Hetken kuluttua olemme lähdössä Maata näkyvissä festareille.
Nämä ovat Euroopan suurin vuotuinen nuorisotapahtuma reformaation aikana syntyneitten kirkkojen keskellä.
Vain katolisilla on huomattavasti isompia nuorten kokoontumisia.
Nuoret ovat odottaneet näitä Turussa pidettäviä festareita jo edellisten festareitten päättymisestä asti. Ne ovat vuoden huipputapaus.
Hengellinen Akatemia sopii hyvin tulevien pappien koulutuspaikaksi. Siellä voi sitten pysyä niinkauan kun ymmärtää miksi haluaa ja on tulossa Ihmisten joukkoon opettajaksi ja hengelliseksi tiennäyttäjäksi. Jos asia ei tunnu aukeavan, voi asianomainen hyvin jatkaa hebrean ja kreikan opiskelua, josko siitä olisi sitten apua asian huomaamiseen. Jos vakaumuksellinen sanasta vaaliehdokasasiassa halutaan luopua ilman papistollista asian puolustamista, voidaan sanoa opiskelun menneen jonnekin. Samaten yhtä vaikeaa on tohtoripapeille ja Piispoille kertoa, että kirkon tapajäsenyys ei pelasta. Jos konfirmaation sanotaan riittävän vaikka mihin, niin miten on uskontunnustuksen ymmärtäminen eteenpäin seuraavasta, astui ylös taivaisiin,…. Jos nykyinen kirkon antama opetus on jossakin suhteessa maisterin tutkinnon tehneeseen Ihmiseen, josta lupausten kautta tulee pappi, niin teologista tiedekuntaa ei tarvita. Konfirmaatio ja pappisvihkimys muistuttavat paljon toisiaan kysymyksineen ja lupauksineen ja sitten kauniiksi lopuksi, kummankin päälle juodaan lopuksi kaffit.
Tässä alkaa tuntea itsensä vanhaksi.
Olin Simo Knuuttilan ensimmäisessä laudaturseminaarissa, jota hän johti teologisen tiedekunnan professorina. Conscientia ja synteresis nuoren Lutherin teologiassa (tai jotakin sen suuntaista) olivat sivulaudaturseminaarin aiheenani. Tutkielmaa ei tarvinnut kirjoittaa.
Ja nyt professori Knuuttila on jo eläkkeellä. Hyvänen aika.
Laudaturseminaarissa minuun tekivät vaikutuksen professorin tavaton oppineisuus ja hienovireinen huumori. En ymmärtänyt likikään kaikkea, mitä seminaarissa puhuttiin. Mutta on aina hienoa olla itseään viisaammassa seurassa.
Ja sitä tietenkin arvostin kovasti, että prof. Knuuttila oli vuosia myöhemmin väitöstilaisuudessani mukana.
MInun tietämäni mukaan prof. Knuuttila on Suomen tiedemaailman kirkkaimpia kansainvälisiä tähtiä.
Kuten tästäkin keskustelusta huomaatte, historian Jeesukseen takertuvat niin liberaalit kuin konservatiivitkin, koska kumpikin osapuoli kuvittelee sen palvelevan omia intressejään. Asia on kuitenkin täsmälleen päinvastoin. Sillä Raamattuhan viestii juuri ihmisestä, joka oman inhimillisen metodinsa sokaisemana etääntyy totuudesta yhä kauemmas, kunnes karvaasti joutuu yhtäkkiä kohtaamaan täydellisen umpikujansa. Näin kävi fariseuksille ja näin käy myös teille. Mikään ei ole 2000 vuodessa muuttunut. Hauta on jälleen tyhjä.
Jouni Turtiainen ja kumppanit, ei ole synti myöntää sokeuttaan. Mutta on synti väittää näkevänsä. Tämä on tieteen synti, synti, jota se ei voi välttää. Se on ihmisen osa. Ainoa siis, mitä voimme tietää, on mitä näemme. Ja ainoa mitä Jumalasta näemme, on se, mitä emme näe. Eli me kyllä näimme Jeesuksessa Jumalan. Mutta emme ihmistä. Sillä usko on sen näkemistä, mitä ei nähdä. (Hepr11:1)
”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne ja sen tähden synti pysyy teissä.” – Joh 9:41
Knuuttilan kirjoitus on valaiseva.Valitettavan monet luulevat, että teologian
opiskelijoista tulee pappeja, vaikka sillä linjallakaan eivät ole läheskään
kaikki, olisikohan noin 50 % teologisen tiedekunnan opiskelijoista.
Monet myös luulevat, että teologiseen tiedekuntaan pääsemisen edellytyksenä
on se, että kuuluu Suomen ev. lut. kirkkoon tai johonkin uskonnolliseen
yhdyskuntaan. Teologisen tiedekunnan opettajan ei tarvitse myöskään
kuulua mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan, lukuunottamatta
niitä, jotka vastaavat pappiskoulutuksesta. Korostan, ettei siinä ole mitään valitettavaa, että ryhtyy papiksi.
Se on varmaan hienoin työ, mitä maailmasta löytyy, voittaa jopa
opettajan työn tai oikeastaan kutsumuksen,
ystävällisesti Matti
Pauli.
Tieteen historiaa ajatellen voidaan todeta että vielä 1500 -luvulla akateemisen tason taloustieteelliset pohdiskelut käytiin nimenomaan teologisessa tieteessä. Vasta myöhemmin kun eri tieteenalojen kirjo alkoi eriytymään eri suuntiin, myös taloustiede vähitellen kehittyi omaksi tieteenalakseen.
Kari
Oppimisessa on useinkin kysymys ihmisen erottelukyvyn kehittymisestä.
Esim. Jos joku kuuntelee arabialaista musiikkia ennestään sitä tuntematta, saattaa hän kuvitella että kaikki on samanlaista. Vasta saatuaan tilaisuuden kuunnella sitä enemmän, hän alkaa erottaa siinä lukemattomia suuremmoisia nyansseja ja suuria eroja.
Tai toinen esimerkki. Olen kuullut erään afrikkalaisen Suomessa käyntinsä jälkeen sanovan että Suomessa kaikki talot ovat samanlaisia. Afrikkalaiseen ympäristöön verraten nimittäin täällä olevat erilaiset talot olivat toisenlaisia ja siksi niiden eroja ei huomattu.
Vielä kolmas esimerkki. Muuan merkittävä kirjailija kuvitteli että Shakespearen tuotannossa kaikki ihmiset, olipa kyseessä renki tai ruhtinas, puhuivat samanlaista kieltä, shakespearea. Hän erehtyi, runojen rakenne on täysin erilainen eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvilla.
Nyt kehotan sinua Kari opiskelemaan Jeesuksen ajan kieli- ja kulttuurihistoriaa niin syvästi, että opit erottamaan erilaisia tekstejä ja tyylilajeja toinen toisestaan. Hämmästykseksesi huomaat että kullakin vuosisadalla ja vuosikymmenellä on oma tapansa ilmaista asiat ja että myös tyylien haitari paljastaa tekstin historiasta merkittäviäkin kulttuurin kehityskaaria.
Kun tarkastelusi terävöityy ja alat erottamaan näiden perinteen palasten keskinäisen historian kulun, niin silloin myös huomaat mikä historiallinen pohja on kristinuskon perussanomalla.
Historialliset vaikutussuhteet huomatessaan myös oppii asettamaan Jeesuksen opetuksen esim Hillelin ja Shammain yms. opetusten suhteen mielekkääseen historialliseen jatkumoon, Palaset loksahtavat paikoilleen ja yksittäiset tekstin palaset pääsevät täysipainoisesti kertomaan oman tarinansa tuon aikaisesta ajattelun kulusta.
Matias. Juuri näin. Vasta oikeaan kultuurihistorialliseen kontekstiin asetettetuna evankeliumeista ensimmäinen (ja aluksi ainoa), Markuksen evankeliumi, avautuu kokonaan sepitteenä, juutalaiseen kertomustraditioon kuuluvana midrash-tarinana, aivan samoin kuin Paavalin kirjeet saavat merkityksensä vasta, kun ymmärrämme Paavalin kirjoittavan pelkästään taivaalliselta Kristuksesta. Paavali ei tiedä Mariasta, Joosefista eikä Juudaksesta mitään. Eikä varsinkaan kiertelevästä saarnaaja-puusepästä. Heitä ei vielä vuonna 50 ole.
Paavalin uskonkäsitystä, ja tuolloin vallinnutta seurakuntien käsitystä, katsottaessa kannattaa huomata myös, mitä vastaan Paavali ei polemisoi, vaikka niin toki tekisi, jos niistä olisi kiistaa. Historiallisen Jeesuksen kohdalla myös?
Jo 50-luvulla Paavali polemisoi vääriä Kristuksia vastaan, mikä parhaiten kertoo siitä laajasta opillisesta ja maantieteellisestä divertsiteetistä, joka Kristus-kysymyksissä jo ennen Markuksenkaan evankeliumia vallitsi. Nämä monet ja erilaiset kristologiset ideat eivät aluksi perustuneet mihinkään galilealaiseen puuseppään, vaan vasta Markuksen myötä ne vuosikymmenien prosessin aikana saivat vähitellen hahmon kiertelevässä nasaretilaisessa saarnaajassa.
Kari Peitsamo: ”Eli me kyllä näimme Jeesuksessa Jumalan. Mutta emme ihmistä.”
Miksi Jeesus kutsui itseään Ihmisen Pojaksi? Pilatus toi ruoskitun Jeesuksen kansan eteen, koska varmaan oletti löytävänsä sääliä, sanoen: ”Katso ihmistä!”
Eivät juutalaiset halunneet katsoa. Haluaako kristillisyys vai hukkaako se etsikkoaikansa, kuten juutalaisuus?
Kun Peitsamo opiskelee kreikkaa, niin mitä ajattelet lainaamastasi jakeesta,
“Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne ja sen tähden synti pysyy teissä.”
kun se muutetaan muotoon
“Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi harhaanmenosta, mutta te väitätte näkevänne ja sen tähden harhaanmeno pysyy teissä.”
Jo yksistään kreikan hamartian,(synti) väärinkäyttö katolisessa kontekstissa on vienyt kristillisyyttä syntiin, harhaanmenoon, jolle ei loppua ole näkyvissä.
Miksi edes teologinen tiedekunta ei etsi apostolisia sanamerkityksiä, vaan ajaa samaa urautunutta ojanpohjaa kuin mitä kristillinen teologia on kyntänyt olemassaolonsa ajan?
Tapio Tuomaala, olen kanssasi samaa mieltä hamartia-käännöksestä. Muutenkin, kirjaimellinen käännös ja konkreettinen merkitys yleensä avaa tekstin todellisen sisällön. Jos perusteetta ajaudumme abstrakteihin tai vertauskuvallisiin lukutapoihin, ajaudumme harhaan. Näin on tutkimuksellekin usein käynyt. Ja pienikin poikkeama alkutekstistä ajaa helposti tulkinnan täysin pieleen. Harha on harha, ja näkeminen on näkeminen. That’s it. Sillä totuus on näissä kysymyksissä aina lähempänä kuin lähin puhelin, jopa lähempänä kuin älypuhelin.
Niin, ns. maallikon kommentti prof. Knuuttilan puheenvuoroon. …. Teologisessa tiedekunnassa tehtävä tieteellinen tutkimus on Pohjoismaisen mallin mukaan tunnuksetonta ?
Niin, eikö kaiken tieteellisen tutkimustyön, niin luonnontieteissä, yhteiskuntatiieteissä , makro- ja liiketaloustieteissä kuin teologissakin tulisi, ainakin teoriassa olla tunnuksetonta ja pyrkiä täyttämään kv. tiedeyhteisön laatukriteerit ?
Ymmärrän, että käytettävissä oleva tutkimusaineistot, lähteet arkeologiset kaivaukset niiden luotettavuus sekä valittu tutkimusmetodi rajoittavat johtopäätösten luotettavuutta mm. teologisissa – humanistisissa tieteissä.
Vakaumukselliselle kristitylle Jumala on ilmaissut itsensä paitsi Raamatussa myös luonnossa ja ihmisen omassatunnossa .
Kristinuskon historiaan ja perinteeseen pohjautuva läntisen kultturin tutkimusaineisto , henkinen ja hengellinen perintö läpäisee käsitykseni mukaan kuitenkin teologisen sekä krist., etiikkaa ja moraali-arvoja koskevan tutkimuksen, tutkimumetodista riippumatta.
Poikitaistieteellisyys sekä teologisen, Raamatun tutkimuksen , krist. etiikan ja moraaliarvojen ymmärryshän on mielestäni tänä päivänä mitä ajankohtaisinta niin yritysmaailmassa, lääketieteessä, oikeustieteissä ja lainasäädäntötyössä kuin luonnontieteellisen tutkimuksen tuotesovelluskokeiluissa ja markkinoinnissa, joten Yliopisto yasoista teologita tutkimusta tarvitaan ateistit mukaan lukien.
Päiviset: ”… krist. etiikan ja moraaliarvojen ymmärryshän on mielestäni tänä päivänä mitä ajankohtaisinta…”
Ei kristinuskolla ole mitään oma moraalia!
Kannattaisi tutustua esmi. seuraavaan linkkiin:
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Etiikka
”Eettisesti oikeat teot ovat järjen sanelemia, ja niitä voivat tehdä kaikki maailmankatsomuksesta riippumatta.”
En ole vielä kuullut että kristillisillä olisi paremmat edellytykset ymärtää mikä on hyvää, mikää pahaa, mikä on oikein ja mikä väärin.
Kirkon ns. virallinen näkemys on, ettei kirkolla ole mitään erityisosaamista moraalin saralla, joten ns. kristillisen moraalin nostaminen esimerkiksi koko yhteuiskunnalle, on vain paha erehdys.
Kristillisen uskon koko sisältö on ylösnoussut Kristus, eivät hedelmättömät eettiset pohdinnat, loputtomat moraalisaarnat tai kiistat perinnäissäädöksistä.
En osaa sanoa käännöksistä oikein mitään, koska olen suorittanut vain 10 op:n
kreikan alkeiskurssin (muuten Karin kanssa ja todella mukavaa oli!). Kun on opiskellut viisikin vuotta kreikkaa joka päivä aamusta iltaan, sitten voisi jotain sanoa. Mutta siinä menee vähintäin 10-20 vuotta, jos vielä pitäisi profiloitua muutenkin tarkemmin teologiaan. Sellaisista ihmisistä tulee tai saattaa tulla tutkijoita, jotka harvoin, jos koskaan, ovat täällä kommentoimassa, koska heidän pitää kirjoittaa kansainvälisen tason artikkeleita jostain varsin spesifisistä aiheista. Jos sellaisia artikkeleita ehtii tekemään vuodessa 4-6 kpl, niin ihan hyvin on. Mutta mitäs me maallikot, voimme vääntää myös asioita omalla tärkeällä tavallaan, eikö niin?
Olen itse ollut lukion opettajana ja jonkun aikaa hallinnossakin (uskonto, psykologia, filosofia, ET) runsaat 30 vuotta. Oletan, että jotain tiedän siitä, mitä opettaminen ja/tai kasvatus on. En paljon tiedä, vaikka olen sitä lähes joka päivä pohtinut ja jonkun verran tutkinutkin. Korostan, että olen kutsumusopettaja.
ystävällisesti Matti
Mr. Savelalle …. Ei kristinuskolla ole mitään omaa moraalia ? Luekekaa teksti suomeksi. Kristinusko…. ja ….moraali…. Kyllähän tämä asia ainakin minulle opetettiin jo rippikoulussa, että yksilöt, yksittäiset ihmiset käyttäytyvät moraali-arvojensa mukaisestitai sitten eivät..
Päiviset: Ehkä olisi syytä pohtia, josko löytyisi syvällisempääkin tietoa moraalista kuin mitä rippikoulussa opetettiin…
Kun kirkon piiristäkin uskalletaan esittää, ettei kirkolla ole mitään erityisosaamista moraalin saralla, niin tuo ”Poikitaistieteellisyys sekä teologisen, Raamatun tutkimuksen , krist. etiikan ja moraaliarvojen ymmärryshän on mielestäni tänä päivänä mitä ajankohtaisinta niin yritysmaailmassa, lääketieteessä, oikeustieteissä ja lainasäädäntötyössä kuin luonnontieteellisen tutkimuksen tuotesovelluskokeiluissa ja markkinoinnissa,…”
asettuu aika kummaan valoon.