista vahvistaen Todistuksensa Jumalisuuden.
Kertomuksessa rikkaasta ja köyhästä Jeesus avaa näkymän maailmasta, jossa elämme ja kuolemme ja sanoo Abrahamin suulla:
”Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.” Ja tarkoitti tällä tulevaa aikaa, koskien omaa ylösnousemustaan, jonka ennusti tapahtuvaksi.
Tämän edessä me olemme edelleen. Joko Jeesus oli se, mikä sanoi olevansa, tai sitten ei. Itse uskon ja tiedän, Raamatussa kerrotun Totuudeksi. (epäolennaisista virheistä huolimatta)
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. Joh.1:1-5
”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Joh.1:14