Mahtaako kirkolliskokouskaan mitään Helsingin omille säännöille?

Puheenvuoroni kirkolliskokouksessa 4. marraskuuta 2019, toiminta- ja taloussuunnitelman lähetekeskustelu.

Hyvä puheenjohtaja, arvoisat edustajat,

Tuomiokapitulien taloudet ovat osa kirkon keskusrahaston budjettia, josta olemme täällä nyt päättämässä.  Loppukeväästä sain hiippakuntavaltuuston puheenjohtajan ominaisuudessa luettavakseni Helsingin hiippakunnan ensi vuoden toimintasuunnitelman sekä talousarvion, jolla tämä toiminta on määrä rahoittaa. Toimintasuunnitelma näytti varsin ylimalkaiselta mutta rahaa oli tarkoitus käyttää samaan tapaan kuin tänäkin vuonna. Siksi pyysin jo kesällä vertailuaineistoksi kolmen muun hiippakunnan vastaavat asiakirjat. Mikkelin, Tampereen ja Espoon kapitulit vastasivat asiakirjapyyntööni kiitettävän nopeasti, jo samana päivänä tai viimeistään parin päivän kuluessa. Kiitos tästä ripeydestä Mikkelille, Tampereelle ja Espoolle.

Näiden kolmen hiippakunnan toimintasuunnitelmat poikkeavat toisistaan, mutta niille kaikille voi antaa kiitettävän arvosanan. Mikkeli oli ilman tuloskorttiakin laatinut selkeät suunnitelmat, joiden yhteys budjettiesitykseen oli ilmeinen. Ilahduttavaa oli esimerkiksi ympäristövastuuta osoittava ajattelu. Tampere, joka hiippakuntarajan siirron yhteydessä menetti osan kehyksestään, on reagoinut rahoituksen vähentymiseen ja ryhtynyt tarvittaviin toimiin. Tuloskortin muotoon laadittu toimintasuunnitelma on realistinen huolimatta siitä, että erilaisia hankkeita on runsaasti. Tampereella saadaan aikaan selvästi muotoiltuja, konkreettisia asioita. Myös resurssien eli ajan ja rahan käytön tehokkuutta on tarkoitus mitata suunnitelmallisesti. Siitä kiitos. Espoon toimintasuunnitelmassa ilahdutti täsmällisten suunnitelmien määrä ja tavoitteiden ja toimintamallien selkeys. Espoon tuomiokapitulilla oli toimintasuunnitelman perusteella jo viime kesänä varsin yksityiskohtainen käsitys siitä, mitä ensi vuonna saadaan aikaan ja mitä se maksaa eli miten keskusrahaston kehyksestä tulevat rahat käytetään.

Oman hiippakuntani Helsingin toimintasuunnitelma poikkeaa merkittävällä tavalla Mikkelin, Tampereen ja Espoon kapitulien toiminnan ja rahankäytön suunnittelusta. Helsingin kapitulin toimintasuunnitelma, kuten voitte sivuilta 77 ja 78 todeta, on aivan yleisluonteinen. Siinä on lueteltu joitakin tavoitetiloja, mutta suunnitelma siitä, miten näihin tavoitteisiin päästään eli mitä käytännössä on tarkoitus tehdä, puuttuu kokonaan. Toimintasuunnitelmasta ei ylipäätään käy ilmi mitään muuta konkreettista kuin että piispan esiintymisiin panostetaan ja että seurakuntia rohkaistaan viestimään myös englanniksi. Rahaa kaikkeen tarkemmin määrittelemättömään toimintaan on kuitenkin tarkoitus käyttää vajaat puolitoista miljoonaa niin kuin ennenkin.

Helsingin hiippakuntavaltuusto käsitteli ja hyväksyi kyseisen toimintasuunnitelman ja budjettiesityksen kokouksessaan 6. kesäkuuta. Ulkomaanmatkani takia en itse ollut kyseisessä kokouksessa, joten luen teille pöytäkirjasta, mitä Helsingin hiippakuntavaltuusto kapitulilta edellyttää.

Kokouksessa hyväksyttiin kaksi pontta. Jäsen Tytti Matsinen esitti jäsen Marjaana Toiviaisen kannattamana seuraavansisältöisen ponnen, jonka kokous enemmistöäänin hyväksyi:

Kirkon ja hiippakuntien tiukkenevan taloustilanteen ja yhä vaativammaksi käyvien toimintaympäristön haasteiden vuoksi hiippakuntavaltuusto pyytää tarkennusta hiippakunnan vuoden 2020 toiminta- ja taloussuunnitelmaan. Erityisesti hiippakuntavaltuusto kiinnittää huomiota talous- ja toimintasuunnitelman valmisteluun sekä suunnitelman yleiseen rakenteeseen ja eräisiin huomattavan suuriin menoeriin.

Talous- ja toimintasuunnitelman yleisessä rakenteessa on ongelmana se, että toiminnan tavoitteet ja arviointiperusteet ja toisaalta budjetin menokohdat linkittyvät toisiinsa heikosti. Sen vuoksi hiippakuntavaltuuston on vaikeaa arvioida suunnitelmia ja toimintaa luotettavasti annettujen tietojen pohjalta. Poikkeuksellisen korkeita kuluja ovat muun muassa matkakorvaukset kotimaassa ja matkakorvaukset muille kuin omalle henkilöstölle ja melko korkeita myös henkilöstön ravitsemuspalvelut ja asiantuntijapalvelut.

Yllämainittujen havaintojen vuoksi hiippakuntavaltuusto hyväksyessään esityksen toiminta- ja taloussuunnitelmaksi vuodelle 2020 edellyttää, että hiippakunta täydentää talous- ja toimintasuunnitelman siten, että erityisesti korkeiden menoerien kohdistuminen toimintasuunnitelman osa-alueille on esitetty selkeästi. Toimintasuunnitelmaan täydennetään keskeisimmät toimenpiteet suunnitelman painopistealueille. Lisäksi talousarviota täydennetään tiiviillä muistiolla, joka avaa talousarviodokumentin tilimuutosten synnyttämiä epäselvyyksiä. Täydennetty talous- ja toimintasuunnitelma vuodelle 2020 tuodaan hiippakuntavaltuustolle tiedoksi syksyllä 2019.

Lukemani teksti oli hiippakuntavaltuuston hyväksymä ponsi viime kesäkuun kokouksesta. Hyväksyessään Helsingin tuomiokapitulin toimintasuunnitelman ja budjettiesityksen valtuusto nimenomaisesti edellytti siihen täydennyksiä ja tietoa siitä, miten rahankäyttösuunnitelma liittyy toimintaan.

Valtuusto hyväksyi samassa kokouksessa myös toisen ponnen. Sen mukaan keskeisimmistä menolajeista on laadittava selventävä muistio.

Nämä täydennykset sekä muistio siitä, mihin suurimmat rahamäärät menevät, kapitulin piti hiippakuntavaltuuston tekemän päätöksen mukaan toimittaa valtuustolle syksyn 2019 aikana. Helsingin tuomiokapituli ei toistaiseksi ole toimeenpannut Helsingin hiippakuntavaltuuston nimenomaista päätöstä. Viime viikolla sain kapitulista tiedon, että asia on edelleen niin sanotusti valmistelussa.

Kirkolliskokousedustajat muistanevat, että viime toukokuun kirkolliskokouksessa toin esiin Helsingin piispan oman matka- ja vieraanvaraisuusohjesäännön, joka suo Helsingin piispalle muita piispoja ja keskusrahaston budjetin piirissä olevia muita viranhaltijoita olennaisesti vapaammat rahankäyttövaltuudet keskusrahaston yhteisistä varoista. Tosiasia oli tilinpäätöstä käsiteltäessä myös se, että Helsingin kapituli oli viime vuonna ylittänyt määrärahakehyksensä noin sadalla tuhannella eurolla.

Talousvaliokunnan puheenjohtaja Tapio Tähtinen käsitteli tilannetta puheenvuorossaan. Lainaan hänen sanojaan: ”voimassa olevan kirkkolain ja kirkkojärjestyksen perusteella Kirkon keskusrahaston ja hiippakuntien toimivaltasuhteet taloushallinnon kysymysten osalta näyttäisivät olevan osin epäselvät”. Talousvaliokunta esitti samassa yhteydessä lisäksi linjauksen, jonka mukaan ”kaiken toimintamme, hengellisen, hallinnollisen ja taloudellisen tulee kirkossa, sen kaikilla tasoilla, olla siten läpinäkyvää, että se kestää ulkopuolisen tarkastelun. Tässä kohdin mitään poikkeuksia ei ole, eikä saa olla”.

Talousvaliokunnan kannanoton mukaan Helsinkiä koskevat samat säännöt kuin muitakin keskusrahaston rahojen käyttäjiä. Helsingin kapituli tukeutuu omassa toiminnassaan kuitenkin puheenjohtaja Tähtisen esiin ottamaan toimivaltasuhteiden ”epäselvyyteen”. Se on nyt peruste olla edelleenkään noudattamatta yhteisiä linjauksia. Asia vahvistettiin minulle kapitulista, kun tiedustelin, mihin toimiin siellä oli ryhdytty talousvaliokunnan antaman ohjeistuksen noudattamiseksi. Vastaus oli, että Tähtisen mainitseman ”epäselvyyden” vallitessa Helsingin kapituli ei ole nähnyt mitään syytä muuttaa toimintatapaansa. Helsingin piispaa varten laaditut erilliset rahankäyttösäännöt ovat voimassa aivan entiseen tapaan, eivätkä kirkolliskokouksessa esiin nostetut seikat tai valiokunnan linjaukset ole vaikuttaneet rahankäyttöön mitenkään.

Helsingin tuomiokapitulissa noudatetaan omia sääntöjä myös muissa yhteisten varojen käyttöä koskevissa asioissa. Kirkolliskokouksen kevätistuntokauden jälkeen, kesäkuussa 2019, Helsingin kapituli päätti korottaa merkittävästi korkeimpien viranhaltijoidensa palkkoja. Näin Helsinki sivuutti sekä kirkon työmarkkinalaitoksen menettelytavat että voimassa olevat kirkon virka- ja työehtosopimuksen kirjaukset. Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli määritteli omalla päätöksellään, että Helsingin kapituliin sijoitetut, kirkon yhteisistä varoista kustannetut virat ovat vaativampia kuin kirkon muiden hiippakuntien kapitulien vastaavat virat. Tällä itse määrittelemällään vaativuusperusteella kapituli korotti näitä virkoja hoitavien henkilöiden palkkoja työehtosopimusneuvotteluissa määritetyn tason yli. Näiden palkankorotusten vuodesta toiseen jatkuva kustannusvaikutus on nyt sivukuluineen noin 40 000 euroa vuodessa.

Virat, joiden vaativuusluokitusta ja samalla palkkausta korotettiin, eivät olleet auki, eikä vaativuusluokitusten nostoon ollut työ- ja virkaehtosopimuksesta johdettavia perusteita. Asiasta ei ollut keskusteltu tuomiokapitulin kokouksessa ennen siitä päätöksen tehnyttä istuntoa. Sitä ei ollut kirjattu tuomiokapitulin toimintasuunnitelmaan eikä siitä neuvoteltu kapitulin toiminnan rahoittavan keskusrahaston kanssa. Asiaan ei osallistettu kirkon työmarkkinalaitoksen asiantuntijoita eikä tietääkseni ketään muutakaan kapitulin työyhteisön ulkopuolista tahoa. Päätöstä edeltävän valmistelun ja esittelyn kapitulin istunnossa hoitivat vuorotellen ne samat virkamiehet, joiden palkkoja päätöksellä korotettiin. Toki käytävälle poistui aina vuorollaan päätöksentekohetken ajaksi se, jonka palkkaa kulloinkin nostettiin. Sitten kapituli yksinkertaisesti lähetti tiedon uusista palkankorotuksista suoraan keskusrahaston palkanlaskijalle – ei kenellekään muulle. Tein menettelystä Helsingin kapituliin oikaisuvaatimuksen tuoreeltaan viime kesänä, mutta kapituli ei ole toistaiseksi ottanut oikaisuvaatimusta käsittelyyn.

Kerron tämän, koska käsittelemme täällä keskusrahaston yhteisten varojen myöntämistä ja käyttämistä ja päätämme niitä koskevista linjauksista. Päätämme, kuinka ja mihin kirkon jäsenten meille uskomia varoja käytetään. Meillä kirkossa on varojenkäyttöä varten laaditut, yhteisesti hyväksytyt, selvät säännöt. Helsingin tuomiokapituli ei niitä noudata, mutta siitä ei toistaiseksi ole seurannut mitään.

Tunnistan oman voimattomuuteni Helsingin hiippakunnan luottamushenkilönä, mutta myös kirkolliskokous näyttää toistaiseksi olleen voimaton puuttumaan asiaan. Talousvaliokunnan viimekeväisen toteamuksen mukaan toimivaltasuhteissa on epäselvyyttä. Nyt Helsingin kapituli hyödyntää tätä epäselvyyttä aktiivisesti ja ilmeisen tarkoituksellisesti – ottaa yhteisestä kassasta, koska voi kenenkään estämättä ja ilman sanktioita niin tehdä, ja käyttää rahaa johonkin mistä ei kerro etukäteen toimintasuunnitelmassa muttei myöskään jälkikäteen toimintakertomuksessa. Helsingissä yhteisiä linjauksia ei noudateta, mikä lisää kustannuksia, mutta kukaan tai mikään ei voi sille mitään. Helsingin hiippakuntavaltuuston enemmistö on ponsillaan yrittänyt parhaansa, mutta sillä ei ole ollut vaikutusta.

Pyydän talousvaliokuntaa esittämään,  mihin toimiin kirkolliskokouksen ja sen alaisen kirkkohallituksen tulisi ryhtyä, jotta Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli saadaan noudattamaan keskusrahaston rahankäyttösääntöjä ja kirkon virka- ja työehtosopimuksessa sovittuja menettelyjä sekä suunnittelemaan ja raportoimaan kaiken toimintansa ja rahankäyttönsä asianmukaisesti, julkishallinnon normaaleja toimintaperiaatteita noudattaen.