Kuva vuoden 2016 festareilta Gatorade Centerin Areenalta.
Pohjoismaiden suurin nuorten hengellisen musiikin tapahtuma.
Hetken kuluttua olen lähdössä Turkua kohti. Siellä on suuri tapahtuma. Myös meidän nuoremme ovat siellä mukana talkoissa. Heille tämä on yhdessä evankeliumijuhlien kanssa vuoden suurimpia kohokohtia.
Vaimoni prinsessa Coletten kanssa olemme lähetyskahviossa kahdessa vuorossa lauantaina 9-11 ja sunnuntaina 12-13 Messuhallin puolella.
Viime vuonna väkeä oli valtava määrä Maata Näkyvissä festareilla.
Tänä vuonna 17.-19.11.2017 odotamme jälleen Pohjoismaiden suurinta nuorten hengellisen musiikin tapahtumaa Gatorade Centeriin ja Turku halliin.
Olisin vieny kolme nuorta ekaa kertaa sinne, päiväliput oli sitten liian kalliit heille.
Eilen 17.11.2017 toimitettiin väkimäärältään suurin messu Turun alueella tänä vuonna.
Korvaako määrä laadun?
Martti
Korkea laatu on tuottanut osanottajamäärän kasvun
Musiikin ja sen oheen kuuluvan shown laatu on ymmärtääkseni aina ollut korkea ja kehittynee edelleen. Mikä mahtaa olla evankeliumin todellinen asema tässä tapahtumassa? Onko sekin jotain, mikä on musiikin ohessa? Sellainenkin tulee mieleen, että kristillisyys on monelle vain mahdollisuus päästä kuulemaan laadukasta nuorisomusiikkia, joka muuten luokitellaan maailmalliseksi ja kartettavaksi.
Martti
Koko tapahtuman upeus on siinä että koko tapahtuman ajan puhutaan uskosta Jeesukseen erittäin rohkeasti ja selkeästi. Mikäli näin tehtäisiin muuallakin kirkkomme elämässä niin ihmiset kokisivat mielekkääksi tulla seurakuntien tilaisuuksiin, koska kokee ettei tullut turhaan vaan saa osallisuuden aidosta Kristus-tapahtumasta eikä vain joitakin ties-mistä-kerhon -toiminnasta.
Matias, hienoa, että olette yhdessä nuortenne kanssa palvelemassa festarijoukkoa. Paikan päällä olleena tietää, mitä tapahtuu. Tätäkin festaria on yritetty mustamaalata vuosien mittaan (myös jotkut kirkon sisällä olevat tahot/henkilöt), mutta aina se vaan on Pohjoismaiden suurin nuorisotapahtuma. Jumalan siunausta ja varjelusta.
Salme
Kiitos kommentistasi.
Kamerunissa on sanonta: ”Koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee eteenpäin.”
Kävin viime vuonna uteliaisuuttani katsomassa tapahtumaa. Taisi olla illan viimeinen ohjelmanumero menossa. En siitä olisi voinut päätellä kyseessä olevan millään muotoa hengellinen tilaisuus. Lavalla riehui bändi tehosteinaan tuli-, valo-, savu- ja tietysti kovat ääniefektit. Nuorisomeri lavan edessä lattialla hyppi ja ulvoi hiki virraten ja näytti euforiassaan palvovan esiintyvää yhtyettä, joka taas silminnähden nautti saamastaan ihailusta.
Joni,
eikös ne nuoret tee ihan samaa kaikilla festareilla? He ovat eläviä ja liikkuvia ihmisiä. Tässä ero on siinä, että paikalla ollaan ilman päihteitä ja tapahtumia on paljon ja monenlaisia, muitakin kuin illan viimeinen konsertti.
Tuskin yhden illan osakonsertin näkeminen antaa realistista kuvaa koko tapahtumasta?
Kysymys on tilaisuuden sanomasta Täällä puhutaan Jeesuksesta eikä höpistä mistään turhanpäiväisestä.
Eilenkin messu oli illan viimeknen tilaisuus, tähän mennessä vuoden eniten osallistuttu ehtoollisen vietto Turun seuduilla. Messu on Kristuksen läsnäolo ihmisten keskellä.
Salme. Niinhän sitä festareilla tehdään. Minusta festarit ovat pitkälle epäjumalanpalvontaa. Kuulin juuri terveisiä Helsingistä. Forumissa nuoret tytöt olivat istuneet ringissä ja itkeneet ulisten ääneensä, kun olivat päässeet näkemään livenä idolinsa. Ei ihan tervettä toimintaa.
Toki on siellä Maata Näkyvissä -festareilla muutakin, mutta nytpä kirjoitinkin vain yhdestä asiasta. Olenpa joskus nuorena ollut osallistujana yhdessä ensimmäisistä näistä festareista.
Ja Matiakselle, että nimenomaan kuvaamani tuokiokuva taisi olla turhanpäiväistä. Ehtoollisessa ei kai osallistujien määrä merkitse paljoakaan. Hyvä tietysti että Kristusta julistetaan. Kommenttisi ei ehkä aivan osunut minun kommenttiini.
Joni
Pyydän anteeksi jos et kokenut vastaukseni kohdistuneen siihen mitä yritit sanoa.
Tarkoitukseni on sanoa, että näiden festareitten erityinen luonne on sisällöllisessä annissa. Evankeliumi on kaikessa erittäin voimakkaasti ja keskeisesti esillä.
Sen sijaan kaikkien musiikillisten festareitten ulkonaiseen tyyliin kuuluu se, että esiintyjät antavat kaikkensa omissa esiintymisvuoroissaan. Samaten erilaisten efektien käyttö kuuluu luonnollisena joidenkin kappaleitten kokonaisuuteen. Muutamat kappaleet vain on suunniteltu sellaisiksi, että niiden sanoma pääsee parhaiten esille aivan tietynlaisten visuaalisten lisukkeiden välityksellä: sanoma, melodia ja toteutuksen muoto kulkevat käsi kädessä.
”Sanoma, melodia ja toteutuksen muoto kulkevat käsi kädessä.” Mahtaako olla useinkaan noin? Sanoma – ja mielestäni usein melodiakin – jäävät enimmäkseen ’toteutksen muodon’ jalkoihin. Nuorisomusiikin pyrkimys on luoda elämyksiä ja se tapahtuu kehittyneen ääni- ja valotekniikan keinoin. Havaintoni mukaan nuorisomme ei enää laula tai soita. Musiikki merkitsee heille korvanappien kautta kuunneltavia kulutushyödykkeitä. Musiikin harrastajat ovat erikseen, he toivovat joskus pääsevänsä tuottamaan musiikkia toisten korvanappeihin.
Martti
Kiitos kommentistasi. Opettajana toimineena varmaankin tunnet maamme nuorison toimintatavat.
Omaa näkökenttääni luonnollisesti rajoittavat meidän nuortemme elämäntilanne. Jo Kamerunissa he olivat pääkaupungissa Yaoundéssa erään huippukuoron lapsisolisteja. Sitten Suomeen tultuamme he ovat esiintyivät joko kahdestaan tai yhdessä vaimoni prinsessa Coletten kanssa eri puolella Suomea Hangosta Enontekiölle, Turun messuhallista ja tuomiokirkosta pohjanmaalaiseen rukoushuoneeseen ja Somerolla sotainvalidien Lamminniemen kuntoutuslaitokseen asti.
Nyt rippikouluikään tultuaan he ovat mukana mm. Someron nuorisokuorossa, joka on ollut mukana niin Tiisun konsertissa, koulujen päätösjuhlakonserteissa kuin Somerolla pitkälti toista sataa vapaaehtoisen esittämässä Suomi 100 juhlakavalkadissa, jossa mm. opetusministeri Grahn-Laasonen ojensi tervehdyksen Suomi -neidolle.
Meidän nuorillemme Maata näkyvissä festarit ja Evankeliumijuhlat ynnä Karkun opistolla järjestettävät erilaiset nuorison musiikkitapahtumat ovat suosikkilistan kärjessä olevaa huippua.
Näissä musiikkijuhlissa festarit ovat tehneet parannuksen. Nämä festarit palvelevan evankeliumin viemisesksi nuortemme keskuuteen.
Ymmärrän kyllä Jonin pointin. Itsekin nuorena (ja nyt vähän vanhempanakin) useissa ylistys- ja gospeltapahtumissa mukana olleena tunnistan tuon vaaran. Kristityt artistit ja ylistyksenjohtajat ovat supertähtiä, joilla on iso vastuu siinä, miten hyvin he pysyvät pääasiassa ja tuovat sitä esille, ja mihin suuntaan sallivat omien tilaisuuksiensa kehittyvän.
Toki yhteiset juhlat ovat hienoja tunnelmanluojia ja tunteet saavat nousta pintaan, mutta … 🙂 eivät saa korvata uskon ydintä.
Eräs 70-80-lukujen gospelmusiikin pioneeri Keith Green (joka menehtyi traagisessa lento-onnettomuudessa) tiedosti ongelman. Hän tunnisti kykynsä viedä konserttiyleisöä mukanaan ja suorastaan kauhistui sitä raadollista halua manipuloida ihmisjoukkoa omilla musiikillisilla lahjoillaan.. KG:n kestorukouksena olikin pysyä aina pienenä ja kaikesta ihailunhalusta vapaana, ettei hänen musiikkinsa koskaan korottaisi häntä itseään tai vaikuttaisi haitallisesti kuulijoihin.
Kun jokin tapahtuma järjestetään tarkoituksena pitää esillä evankeliumia eri tavoin; puhein, musiikin avulla jne, niin voihan joku osallistuja innostua enemmän taphtuman esittäjästä kuin sisällöstä, mutta se ei ole syy lopettaa festareiden järjestämistä. Ihastuvathan kirkon penkissä istujatkin joskus saarnaavaan pappiin, mutta eihän se tarkoita sitä, että messut pitäisi lopettaa.
Salme
Kiitos tervettä asennetta osoittavasta puheenvuorosta.
J.T:lle festari kokemus oli kielteinen. Mikäpä siinä. Tuskin kukaan, jolla ei ole hyvää kontaktia nykyiseen nuorisokulttuuriin, voi nauttia vastaavien tapahtumien musiikista ja muusta siihen sisältyvästä elämästä. Tai edes eläytyä nuorten omaan kokemukseen positiivisesti. Enhän tiedä J.T:n tilanteesta ja elämän kokemuksesta mitään. Sen vain voin sanoa, että ei voi tarjota festarinuorille musiikkia joka ei heitä vedä. Nuorilla on ihan oma maailmansa, musiikkimakunsa ja elämä. Hengellistä vuorovaikutusta heidän kanssaan ei voi olla , jollei mene tähän kaikkeen mukaan. Täytyy olla jotain jossa nuoret voidaan kohdata. siinä todellisuudessa, jonka he tuntevat omakseen.
Pekka
Kiitos kommentistasi.
Ainakin meidän nuoremme laulavat kotioloissaan juuri näitä lauluja mitä Maata näkyvissä festareilla ja Valtakunnallisten evankeliumijuhlien nuorten kokoontumissa esitetään.
Entä ne nuoret, joita ei festarikulttuuri kiinnosta? Olen usein miettinyt, miten seurakunnissa kohdataan ne ns. erilaiset nuoret, jotka eivät koe ’nuorten musiikkia’ omaksi jutukseen. Onko heillä paikkaa?
Paine olla samanlainen kuin muut on muutenkin siinä iässä hyytävä, ja massatapahtumat voivat pahimmillaan olla lisävaatimus ’mahtua muottiin’.
Lea Maria
Kiitos puheenvuorostasi
Nostat esille sellaisen kysymyksen, mikä on luonteenomaista koko Suomen nuorisokulttuurille. Valitettavan usein nuorisomusiikista puhuttaessa keskitytään vain muutamaan harvaan musiikkityyliin.
Aina ei tahdota huomata miten monia nuoriamme osallistuu erilaisiin kuoroihin, orkestereihin, musiikkiopistojen kursseihin mitä erilaisimpia soittimia tai tyylilajeja oppimaan, kansantanhuryhmiin jne.
Toki nämä riippuvat paljon eri paikkakuntien mahdollisuuksista tarjota edellytyksiä kulttuurin monipuoliselle tarjonnalle. Meillä Somerollakin kaikkien musiikkia opettavien laitosten kaikki soitinlajit tahtovat tulla loppuunmyydyiksi miltei saman tien kuin mahdollisuus ilmoittautumiseen annetaan. Vain muutamankin päivän viivyttäneille löytyy vain niin ja niin mones varapaikka.
Maata näkyvissä festareilla oli mukana myös kansanmusiikkiin pohjautuvaa tuotantoa, mm. sunnuntain sanajumalanpalvelus oli Lasse Heikkilän sanoittama ja säveltämä Suomalainen messu.
Auditoriossa meni erilaista ohjelmaa päivien ajan, näytelmiä, voimistelunäytöksiä, monen tyyppistä laulu- ja musiikkiohjelmaa.
Onko Maata näkyvissä seurakuntanuorten juhla vai kiinnostaako se – vaikkapa vain musiikkina – uskosta vieraantuneita tai peräti muunuskoisia? Tehdäänkö asiasta mitään tutkimuksen tapaista?
Martti
En tiedä missä määrin on tutkittu. Sen vain olen huomannut että yhä enemmän väkeä on alkanut tulla eri puolilta maailmaa. Aikaisemmin väkeä oli eniten Japanista ja Afrikasta ja siitä sitten vuosi vuodelta on osallistujien alkuperäismaiden määrä lisääntynyt. Tänä vuonna väkeä oli erittäin monelta puolelta maailmaa. Keskustelin monen maahamme asettuneen kanssa. Heitä oli Aasiasta, Afrikasta, Etelä-Amerikasta jne.. Aikaisempiin kertoihin verrattuna daria puhuvien afgaanien osuus oli ratkaisevasti lisääntynyt. Heitähän on liittynyt kirkkoomme valtava määrä.
Näiden mukanaolo oli niin luonnollisen luontevaa että nämä liikkuivat keskuudessamme aivan kuin muutkin ystävämme ja tuttavamme. Minkäänlaista ulkopuolisuuden leimaa en huomannut. Vain ne jotka eivät vielä olleet oppineet suomen kieltä joutuivat liikkumaan sellaisten kavereitten kanssa, jotka pystyivät tulkitsemaan päivien aikana kohtaamiensa kanssa keskustellessaan.
Todella upeata työtä nämä festarit. Kansainväliset ja oikeasti hengelliset.
Kiitos järjestäjille ja Jumalalle, että kaikki meni hyvin.
Salme
Kirjoitat tuntojani näin ”dagen efter”. Saamme olla Jumalalle kiitollisia että kaikki meni hyvin.
Vanhana äijjänä, jonkanuoruudessa ei ollut mitään tälläistä, mietin yhtä asiaa. Miten syntynyt nuorison alakulttuuri integroituu seurakuntaelämään, kun he ikääntyvät? Jos nuoret eriytyvät omaksi ryhmäkseen keski-ikäisistä ja vanhoista ja kokoontuvatkin ihan eri tiloissa, niin miten tapahtuu tämä siirtymä ”polvihousuista pitkiin”. Vai muuttaako uusi kulttuuri koko vanhan juurevan järjestyksen, jossa myös syntisyys on jotenkin mukana.
Olen joskus miettinyt sitä, kun Raamatussa puhutaan kansojen olemisen rajoista. Oliko Jumalan tarkoitus, että kansat ovat ns puhdasverisiä ja sitten elävät ystävinä rajojensa sisällä, vai miksi se mainitaan? Silloin voisimme ymmärtää sen, että kukin kansa kiittää, ylistää , kunnioittaa ja palvoo Jumalaa itselleen ominaisella tavalla.